Ei niin maallista, ettei pyhääkin. – Joulu on ollut jo monta viikkoa vahvasti esillä politiikan turuilla ja toreilla, niin Brysselissä kuin Strasbourgissakin. Joulukuun ensimmäisellä viikolla Brysselin parlamenttitalossa vieraili peräti muuan pyhä mies, piispan hiippa päässään.
Belgian taidokkaat lapset osaavat nimittäin ”maallisempien edunsaajien” tavoin lobata itselleen etuisuuksia. Niinpä he saavatkin lahjoja kahteen otteeseen! Joulukuun kuudentena päivänä heitä lahjoo nimipäivänään Pyhä Nikolaus, ranskaksi Saint Nicolas, hollanniksi Sinterklaas. Belgiaan hän saapuu joka vuosi höyrylaivalla. Antwerpenin satamakaupungin edellinen sosialistipormestari ei muuten koskaan käyttänyt solmiota – muulloin kuin Nikolauksen saapuessa!
Jouluna saapuu sitten toinen punapukuinen ja valkopartainen mies: meillekin tuttu joulupukki, Père Noël, Kerstman. Englanniksi tämän toisen tulokkaan nimi on Santa Claus, mikä paljastaa herrojen yhteiset juuret Lyykian maakunnassa nykyisessä Turkissa. Molemmat ovat muunnelmia Myrran arkkipiispasta, joka muinoin vaikutti siellä. Belgialaislapset eivät näe mitään ristiriitaa versioiden välillä, tai eivät ole näkevinään. Saavutettu etu…
Johtuneeko parrasta vai pikemminkin keskikehosta, mutta toisinaan on hyväntahtoisilla sivistyneemmillä kollegoillani parlamentissa tapana nimitellä minuakin Santa Clausiksi. Vaan ei ole kukaan profeetta omalla maallaan, ei ainakaan Pohjan Perillä.
Niin, kyllä joulua voi pitää perustellusti myös Euroopan unionin nimikkojuhlana. Onhan unionin lippukin kuin jouluinen tähtitaivas. Meillä ei 12 tähteä ympyrässä, sinisellä pohjalla, koeta kovinkaan omaksi. Se yhdistetään Brysselin byrokratiaan, liehuuhan se Olli Rehnin taustalla hänen soittaessaan tuomiopäivän pasuunoita. Mutta oikeasti se ei ole EU:n lippu ollenkaan! 47 maan ihmisoikeusjärjestö Euroopan neuvosto on sen ensin omaksunut ja koko Euroopan lipuksi tarkoittanut. Sellaisena nuoret ukranalaiset ovat sen nähneet ja ovat siksi kokoontuneet sen alle.
Onneksi joulu vielä herkistää meidät. Pyhä perhe vahvistaa perheen pyhyyttä, vanhemmuuden merkitystä, lasten oikeutta turvallisuuteen ja koskemattomuuteen. Pyhä seimi viattomine luontokappaleineen viestittää meille luomakunnan eheydestä ja ihmisen globaalista vastuusta. Pyhä syntymä kertoo luonnon ja sukupolvien kiertokulusta, elämän salaisuudesta ja kuolevaisuudestamme.
Ei Betlehemin pyhä perhekään saanut elää vailla huolia ja vaaroja. Maaluola tai eläintalli on toista kuin sauna saati erikoisklinikka syntymäpaikkana. Verollepano ja verotuksen järjestäminen taisi tosin sujua Rooman valtakunnassa 2000 vuotta sitten paremmin kuin joissain EU:n ongelmamaissa tänään. Valitettavasti Herodoksen toimeenpanemat lastenmurhat toteutuvat yhä tänäänkin eri puolilla maailmaa vain hieman eri muodossa, mutta kuitenkin. Kristuksen mahdollisesti kohtaamasta rasismista pakolaisena turvapaikka-Egyptissä ei ole meille säilynyt tietoja, mutta mitäpä uutta auringon alla?
Joulu toiveittemme täyttymyksenä herättää ja pakottaa meidätkin toimimaan. Maailma ei ole vielä mitenkään valmis. Ihminen on vielä paljoltikin raakile. Oikeudenmukaisuus on vielä kaukana täyttymyksestään. Rakkaudella on vielä paljon valloitettavanaan. Vihaa ja rikosta ei ole vielä lainkaan saatu kitkettyä juurineen pois maasta.
Meillä kaikilla on vielä niin paljon tehtävää. Olemme kaikki puolitiessä. Olemme vielä niin paljon velkaa elämälle. Niin, meidät yllätetään itse kukin aina liian varhain. Se päättyi jo. Juuri siksi meidän on toimittava nyt ja välittömästi.
Maailmaan syntyvällä lapsella ei ole aikaa odottaa. Elämä vaatii elämää, tehdäkseen tyhjäksi kuoleman. Ja se on juuri tämä päivä, joka on myös meidän elämämme, meidän mahdollisuuksiemme ja meidän toiveittemme täyttymys.
Toivotan kaikille rauhallista ja siunattua joulua, lepoa ja iloa, ja ennen kaikkea kiitollista mieltä.
Mitro Repo kirjoittaa: ”Maailma ei ole vielä mitenkään valmis. Ihminen on vielä paljoltikin raakile. Oikeudenmukaisuus on vielä kaukana täyttymyksestään. Rakkaudella on vielä paljon valloitettavanaan. Vihaa ja rikosta ei ole vielä lainkaan saatu kitkettyä juurineen pois maasta.”
Kyllä siinä totisesti kärsivällisyyttä ja uskoa vaaditaan, jos odottaa poliitikkojen saavan lopulta tarpeellisissa aikaiseksi näitä tavoitteita.
Mieleen tulee tietysti se mitä se kristinuskon oppikirjana pidetty teos sanoo näistä asioista. Kehoittaa lähinnä olemaan asettamasta toivoaan ihmisiin ja ihmishallituksiin, joiden hallitusten aika sen mukaan on loppumassa. Kertoo sen sijaan taivaallisesta Jumalan valtakuntahallituksesta, jonka pääksi ja kuninkaalliseksi hallitsijaksi Kaikkivaltias Jumala on asettanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen.
Tämän noustua maanpäällisen elämänsä jälkeen taivaaseen, kerrotaan tämän ”istuutuneen Jumalan oikealle puolelle”, odottamaan saadakseen vallan ja hallinnon ihmisyhteisöön.
Tästä kommentista voidaan sanoa ettei siinä ole päätä eikä häntää, paljon auttaisi jos ei ensimmäiseen mielenkuohuntaan kirjoittaisi.
Kalevi Tikka kirjoittaa: ”Tästä kommentista voidaan sanoa ettei siinä ole päätä eikä häntää, paljon auttaisi jos ei ensimmäiseen mielenkuohuntaan kirjoittaisi.”
Jos tarkoitat minun kommenttiani, niin mielellään myös perusteet mielipiteellesi, ottaen huomioon, että blogin kirjoittaja on pappismies ja lisäksi politikoiva sellainen. Kirjoittelee blogissa myös hieman uskontoa jollaintavoin hieman hipaistellen.