On taas se se aika vuodesta jolloin kirjeiden ja korttien kirjoittamisesta – ja ylipäänsä oikeasta kirjoittamisesta – vieraantunut kansa havahtuu: joulukortit on lähetettävä. Homma on vuosi vuodelta vaikeampaa.
Paraskin sanoja minäkin. Tässähän näpyttelen konetta. Olen nykysosiaalinen; en notku baarin kulmalla, en naapurin verstaalla turisemassa. Elän sosiaalisessa mediassa. Ja siitä todellisuuteen, kuten joulumuistamisiin korttien muodossa on hämmentävän hankalaa palata.
Alituiseen muuttavien ihmisten osoitteiden kaivelu on jo sinänsä salapoliisin kykyjä ja älyä vaativaa puuhaa. Entä ketä ylipäänsä nimeän kortin vastaanottajiksi? Mikä se tuonkin koulukaverin nykyisen vaimo olikaan? Onkohan niillä yhteinen sukunimi? Ketä muita niillä majailee?
Ennen vanhaan joulukortin lähettäminen oli eri helppoa. Taloista ei muuteltu. Niihin synnyttiin ja niissä kuoltiin. Osoite pysyi samana. Eikä puolisoja vaihdeltu uusiin. Saatikka nimiä.
Vaan ei auta, toimeksi siitä! Joulu ei tule ilman asianmukaisia kärsimyksiä.
En kuulu ”joulukortti-ihmisiin”. Se ei vain luonnistu ”vartalolleni”. Minusta on teekeilyä tehdä jokin homma tavan takia, velvollisuudesta tai jonkun muun syyn takia, eikä sydämestä. Pelkkä rutiininomainen ja vastenmielinenkin joulukorttirumba on mielestäni turhaa.
Niin paljon kuulee valitteluja joulukorttien lähettämisen vaivasta, että tosissaan ihmetyttää. Miksi ihmeessä lähetellä niitä, jos kerta ei sydämessään sitä halua?
Itse en kykene tekemään tuollaisia täysin oikeasti vapaaehtoisia asioita väkisin hampaat irvessä. Toivon, ettei kukaan lähetä minullekaan ainoatakaan korttia vastenmielisesti.
Varmaan minullekin koittaa vielä aika, jolloin kirjoittelen satamäärin joulukortteja hymyhuulin ja kynä innosta sauhuten 🙂 Sitä päivää ei ole vielä tullut. Suunnilleen kaksi joulukorttia lähtee postilaatikkoon minun toimestani joka vuosi. Kahdelle iäkkäälle pariskunnalle. Ne jaksan lähettää hyvillä mielin.
Minä teen itse ja lähetän yli 60 joukukorttia. Niitä kirjoittaesani ajattelen jokaista saajaa erikseen, ja he tietävät sen. Korteista tulee siis kirjeitä. Saajat ovat entisiä työtovereita, minua vielä vanhempia laitoksissa asuvia ja joka vuosi muutama YLLÄRI lääkärille, joka hoiti hyvin, paperikauppaan, jossa palveltiin hyvin jne.
Hommaan kuluua ilta, pari, mutta aloitan ajoissa. Korttini ovat jo perillä.
Lähetämme joka joulu noin 50 joulukorttia pakattuina punaisiin Itellan joulukorttikuoriin.
Minä kirjoitan kortit yleensä itsenäisyyspäivänä, mutta tänä vuonna jo pari päivää aiemmin. Otan yleensä kortteja neljää-viittä eri laatua ja asetan pinot pöydälle eteeni ja sitten valitsen kullekin sopivan kortin kuvan ja tervehdyslauseen mukaisesti.
Ostan uuden oaositekirjan aina silloin kun entinen on käynyt liian vaikeaksi lukea monen yliviivatun ja uudelleen kirjoitetun osoitteen tai ristinmerkkien (kuolleet) vuoksi. Kun saan ihmisiltä osoitteenmuutoskortteja niin siirrän uudet osoitteet heti osoitekirjaani, jotta se pysyy ajan tasalla.
Pidän yllä joulukorttiperinnettä ihan sen vuoksi, että elämässä säilyy jotain perinteistä ja pysyvää näinä jatkuvan muutoksen ja uudistusten aikoina.
On myös mukavaa saada kortteja itselle. Lähettäjien joukossa on vielä monia oppikoulun aikaisia ystäviä, joihin ei ole muuten enää yhteyttä. Mutta jouluisin tietää, että hekin ovat vielä elossa.
Ps. Lähetän kortteja myös netin kautta. Netissä on laaja valkoima ilmaisia sähköisiä joulu- ja muita kortteja. Niitä lähetän etupäässä ulkomailla oleville lähetystyöntekijöille ja tuttaville.
Kiitos Timo kirjoituksistasi – olet yksi niitä harvoja joiden kirjoituksia täältä enää viitsii lukea. Joulurauhaa ja Siunausta Uuteen Vuoteen 2014!