Joulun aika.

Reijo hyvä,

mikä kalenterti olisi sinusta paras?

Olisiko niin, että kukin hallitus asettaisi aina hallituskautensa ensimmäiseksi (?) kysymykseksi, millaista kalenteria kunakin pääministerikautena sovellettaisiin?
Vai pitäisikö aina eduskuntavaalien yhteydessä järjestää kansanäänestys kalenterin valinnasta?
Tai voitaisiinko eri kunnissa tai eri hyvinvointiualueilla noudattaa kullakain omaa kalenteriaan?
(Esim. pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla kirkkoon kuulumisessa on merkittävä ero.)

Minkäs ”poppoon” mukainen kalenteri pitäisi ottaa käyttöön – vai olisiko parempi, että jokainen valitsisi itselleen sellaisen kalenterin, joka kulloinkin kokee itselleen yksilöllisesti sopivaksi?
Ts. onko paha asia, että maassa yleisesti on vallalla yhtenäinen kalenteri?

Vaihtoehtojahan on – olisiko islamilainen (ramadan-kausineen), juutalainen, hidulainen, taolainen, budhalainen kalenteri sopivampi kuin nykyinen. Vai olisiko syytä ottaa puhtaasti ateismilähtöinen kalentertijärjestelmä, jossa jokainen voisi valita itselkleen ehdottomat juhla-ajat (/eli vapaapäivät).

Tietysti olisi sekin mahdollista, että tekoäly muodostaisi aina vuosikalentertin, ainakin (näennäisen) neutraalisksi.

Taitaa olla niin, että vain joulu ja pääsiäinen ovat ne juhla-ajat kalenterissa, jotka ”suuri (kirkko)kansa” vielä juuri tunnistaa kristillisiksi, ehkä jopa niiden pääsisällön.

Pahoitteluni, Reino,
Liekö virheellinen ”Reijo” ollut lipsahdus tai kirjoitusvirhe, en teidä…

Minulle kalenterisi toteutus jäi varsin abstraktiksi. Sen vuoksi noita pohdintoja toin esille.

Mikä ehdottamastasi kalenterista tekisi täysin tasa-arvoisen? Olisiko siinä mitään sellaista, jota ei voitaisi tulkita tai ymmärtää esim. jonkun ryhmittymän suhteen ”kolonialistiseksi” ? (Kuten niin usein nykyään lienee tapana.)

Taivaan näkymästä saisi hyvän kalenterin liitettynä kirkkovuoteen.

Kalenteri ei varmaan olisi halpa, ja pitäisihän se sisältää niin vanhaa kuin uutta todistusta kristillisestä historiasta katsottuna taivaan konjunktioihin planeetoissa.

Meillä tähtitaivas näkyy harvoin mutta eteläisillä mailla voitiin katsoa aikanaan pitkään ilman valosaastetta häiritsemässä.

Aikoinan on uskottu, että Taivas on kansi ja tähdet ovat ikäänkuin ikkunoita, joista kannen yläpuolella olevan valtakunnan valot loistavat.

Kun tiede kehittyi ja tieto taivaallisista lisääntyi, piti tuo valtakunta kuitenkin säilyttää, eiväthän ihmiset halunneet luopua uskostaan.

Valtakunnasta tuli epämääräinen uskoon perutuva näkymätön uloke, kilpailukeino uskonnolle, joka ei totuudesta piitannut. Siitä tuli ylivertainen houkutin, jota tarjottiin vain tässä uskonnossa. Sitä vietiin maailmalle ja sen takia tehtiin hyviä tekoja,maksettiin veroja, tehtiin testamentteja ja rahalahjoituksia, kuin pääsylippuna perille. Vaikka valtakunta oli vain mielen luomus.

Maailman parantaminen paratiisiksi, maallisena unelmana muuttui harhaopiksi. Siirryttiin jumalliseen valtakuntaan, jossa on ikuiset häät. Vesi muuttui viiniksi ja
kaikki ylenivät silmissä pyhiksi miehiksi armosta, heille rakenettiin kirkkoja ja heistä maalattiin kuvia. Omituisinta näissä häissä on se, että on vain yksi sulhanen ja morsiamia ovat sekä miehet, että naiset.

Eikä siinä kaikki, sulhanen on muuttunut karitsaksi ja näyttää kaiken lisäksi teurastetulta lampaalta.
Kuka keksi vetää ihmisiä höplästä näin ala-arvoisesti ja mikä vielä sairaampaa, se meni perille, kuin kuuma veitsi voihin, eikä kukaan tullut sanomaan, että Hei, Keisarilla ei ole vaatteita, sillä on karvanen puku.

Joku voi tulla sanomaan, että sinut on paadutettu, ettet näkisi silmilläsi, etkä kuulisi korvillasi, etkä kääntyisi ja parantuisi. Voi olla, mutta se taas ei ole minun syy, jos minut on paadutettu, ehkä se on parempi niin, koska voin kertoa miltä se kirjaimellisesti näyttää.

Niin. ’Korkeimman Jumalan’ mukainen kalenteri olisi aurinkokalenteri, sillä Korkein taivaalla oli aikanaan juuri aurinko. (Shamas hebr. ha -Shamas la 365!!1)
Kalenterit olivat tärkeitä essealaisille Qumranin munkeille, joille muut kalenterit olivat ’poikenneet polulta’ eli johdattivat juhlimaan väärinä päivinä ja edellyttivät isoja korjausliikkeitä.
Koko Uusi testamentti ja esealais-lähtöinen Jeesus liike perustuivatkin paljolti aurinkovuoden kulminaatiopäivien uskotuille hengellisille merkityksille. Näin etenkin tapahtui etenkin Qumranin essealaisiyhteisön, johon katson Jeesuksenkin kuuluneen, parissa.
Qumranissa käytettiin aurinkokalenteria, kun taas sekä fariseukset että saddukeukset olivat käyttäneet kuu- / aurinkokalenteria. Qumranin munkit odottivat Messiasta yhdistämään Israelin eriuskoiset ja aloittamaan valon lasten sodan pimeyden lapsia (Rooma) vastaan. Tätä varten he laativat 490 vuoden syklisen järjestelmän, jota he kutsuivat maailmanviikoiksi ja pyrkivät ratkaisemaan kuu- ja aurinkokalentereiden poikkeamat.
490 v-järjestelmässä vuosiviikko oli seitsemän aurinkovuotta pitkä. Maailman viikko oli 490 aurinkovuotta, joka koostui koostui 70 viikon vuosista (70 x 7 = 490). 70 viikon jakso jaettiin kahteen yhtä suureen osaan ja yhteen pienempään osaan.
33 + 33 + 4 = 70 viikkovuotta tai 231 + 231 + 28 = 490 aurinkovuotta.
Kuu- ja aurinkokalenterit synkronoitiin seuraavasti:
Lunation = 29.530588 päivää. (Tieteellisen tarkka!)
Joka 12 kk:n vuodessa tekee vain 354,367 päivää
Kun aurinkovuosi = 365.242 päivää
Noin yksitoista päivää kestävä heiton kuu- ja aurinko-ajassa ratkaistiin Qumranissa perustaen lukuun kolmekymmentäkolme. (Huomaa Jeesuksen kuolin ikä! 33 vastaa lisäksi sana gal eli ympyrä ja salaisuus)
Nyt 33 aurinkovuotta vastaa 34:ää kuuvuotta ja 4,5 päivää (12052.986 – 12048.478 = 4, 508 päivää)
Ylimääräinen kuuvuosi kertyy siis 33 aurinkovuoden välein. Mutta aina 7:llä ylimääräisistä kuuvuosista on oltava 13 kuukautta ylimääräisten päivien nauttimiseksi. (7 x 4,5 = 31,5 päivää). Tämä 13. kuukauden interkalaatio kuukalenterin tarkentamiseksi tapahtuu 231 aurinkovuoden välein. (7 x 33 = 231).
Qumranin kalenterissa 231 aurinkovuoden jakso toistetaan kerran aina 462 aurinkovuoden ajan. Tätä seuraa 28 aurinkovuoden jakso (4 viikkoa tai 1 kuukauden vuosi), joka on kulttuurin hajoamisjakso. Tänä kautena vanhat kulttuuriset tavat murtuvat ja valmistaudutaan uuteen aikakauteen. Tänä aikana kalentereiden harmonisointia ei tehdä. Kalenterit sovitetaan sitten uuden 490 vuoden jakson alkaessa.
NYT: Huom: 490 vuoden sykli ei vain ratkaise kuu- ja aurinkokalenterin sovituksia, vaan tuo myös päiväntasausten prekession mukaan. Päiväntasausten precessio on noin 25 800 vuoden (Platonilla ja Ut:sa 25920 v, tieteellisen tarkka 25746 v) jakso, jonka maapallo heiluu sen akselin rotation aikana.
Aurinkovuosi on siis 365 242 päivää ja kun ja jos
mainittu maailmanviikko on 490 aurinkovuotta, niin on ”maailmanpäivä” 490/7 = 70 aurinkovuotta.
Tätä kaavaa käytettäessä ’maailman vuosi’ on
70 x 365.242 = 25.567
Qumranin kalenterin-maailmanvuoden ja precession välinen ero on noin 233 vuotta (25 800 – 25 567 = 233). Tämä väli täytettiin interkaloiden 33 aurinkovuotta jokaisen seitsemännen maailmaviikon lopuppuun – ts. 3430 vuoden välein. Haluttiin näet saada 7 interkalaatiota aina maailmanvuoteen (7 x 33 = 231). (Eroksi jäi kumminkin vielä 2 vuotta, joka noin isossa aikaikkunassa oli merkityksetön)
Qumranissa tärkeä Henochin kirja oli tärkeä ko. kalenterijärjestelmän jakamisessa. Kolmannella vuosisadalla eKr. essealainen-aurinkoprofeetta perusti ennusteensa juuri 490 v. jaksoihin. Hänen mallissaan 7. Patriarkka Enoch syntyi 490 vuotta luomisen jälkeen. Tulva tapahtui 2×490; Abraham tuli 3×490; Mooses sai Siinan lain 5×490 ja 6×490 rakennettiin 1. temppeli ,joka tuhoutui 6×490, ja 7×490 eli 3430 vuotta luomisen jälkeen syntyi ’Vanhurskauden vesa’ – essealaisten ryhmä, siis 7. maailmaviikon lopussa.
Seuraavat kolme 490 vuoden jaksoa sisälsivät ennustuksia, koska ne olivat kirjoitettaessa vielä tulevaisuutta. Kahdeksanne ’päivän’ lopussa vuonna 3920 odotettiin suurta restoraatiota ja Messiasta. Sitten 9. Mailman viikon lopussa, vuonna 4410, tulisi oikeudenmkainen tuomio koko maailmalle. Ja loppuviimein kymmenennen maailmaviikon lopussa, 4900 vuotta luomisen jälkeen, olisi viimeinen tuomio, jonka jälkeen uusi taivas ja uusi maa ilmestyisivät ja aikaa ei enää olisi.
Sitten Jeesuksen aikana essealaiset ja gnostikot aloittivat kiihkeän haun Henochin kirjassa ennustetun Messiaan löytämiseksi. Etsijät kiistelivät 1. temppelin tuhoutumisen oikeasta päivämäärästä. Päivä oli valittava, koska tämä noin 980 vuotta aikaisempi tapahtuma, oli kronologiassa ainoa, jonka he uskoivat pystyvänsä sijoittamaan tarkasti historiaan ja siten identifioimaan Messiaan oikein. Monista, jotka tällöin olivat ehdolla Messiaaksi vain Jeesus sopi vakavasti kuvaan.

Heinola

Flavius Josefuksen kirjassa Juutalaissodan historia ei kerrota mitään tuollaista essealaisista, ja sekin, että se olisi ollut munkkiyhteisö, ei taida pitää paikkaansa, koska alueelta on löydetty myös naisten ja lasten hautoja. Josefus kyllä kertoo, että he karttoivat avioliittoja koska eivät luottaneet naisiin, mutta he ymmärsivät, että sukupuuttoon kuoleminen ei sekään ole mikään elämän tarkoitus. Säännöt olivat hyvin tiukat ja rikkoja karkotettiin erämaahan, eikä kukaan saanut auttaa häntä. Myös naisille, jotka ryhmään avioituivat oli kolmen vuoden koeaika. Hyvin ankara yhteisö. Samaa kristinuskon kanssa on tietysti kaikesta luopuminen, ja tuominen yhteiseen kassaan, josta sitten jaettiin, mitä jaettiin, koska he olivat askeettikkoja ja elivät vaihtotaloudessa. Yhteiselo naisten kanssa oli vain lapsen tekoa varten, nautinnon takia he eivät yhtyneet ollenkaan, joka taas muistuttaa Paavalin ohjeita.

Jeesus kyllä vietti erämaassa 40 päivää, joten ei hän mikään johtohenkilö ainakaan ollut, vaan oli ilmeisesti rikkonut jotain sääntöjä. He olivat tiukkoja lain noudattajia, kuten maccabilaiset ennen heitä, ja johtohenkilöä oli seurattava kuuliaisesti ja sisäisiä asioita ei saanut levitellä. Ankarimpia esim. sapatin suhteen olivat nuuri nämä ja juuri he perustivat Uuden liiton, joka ei mitenkään ole sama kuin Kritinuskon liitto, koska siihen kuului Mooses ja laki hyvin oleellisena osana. Joka pilkkasi lainantajan nimeä, sai ankarat rangaistukset, oliko ihan kuolemantuomio, en muista.

Laki ei kuitenkaan ole sama kuin raamatussa oleva Mooseksen laki, vaan joku muu, Jeesuskin sanoo, että ’alussa ei ollut niin,’ eli heillä oli joku alussa oleva, paljon ankarampi laki, varmaan joku Hammurabin laki.

Plinius oli nähtävästi kuullut tästä ryhmästä ja ihaili suuresti heitä, koska hänen mielestään he eivät palvoneet venusta, vain palmut oli heillä seuranaan. He lisääntyivät aina, paitsi orpolapsista, myös ihmisistä, jotka elämäänsä kyllästyneinä halusivat liittyä heihin. Mikä mies tämä Plinius sitten oli, ? sovinisti ainakin ja kuoli Vesuviuksen purkauksessa.

Mielenkiintoista on se, että heillä ei ole nimiä, esim. vanhurskauden opettaja, valehtelija, paha pappi ja niin edelleen, ei siis mainita nimeltä ketään, he ovat nimettömiä. Jeesuksella on nimi ja se on vielä isän nimi.

Nyt kun tieto on lisääntynyt, ja tiedämme, että tällainen ryhmä on ollut ja tavallaan noussut ylös, koska heistä ei aiemmin tiedetty, mutta nyt tiedetään, he ovat kuin pelastuksena niitä väitteitä vastaan, jotka sanovat, että ei siellä ole koskaan ollutkaan mitään juutalaisia. Ihme on se, että miten ne kirjoitukset pysyivät piilossa siihen asti, kun Israelin valtio syntyi uudelleen. Kuka oli niiden suojana?