Arvostamme sitä, että kirkkoherra, rovasti Jouni Lehikoinen tuntee seurakuntien perustyön ja näyttää esimerkillään kunnioituksensa sitä kohtaan. Hän on pidetty toimituspappi ja tuntee sitä kautta laajasti suomalaisten perheiden, pariskuntien ja vanhusten arjen. Hän on Varsinais-Suomessa laajasti tunnettu kirkon edustaja, mutta on samalla Mikaelinseurakunnassa antanut koko työntekijä- ja vapaaehtoistiiminsä loistaa olemalla kannustava esimies. Jounin erityinen vahvuus on erilaisuuden arvostaminen seurakunnassa. Monista taustoista ja erilaisista uskontulkinnoista tulevat ihmiset hän on kyennyt positiivisuudellaan yhdistämään yhdeksi tiimiksi. Tätä soisimme lisää koko hiippakuntaan.
Jouni on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että kirkon sanoma Kristuksesta kantaa. Kirkko ei voi jäädä paikoilleen, sen on etsittävä yhä uusia foorumeita, joissa tehdä näkyväksi ja eläväksi sanomaa Vapahtajasta. Tämä edellyttää ennakkoluulotonta työotetta ja itsensä likoon laittamista – näissä Jouni on vertaansa vailla. Jouni tulee toimeen kirkon kaikissa ympyröissä ja hänellä on vahva taito olla läsnä niin päätöksenteon ketjuissa kuin ruohonjuuritasollakin. Jounille on helppo puhua ja Jouni tulee piispana olemaan läsnä oleva piispa – sellainen, joka kuuntelee seurakuntien ja hengellisten yhteisöjen ääntä läheltä ja tarkalla korvalla.
Arkkihiippakunnan piispa on tuomiokapitulin johtaja sekä kirkkoherrojen ja papiston esimies. Soisimme, että tulevalla piispalla olisi aiempaa kokemusta esimiestyöstä. Jounilla on huomattavan laaja kokemus esimiehenä toimimisesta erilaisissa ympäristöissä. Kokemus kirkkoherrana on antanut näköalapaikan kirkon toimintaan, mutta ennen kaikkea tekijän paikan toteuttaa kirkon tehtävää ja johtaa seurakuntia, luottamushenkilöitä ja työntekijöitä. Jouni tuntee seurakuntatyön todellisuuden. Jounilla on kokemusta ylivertaisesti: liki 30 vuotta kirkkoherrana kolmessa erikokoisessa seurakunnassa. Käytännön työkokemus ja tuntemus niin pienten maalaisseurakuntien, pikkukaupunkien kuin isojen kaupunkiseurakuntien todellisuudesta on mielestämme piispan aidolle johtajuudelle välttämätöntä. Samalla hän tunteen tavallisten seurakuntalaisten todellisuuden eri puolilla hiippakuntaa.
Polarisoituvassa maailmassa ja Suomessa kirkolle on tilauksensa. Siinä missä vihapuhe ja mustavalkoinen, pessimistinen sävy valtaavat alaa, voi kirkko olla toivon tuoja ja edelläkävijä. Jouni puhuu nykyisen ajan kielellä ja tavoittaa erilaiset yleisöt. Jouni myös tarttuu tämän ajan haasteisiin ja tuo esiin evankeliumin muuttumattoman sanoman maailman muutoksen keskelle. Jounin työnäkynä on kirkon missionäärisyys: ihmisten johdattaminen Jeesuksen luo on elävän kirkon tunnusmerkki.
Jounin kanssa tulevaisuuden kirkosta rakennetaan todellista luottamuksen kirkkoa.
Me ja lukuisat muut äänivaltaiset tukijat ympäri arkkihiippakuntaa äänestämme Jouni Lehikoista tulevaksi arkkihiippakunnan piispaksi!
Harjanne, Aila
kunnallisneuvos, Turku
Hietanen, Marika
diakoni, kirkolliskokousedustaja , Salo
Huhtala, Kaisa
kirkkoherra, Pori
Huovinen, Pentti
professori, Turku
Järvilahti, Timo
pastori, Salo
Laitinen, Petri
kirkkoherra, Laitila
Laurila, Tarja
lähetyspastori, Salo
Liivola, Henry
kirkkoherra, Rauma
Savinen, Sirkka-Liisa
seurakuntaneuvoston vpj , Pori
Vainio, Heikki
opetusneuvos, kirkkovaltuuston vpj. , Loimaa
Lisää Jounin kannattajia löydät täältä
Pilapiirtäjän Rantaa lukuun ottamatta Immosen omat motiivit kerätä etnisiä tilastoja jäävät arvailujen varaan, mutta osaako joku sanoa,miksi mm. Britaniassa, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa, Australiassa käytetään etnistä tilastointia?
Silmiin pisti vetoomuslistalla Porin Teljän kra Kaisa Huhtala, joka sallii naispappittomia messuja myös niille herätysliikkeille, jotka ovat perinteisellä virkakannalla pappeuskysymyksessä ja viikottaiset messuihin osallistujamäärät on selvästi suuremmat kuin monessa seurakunnassa. Voisi sanoa, että Kaisa Huhtala toteuttaa kirkon strategiaa ” ovet auki” . Jos miespappi avaisi ovet samanlailla, niin sallittaisiinko tämä? tuskin sillä se olisi tasa-arvo kysymys ja syrjintää. Kysymys ei ole mielestäni tasa-arvokysymys vaan teologinen(olen perinteisellä kannalla), mutta siitä on myös tehty tasa-arvokysymys ja samalla sillä voidaan itseasissa syrjiä, kuten kirkossa on tehty miespappeja kohtaan. Ilmeisesti Lehikoinen antaisi seurakunnissa toteuttaa naispapittomia messuja?
Miksi kaikki naispapit ja myös piispat eivät voisi antaa, myös messuyhteisöjä perinteisen raamatullisen virkakäsityksen mukaan uskoville koko Suomen alueelle?
Toisinsanoen kirkko on syrjivä ja rajoittaa omalla toiminnallaan kirkon elämää ja samalla linjalla jatkuen se surkastuminen jatkuu, kun jäsenmäärä laskee jatkuvasti ja toiminta vähenee.Messut ovat seurakunnan keskeisin toimitus ja kirkon aktiivijäsenet ovat jo pitkään halunneet perinteisiä messuja ja monet ovat lähteneet pois ainakin messuyhteydestä ja kun muutosta ei ole odotettavissa kirkon ahdasmielisyyden takia niin, jossain kohti se realisoituu kirkosta eroamisena.
Yhteys ja usko on Jumalan työtä yksinomaan ja sitä ei voi rakentaa hienoinkaan , ystävällisin,viisainkaan ihminen, eikä jooga tai mitkään uudet mallit tuo sitä seurakunnallista yhteyttä ja elämää, jonka vain Pyhä henki voi synnyttää. Kirkon johto ei halua edes nähdä totuutta nykytilanteesta, vaan näennäisten sovittelevien kannanottojen takana on selvä pyrkimys toiminnan suunnan kautta ajaa kirkosta ulos ns. Konservatiivikristityt, koska jokainen näkee suunnan ,ainoat messuyhteydet Suomessa , jotka kasvavat ovat Lähetyshiippakunnan messuyhteydet ja tietysti myös on syntynyt muita yhteisöjä, jotka ei ole niin yhtenäisiä, jotka kuitenkin on yhteensä iso joukko ja tästä laumasta kirkon johto ei välitä, vaan ajaa jääräpäisesti ” uudistusta”, jonka Jumala taitaa olla humanismista tuttu Ihminen ,suuri Ihminen.
Epäselvyyden välttämiseksi:
Kirkkoherra Jouni Lehikoisen seurakunnassa on papinvirassa sekä miehiä, että naisia eikä työvuoroja tiettävästi järjestellä sukupuolen mukaan.
Edelliseen lisäyksenä, en ole myöskään miespappeuden kannalla, koska se mielestäni myös epäraamattullinen sana, vaan Paavali opettaa paimenen tehtävistä, jotka hän määrittelee selvästi miehelle. Tämä mielestäni tunnustetaan laajemminkin, mutta jostain syystä luterilainen kirkko ei korjaa tätä.
Ja eroneet miehet eivät saisi toimia papeina, näin Paavalin mukaan!!! YHDEN vaimon mies…
Tämän hienon kannattaja joukon keskuudessa kyllä tiedetään mitä on klassinen kristinusko.
Se on sitä perinteistä turvallista opetusta joka oli valtavirtaa kirkossa vain vähän aikaa sitten.
Jounille ja kannattajille menestystä!
Janhonen, ”Tämän hienon kannattaja joukon keskuudessa kyllä tiedetään mitä on klassinen kristinusko.”
Pastori Heikki Palmu ei oman bloginsa kommenteissaan tiedä? No, ei voikaan tietää, koska hän ”komppaa” toista orkesteria.
Kirkkoherra Kaisa Huhtala tuntuu olevan tasa-arvon naisia. Hienoa, että myös tällaisia kirkon rakentajia löytyy.
Kyllähän hänkin joka ei tiedä mitä on klassinen kristinusko haluaa ottaa selvää.
Palmu tietää, mutta toisin blogillaan väittää? Tämä on minun oletus.
Werneri: ”kannattaja joukon”
”Kannattajajoukko” on yhdyssana.
Suomessa ei taida olla enää paljon sellaisia Jumalaa pelkääväisiä naisia, jotka ajattelevat, että Jumala on sanonut, että tämä isänvirka kuuluu miehelle. Ja jos emme ole ahkeroineet äidintehtävässä ja ei ole siinä tehtävää. Turha on isäntehtävääkään vastaanottaan. Näin syntyy kirkko jossa sen minkä miehet rakentavat. Sen naiset purkavat. Kirkko joka ei ole menossa minnekään.
Taitaa tullaa piispantehtävän haltijaksi nainen
Näin saattaa käydä jos sinä Werner asiaa uutterasti lobbaat 😉
Onhan se huastavompoo ennustaa etukäteen. Äänestäjät ovat jo päättäneet kantansa. Joita ei pikku kommentit muuta.
Tomorrow is an other day
Will it be the end of 800 years history of apostolik traditon as Bishop in Turku?
Sateenkaari voitti, uusi aika koitti. Tuore piispa kertoo Ylen uutisissa kirkon olevan vähemmistön ja sorrettujen puolella. Spn-parit ovat vähemmistö. Nyt uusi piispa kertoo, että pitää löytyä ratkaisu, joka tyydyttää kumpaakin avioliitto näkemystä kannattavaa.
Vanhan kannan pitäisi/täytyy taipua uuden edessä?
Aikoinaan kaksi valtionyhtiötä Imatran Voima ja Neste yhdistettiin suureksi ja mahtavaksi Fortum konserniksi. Aika pian ymmärtäväiset ymmärsivät, että kahta eri liiketoiminta-alaa ei Kannata pitää pakkoliitossa ja osakkeet laitettiin jakoon. Syntyi kaksi vahvaa itsenäistä yritystä.
Kyllä kannattaisi kirkossakin kaksi eri avioliittonäkemystä erottaa itsenäisiksi toimintayksiköiksi?
Vanha voisi jatkaa ennallaan. Ja uusi voisi saada kasvua vaikka uusiutuvista polttoaineista
Kukaan ei kykene vastaamaan siihen, kuinka nämä kaksi toisistaan poikkeavat voisivat toimia samassa ”yhtiössä”? Vanhalla on polttoaineensa, uuden polttoaineet ovat yleisissä mielipiteissä, jotka muuttuvat aina sen mukaan, mistä suunnasta tuulet puhaltavat. Todennäköisesti tuulet jatkossa lisääntyvät, kuten myös maapallolla joka puolella tuntuvat tuulet voimistuneen?