Satu rumasta ankanpoikasesta tuli mieleeni, kun istuin koneen ääreen. Istuin pilvistä iltapäivää kerrostalomme pihapenkillä. Siinä oli lämmin olla ja ulkoiset olosuhteet ihanteelliset. Sisälläni oli kuitenkin joku liikehdintä, joka alkoi laittaa asioita uuteen järjestykseen. Raamattu puhuu järistyksestä, joka liikuttelee taivaankin voimia. Mikähän niitä taivaan voimia liikuttelee? Ettei vain olisi markkinajumala tässäkin mukana. Yhtenään tulee asioita, jotka panee miettimään Suomen henkistä ja hengellistä tilaa. Onko Jumalan pyhyys todella niin pieni juttu nykyihmiselle, ettei voida seurakuntien pääkirkkoja pyhittää vain Hänen kohtaamispaikoiksi? Olihan sekin ihme nähty, että kirkko muutettiin yökerhoksi ja sitten palautettiin taasen kirkoksi.
Näitä miettiessäni kelailin mielessäni unta, jota näin viimeyönä. Monet uskovat vähättelevät unien sanomaa. Saahan sitä vähätellä, mutta minun Raamatussani lukee, että Jumala puhuu unienkin kautta ihmisille erittäin vanhuksille. Siihen uneen liittyi entiseen ammattiini kuuluvia asioita. Siinä oli myös huoneen numero, joka oli 215. Koitin kysellä Herralta, että onko sillä numerolla joku merkitys. Kun sitten heräsin aamupäiväuniltani, niin heräämisvaiheessa sain sanat: Virren numero! Etsin virsikirjan ja luin sen virren. Se on kasteosastossa. Jouduin perusteellisesti käsittelemään asian: Mihin kirkkoon tai seurakuntaan minut on kastettu? Jos minut kastettiin luterilaiseen kirkkoon, niin erotessani siitä jätän Jumalan valtakunnan samalla. Mutta onko Jumala luterilainen? Tulin siihen tulokseen, että ei ole. Olen Jumalan valtakunnassa olisinpa fyysisesti missä tahansa samaa Raamattua lukevien ystävien parissa.
Sitten tuli puhuttelun vaikea ja vakava vaihe. Sain käsitetäväkseni kysymyksen: Voisitko lakata esilläolemisesta ja vetäytyä julkisuudesta ja vositko luopua kaikista toimistasi ja jäädä nollaksi. Lupasin ja vielä niin, että jään nollaksi, jos Hän ei anna mitään uutta. Jos pystyn käymään läpi tämän asian niinkuin Herra haluaa, todennäköisesti en ole enää vankilalähetti tai mitään muutakaan mainittavaa. Tässä nyt punnitaan onko palveluni ollut lihallista vai hengellistä? Jos se on ollut lihallista, siinä ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Vaikka olisi ollut jotain hengellistäkin, niin Hänellä on mahdollisuus lähettää toisia, jotka ovat pätevämpiä niihin tehtäviin. Jos kykenen käymään tämän läpi, uusia blokeja syntyy ainoastaan, jos Hän käskee ja antaa aiheen.
Sanomattakin lienee selvää, että jos ehkäisykielteisyys on opillinen asia niinkuin näyttäisi olevan, se on kiinteä osa SRK:n lähetystyötä. Tämä on todella vahingollista opetusta sikäläisissä olosuhteissa. Ainakin minun on vaikea kuvitella SRK:n edustajaa siellä jakamassa kortonkeja ja antamassa ehkäisyvalistusta, joita siellä kaikkein eniten tarvittaisiin.
Voipihan niitä epäilyjä ja pelkoja heitellä sinne ja tänne nimettömänä ja ihan arviolta. Tästähän tässä on (ainakin näyttää olevan) kysymys. Toki on hyvä puuttua selkeisiin epäkohtiin, joita vanhalestadiolaisuuden(kin) piirissä on. Mutta kohtuutta, kohtuutta, hyvät ystävät! Muistelen jonkun käyttäneen sanoja rikka ja malka jossakin yhteydessä.
Hämmästellen olen ihmetellyt,
että miksi kirkkomme pää-äänenkannattaja kerta toisensa jälkeen
kirjoittaa kirkkomme suurimman kansanliikkeen ilmiöistä
joko negatiivisesti
tai sivuasioihin äkkiväärästi takertuen,
muttei kerro juuri mitään liikkeen valtaisasta väkimäärästä
eikä sen harjoittamasta säännöllisestä puurtamisesta.
Sama toistuu myös liikkeen lähetystyön esittelyssä.
Meitä tavallisia lukijoita kiinnostaisi tietää, miten liike tekee lähetystyötä, missä ja miten paljon.
Onhan teologisesti perusteltua sanoa, että kirkko on lähetys.
Elikä siis kertokaa hyvät ihmiset itse asiasta eli liikkeen harjoittamasta lähetystyöstä.
Jumalan valtakunnan työn eteenpäin viemiseksi.
Kun uutisointi on yksipuolista, niin juuri nuo Kimmon ja Tapion kommenttien tason asiat jäävät päälimmäisiksi mielikuviksi liikkeen ulkopuolisille, jos ei muutoin satu tietämään mitä he tekevät tavanomaisessa toiminnassaan.
Itse en kuulu heihin, mutta aikoinaan naapureissani ja monissa muissakin yhteyksissä olen kohdannut heitä.
Mielipiteeni siis perustuu omaan kokemukseeni, ihmisenä ihmisen vierellä elämisessä.
Mielikuvani ei alkuunkaan vastaa tuota median luomaa irvikuvaa heidän toiminnastaan.
Tässä siis on kysymys siitä, onko mielekästä leimata kokonaista ihmisryhmää jonkun yksittäisen ihmisen väärin tekemisen johdosta.
Pieni historian toteamus. Kun natsit nousivat valtaan, niin he saivat katolisen kirkon pois pelistä siten että he alkoivat syyttämään katolista kirkkoa pedofiliasta yms. Tämän ajojahdin jälkeen ei kukaan enää pystynyt estämään natsismin valtaanpääsyä.
Kun ajatellaan sitä sosiologista yhteiskuntamme epäkohtaa, että melkein kolmanneksessa maamme perheistä esiintyy perheväkivaltaa, niin sellaiselle joka haluaa mässäillä ihmisten törppöilyillä riittää kyllä enemmän kuin riittävästi aineistoa käyttöönsä.
Olisi siis mielekästä tehdä tutkimus siitä, minkälaisen maailmankuvan vallassa olevat näitä kamaluuksia tekevät ja missä määrin. Sitten olisi paikallaan suhteuttaa nämä tulokset suhteessa kansamme kokonaisväkimäärään.
Jotta huomattaisiin julkisen keskustelun ja tilastollisen todellisuuden ero, otettakoon muutaman vuosikymmenen takaa tilastollinen esimerkki eri kysymyksestä mutta joka sopii tähän kysymyksenasetteluun: julkisen mielikuvan suhde tilastolliseen todellisuuteen.
Silloin keskusteltiin avierojen määrästä koko kansassa. Julkisessa keskustelussa verrattiin saman vuoden avioliiton solmimisia ja avioeroja ja päädyttiin huimiin eroprosentteihin.
Kun tehtiin tilastollinen tutkimus, missä erot suhteutettiinkin vihkimävuosien suhteessa, jolloin eri vuosiluokkien kokoerot tulivat esille oikeissa yhteyksissään, niin tulokseksi tulikin aivan muuta.
Samalla tuli myös esille, että
– jos mies kuului kirkkoon niin eroprosentti oli noin 16%
– mutta jos mies ei kuulunut kirkkoon niin eroprosentti oli noin 43%.
– edelleen jos kyseessä oli avopari, niin eroriski tuolloisessa tilanteessa oli noin 5-6 ketaa isompi. (Koska avoparien määrä on noista ajoista kasvanut suhteessa avioliiton solmineihin, niin tämä tilaston osio tuskin on enää sama vaan suhteelliset erot avoparien ja avioliiton solmineitten välillä ovat saattaneet pienentyä hyvinkin paljon.)
Jotenka edelleenkin peräänkuulutan kirkkomme kustantamalta lehdeltä tasapuolisempaa asioiden käsittelyä kuin mitä se nyt on harjoittanut kirkkomme suurimman kansanliikkeen kysymysten uutisoinnissa.
Roto: ”Tässä siis on kysymys siitä, onko mielekästä leimata kokonaista ihmisryhmää jonkun yksittäisen ihmisen väärin tekemisen johdosta.”
En ainakaan minä ole leimannut yhtään ihmisryhmää yksittäisen ihmisen väärintekemisten johdosta. Olen tämän uutisen yhteydessä lähinnä kritisoinut ja kritisoin edelleen oppia, joka kieltää ehkäisyn. Kritiikki on vielä monin kerroin aiheellisempaa, kun tällaista oppia aletaan viedä Afrikkaan, jossa AIDS ja Ebola niittävät väkeä kuin heinää.
On täysin edesvastuutonta sekä paavin porukoilta että vanhoillislestadiolaisilta levittää Afrikkaan kondomin käyttöä vastustavaa, itse keksittyä oppia, kun samalla WHO yrittää epätoivoisesti tehdä työtä kondomin oikean käytön ja muun ehkäisyn edistämiseksi afrikkalaisten keskuudessa.
Mitä sitten tulee VL-porukoissa esiintyneeseen pedofiiliaan. Oletkos Matias lukenut Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen kirjan: Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana?
http://freepathways.wordpress.com/maijan-tarina/
Ellet ole, suosittelen luettavaksi. Kirja antaa kyllä tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, että kysymys ei todellakaan ole mistään yksittäistapauksista.
SRK:n johtokunta myönsi 7.4.2011 pitämässään lehdistötilaisuudessa, että herätysliikkeen sisällä on paljastunut 70 – 100 lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapausta, joihin liikkeeseen kuuluvat ovat syyllistyneet viimeisen 20-30 vuoden mittaan. Uhreja on tiedossa noin sata, mutta heitä saattaa olla useita satoja. Uhrien todellista lukumäärää ei ole tiedossa. Samoin rikollisia on todennköisesti enemmän kuin tiedossa olevat, sillä tekoja on systemaattiseti salattu ns. maallikko-rippisalaisuuden avulla. Näin rikosten syyteoikeus on päästetty vanhenemaan eikä tapauksista ole tehty ilmoituksia viranomaisille.
Väkivalta on Hurtigin mukaan keskeisesti epätasa-arvon ja vallankäytön oire. Siellä, missä on vain yksi hyväksytty totuus, syntyy helposti sairaita valtarakenteita. Niihin voi ajan kuluessa kietoutua myös synkkiä salaisuuksia, kuten lasten sukupuolista hyväksikäyttöä.
Toivoa tietysti sopii, että kaikki iljettävät tapaukset olisivat jo tulleet ilmi, mutta se taitaa olla kuitenkin pelkkää toiveajattelua.
” Artikkeli oli yllättävä, eli että siinä tarkoituksessa tehtäisiin lähetystyötä, että vietäisiin sinne ehkäisylle kielteistä asiaa. Kyllä lähetystyö on minusta keskittynyt tähän kristinuskon sanomaan, mikä on ydinasia.” toteaa Juntunen.
Minäkään en usko, että kukaan tekee lähetystyötä pääaiheenaan ehkäisykielto. Ajatuskin on absurdi.
Salme: ”Ajatuskin on absurdi.”
Niin on, vaikkei se sen absurdimpi ole kuin Rooman kirkon kondominkäytön vastainen julistus Afrikassa.
Ei kai lähetystyötä ehkäisyn kieltämisekksi pelkästään tehdäkään, mutta kun ehkäisyn kieltäminen kuuluu kuitenkin VL-oppiin, niin kyllä se siinä samalla tulee siinä lähetystyössäkin esille. Vai kuuluuko siihen oppiin, että ehkäisykielto ei koske afrikkalaisia???
On täysin edesvastuutonta levittää oppia, johon kuuluu ehkäisyn kieltäminen, kun samalla WHO yrittää epätoivoisesti tehdä työtä kondomin oikean käytön edistämiseksi afrikkalaisten keskuudessa.
Olen poikkeuksetta keskustellessani vanhoillis-lestadiolaisten kanssa törmännyt seuraavaan ongelmaan. Miellyttämisen halusta tai muusta syystä he eivät halua tuoda esiin uskonsa kielteisinä pidettyjä puolia, kuten ehkäisykieltoa, raskaaksitulemispakkoa, muut ulkopuolelle työntävää seurakuntaoppia, poikkeavaa sakramenttikäsitystään, yhä käytössä olevia hoitokokouksia jne. (ehkä häpeävät niitä itsekin). Kun heiltä kysyy, he vastaavat kierrellen ja kaarrellen, kunnes keskustelukumppani luulee saaneensa haluamansa vastauksen (joka on juuri se, mikä on epätotta). Lestadiolainen käyttää myös terminologiaa, joka on kaksimielistä niin, että ei-lestadiolainen keskustelukumppani voi ymmärtää sen tavalla, jolla haluaa, jonka lestadiolainen tarkoittaa, mutta joka ei ole totta. Yleensä oikean mielipiteen saa ulos vain sitkeydellä, osaamalla kysyä suoraan ja kysymällä samaa uudestaan ja uudestaan kunnes on saanut täsmällisen ja yksiselitteisen vastauksen. Kokemukseni mukaan näissä hankalissa kysymyksissä lestadiolainen keskustelukumppani – vaikka ei suoranaisesti valehtele – johtaa keskustelukumppaninsa harhaan. Siksi median edustajien tulee olla tarkkana haastatteluissaan.
Lestadiolainen liike ei tietenkään lähetystyössään vie ehkäisykieltoa vaan evankeliumia (eli suomeksi sanottuna heikäläistä synninpäästön metodiaan). Liikkeen kannattajien mukaan heillä ei ole ainoatakaan ”sääntöä”, vaan uskovat vain toimivat tietyllä tavalla. Yksi uskovalle tunnusmerkillinen toimintatapa on tehdä mahdollisimman paljon lapsia ja olla käyttämättä ehkäisyä. Joka tämän kiistää, joutuu välittömästi hoitokokouksen uhriksi, ja jos pysyy kannassaan, erotetaan liikkeen yhteydestä (samalla usein ystävistään ja osin perheestäänkin) ja katsotaan joutuvaksi helvettiin. Lienee päivänselvää, että kaikkialla lähetystyössä kenellekään ”ei panna mitään sääntöjä”, eli lestadiolais-slangista suomeksi käännettynä: lestadiolainen Afrikassa voi olla vain, jos pidättäytyy ehkäisystä ja tekee lapsia maksimivauhtia. Siis, ehkäisykielto (vaikka liikkeen jäsenten mukaan se ei ole kielto vaan uskomassa olemisen tapa) on voimassa kaikessa ankaruudessaan erotuksetta Afrikassa niin kuin Suomessakin. Taas toimittajia vedettiin nenästä, kun eivät osanneet kysyä kysymyksiä oikein.
Matiaksen puheenvuoro on ehdottomasti varteen otettava. Kiitos tästä.
Huvittava ketju, kun lähes kaikki kommentit on sensuroitu/poistettu. Ei anna hyvää kuvaa keskustelukulttuurista.
Matias Roto: ”Tarvitsemme siis kaikkia resursseja, mitä käytettävissä on jotta koko maailman evankeliointi voisi toteutua mahdollisimman voimallisesti.”
Kun kerran jo yksistään katolilaisia on yli miljardi, niin mikä evankelioinnissa on vikana, kun Ilmestyskirja todistaa toista kuin kristitityt itselleen uskottelevat:
Ilm.14:6: ”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.”
Olisiko niin, ettei iankaikkista evankeliumia ole kuultu kovin pitkään apostolien poistuttua? On katolisten, lestadiolaisten ymv. ryhmien evankeliumeja, jotka ovat tarjoavinaan vapautta, mutta sitovat uskonnolliseen orjuuteen.