Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa 9.11.2016 edustaja Tuula Okkonen teki kirkkohistoriaa esittämällä väitteen: ”Jako naisiin ja miehiin on ensisijaisesti kulttuurinen ja sosiaalinen, kysymys on siis siitä mitä merkityksiä sukupuolelle annetaan”.
Väite sinällään ei ollut historiallinen, sillä yhdysvaltalainen feminismin teoreetikko Judith Butler esitti vastaavanlaisen ajatuksen jo vuonna 1990 julkaistussa teoksessaan Gender trouble: Feminism, and the subversion of identity. Teos on julkaistu suomeksi vuonna 2006 nimellä Hankala sukupuoli: Feminismi ja identiteetin kumous. Kirkolliskokousedustaja Tuula Okkosen väite on historiallinen siksi, että se lausuttiin luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa.
Judith Butlerin performatiivisen sukupuolikäsityksen mukaan luonnollinen ruumis ja siihen kuuluva seksuaalisuus eivät aiheuta sukupuolten välistä käyttäytymiseroa, vaan päinvastoin erilainen käyttäytyminen saa aikaan sukupuolen. Butlerin mukaan sukupuolet, mies ja nainen sekä niiden välinen ero syntyvät kokonaisuudessaan kulttuuristen käytäntöjen seurauksena.
Judith Butlerin käsitys sukupuolesta ei ole sovitettavissa yhteen luterilaisen tunnustuksen kanssa. Luterilaisen tunnustuksen mukaan ihminen on Jumalan luomistyön tulos ja ihminen syntyy sukupuolisena olentona. Iso Katekismuksen kuudennen käskyn selityksen mukaan Jumala on jo alussa asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten.
Augsburgin tunnustuksen puolustuksen mukaan ”Luomiskertomus opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä. Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan.” (Apl XXIII)
Kirkolliskokouksessa esittämässään puheenvuorossa edustaja Tuula Okkonen totesi myös, että ” Ajassa vaihtuvia ovat myös ne normit, joilla yhteiskunnat ovat sukupuolta määrittäneet.” Näin saattaa ollakin, en sitä kiistä, mutta yhteiskunta ja kristillinen kirkko eivät ole sama asia. Kristillisen kirkon tulee sitoutua tunnustukseensa.
Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan: ”Sillä jos kerran luonto ei miksikään muutu, säilyy välttämättä myös se järjestys, jonka Jumala on luontoon pannut, eikä sitä voida ihmisten säätämillä laeilla kumota.” (Apl XXIII)
Kirkolliskokousedustaja Tuula Okkosen esittämä ja Judit Butlerilta peräisin oleva sukupuolikäsitys ei siis voi tulla luterilaisen kirkkomme kannaksi, ilman että kirkko samalla luopuu luterilaisesta tunnustuksesta. Tämä täysin riippumatta siitä, miten yhteiskuntamme tulevaisuudessa suomalaisten sukupuolen määrittelee.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/index.html
http://kappeli2.evl.fi/kkoweb.nsf/386d28582428f977c2256e38003edaf5/b18ba139f31bb324c2258067002ced05?OpenDocument
Jukka Kivimäki :” Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan.” (Apl XXIII)
Kiitos mielestäni ajatuksia herättävästä blogista.
1800-luvun Hegelin filosofisen koulukunnan äärimmäistä vasemmistoa edustaneen Karl Marxin vaatimus oli, että ihmisen tietoisuus on uudistettava. Hän tuomitsi ihmisten välisen luonnollisen kiintymyksen/veljeyden, jota piti vain porvariston vaatimuksena saada työväestö taipumaan ”herruutensa ja riistonsa alaiseksi”.
Hänen filosofiansa keskipiste rajautui yhteiskunnallisten suhteiden luomaan yhteiskunnallistuneen ihmisen käsitteeseen, joka on sosiologiankin peruskäsite. Myös Jumalan kieltävä materialistinen historiankäsitys on marxilaisuuden perusoppi, ja sen mukaan ihmiset tekevät itse oman historiansa vain yhteiskunnan ja taloudellisten suhteiden muovaamassa ympäristössä, jossa heidän on elettävä.
Mielestäni on harmillista, jos näkymätöntä todellisuutta edustavaa hengellistä regimenttiä ja sen keskipistettä ei kunnioiteta, vaan halutaan jatkuvasti uudistaa ihmisen tietoisuus kuvastamaan vain yhteiskunnallisten suhteiden luomaa yhteiskunnallista ihmistä.
”Judith Butlerin performatiivisen sukupuolikäsityksen mukaan luonnollinen ruumis ja siihen kuuluva seksuaalisuus eivät aiheuta sukupuolten välistä käyttäytymiseroa, vaan päinvastoin erilainen käyttäytyminen saa aikaan sukupuolen. Butlerin mukaan sukupuolet, mies ja nainen sekä niiden välinen ero syntyvät kokonaisuudessaan kulttuuristen käytäntöjen seurauksena.” blogi
Enpä ole eläissäni vielä kuullut yhtä omituisesti harhaan menevää väitettä.
” erilainen käyttäytyminen saa aikaan sukupuolen” Miten tämä tapahtuu käytännössä? Käyttäytymisen kauttako ihmiselle muodostuvat esim. ulkoiset ja sisäiset (kohtu) sukupuolielimet?
Butlerin käsitys on myös biologian vastainen. Helsingin yliopistossa opetetaan hänen huuhaatasn tieteenä sukupuolentutkimuksen nimen alla.
Se on van Salme niin ettei sukupuoli ja ihmisyys määrity v a i n sukuelinten perusteella. Minulla ja Sinulla on tuhansittain täysin samoja elimiä ja ominaisuusia jotka tekevät meristä molemista ensisijaisesti ’ihmisiä’ ja vasta toissijaisesti eri tehtävin uutta elämään luomaan sopivia.
Kyllä se Seppo on näihin päiviin asti ollut niin, että ihmistä, jolla on kohtu ja munasarjat on kutsuttu naiseksi ja niin se on jatkossakin. Tähän ei sitten kelpaa vastaväitteeksi, että joskus saatta syntyä poikkeuksia. Ne ovat kehityshäiriöitä.
Muuten, mikä on se päämäärä, johon näillä kummallisilla väitteillä pyritään?
Se on sama Salme vaikka kutsuttaisiin viisipäiseksi käärmeeksi, mutta silti sukupuolisuus ei perustu v a i n ulkoisiin sukuelimiin. Siellä on paljon mukana myös hormonaallsia ym. tekijöitä. Ja kohtu ja munasarjat eivät liene ulkoinen elin. Jos et minua usko kysy esim. endikronologeilta.
Ja kyllä S alme ne kehityshäirötkin jostain kertovat, tulle olla jotain jotka voivat kehittyä väärin. Eli jo sikiössä on läsnä ensin molemmat sukuaihiot.
Seppo, kyllähän minä tuon tiedän ja paljon muutakin. Minä en kyllä sanonutkaan, että munasarjat ja kohtu olisivat ulkoisia elimiä, sen sinä keksit ihan itse. Olen nainen ja tiedän varsin hyvin, missä nuo ko. elimet sijaitsevat. Tiedän myös esim. naisten hormonaalisesta toiminnasta ihan omakohtaisesti enemmän kuin sinä. Naisilla on erilainen hormonitoiminta kuin miehillä ja se vain vahvistaa sitä, että on naisia ja miehiä, jotka ovat erilaisia sekä ulkoiselta habitukseltaan että osin sisällä olevilta elimiltään ja hormonitoinnaltaan.
Salme,minä puhuin sikiön hornmonalisista tekijöistä ja sikiöt ovat 6 ensimäistä raskausviikkoa varustettu molemmin sukuaihioin sekä feminiinisin että maskuliinisin. Ja kyllä korstit myös ulkoisia sukuelimiä, jotka siis e i v ä t yksin määrää sukupuolta -tämä oli pointtini.
Seppo, höpö, höpö.
Siis alkio kehittyy Salme 6 eka raskausviikkoa molemmin sukuaihioin ja hormooneja on toki molemilla sukupuolilla ja toista: sukupuoli ei määrädy vain sukuolielimien perusteella joten höpö itsellesi.
Minä keskutelin Butlerin väitteestä ”vaan päinvastoin erilainen käyttäytyminen saa aikaan sukupuolen. Butlerin mukaan sukupuolet, mies ja nainen sekä niiden välinen ero syntyvät kokonaisuudessaan kulttuuristen käytäntöjen seurauksena.”
En puhunut ihmisen kohdunaikaisesta kehityksestä. Kohdussa ei vaikuta kehitykseen kulttuuri vaan biologia. Olen eri mieltä siitä, että ihmisen sukupuolet ja niiden erot syntyvät kokonaisuudessaan kulttuuristen käytäntöjen seurauksena kuten Butlerin sanotaan väittävän.
Jukka Kivimäki,
Vetosiko kirkolliskokousedustaja Tuula Okkonen puheessaan Judith Butlerin näkemyksiin, vai miksi liität Okkosen ja Butlerin toisiinsa?
Sinä sen sijaan vetoat Luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Sieltä löytyy toki yhtä ja toista avioliitosta. Vähässä Katekismuksessa on ”Huoneentalu” joka sisältää käskyn aviovaimoille: ”Te vaimot, olkaa alamaiset miehillenne; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää”. (Vähä Katekismus).
Yllä siteerattu Huoneentalu oli hyvin merkittävässä asemassa perinteisessä luterilaisessa yhteiskunnassa, myös Suomessa, pitkälle 1900-luvun puolelle asti. Tämäntyyppiset opetukset oikeuttivat sen, että naiset olivat holhouksenalaisia. Kirkon yhteiskunnallisen aseman vähetessä sen asema on kuitenkin olennaisesti vähentynyt. Luterilaisista tunnustuskirjoista löytyy myös avioliittoon vihkimisen kaava, jossa sanotaan muun muassa seuraavasti:
”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset”
Luterilaiset tunnustuskirjat ilmentävät myös omanlaistaan ”tasa-arvokäsitystä”. Ihmiset nähdään siinä täysin tasa-arvoisina keskenään (”Kristuksessa ja pelastuksen suhteen”), mutta samalla voidaan kannattaa vaikkapa orjuutta ja naisten alamaisuutta miehille. Martti Luther piti orjuutta (oman aikansa maaorjuutta) itsestään selvyytenä.
Ei ilmeisesti suoraan vedonnut mutta samaa roskaa esitti kuin Butler.
”Vetosiko kirkolliskokousedustaja Tuula Okkonen puheessaan Judith Butlerin näkemyksiin, vai miksi liität Okkosen ja Butlerin toisiinsa? ”
Ei vedonnut, mutta ajatus sukupuolijaon kulttuurisidonnaisuudesta on peräisin nimenomaan Judith Butlerilta. Tuula Okkonen ei ole sitä itse keksinyt.
”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä alamaiset”, Ef 5:22-24. Että oikein ymmärtäisi Raamatun sanoman tässä on syytä lukea myös edellinen jae:”Ja olkaa toinen toisillenne alamaiset Kristuksen pelossa” Ef 5:21. Alamaisuus on siis tässä molemminpuolista, myös kristitty mies on vaimolleen alamainen. Tätä korostaa vielä seuraava jae Ef 5:25″Miehet, rakastakaa vaimojanne niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,”. Tämän opetuksen ymmärtävä mies ei varmasti alista vaimoaan, vaan palvelee tätä keskenäisessä rakkaussuhteessa.
Miehessä ja naisessa on paljon sellaista, mikä ei ole biologista dikotomiaa vaan kulttuurisia ilmentymiä ja korostuksia. Feministisen pamfletin tarkoitus ei ole kirjoittaa biologiaa uusiksi, vaan muuttaa kulttuuria ja yhteiskuntaa. Kaikkeen aatteelliseen keskusteluun kuuluu kärjistäminen ja vaikuttaminen. Siitä Raamatun luomiskertomuksessakin on kysymys. ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” ei ole biologinen toteamus vaan kulttuurinen ja uskonnollinen julistus. Sen tarkoitus oli korostaa sukupuolien vastakkaisuutta. Sukupuolet ovat sen mukaan toisiinsa sopivat vastaparit, kuten etelä ja pohjoinen, plus ja miinus, yö ja päivä. Sen ajan Lähi-idän kulteissa ja nousevassa varhaisessa gnostilaisuudessa oli elementtejä, joita VT:n uskonto nousi vastustaan.
Mutta kaiken kaikkiaan mies ja nainen ovat muutakin kuin biologiaa. Sukupuolieroja voidaan pyrkiä korostamaan, kuten hedelmällisyyttä korostavissa kulttuureissa on tehty. Niitä voidaan pyrkiä myös tasoittamaan tai hälventämään, mikä jostain syystä tuntuu olevan oman aikamme länsimaisen ja yleensä protestanttisen kulttuurin trendi. Katolisessa maailmassa sukupuolirooleja vahvistetaan.
***
Luterilaiseen tunnustukseen, kuten mihin tahansa inhimillisen kulttuurin hengentuotteeseen, kuuluu aika paljon aikasidonnaista. Uskonnolliset tekstit eivät synny tyhjiössä irrallaan omasta ajastaan, sen uskomuksista, näkemyksistä ja mentaliteetista. Aikasidonnaisen ja ajattoman erottaminen toisistaan on harjaantuneellekin lukijalle usein vaikeaa. Ajallinen ja ajaton ovat usein kuin loimi ja kudos, olemassa vain toistensa avulla. Tunnustuskirjoissa tämä korostuu, koska ne ovat syntyneet pitkässä prosessissa ja tiimityönä. Niillä on ollut paljon kirjoittajia ja pääseminen lopulliseen allekirjoittamiseen on vaatinut paljon kompromisseja ja komiteatyöskentelyä.
Pitää toki paikkaansa miehen ja naisen ”rooleissa” on paljon kulttuurisia ilmentymiä ja korostuksia. Tämä ei kuitenkaan poista kahden sukupuolen realismia. Niin ikään on huomattava kullinenkin viitekehys missä asiat ilmaistaan.
Kirkon avioliitokäsitykseen liittyen kyse on esimerkiksi siitä, onko avioliitto (tai sitä vastaava parisuhde) alun alkaen tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi ja nyt yhteiskunta on laajentamassa sitä sen koskemaan myös samaa sukupuolta olevien välisiä suhteita, vai onko asia päin vastoin.
Onko siis niin että avioliito on alun alkaen tarkoitettu keiden tahansa kahden ihmisen väliseksi ja yhteiskunta on tähän asti rajoitanut sitä ”luonnon vastaisesti” vain miehen ja naisen väliseksi.
Mikäli sukuopuoljako olisi pelkästään sosiaalinen konstuktio, olisi myös avioliiton määritteleminen miehen ja naisen väliseksi mahdollinen vain kysisen sosiaalisen konstruktion olemassaollessa. Oletetussa alkutilassa sitä ei voisi olla. Mikäli kuitenkin uskomme, että Jumala on alunperin luonut kaksi sukupuolt, jotka luonnonmukaisesti tuntevat toiseensa kohdistuvaa viettiä, jää edellee pohditavaksi voidaanko tästä asetelmasta poiketa vaiko ei. Käytännön ratkaisu voisi olla lopulta sama, mutta teologinen pelikenttä olisi kovasti erillainen. Kirkolliskokouksesa tulisi kuitenkin toimia Raamatun ja tunnustuskirjojen määritelemällä pelikentällä, eikä jossain aivan muualla.
Sari Roman-Lagerspetz otat Pietarin sanat vaimoille, vaikkakin siteeraat vähäkatekismusta.
Siis kun lukee tarkkaan sanamuotoja niin siinä on selkeä kehoitus naisille eli vaimoille, siis jos joku käyttää tätä alistaakseen niin se on silloin jotain aivan muuta kuin se sana johon se on tarkoitettu.
Koko evankeliumi on vapaaehtoisuuteen perustuva, ketään ei voi eikä saakkaan pakottaa mihinkään, eihän Jeesuskaan pakottanut ketään seuraamaan itseään.
Siis jos ei ole vapaaehtoisesti alammainen niin ei silloin ole, mutta alistaa ei saa ketään milloinkaan eikä toisaalta VAATIA toisilta mitään, eihän Jeesuskaan vaatinut keneltäkään mitään vaan alistui Jumalan tahtoon rakastamaan kaikkia ihmisiä (ristiinnaulitsijoitaan myöten) hamaan ristin kuolemaan asti.
Butlerin ajattelussa minusta paljon totta ja kiinnostavaa, mutta perusväittämä, että biologinen määräytyisi sosiaalisen kautta on yksioikoinen ja paikkansapitämätön. Queer-teoriaa tuskin kovin moni muistaa 20v. kuluttua, tosin teologisesta saattaa vielä silloinkin löytyä muutama periferiasta tullut ”uus”radikaali herätysliikekasvatti.
Usein unohdetaan, että se mikä on kulttuurisesti määräytynyttä ei sen ole helpommin muutettavissa kuin ”biologinen.” Butlerille(han) homoseksuaalisuus esimerkiksi, tai hänen oma lesboutensa ei voi olla ”synnynnäistä” tai biologista mikäli hän aikoo olla omalle ”paradigmalleen” uskollinen. Myös homoseksuaalisuus on performatiivista, kulttuurisesti determinoitua.
Kaikkea ei ehdi lukea mutta ainakaan Wikipedian artikkelin perusteella en löytänyt Butlerin ajatuksista mitään mikä olisi totta.
Judith Butlerin teosta Gender Trouble ei liene vapaasti luettavissa netissä, mutta jotakin tietoa aiheesta löytyy:
http://www.theory.org.uk/ctr-butl.htm
https://www.cla.purdue.edu/english/theory/genderandsex/modules/butlergendersex.html
http://transadvocate.com/gender-performance-the-transadvocate-interviews-judith-butler_n_13652.htm
http://www.kiiltomato.net/judith-butler-hankala-sukupuoli/
http://uusi.voima.fi/blog/arkisto-voima/sukupuoli-sapaleiksi/
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/83376/gradu05767.pdf?sequence=1
Siinä efesolaiskirjeen siteeratussa kohdassa muuten sanotaan, että ”olkaa vaimot alamaisia OMILLE miehillenne” , ei siis kaikille maailman miehille. Olkaa alamaisia keskinäisessä kunnioituksen hengessä, jossa mies rakastaa vaimoaan kuin omaa ruumistaan.
Ari otti mielestäni tärkeimmän (16:47 viesti) asian esiin. Kyse alamaisuudesta ei tosiaankaan ole alisteinen, vaan kyse on järjestyksellisestä asiasta.
Jos Ihminen haluaa tietää, Jumalan tahdon, niin hänen on asetettava itsensä luodun osaan, omalle paikalleen. Tästä Paavali puhuu ja merkitys on nimenomaan siinä, että voi olla vain yksi Jumala, jonka alle kaikki ovat alamaisia ja hierarkia ei ole arvo kysymys vaan järjestys kysymys.
Jumala on asettanut miehen naisen pääksi, mutta tämä toteutuu vain avioliitossa. Jos tähän järjestykseen ei halua suostua, niin kannattaa tosiaan kysyä miksei tämä käy?
Onhan mieskin alamainen Kristukselle suoraan, ei mies eikä nainen ole pakotettuja, vaan Jumala nimeomaan haluaa meille hyvää, kun on asettanut Perheen sisälle selkeästi kuninkaan ja kuningattaren. Ei voi olla kahta kuningasta tai kahta kuningatarta. Kapina Jumalaa vastaan on meissä luonnostaan, mutta Kristittyjen kohdalla nämä pitäisi olla selviöitä.
Eivät nämä Jumalan asettamat perustat ole mihinkään hävinneet, ihminen itse vain haluaa sotkea asiat.
Ismo Malinen puhuu perheen sisällä olevasta monarkistisesta mallista (kuningas ja kuningatar). Nämä monarkistiset mallit ja ”komplementaristiset” mallit (erilaiset täydentävät toisiaan ja kaikki osapuolet ovat yhtä arvokkaita) olivat perinteisesti ahkerassa käytössä sekä uskonnollisessa että kristillis-yhteiskunnallisessa ajattelussa. Niitä on käytetty perustelemaan paitsi naisten alamaisuutta, myös muiden ihmisryhmien välisiä alamaisuussuhteita. Sekä perheen pää että valtiollinen monarkki nähtiin Jumalan asettamana isänä (oli sekä perheen päitä että kansakunnan päitä). Sekä perheen pään että kansakunnan pään nähtiin olevan vastuussa Jumalalle siitä, että hän huolehtii oikeudenmukaisesti ja rakastavasti alamaisistaan. Kun kaikki hyväksyvät tämän Jumalan asettaman järjestyksen, sekä perhe että kansakunta pysyy ”järjestyksessä”.
Itse en ole monarkisti, tai jos olen niin korkeintaan nykyisten perustuslaillisten monarkioiden kannattaja, jotka perustuvat demokratiaan. Olen tasavallan ja demokratian kannattaja, koskien sekä perhettä että kansakuntaa. Perhe ei tarvitse kuningasta ja kuningatarta, ja heidän välistään alamaisuussuhdetta. Puolisoiden tulee kantaa yhteistä ja symmetristä vastuuta, ja heillä tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet koskien perheen asioita.
Miesten ja naisten välinen tasa-arvo toteutuu vain, jos se toteutuu sekä femiinistä että maskuliinista näkökulmasta. Tämän vähimmäisedellytyksenä on, että molemmat näkökulmat tunnustetaan
Kirkkotaistelu luterilaisesta kirkosta on totta. Tämä ilmenee esimerkiksi Feministinen kirkko – liikkeen tuoreesta blogista.
”transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus, cissukupuolisuus, sukupuolettomuus, homous, biseksuaalisuus, heterous, aseksuaalisuus ja monet muut queerin käsitteen alle hahmotettavat ihmisyyden ilmentymät ovat osa Jumalan hyvää luomistyötä ja ihmisyyttä rikastavia, iloisia asioita. Tästä lähtöoletuksesta ei neuvotella.” – todetaan blogissa.
https://feministinenkirkko.blogspot.fi/2016/11/kristinusko-queer-totta.html
Kirkon opin kannalta on aivan eriluokan kysymys keskustella eettisistä painotuksista, kuin sanoittaa Raamattuun tallennetun luomiskertomuksen merkitys kokonaan uudelleen.
Ei Jumala queeria ole luonut. Kyseessä on feministien keksimä mielettömyys.