Timo Pöyhönen otti kipakasti kantaa pääkirjoitukseeni ja väitti minun vääristelleen tahallaan asioita. Selvennettäköön, että pääkirjoituksessani Raamattuopisto ei tahdo mustamaalata Hengen uudistus -liikettä, vaan Elämä-lehden päätoimittaja ihmettelee Crux-lehden artikkelin ”Uushenkisyys haastaa kirkkoa” kritiikitöntä asennetta uushenkisyyteen. Se on vähintäänkin hämmentävää.
”Kirkon tulee suhtautua uushenkisyyteen avoimella asenteella” on yhden kirjoittajan viesti. Hän on järjestänyt koulutusta tarot-korttien käyttöön ja joogaan. Nyt hän toimii kirkon jumalanpalveluselämän ja spiritualiteetin kouluttajana.
Toinen kirjoittaa, että kirkon jäsenistössä on paljon ihmisiä, joita uushenkiset opetukset ja harjoitukset kiinnostavat. Niinpä uushenkisyyden kohtaamisessa kristityt voivat ottaa myös dialogisen ja inklusiivisen asenteen. Siis uushenkisyyden kanssa, jonka piirissä kirjoittaja kertoo muotoutuneen omanalaisia tulkintoja esimerkiksi Jeesuksen merkityksestä. Voidaan puhua eräänlaisesta new age -kristologiasta. Tälle henkiselle ja hengelliselle etsinnälle on olisi löydettävä enemmän tilaa. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Kolmantena kirjoittajana Timo Pöyhönen kertoo olleensa henkisyysmessuilla ”meedion apupoikana”. Kuvaus jatkuu: ”Oli kiinnostavaa nähdä, miten alkunaureskelujen jälkeen ihmisten ilmeet vakavoituivat, kun he kokivat jotakin yliluonnollista.” Ei mitään kritiikkiä, ei mitään ajatusta siitä, mikä henki tässä toiminnassa vaikuttaa. Vertailukohdaksi nostetaan: ”Samoin toimivat Jeesus ja apostolit: usein parantumisihme avasi sydämet kuuntelemaan sanomaa.” Kirkon vastauksen tulisi siksi olla yliluonnollisuuden arkistaminen.
Myöhemmin Pöyhönen kehottaa tekemään, kuten Paavali, jolle avautui ovi julistaa evankeliumia sen kautta, että hän tutustui paikallisiin noitiin. ”Sinne vain rajapintaan.” Tässä oikeastaan tullaan siihen kysymykseen, joka erityisesti nostatti kysymyksiä: mitä se rajapinnassa toimiminen tarkoittaa? Meedioistunnossa mukana olemista? Yhteistä rukousta? Toinen toisensa siunaamista? Mitä siellä rajapinnassa tapahtuu? (Apt. 16:16-)
Itse ymmärrän, ettei tällainen vieraiden henkien toimintaan osallistuminen voi koskaan olla kristittyjen tie. Paavali kirjoitti: ”Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta… Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. (1. Kor. 10:14, 20)
En siis ota kantaa Hengen uudistus kirkossamme -liikkeeseen, enhän edes tunne sen toimintaa kovinkaan hyvin. Otan kantaa näihin hämmentäviin puheisiin ja rajanylityksiin sekä kritiikittömään asenteeseen suhteessa uushenkisyyteen.
Juha Vähäsarja
Elämä-lehden päätoimittaja
Ps. En vastannut soittopyyntöön, koska se ei ollut minua tavoittanut. Enkä ole selvännäkijäkään, voisi sanoa näin päivän teemaa myötäillen.
Ilmastopolitiikka, ekologisuutta ja kierrättämisestä kuulee jokaisesta tuutista, mutta sanomaa Jeesuksesta on yhteiskunnassa yhä enemmän piilossa, että se kadonnut jopa koulujen Joulusta ja Pääsiäisestä, puhumattakaan että myös uskonnon opetus ollaan viemässä.
Kun katsoo, kuinka nuoret lähtevät kirkosta ja eivät edes usko Jumalan olemassa oloon, puhumattakaan Jeesuksen ylösnousemukseen että pelastuisivat, niin ripareilla pitäisi yhä enemmän ja laajemmin kertoa näistä, eikä tuoda tilalle ”toista evankeliumia” jota ei kuitenkaan ole.
Tietenkin tässä näkyy se liberaaliteologiaan pohjautuvan teologisen opetus, joka repii Raamatun ja sitä myöten myös Jeesuksen, jolloin jää käsille toinen uskonto kuin kristinusko. Tämä yleismaailmallinen uskonto uskoo sosialismiin ja relativisimiin, jossa ei ole tilaa Jeesukselle joka sanoo että Hän on AINOA TIE. Kun on omaksuttu tämä relativistinen näkemys, niin katse kääntyy ikuisuudesta maalliseen. Ikuisuus näkökulmasta katsoen maallisella elämällä on vain yksi tarkoitus ja se on löytää Tie, Totuus ja Elämä.
Jos tätä ei opeteta, on maallinen elämä lopulta aivan turha, jos ikuisuuden joutuu viettämään kadotuksessa, vaikka olisi kuinka kierrättänyt jätteensä oikein.
Mauno näkee joka paikassa nyt vain uhkia ja kadotuksentuojia. Miten se, että nuoria kehotetaan varjelemaan luomakuntaa on ”toista evankeliumia.” Varjeleminen löytyy annettuna tehtävänä jo ihan Mattilankin Raamatusta, Vai onko Mauno nyt ottanut osaa tuohon paljon mainostamaansa ”Raamatun repimiseen” ja saksinut selvästikin liberaaliteologisena pitämänsä varjeluaineksen pois?
Raamatun sanaa ja evankeliumia pitäisi pitää enemmän esillä, sen sijaan että sitä työnnetään maton alle, varsinkaan kirkossa. Ripari on verrattain lyhyt ja jos siihen tulee kristillisen uskon lisäksi muita opetuksia rinnalle, niin kohta voi käydä niin ettei riparin jälkeen tiedetä edes miksi Jeesus kuoli.
Minä näen paljon positiivista Suomessa ja ravistelua Jumalan puolesta, joka erottaa jyvät akanoista. Avoin hyökkäys kristinuskoa kohtaan on myös hyvä, joka ajaa kristityt polvilleen rukoukseen materialismin ympäriltä. Näen myös sen positiivisena kehityksenä, että liberaali puoli yhä avoimemmin myöntää olevansa eri uskontoa ja toisaalta konservatiivinen Raamatussa pysyvä klassinen kristillisyys loistaa yhä kirkkaammin. Onkin niin, että kun pimeys laskeutuu, niin tähdet loistavat yhä kirkkaammin.
Kaikki lähtee Raamatusta (tai sen puutteesta). Jeesushan ei käskenyt mennä kaikkeen maailmaan ja tekemään parempaa ilmastopolitiikkaa, vaan kertomaan evankeliumia.
Luomakunnan varjeleminen on hyvä asia, mutta niin on myös köyhien auttaminen, koulutuksen tuominen ja muiden perusasioiden tuominen, jotka seuraavat evankeliumin julistusta. Tästä näkyvästä maailmasta kuitenkaan ei jää mitään jäljelle, vaan kaikki näkyvä katoaa. Ihmisten sielut toisaalta ovat ikuisia, ja ovat ikuisuuden tämän ajan jälkeen joko helvetissä tai taivaassa.
Liberaaliteologiahan on eri uskonto kuin historiallinen kristinusko. Se on eräänlainen sosialistinen versio kristinuskosta, jossa kaikki uskonnot opettavat samaa, kaikki menevät taivaaseen ja Jeesus oli hyvä opettaja, jonka kuolema oli tragedia. Evankeliointi tässä premississä ei tarkoita sanomaa Jeesuksesta, vaan se on vapautusteologia ja ekoteologia, jossa maalliset asiat ovat nousseet pääasiaan.
TT Juha Ahvio kirjoittaa tästä ”kahden evankeliumin” erosta.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/usko/2311/juha_ahvio_liberaaliteologia_ja_konservatiivinen_teologia_ovat_kaksi_eri_uskontoa
”Näen myös sen positiivisena kehityksenä, että liberaali puoli yhä avoimemmin myöntää olevansa eri uskontoa ja toisaalta konservatiivinen Raamatussa pysyvä klassinen kristillisyys loistaa yhä kirkkaammin. Onkin niin, että kun pimeys laskeutuu, niin tähdet loistavat yhä kirkkaammin.” Mauno Mattila
Kuka sanoi vuonna 2008 seuraavasti:
”Viime kuukaudet ovat osoittaneet, ettei Raamatun auktoriteetti enää paina luterilaisessa kirkossa: siellä kysytään, mikä ihmisiä miellyttää. Liberaali teologia murtaa kirkon perustan. Sellaisessa ei voi hyvällä omallatunnolla olla mukana.”
Vastaus: Nokia missio ja Markku Koivisto. Kuinkas sitten kävikään?
Mauno, miten tuo sinun viestisi liittyy mitenkään vihreisiin ripareihin?
Se selviää, kun luet sen viestin.
Vihreän riparin vaatimukset:
1. nuoret laativat 10 ympäristöpelisääntöä, joiden toteutumisesta huolehditan yhdessä
2. ympäristöteema on läsnä leirin ohjelmassa (hartaus, oppimistilanne, iltaohjelma ja isosryhmä)
3. leirijaksolla järjestetään ainakin yksi kasvisruokapäivä
4. nuoret osallistuvat alttareiden rakentamiseen ja muutoinkin hartauselämän toteuttamiseen luomakunnan antimia hyödyntäen
5. liikutaan ja vietetään aikaa luonnossa (retkiä jalkaisin tai polkuryörällä, iltaohjelma nuotion äärellä)
6. henkilökunta yhdessä suunnittelee ja toimii ympäristövastuullisesti
7. yhteistyökumppaneiden, palveluiden ja tuotteiden valinnassa suositaan ympäristövastuullisuutta
Näiden opettamisen jälkeen ei taida jäädä montaa tuntia aikaa evankeliumille.
Mauno. Mikä luettelemistasi kohdista estää tai ehkäisee oikean evankeliumin julistamista? Jos luet kohdat hyvin tarkkaan niin saatat huomata, että mikään niistä ei ole pois itse asiasta eli evankeliumista. Sanot: ”näiden opetamisen jälkeen ei taida jäädä montaa tuntia aikaa evankeliumille.” Lienet ymmärtänyt jotakin väärin. Nuo asiathan ovat osa oppimisprosessia ja siten myös oppimisen välineitä, Ei niiden mukanaolo ole pois evankeliumin julistuksesta.
Herra Mattilalta toivoisin, että hän perehtyisi hieman tarkemmin asioihin, ennen kuin lähtee tuomitsemaan. Paavalikin taisi kehoittaa ihmisiä johonkin, jota kutsuttiin kärsivällisyydeksi, tai pitkämielisyydeksi. Tarkoituskaan ei pyhitä keinoja.
Itse vihreää riparia vetäneenä voin sanoa, että a) nuo vaatimukset ovat hyviä ja tukevat rippileiriä, b) luonnon huomioonottaminen kuuluu elimellisesti ihmisen Jumalan kuvana olemiseen, c) luontoa kohtaan ihmisen tekemät synnit ovat myös syntiä ja d) vihreällä riparilla (laki ja) evankeliumi kuuluu kirkkaasti. Näin voin sanoa ainakin omasta kokemuksestani. Ainakin toivon, että olen siinä onnistunut.
Kannattaa pureutua, vaikkapa seuraaviin Raamatunkohtiin tässä ennen sunnuntain messua: 1. Moos. 1:26–29, 2:15, 3:17, 8:21, Ps. 8, Joh. 3:16, Room. 8:18–25, Kol. 1:15–20, Ilm. 21:1–7. Ei ruveta sitä evankeliumia rajoittamaan. Myös ihmisen suhteesta luomakuntaan voidaan ymmärtää koko kristinuskon perusta: Luominen, lankeemus, lunastus, pyhitys. Näin se menee.
Jos itse lukee tuon Timo Pöyhösen haastattelun, niin kyllä siitä löytyy ihan kritiikkiä uushenkisyyttä kohtaan. Ja toisaalta kirkon sanomaa armosta ei ole unohdettu. Joten, vaikka haastelelusta voi poimia ongelma kohdan tulee myös nähdä se tosiasia, että kirkon sanoma on ainutlaatuinen, myös tässä haastattelussa.
Tämähän tässä nimenomaan kummastuttaa. Mutta voi tietysti olla, että mun haastattelussa mainitaan paljon muutakin raamattuopistolaisia ärsyttävää kuten karismaattisuus, meditatiivisuus, kokemuksellisuus ja kehollisuus. Raamattuopistohan on tunnettu pidättyvyydestään näiden asioiden suhteen.
Timo Pöyhönen, ihmettelen hieman tuota ”meedion apupoikana” olemistasi. Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että yliluonnollisen tulisi olla kirkossa luonnollista. Kristuksen asettamat sakramentit kaste ja ehtoollinen ovat aivan luonnollisia silmin nähtäviä, kun sana liittyy aineeseen. Kerronpa esimerkin. Vakavasti sairaana ollessani sairaalapappi jakoi minulle ehtoollisen. Vaan mikä oli vaikutus? Sakramentin kautta valtava voima virtasi läpi koko kehoni ja näin elämä voitti kuoleman. Arvokasta ja vaativaa työtä te papit teette, kunhan pysytte Raamatun sanassa.
Kosti, kiitos todistuspuheenvuorostasi. Sakramentithan eivät ole vain ”menoja” vaan niissä ilmenee ulkonaisesti vaatimattoman kuoren alla Jumalan suuri voima.
Kiitos Marko. Pitkään ajattelin kerronko tuon tapauksen, koska se voidaan niin helposti käsittää jollain tavalla väärin ja ehkä itsekorotuksena. Mutta kun hätä on suurin, niin apukin on lähellä. Olen samaa mieltä. Sana ja sakramentti. Kaste ja ehtoollinen. Halpa kuori, mutta niissä on Jumalan voima, vaikka siltä ei tuntuisikaan. Ilmankos Luther piti kiinni Kristuksen sanasta, ottakaa – tämä on – minun ruumiini ja – tämä on- minun vereni. Ei Jumalan sana saarnatuolista tyhjänä palaja. Viimeksi kirkossa ollessani pastori toi terveisiä eräältä seurakuntalaiselta, joka oli luvannut rukoilla jokaisen jumalanpalvelukseen osallistuvan puolesta. Vaikuttava aloitus.
Kyllä sanaan pitäytyvät antaa selvän äänen, mikä on totta ja mikä ei, jos jää epäselvä vaikutelma niin se on kumma juttu. Hengen uudistus lähtee sanassa pysymisestä, Pyhä Henki vaikuttaa vain sanan ja niihin sidottujen sakramenttien kautta, muu on muuta.
Samuel Kettunen, esittää tämmöisen luterilaisen hölmön vaihtoehdon, ei kirkko ole ikinä ymmärtänyt lutherin irtautumis ja omavaltaisuus tulkintoja.
Väärien henkien kanssa ei kannata leikkiä. Kun saatanalle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden.
Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä. Sillä nämä kansat, jotka sinä nyt karkoitat, kuuntelevat kyllä merkeistäennustajia ja taikureita, mutta sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli.
(5. Moos. 18:9-14 / FB38)
Kristityt voivat kiertää tuollaiset messut kaukaa. Demoniset voimat ovat kauhistuttavan julmia. Kristitty voi harrastaa kirkkonsa pyhiä asioita, Jumalan sanaa, rukousta, liturgista yhteyttä muiden kristittyjen kanssa ja omaa säännöllistä rukouselämää.
Ai niin. Henri Järvinen toteaa K&K:ssa, että jos ”tarot- korttien avulla tunnistaa elämässä tilanteen, johon erityisesti tarvitsee rakkautta ja armoa, voi rukoilla. Ei se ole ristiriidassa tarot-korttien kanssa.” No miksei, kun ottaa huomioon tämän ajan hengen, joka alkaa muistuttaa 1920-lukua.
Eikös sielunhoitajan pitäisi ennen kaikkea opastaa parannuksen tekoon Tarot-korteista ja välttämään niitä?
Jos joku menee Kosti psykiatrille ja hän näyttä potilaalleen erilaisia musteläikkiä,joita pyytä tämän kuvailemanaan ja teke kuvailuistasi sitten henkilön psyykettä koskevia johtopäätöksiä harjoittako koläkäri mielestäsi taikuutta ja apunaan demonisia voimia?
Niin. En tiedä heidän toimintatavoistaan.
Oikeesti? Et ole kuullut ns. musteläikkätesteistä? Tarot korttien tulkinnoissa on tietyin osin kyse aivan samasta asiasta.
Tarot tule muuten heprean sana Tora anagraaattisaesta pluralista. Tora Torat tarot.
Tarotissa on 22 korttia kuten hepreassa kirjaimia.
Ilmankos kabbalistien elämänpuu Sefiriot näkyy tarot-korteissa. Tässä herää tietysti kysymys, käyttääkö kirkon jumalanpalveluselämän ja spiritualiteetin kouluttaja neuvoissaan kabbalistien mystiikkaa? Siis, että näillä korteilla on todella maagisia ominaisuuksia ja että ne sisältäisivät ”salaisen totuuden”, joka on peräisin muinaisesta Egyptistä ja säilynyt siten juutalaisessa mystiikassa.
https://www.pngwing.com/en/free-png-ibvuo
Tuossahan tuo elämänpuu Tree of life Kabbalah ja Tarot- kortit näkyvät hebreaksi kirjoitettuna.
Kosti, ei Tarotinin formaatio lähtökohtaisesti mitään mystiikka ole, se on antiikin viisausperinteen tradeerausta. Literaali kabbala on lähinnä tietokirja, mikä sisältää tieteellisesti pätevää tietoa mikro- ja makrokosmoksesta. Luku 22 liittyy mm. ihmisen (elämän puun) kromosomeihin ja vehnän (elämän puun) biologiaan.
Jaa Seppo. Pitäisikö asian ymmärtää siten, ettei Kabbala olekaan juutalainen uskonnollisfilosofinen järjestelmä, jonka ”maailmankäsitys perustuu mystiseen hermeneutiikkaan.”? Ja edelleen sanojasi lainatakseni ”pyhien kirjoitusten salaiset merkitykset avautuvat erityisesti niille vihityille, jotka kirjoitusten kätketyt avaimet tunsivat.”
Kosti: Sanoin ’lähtökohtaisesti’. Kabbalassa on monta ei suuntaa, joista kirjallinen kabbala on lähinnä puhdasta informaatiota, eikä kaikki salainen ei ole mystistä. Ei Nokian tietokoneinssit mitään mystikkoja olleet vaikka pitivätkin tuotekehittelynsä salassa. Ja mystinen ei automaattisesti tarkoita myöskään yliluonnollista, kaikki silmälle (myo) näkymätön ja selittämätön voi aivan hyvin olla tiedon kasvaessa selitettävissä.
Kommentti Apostolien tekoihin: Paavali Apostolien tekojen 16. luvun kuvauksen mukaan nimenomaan EI etsiytynyt pakanallisen hurskauden ja kristillisen uskon rajapinnalle. Päin vastoin pahan hengen riivaama orjatyttö hakeutui – näköjään demonin ajamana – juoksemaan ja huutelemaan Paavalin perässä. Lopulta apostoli kyllästyi pahan hengen sinänsä oikean sisältöiseen puheeseen. Sitten syntyi konflikti, kun orjatytön omistajat huomasivat, että heiltä menivät tulot kun tämä oli hengen otteesta vapauduttuaan samalla menettänyt yliluonnollisen kyvyn ennustaa tulevaa.
Kuvauksesta löytyy monia meillekin hyödyllisiä näkökulmia. Muun muassa se, että Paavali joutui kärsimään ja jopa lähtemään Filippistä pakanuuden kanssa syntyneen konfliktin seurauksena. Oikeastaan vain Filippiläiskirje paljastaa, että Filippissä oli syntynyt kukoistava kristillinen seurakunta. Ristin teologiaa tämäkin: Jumalan voima kätkeytyy heikkouteen, ei vain näy vakuuttavissa voimateoissa.
Markon kanssa samaamieltä.
Paavali piti itseään pakanoiden apostolina. Hän kyllä aloitti työnsä yleensä juutalaisten ja jumalaapelkäävien parista mutta siirtyi aina lopulta pakanalähetyksen pariin. Eli ei hän tokikaan vältellyt näitä ihmisiä.
Timo Pöyhönen. Olen itse ollut pari kertaa tilanteessa, jossa olen mielestäni aistinut pahan henkivallan läsnäolon. Olet tietysti aivan oikeassa siinä, että kristityn, ainakaan uskossaan vakaan ja lähetystyötä tekevän, ei tule vältellä pakanoita. Ongelma on kuitenkin siinä, että pahojen henkivaltojen todellisuus realisoituu juuri erilaisissa palvonta- ja okkultistisissa tilanteissa. Ja Raamatun mukaan pahat henget voivat tehdä jopa oikeita ihmeitä.
Paavali varoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä Korintin kristittyjä siitä, että näiden tulee varoa joutumasta osallisiksi riivaajien pöydästä? Toisaalta nämä samat kristityt saivat tavallisille aterioille kutsuttuina lähtökohtaisesti syödä sitä mitä tarjottiin. Ymmärrän itse tämän niin, että kristityn ei tarvitse – eikä pidä – välttää ei-kristittyjen seuraa, mutta kylläkin olla osallistumatta jumalanpalvelusmenoihin, rituaaleihin ja vastaaviin. Rajanveto on taatusti haastavaa.
Jaroslav Pelikan totesi, että varhaiset kristityt kävivät monella tapaa rajaa heitä ympäröivään pakanalliseen todellisuuteen samalla kun he etsivät kristinuskon totuuden ”siemeniä” tuosta kulttuurista, käytännössä filosofiasta. Käytännöllinen diakonia ei myöskään tehnyt eroa tarvitsevien ihmisten välillä. Mutta kukaan vsrhaiskirkon kristityistä ajattelijoista EI alkanut etsiä näitä totuuden siemeniä vaikkapa pakanallisista uhrikäytännöistä. Minusta tämäkin viittaa siihen, että ihmisten kohtaamiseen kuuluu myös se, että pidättäydytään osallistumasta ja tukemasta epäjumalanpalvelusta ja okkultismia (”henkisiä asioita”).
Selvyyden vuoksi todettakoon, että en lue Cruxia enkä siis ole nähnyt tämän debatin taustalla olevaa juttua.
Juha kysyy: ”Myöhemmin Pöyhönen kehottaa tekemään, kuten Paavali, jolle avautui ovi julistaa evankeliumia sen kautta, että hän tutustui paikallisiin noitiin. ”Sinne vain rajapintaan.” Tässä oikeastaan tullaan siihen kysymykseen, joka erityisesti nostatti kysymyksiä: mitä se rajapinnassa toimiminen tarkoittaa? Meedioistunnossa mukana olemista? Yhteistä rukousta? Toinen toisensa siunaamista? Mitä siellä rajapinnassa tapahtuu? (Apt. 16:16-)”
Selkeään kysymykseen selkeä vastaus: Rajapinnassa oleminen tarkoittaa rakastamista ja evankeliumin viestittämistä. Kyse on lähetystyöstä. Uushenkisten kanssa on aivan samoin kuin missä tahansa lähetyskentällä. Thaimassa ei voi tehdä lähetystyötä jos ei uskalla olla vuorovaikutuksessa buddhalaisten kanssa tai Iranissa ellei halua tutustua muslimeihin. On vain mentävä ihmisten luo, kuunneltava ja opittava ja sitten sopivassa (tai sopimattomassa) kohdassa oltava valmis kertomaan mihin toivomme perustuu.
Uushenkisten kanssa on aivan samoin kuin missä tahansa lähetyskentällä.
on varmaan vanvarotava ettei käännyttäjä tule käännytetyksi. Tässä New-Age porukassa kun on myös kokeneita,lukeneita ja älykkäitä .
Juu, kyllä fyysikotkin voivat hurahtaa enkeliterapioihin ja vastaaviin. Lukeneisuus ja äly voivat viihtyä yhdessä niin kristillisen uskon kuin pakanuuden tai ateismin kanssa.
”Juu, kyllä fyysikotkin voivat hurahtaa enkeliterapioihin ja vastaaviin.”
Niin tai rukouksella parantaviin eetterikerjäläisiin… Mikäs ero muuten on new-agen enkelillä ja kristinuskon usein lomalla olevalla ns suojelusenkelillä?
Eikös myös usko demooneihin ja muihin ns. pikkupiruihin ole mitä huuhaamiaisinta huuhaata
Ero on siinä, että kristinuskon suojelusenkelit ovat hyviä, palvelevia henkiä, jotka täyttävät Jumalan käskyt, kun taas new agen yms enkelit ovat pahoja ja langenneita olentoja.
”ms enkelit ovat pahoja ja langenneita olentoja.”
Mistä sinä tämän luulet tietäväsi? Enkä minä puolestani oikein näen Raamatun lapsiakin tappavia tuhoojaenkeleitä kovinkaan hyvinä ja suojelevina.
Raamatustahan minä sen tiedän. Ateisti jos olisin, naureskelisin yhtä lailla kristittyjen, uushenkisten ja teosofien typeryydelle.
”Raamatustahan minä sen tiedän”
Jahas, minun about 20 kpl kuudella eri kielellä kirjoitetusta Raamatustani en löydä yhtäkään mainintaa Uuden Ajan enkeleistä puhumattakaan että vielä sanottaisiin milasiai ne ovat…Lapsiakin tappavista Jumalan tuhoojaenkeleistä kyllä puhutaan…
??? Suosittelen lukemaan Raamattua ilman salaoppien silmälaseja. Raamattu kertoo hyvin selkeästi pahojen henkien ja henkivaltojen olemassaolosta ja vaikutuksista.
”Raamattu kertoo hyvin selkeästi pahojen henkien ja henkivaltojen olemassaolosta ja vaikutuksista.”
Jaa, mutta EI sano, että nämä olisivat New-Agen enkeleitä !!! Moinen herja on joidenkin fundamentalistien hatusta vedettyä panettelua.
Seppo Heinola, New Agesta irtautuneet ja kristinuskoon kääntyneet tai siihen palanneet ovat itse kertoneet ja todistaneet päässeensä irti pahojen henkivaltojen otteesta. Nämä ovat esiintyneet milloin henkinä, milloin enkeleinä ja milloin minkäkin laisina hyvinä auttajina.
Kysymys EI ole mistään pahansuovien fundamentalistiuskovaisten panettelusta. Edes uusin tätä aihepiiriä käsittelevä kirja ei ole fundamentalistin vaan naispapin kirjoittama ja laajahkon asiantuntijajoukon tuella kokoama: Lea Kujanpää Ettei tarvitse pelätä. Henkimaailman kohtaaminen (Karas-Sana 2023). Esim. sivulla 233 Kujanpää toteaa yhteenvetona, että ”eniten kokemuksia Pahan läsnäolosta oli niillä, jotka olivat olleet tekemisissä new agen tai vastaavan kanssa ja tulleet uskoon”.
Toivottavasti Pöyhönen ja Vähäsarja voivat keskustella asiasta silmäkkäin. Täällä keskusteleminen ei vie asiaa eteenpäin. Tässä on niin voimakkaita tunteita jo pelissä, että netti, eikä edes puhelinkeskustelu korjaa aisaa, vaan rikkoo helposti lisää. Silloinkin keskustelu on valmisteltava rukouksin.
Mä en koe, että Juhan ja mun välillä olisi mitään riitaa. Tämä on tärkeä ja iso teema, josta pitää keskustella laajasti.
Kuten keskustelusta käy ilmi jo nyt, ev.lut. kirkon sisällä on ainakin kolme erilaista näkemystä ja vielä useampia käytännöllisiä rajanvetoja suhtautumisessa uushenkisyyteen. 1 ryhmä ei näytä pitävän erilaisia okkultistisia käytäntöjä erityisen ongelmallisina vaan yrittää vähän kristillistää niitä. 2 ryhmään luen karismaatikot, jotka omien havaintojeni mukaan näkevät hengellisiä ulottuvuuksia vähän kaikkialla. 3. ryhmään kuuluvat ne, jotka suhtautuvat kriittisesti sekä karismaatikoiden käsityksiin ja käytäntöihin että uushenkisyyteen ja okkultismiin.
Lisäksi on syytä huomata, että kristitty – erityisesti kirkon työntekijä – voi periaatteessa aina suhtautua kahdella eri tavalla erilaisiin uusiin hengellisiin tai henkisiin ilmiöihin: jotkut lähtevät mukaan ja yrittävät vaikuttaa uuden ilmiön ”sisällä”. Jotkut varoittavat lähtemästä mukaan uusiin ilmiöihin. Jopa periaatteessa kirkon sisällä oleviin virtauksiin. Itse tunnistan olevani juuri tätä jälkimmäistä lajia mutta en halua oikopäätä tuomita toisin toimivia.
KRS:n vastikään julkaisema kirja ”Ettei tarvitsisi pelätä” tuo muuten tähän keskusteluun hyviä näkökulmia muutamista detaljivirheistään huolimatta. Muun muassa sen huomion, että osa kirkkomme papistosta pitää kaikkea puhetta henkimaailmasta ja/tai armolahjoista yms lähinnä huuhaana ja psykologiana. Samaan aikaan toiset kokevat nämä asiat hyvinkin todellisina.
En ihan ymmärrä tuota ryhmää 2 eli karismaatikkoja. Voisitko avata sitä hiukan lisää?
Timo P. Havaintojeni mukaan karismaatikot – puhuvat epätavallisen paljon Hengestä ja henkivalloista. Kysymys on siis erityisen ”hengellisestä” näkökulmasta ja ”hengellisestä selityksestä” ei vain kristilliseen uskoon liittyvissä asioissa vaan ihan arkistenkin tai poliittistenkin asioiden kanssa.
Tässä muistinvarainen lista henkilökohtaisesti kohtaamistani näkemyksistä: Jooga ja pilates altistavat niitä harrastavan pahoille henkivalloille, pikkukaupungin poliittinen riitely johtuu (mahdollisesti) poliitikkojen vapaamuurarikytkennöistä, rukoushelmien käyttö tai jopa kreikkalainen komboloi-”stressilelu” houkuttelee pakanuuteen, sielunhoidossa turvaudutaan sielunhoitajan saamaan näkyyn tai yliluonnollisesti saatuun tiedonsanaan asiakkaan ongelmista, korostetaan parantavaa ja jotenkin erityisesti Hengen johdatuksessa tapahtuvaa rukousta faktisena armonvälineenä, jobka kautta Jumala kohtaa ihmisen. Tietysti voidaan aina sanoa, että ”karismaattisuutta on monenlaista” mutta tällaista ainakin minä olen kohdannut.
Opin Per Wallendorffilta nuorena sen, että armolahjat ovat Jumalan suuria salaisuuksia ja niitä voi käyttää tavalla, joka ei tee niiden omistajista erityisiä. Mielelläni pysynkin rikkinäisenä ja vähän repaleisena. Jopa välillä ahdistuneenakin. Samalla tietäen sen että voi olla Jumalan käytössä tämmöisenäni. Eikä muiden tarvitse tietää siitä mitään.
Varmasti näin on, Pekka. Yritin muuten edellä hahmottaa sitä kirjavaa todellisuutta, missä kirkossamme eletään näitten henkimaailman kysymysten/armolahjojen kanssa.
Haaste ei minun omasta mielestäni ole niinkään itse armolahjoissa, kyllähän niistä Uudessa testamentissa kerrotaan. Ongelmallista on se teologia, joka niihin liittyy.
Marko kirjoitti; ”Ongelmallista on se teologia, joka niihin liittyy.” Tämä on suuremoi ongelma, mitä ei tiedosteta, eikä osata tiedostaa riittävässä määrin.
Ortodoksisessa kirkossa ei ole mitään tarvetta protenstanttisuudessa esiintyvälle karismaattisuudelle. Sellainen ei myöskään ikinä tule saamaan tilaa. Sellaista ei tavoitella, eikä pohdita. Korintolaiskirjeen liturginen käytäntö, nähdään alkukirkon tilanteesta käsin joka on menneen ” talven lumia”, eikä näin ollen ole millään tavalla ohjeellinen. Nykyinen liturginen käytäntö on vakiintunut eikä muutoksia näy, eikä ole tarvetta. Kielillä puhumista, profetoimista, ym armolahjoja ei tavoitella, vaikka Paavali sanoo; ” pyrkikää osalliseksi parhaimista armolahjoista”… Paavalin sanat eivät ole mikään ongelma.
Kirkossa ei kukaan saa toimia ilman tai ohi kirkollisen hierarkian. Niinpä sponttaaneja rukouksia, ei ole, ei rukouspiirejä, ei parantumiskokouksia, ei Jumalan äänen kuulemistilaisuuksia, ei katuevankeliointia, ei traktaattien jakoa, ei tolppajulisteita, ei hengellisiä syventymispäiviä. Monet tämän tyypiset protestanttisuudesta tutut asiat voit unohtaa ortodoksisuudessa.
No mitä, sitten on? On pappeus, liturgia, sakramentit, kirkollinen hierarkia, ikonit, reliikit, paastosäännöt, kirkollinen traditio, luostarilaitos, rukous-säännöt +.
Karismaattisia lahjoja toki on ja toimivat vahvasti, mutta kirkollisen hierarkian alla. Nämä henkilöt tiedetään ja jos haluat heidän kanssa keskustella voit joutua odottamaan kauankin pääsyä heidän luoksensa.
Pääsitpä taas lempiaiheeseesi, Sami. 🙂
Unohdin ylläolevasta vastauksestani Pekalle sen, että iso ongelma ei ole vain teologia vaan myös armolahjojen käyttötapa. Erilaiset ”parantamiskokoukset” ja rukouspalvelut vastaavat tietenkin johonkin tarpeeseen. Sitä, onko juuri tämä oikea tapa hoitaa sieluja, en tiedä. Mutta peräänkuulutan tarvetta luterilais-raamatulliselle karismaattisuuden teologialle. Kokemukseni mukaan liikaa perustuu nyt jonkinlaiselle ”musta tuntuu, että Herra…” -systeemille, jota ulkopuolisen tai jopa sielunhoidossa olevan on jokseenkin mahdotonta arvioida objektiivisemmin.
Marko, juuri niin kun katsoo kun kirkollinen ohjausperinne puuttuu, joutuu joskus kirjoittamaan, että näin ei ole kirkossa. 🙂
Mielenkiintoinen on tämä ”kirkollinen ohjausperinne”, nyt saman kirkon jäsenet sotivat keskenään, kaiketi se on kuitenkin tuon ”ohjausperinteen” sisällä, vai onko sittenkään?
Totta kai pitää välillä sotia, sodassa on ihan oikein tapaa, mikäs siinä. Kirkko ei määritä sotia, eikä kirkko sodi, kirkolla ei ole sotavoimia, ei pommikoneita jne. Valtio käynistää sodat ja sotia on maailman loppuun asti. Kristitty valtion kansalaisena tappaa sodassa vastapuolen sotilaita, vaikka vastassa olisi Ari Pasasia. Tämä on kirkon ohjausperinteen ihanuus.
Sami Paajanen onko Jeesuksen ruumis tuttu vertaus eli Jeesuksen seuraajat kuuluvat Hänen ruumiiseensa, päänä on siis Jeesus itse?
Kuka siis ohjaa ruumista?
Voiko siis jokainen ruumiin jäsen tehdä mitä itse haluaa tai sitten vaikka joku ”esivalta” käskee?
Jos otetaan niinkin ”hullu” ajatus että kirkko olisi Jeesuksen ruumis niin kuinka sen jäsenet nyt tappavat toisiaan, voiko siis ruumis åysyä edes pystyssä jos käsi ampuu jalan tms?
Ari Pasanen, itse tukee sotaa ja sotakoneistoa, tappamista sodassa ja armejaa, maksamalka veroja ja näin tukemalla ihan itse🙂 sotateollisuutta.
Sami Paajanen mielenkiintoinen vastaus, pitäähän se toki paikkaansa noin teoriassa.
Kyllä Jeesus sanoo että tulee antaa ”keisarille” se mikä keisarille kuuluu.
Et sitten vastannut kysymyksiini Jeesuksen ruumiista?
Ari, ei pelkästään teoriassa, vaan käytännössä, Ari Pasanen tukee armejaa, sotaa ja Kristuksen ruumiin hajottamisprosessia.
Ari kannattaa Kristuksen ruumiin jäsenten tappamista. Tämähän oli sinun kirkkologiigan linja.
Sami Paajanen olkoon sitten mielestäsi niin, itse en kyllä koe samalla tavalla.
Nyt kuitenkin myönnät myös itsekkin olevasi ”Jeesuksen ruumiin” hajottaja? (jos siis maksat veroja kuten minä)
Sami Paajanen saanen kuitenkin korjata käsitystäsi minun ”kirkkologiikasta”, se kyllä tarkoittaa että kirkon jäsenet tappavat toisiaan ihan siis konkreettisesti eli suostuvat esivallan käskystä siihen ja toisaalta myös hyväksyvät ja opettavat että niin on oikein.
Ari, totta kai. Tätä sinä tuet maksamalla, kiitos tuesta.