Muistan Juhani Holman Tornion ajoilta.
Hän on usealla tavalla kyvykäs Jumalanpalveluksemme tuntija, myös tulkitsijana.
Miksi tässä vaiheessa Hän antaa lupaa, eikö sitä olisi voinut tehdä aiemmin saarnakouluttajana.
Muistan Juhani Holman Tornion ajoilta.
Hän on usealla tavalla kyvykäs Jumalanpalveluksemme tuntija, myös tulkitsijana.
Miksi tässä vaiheessa Hän antaa lupaa, eikö sitä olisi voinut tehdä aiemmin saarnakouluttajana.
Kari tekee hyviä havaintoja , joita me wanhat raamatun tarkastilukijat olemme tehneet jo vuosikymenet sitten. Kysyin noista ajoitus jutuista jo rippikoulusa 60-luvun aivan alussa.
Lazaruksen ’kuoleman’ ymmärsin toki vasta sen jälkeen kun esnin ymmärsin,että nimi Lazarus on sanaleikki sisältäen nimen Eleazar, käsitteen zar eli salaisuus ja zer eli siemen ja laz eli viisasten kiven Lapis lazulin.
Lazaruksen kuolleista herättäminen olikin tod. näk. vihkimysriitti, jollaisia tehdään yhä tänään, missä kuvaannollisesti kuolleita nostetaan ylös.
Ylösnousemus on tietysti vain yksi historiallis-kriittisen tutkimuksen ongelmista. Ongelmilla tarkoitan, että johdonmukaiseen loppuunsa saatettuna tutkimus tulee kieltämään lähitulevaisuudessa historiallisen Jeesuksen olemassaolon kokonaan. Se on väistämätöntä. Ja mikäpä siinä. Sitä saa, mitä tilaa. Samoin uskonnonfilosofiset, mytologisesti suuntautuneet tai vaikkapa teologisen etiikan linjaukset joutuvat myöntämään, ettei evankeliumeissa ehkä lopulta olekaan mitään ainutlaatuista. Mikään koulukunta ei kuitenkaan halua maalata itseään nurkkaan. Siksi nyt elämme aikaa, jolloin joka taholla pysähdytään puolitotuuksiin. Raamattu on kuitenkin Jumalan sana, ainutlaatuinen, ainutkertainen ja kokonaan tosi. Ja mikä parasta, se tulee kaikessa täyteydessään tulevaisuudessa vielä kyllä avautumaan koko ihmiskunnalle.
Kari, voitko tarkentaa? En ymmärrä, mitä oikeastaan haluat sanoa.
Kirjoitit:
… johdonmukaiseen loppuunsa saatettuna tutkimus tulee kieltämään lähitulevaisuudessa historiallisen Jeesuksen olemassaolon kokonaan. Se on väistämätöntä.
… joutuvat myöntämään, ettei evankeliumeissa ehkä lopulta olekaan mitään ainutlaatuista.
Siksi nyt elämme aikaa, jolloin joka taholla pysähdytään puolitotuuksiin.
Miten tämä seuraa edellä mainitsemistasi asioista? Mihin puolitotuuksiin?
Sanot myös:
”Raamattu on kuitenkin Jumalan sana, ainutlaatuinen, ainutkertainen ja kokonaan tosi.”
Kuulostaa hyvin sekavalta ja epäloogiselta.
Risto, inhimillinen ymmärryksemme perustuu aina tietoon. On yhdentekevää, millaista tietoa Raamatusta hankimme, tai miten. Lähtökohtamme on aina jo valmiiksi väärä. Kutsukaamme tätä ongelmaa vaikkapa epistemologiseksi. Raamattu itsessään sisältää kuitenkin ratkaisun ongelmaamme. Ymmärryksemme avulla emme voi Jumalasta tietää mitään. Silti voimme Jumalan nähdä. Koko Raamattu on kertomus Jumalan näkemisestä, ei tietämisestä, ymmärtämisestä tai tuntemisesta. Sillä näkeminen on kaikki. Kaikki. Room1:19: Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. & Joh14:9: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.
Risto, puolitotuuksista vielä (mikäli kysymyksesi oikein ymmärsin): kriittinen Raamatun tutkimus on jo pitkään kyseenalaistanut miltei kaiken Jeesuksen elämään, sanomisiin ja toimintaan liittyvän, mutta se ei missään nimessä saa myötää, että historiallista Jeesusta ei koskaan ole ollutkaan. Vaikka tuo on ainoa looginen ja todennäköisin johtopäätös (mitään eksaktia historiallista varmuuttahan suuntaan tai toiseen ei tietenkään enää ikinä voida saada), historiallista Jeesusta ei virallisen tutkimuksen ole lupa kieltää, ei edes tosissaan kyseenalaistaa, ihan oman auktoriteettinsa (ja olemassaolonsa!) turvaamiseksi. Tätä tarkoitin puolitotuuksiin pysähtymisellä.
Kari, kiitos vastauksista, luulen ymmärtäväni;)
Olen kyllä eri mieltä siitä, että Jeesuksen historiallisuuden kyseenalaistaminen olisi millään lailla paheksuttua tai jopa kiellettyä. Olen (aika pintapuolisesti) hiukan lueskellut asian tiimoilta, kun täälläkin tuo historiallisuuskysymys tulee toisinaan keskusteluissa esille. Käsitykseni on se, että Jeesuksen historiallisuuteen kriittisesti suhtautuvat eivät yhtään pidättele käsitystensä ja johtopäätöstensä suhteen, pikemminkin päinvastoin.
Mutta kuten sanot, noin kaukaisen historian tutkiminen ei ole eksaktia siinä mielessä kuin vaikkapa matematiikka. Jonkin suuruisista todennäköisyyksistä siinä on aina kyse.
Karin kanssa samoilla linjoilla. Jumalan ilmoitus tulee paljastumaan lopulta kaikille.
Järjelliset perusteet kaapivat vain tyhjää, eivätkä lohduta kuoleman ja kadotuksen kanssa kamppailevaa, kuten Jobille kävi, kun hurskaat kävivät luonaan selittelemässä uskonnollisia fraaseja. ”Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle.” Job.21:34 Vasta Jumalan ilmaantuminen paikalle sai Jobin, ymmärtämään ja silmin näkemään Jumalan.
”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.” Job.42:5
Jumalan saattaa järjen vain nurkkaan, eikä sen myöntäminen ole ihmiselle mahdollista, sen voi tehdä vain Jumala. Jos ihminen saa nähdä Jumalan, niin ihminen on siirtynyt Uskon Valtakuntaan, eikä se tule nähtävällä tavalla, huomaatko mikä paradoksi? Kun sokea saa näkönsä, niin katsonta tapa muuttuu, ennen näki vain pimeää, mutta nyt valkeuden. Kuka voi avata sokeana syntyneen silmät? Kuka osaa vastata? Ihmeiden kieltävä Jeesus tutkimus ei taida auttaa. Totuus on kuitenkin se, että sokea saa näkönsä.
Ismo, kiitän sanoistasi. Kristinuskon ainutlaatuinen universaalisuus sisältyy mielestäni juuri lain ja armon väliseen jatkuvaan jännitteeseen. Lakeja on nimittäin kautta historian ollut niin monta kuin on yhteisöjäkin. Mutta armoa vain yhtä lajia, armoa Kristuksessa. Kristuksen välttämätön ja väistämätön kuolema synnittömänä lain alaisuudessa on näin ihmistä ja ihmiskuntaa määrittävä paradoksi, jonka oivaltaminen vasta johtaa ikuiseen elämään. Mutta tätä oivallusta ei mikään viisaus eikä tutkimus edistä. Sillä Herraa kohti kulkeminen alkaa vasta siitä hetkestä, kun ihminen näkee Herran.
”Sen vuoksihan esim. Heinolan essealais-sepitys…”
Turtiainen tietää aivan hyvin, että tämä ns. Occamin partaveitsenkin hyväksymä ajatus vain tajuttomasta Jeesuksesta, jonka mirhan ja aloen haavalääke-käytön hallineet essealaiset eli valkopukuiset angelokset paransivat, on historialisesti ja tieteellisesti täysyin mahdolinen ja jopa todennäköinen selitys. Tyhjä hauta ei sinänsä kerro muuta kuin että hauta oli tyhjä. Kukaan opetuslapsista ei olisi kyennyt tuolloij paikalla todentaman ,että Jeesuksen sydän oli todella pysähtynyt ja aivotoiminta lakannut!
Yksikään theologi ei ole kyennyt tyydyttävästi selittämään 30 kilon mirhan ja aloen muuta tarkoitusta :
”It is accepted that even the Greeks and Romans as early as 300BC were aware of the healing properties of aloes:
”Aristotle was aware that the healing properties of aloe would be invaluable to soldiers wounded in battle and advised his student Alexander III (”the Great”) to conquer all lands that grew it, especially the island of Socotra off the coast of eastern Africa… Pedanius Dioscorides, a physician in the Roman army, mentioned medicinal aloes in his encyclopedic Greek herbal De Materia Medica (Approximately around 75 BC). ” ”The healing benefits of aloe were recognized in the ancient Indian, Chinese, Greek, and Roman civilizations. It is traditionally used to heal wounds, relieve itching and swelling, and is known for its anti-inflammatory and antibacterial properties.”
Myrrh also is a herb that although often linked to Jesus and his burial was clearly recognised at the time as a healing agent. Aloe is talked about as having properties that help wounds heal and aid the reformation of skin, where as Myrrh is used more for anti inflammatory and anti bacterial reasons.”
Jeesuksen selviämistä hengissä pitää selviönä myös theologian tohtori Barbara Thiering ja muistetakoon että Josefus Flavius kertoo kolmesta ristiinnaulitusta,joista yksi selvis lääkärin autamana ristiltä hengissä.
Luukas oli lääkäri…
Kirkkoisä Eusebius piotikin Mariots-järven tnetapeuteja eli parantajia,jotka olivat essealsia,myös ja juuri kristittyinä…
Korjattuna: (Hankkika tähän ’muokkaa’ toiminto!)
Jeesuksen selviämistä hengissä pitää selviönä myös theologian tohtori Barbara Thiering ja muistettakoon että Josefus Flavius kertoo kolmesta ristiinnaulitusta, joista yksi selvisi lääkärin auttamana ristiltä hengissä. Luukas oli lääkäri… Kirkkoisä Eusebius pitikin Mariots-järven therapeuteja eli parantajia,jotka olivat essealaisia, myös ja juuri kristittyinä…
Teorioita voi olla monenlaisia. Raamatun todistus on yksiselitteinen: Jeesus kuoli ja vietiin hautaan. Kolmantena päivänä hänet herätettiin kuolleista.
Josefus Flaviuksen todistus on yksiselitteinen : riistiinaulitsemisesta saattoi selvitä hengissä!
Ei jäänyt henkiin, siitä pidettiin huolta, tuon aikaisen teloitus käytännön mukaan
eläimeltä tai tässä tapauksessa ihmiseltä päästettiin ”henki” pois puhkaisemalla keuhkot. Aikalaistodistukset puoltavat tapaa varmistaa kuolema, juuri näin.
”Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.
Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.
Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.
Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”.
Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”. Joh.19
Seppo, varmasti ristiinnaulitsemisesta saattoi joskus selvitä hengissä. Jeesuksen tapauksessa näin ei kuitenkaan käynyt. Hän kuoli, hänet vietiin hautaan ja kolmantena päivänä hänet herätettiin kuolleista.
Juhani Holma ei kuitenkaan kai kuulunut Rauhanyhdistykseen, vaikka oli lestadiolainen. Eikö niin?
Taisin vähän mielessäni sekoittaa keskenään Juhani Holman ja edesmenneen Timo Holman.
Arvelen muistavani oikein, että vastikään edesmenneen Timo Holmankin hengellisen kasvun juuret olivat alkujaan vanhoillislestadiolaisessa maaperässä – aivan kuten mm. piispa L.P. Tapanisellakin. He molemmat olivat myös joukossa niitä pappeja, joka 1960 luvun alussa lopulta jättivät SRK:n ja yhdistyivät ns. elämänsanalaisuudeksi – oman nimeämänsä lehden mukaisesti (Elämän Sana). Eron hakeutumisen yksi keskeisen syy oli SRK:n eksklusiivisessa seurakuntaopetuksessa, jonka mukaan vain vanhoillislestadiolaisuus edusti taivaan valtakuntaa maan päällä – ja tästä seuraten muualla julistettu synnin päästö olisi näin mitätön.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4m%C3%A4nsanalaisuus
Kun ei itelläki mee sekasi