Tänään 23.6. on oikea juhannusaatto, onhan Aaton päivä. Huomenna 24.6. on oikea juhannus, jolloin nimipäiväänsä viettää Johannes. Näin oli lapsuudessani. Tämän vuoden juhannus tuli vietettyä etuajassa, nykyisin kun on niitä lauantaisääntöjä ja vastaavia. Vuodesta 1955 lähtien juhannus on sijoitettu kesäkuun 20. ja 26. päivien väliselle lauantaille. Pääasia kuitenkin, että on juhlapäiviä juhlittavaksi, myös kirkollisia, vaikka mielellään sitä tukeutuisi edelleen lapsuutensa kuvioihin.
Kun aiemmin keväällä sain kutsun vihkimään sukulaistyttöä, mietin mitä tärkeää sanoisin nuorelle parille evästykseksi yhteiselle elämänmatkalle. Oli palmusunnuntain aatto ja pääsiäisaika ja päädyin korostamaan kirkollisten juhlien merkitystä. Kumpikin tuo lapsuutensa kodista juhlaperinteitä, joiden pohjalta uuteen kotiin muokkaantuu omat tapansa, jotka taas siirtyvät lasten mukana eteenpäin. Pääsiäinen, joulu, juhannus… jotakin vanhaa, jotakin uutta. Jopa rutiineiksi muodostuvat tavat salakuljettavat muassaan kallisarvoista sisältöä, joka muuten saattaisi kadota elämän käänteissä.
Mitä enemmän itselle kertyy vuosia, sitä vahvemmin huomaa arvostavansa lapsuuden perinteitä, niin henkisiä kuin ulkonaisia, olkoonkin ettei kaikella enää sellaisenaan ole käyttöä. Juhannuskin, siitä huolimatta ettei aatto enää ole Aaton päivänä, kantaa esiin kesää ja luontoa, joissa Jumalan luomisteot todellistuvat, rakentaa retkeilyjä sukulaisten luokse, yhteistä muistelua mökin laiturilla, kokon tai nuotion tulta. Kirkon rooli korostuu jouluna ja pääsiäisenä, muttei välttämättä juhannuksena. Varsinkin juhannuksen jälkeiset sunnuntait taitavat olla vuoden hiljaisimpia kirkkopyhiä, ellei satu kohdalle jokin kesäjuhla.
Juhannuksella on myös kääntöpuolensa. Olen jossakin kirjoittanut juhannusallergiasta, jolla en tarkoita heinänuhaa tai vastaavaa. Juhannusallergia on itse keksimäni piilonimitys ihmisen yksinäisyydelle, joka kohdalle sattuessaan korostuu kipeästi keskikesän juhlana. Kotiinsa sidottu vanhus tai muu yksineläjä katselee ikävissään ikkunansa takaa maisemaa ja elämää, johon ei itse pääse mukaan. Joulua sanotaan vaikeaksi juhlaksi, minusta juhannus on yksinäiselle vaikeampi. Joulu on kodin juhla, juhannuksena pitäisi olla menossa ja iloita.
Onhan juhannuksen teksteissäkin kaksi puolta, pappi voi saarnata Johanneksen syntymästä joka oli iloinen yllätys kaikille, tai vaihtoehtoisesti hän voi kantaa esiin vadilla Johannes Kastajan pään.
Muuten, huomasin nettisivuilta, että Norjassa ja Virossa juhannusta vietetään edelleen 24.6. Niin että jos kuka haluaa juhlia perinteiseen aikaan, mahdollisuuksia on, vaatii liikkeelle lähtöä.
Enpä jaksa uskoa tuollaisiin kävijämääriin, vaikka ainahan ihmiset ”ihmeparannusten” perässä juoksevat. Että enemmän kuin evankeliumijuhlilla tai kansanlähetyspäivillä? Ei voi olla. Vaikkei sitä tietysti tiedä, kun kuolleista aiotaan herättää vainajia. No sentään urheilu vie vielä voiton mennen tullen katsojamäärien kanssa.
Eipä tainnut hihhulien bileitä koristaa kuin kymmenesosa kuvitellusta kävijämäärästä. Kyllä on Suomi kauhiassa mallissa kadotuksen tiellä.
Lahjoituksia muistettiin kyllä kerjätä joka puheenvuorossa. Taitaa mennä pahasti tappion puolelle kekkerit.
Vahingoniloon tuskin aihetta. Jos muistelemme jotain urheilun spektaakkelia ja kuinka avajaisissa vettä tuli niinkuin aisaa, muistaako joku kenenkään vahingoniloisena asiaa kommentoineen. Joku joka ei urheilusta piittaa.
Jospa kauhia kadotuksen tie onkin totta? Pystyykö hallitus tai edes oikeuskanseri takaamaan, ettei niin ole. Jokainen tajuaa, että taloudellisesti ei ole paras mahdollinen tilanne, mutta miten on sielujen laita.
Itse tapahtuman pääasiaan kantaaottamatta seurasin erästä kokoustilannetta. Siellä oli monia pastoreita, jotka sydämestään toivovat ja rukoilevat tämän maan puolesta ja sitä minun mielestäni jokaisen pitäisi kunnioittaa. Toki laatu on epätasaista, mutta jokainen kai puhui siitä mikä on lähinnä sydäntä.
Lahtinen: ”oli monia pastoreita, jotka sydämestään toivovat ja rukoilevat tämän maan puolesta ja sitä minun mielestäni jokaisen pitäisi kunnioittaa.”
Taisi suurin osa ko. pastoreista olla enemmän huolissaan siitä saadaanko kulut peitettyä ja jäisikö niiden kattamisen jälkeen vielä jotain jaettavaa. Aito-amerikkalaisen TV-saarnaajan paatoksella paasannut pastori Håkan Westergård ainakin muisti vähintään joka toisessa lauseessa muistuttaa siitä kuinka tärkeää jokaisen läsnä olleen on kantaa taloudellinen vastuunsa ja antaa uhrilahja, mieluummin 1000 euroa, mutta kympitkin kelpasivat. Taisi olla järjestäjillä suuri hätä kulujen kattamisesta, kun lypsettävää yleisöä pippaloissa oli vain murto-osa siitä, mitä odotettiin. Eikös se Jumala voikaan järjestää sotaväelleen kunnon pottia, vaikka voi taikoa kultahampaita ihmisten suihin.
Montakohan vainajaa stadionille oli raahattu henkiin herätettäviksi??? Montakohan herätettiin???
Lahtinen: ”Jospa kauhia kadotuksen tie onkin totta? ”
Heh, heh, saliikaa minun nauraa.
Kimmo Wallentin hätäilee:
” Taisi olla järjestäjillä suuri hätä kulujen kattamisesta, kun lypsettävää yleisöä pippaloissa oli vain murto-osa siitä, mitä odotettiin. Eikös se Jumala voikaan järjestää sotaväelleen kunnon pottia, vaikka voi taikoa kultahampaita ihmisten suihin. ” (Kimmo Wallentin)
Varmasti Jumala voisi järjestää, mutta miksi Hänen pitäisi alituiseen kaikenlaista kivaa ihmisille järjestää vaikka Hän voisikin?
Ja kuka on saanut sinut uskomaan siihen, että David Herzog olisi Jumalan asialla, Jumalan sotaväkeä?
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/571/david_herzogin_opetuksen_perustavanlaatuisen_vakavista_teologisista_ongelmista
” … Herzogin ajatteluun sisältyy klassisen evankelisen kristinuskon luovuttamattomien perustotuuksien kannalta täysin ristiriitaisia ja vastakkaisia linjauksia ja uskonnollis-filosofisia sitoumuksia, joiden harhaisuutta ja eksymyksellisyyttä ei millään voi väistää eikä selittää pois mihinkään lieventävään asianhaaraan vetoamalla. ” (Juha Ahvio)
Vaara: ”Ja kuka on saanut sinut uskomaan siihen, että David Herzog olisi Jumalan asialla, Jumalan sotaväkeä?”
Minä kun olen niin huono noissa uskon asioissa, etten tiedä mistä ne Jumalan soturit tunnistaa, kun kaikki puhuvat sitä samaa puppua. Olenpahan vain itsekseni tuumaillut, että kyllä kai sitä on uskottava rehellisten huijarien sanaan, kun itse väittävät olevansa Jumalan sotilaita. Eikös se sitten olekaan totta? Höh.
Perin kummallista.
Tilanteen pääasiaan en ota kantaa, sitä on tehty tarpeeksi puolin ja toisin. Olen vain jotenkin huolissani ilmapiiristä miten suhtaudutaan toisten ihmisten vakaumukseen.
Saapi nauraa ihan niin paljon, kun naurattaa, sitä ei käy kieltäminen, mutta olen varma, ettei tätä maata voida rakentaa toisten pilkkaamisen metodilla.
Lahtinen: ” miten suhtaudutaan toisten ihmisten vakaumukseen.”
Kyllä näitten herzogien ja jalovaarojen vakaumuksen vahvuus voidaan mitata suoraan kolehtihaavissa kahisevien setelien määrällä ja tilille tulevan rahan virralla.
Tuskinpa kukaan voi sen sorttiseen vakaumukseen kovin kunnioittavasti suhtautua.
Kyse on enemmän niistä ihmisistä, jotka tarvitsevat jotain, jota tämä maailma ei voi antaa. Jos he löytäisivt josyain muualta, eivät olisi tulleet sieltä etsimään. Löysivätkö, en tiedä, koska en ollut.
Liisa
Kiitos tekstistäsi.
Juhannus on Johannes Kastajan päivä, kuusi kuukautta ennen joulua. Molemmat nämä ovat poikkeuksia pyhimyskalenterissa. Muut pyhimysten päivät ovat marttyyrien uudesti taivaaseen syntymisen päiviä eli arkisesti heidän kuolinpäiviään.
Meillä luterilaisilla juhlia on yhdistetty, näin myös juhannukseen on ympätty muiden Johannes Kastajan muistelun päivien sanoma.
Näin sanoma toisinaan sotkeentuu matkalla niin ettei enää tiedosteta juhannuksen olevan vauvan syntymän juhla.
Voimme verrata tähän sisarkirkkomme juhlintaa.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Johannes Edelläkävijää kuutena eri päivänä, jotka heillä syyskuun alussa alkavan kirkkovuoden mukaisesti ovat:
•syyskuun 23. päivä (p.Johannes Edelläkävijän sikiäminen)
•tammikuun 7. päivä (p.Johannes Edelläkävijän muistopäivä, aina Teofanian (6.1.) jälkeinen päivä)
•helmikuun 24. päivä (p.Johannes Edelläkävijän kunniallisen pään ensimmäisen ja toisen löytämisen muistopäivä)
•toukokuun 25. päivä (p.Johannes Edelläkävijän kunniallisen pään kolmannen löytymisen muistopäivä)
•kesäkuun 24. päivä (p. Johannes Edelläkävijän syntymä, 6 kuukautta ennen Kristuksen syntymäjuhlaa)
•elokuun 29. päivä (p. Johannes Edelläkävijän mestauspäivä).