Päivämies 8.10.2015
http://paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_juho-maenpaa/1373/
”Helsingin Sanomat oli mukana Taivaslaulun esityksessä, ja aiheesta oli kulttuurisivuilla iso juttu 22. syyskuuta. Toimittaja nimesi lestadiolaisuuden yhdeksi ongelmaksi lisääntymispakon. Tekstissä esiintyi myös sana ehkäisykielto. Nämä ovat varmaan keskenään läheisiä käsitteitä. Niiden taustalla on mielestäni sellaisia oletuksia, jotka perustuvat väärinymmärrykseen.”
Mitä väärinymmärrykseen perustuvia oletuksia käsitteiden taustalla on Juho Mäenpää? Voiko vanhoillislestadiolainen, teidän kielellänne uskovainen pariskunta käyttää ehkäisyä hyvällä omallatunnolla, vapaasti ja avoimesti ilman seuraamusten pelkoa?
Olet taitava kielipelaaja Juho.
”Ajatellaanpa ihan konkreettisesti. Ehkäisykielto tarkoittaa sitä, että joku on sanonut ehkäisyn olevan kiellettyä.”
”On oikeastaan absurdia puhua ehkäisykiellosta. Itse uskon, että syntyvyyden säännöstely on Raamatun vastaista ja sellaisena synti. Jos ehkäisykielto tulee jostain, niin Raamatun sanaan sidotusta omastatunnosta.”
”Sanalla kielto luodaan kuvaa kontrollista. Minä panisin sen tilalle sanan opetus.”
Vanhoillislestadiolaisuuden kielipelissä vältetään kielto – sanaa. Sen voi helposti kiertää muilla sanoilla ja sanonnoilla ja yhtä kaikki merkitys ja lopputulos on sama. Ollessani liikkeessä mukana, kuulin usein sanottavan: ”meillä ei ole lupa ehkäistä”, ”ei ole sopivaa alkaa järkeillä lapsiasiassa”, ”uskovainen ei ehkäise”, ”me emme saa alkaa mestaroimaan Jumalan luomistyötä”.
Hommassa ei ole lupa edes väsyä erään puhujan mielestä: ”älkää väsykö ottamasta lapsia vastaan”. Mitähän rättiuupunut vanhempi tuumii tällaisen puheen alla…? Voisin kuvitella, että hän ajattelee ahdistuneena, että pakko vain jaksaa ja kestää, vaikka kuinka uuvuttaisi. Ainakin minä ajattelin niin ja olen kuullut monen muun myös ajatelleen samalla tavalla, jotkut jopa psykiatrisella osastolla, vaikka lääkärit yrittävät saada ymmärtämään, ettei ole pakko. Joskus jopa kanssasisarten on vaikea saada ymmärtämään asia, niin tiukassa tuo pakko on.
Olet Juho opettaja. OK. No tiedät, että koulussa on moni asia kiellettyä, esimerkiksi tupakanpoltto. Jos polttaa, siitä tulee jotain seuraamuksia, eikö? Jos oppilaasi jää kiinni sauhuttelusta, sanotko hänelle, että meillä on tupakkaopetus sen sijaan että sanoisit tupakkakielto? Et niin, tupakkaopetus on sitä, että kerrotaan tupakasta ja sen vaaroista ja kielto sitä, että sen polttaminen on esimerkiksi koulussa kiellettyä. Sama on ehkäisyn kanssa. Ehkäisyopetus on sitä, että kerrotaan ehkäisystä ja muodostetaan mahdollinen kanta siihen ja jos ehkäisy ei ole luvallista, silloin ei puhuta enää ehkäisyopetuksesta, vaan ehkäisykiellosta.
Opetus opettaa asiasta jotain, kiellon kautta yritetään estää tekemästä asiaa. Ja kiellostahan silloin on kyse, kun kuulijoihin yritetään vaikuttaa niin, että yritetään estää heitä toimimasta tietyllä tavalla. Ja tätä tehdään vl-liikkeessä, myös sinun kirjoituksesi on sitä; haluat vaikuttaa lukijoihin niin, että he eivät alkaisi ehkäistä. Ja vaikka kuinka kielineroilisit ja yrittäisitkin välttää kielto – sanaa, tekstisi sisältää sen.
Sinulla on oikeus näkemykseesi, en minä sillä. Oikeastaan et voi edes muulla tavalla puhua kuin niin, miten asiat ymmärrät. Mutta ole rehellinen. Älä lähde tuollaiseen kielipeliin mukaan. Ensin sanot, ettei kieltoa ole, sitten että kielto tulee Raamatusta ja sitten puhutkin ”niin sanotusta kiellosta”. Myönnä reilusti, että kyse on ehkäisykiellosta. Ala puhua asiasta sen oikealla nimellään.
Ihan samalla tavalla Jehovan todistajillakin on olemassaan verensiirtokielto, vaikka he asiaa selittelevät myös kielipelillä. Kielipeli ei muuta itse asiaa, se on vain hämäystä, jolla yritetään estää näkemästä ja ymmärtämästä, mistä asiassa on kyse. Uskonnossa kun ei voi olla sääntöjä ja kieltoja, kun kaikki on lähtöisin ihmeellisestä ja ylevästä uskonnollisesta vakaumuksesta, kuten asiaa usein ilmaistaan. Ulkopuoliset saa ikävän kuvan uskonnosta, jos siellä on kieltoja ja sääntöjä ja omatkin pitää saada vakuuttuneiksi, että kyse on paljon pyhemmästä asiasta.
Vaikka onnistutkin Juho tekstisi suhteen olemaan painostamatta ketään ottamaan kaikki lapset vastaan jopa uupumuksen ja sekopäisyyden uhalla, niin kuin moni liikkeesi sisällä tekee, siltikin tuet käsitystä, jonka mukaan ehkäisijöitä odottaa kuoleman jälkeen helvetinlieskat. Tällöinhän kyse ei ole uskosta vuotavasta vapaaehtoisesta asiasta, vaan takana on pelote, joka ohjaa toimimaan tietyllä tavalla. Tämä opetus, joka on ehkäisykiellon takana, ajaa luvattoman monia ihmisiä ihan järkyttäviin elämäntilanteisiin. Toivon sinulle vastuullisuutta asian suhteen.
Kun julkisuuteen päin annetaan kuvaa, ettei mitään ehkäisykieltoa ole ja että kenenkään ei pidä terveytensä uhalla synnyttää, niin olisi hyvä tuoda asia esiin tällaisessakin blogikirjoituksessa. Myös saarnoissa olisi asia hyvä ilmaista selvin sanoin: kenenkään EI PIDÄ SYNNYTTÄÄ TERVEYTENSÄ UHALLA. Ja siinä vaiheessa jos/kun ette enää muodosta kielteistä kantaa ehkäisystä, voitte sanoa, ettei teillä ole ehkäisykieltoa. Nyt ette voi niin tehdä.
Ja on ihan turha kieltää kiellon olemassaoloa sillä, että asiaa ei kontrolloida, koska liikkeen jäsenet saadaan itse kontrolloimaan itseään autuuden haastolla. Tämäkin on kielipeliä. Kun on helvetinlieskat takamuksissa, se on sitä tehokkainta kontrollia sinne makuukammareihin, jonne ette sanojenne mukaan mene. Mutta itse asiassa juuri sinne te menette; liikkeen pariskuntien makuukammareihin. Siellä hallitsette. Siellä on yksi maailman ihanimmista asioista tehty joidenkin kohdalla mitä hirvittävimmäksi.
”Taivaslaulun ympärillä käydyssä julkisessa keskustelussa on esitetty huoli suurperheiden vanhempien jaksamisesta. Huoli ei ole turha, voin kokemuksesta sanoa. Mutta jaksamista ei helpota yhtään, jos yleinen mielipide tuomitsee uskonnollisen vakaumuksen, selittää sen kielloiksi ja pakoiksi, pitää sitä ongelmana ja tarjoaa tilalle omia ihanteitaan avaimena onneen.”
Myönnät, että liikkeen ulkopuolisten aiheellinen huoli ei auta uupuneita vanhempia jaksamaan ja saamaan voimia. No ei tietenkään auta, ei sen tarkoituskaan ole sellainen. Käytävän keskustelun tarkoituksena on herätellä teitä liikkeen sisällä asuvaisia havahtumaan muille ihan selvässä asiassa: pitäisi tehdä jotain, jotta asiantila paranisi. Painostaminen ja pelottelu olisi hyvä lopettaa. Voisitteko jopa väsätä muiden kieltojen rinnalle painostamis- ja pelottelukiellon…? Siitä tuskin olisi kenelläkään nokan koputtamista 🙂
Kuuntelin aiheesta VALTA Jari Sarasvuon monologin. Häneltä muutamia havaintoja aiheesta:
”Mikään ei voi muuttua, ennen kuin vaietut asiat on julkisanottu”.
”Valta ilmaisee itsensä instituutioissa”.
”Valta on niillä, joilla on puhevalta”.
”Vallan valuutta on huomio”.
”Se, ketä kuunnellaan, se saa valtaa”.
”Se, joka saa puhua jopa julkeita, sen valta kasvaa”.
”Vallankäyttäjät ovat (tässä) kielipelissä sanomattoman taitavia”.
”Valta on läsnä kulttuurien kielipelissä”.
Ihmiset ihmettelevät usein, miksi jotkut suostuvat vallan alle milloin missäkin kultapossukerhoissa. Sarasvuo nostaa esille kiintoisan asian ihmisen halusta luopua minuudesta ja olla yhtä jonkun porukan kanssa. Hmm, asia on mielenkiintoinen ja voin kyllä allekirjoittaakin sen. Sitä tapahtuu pienistä porukoista aina yhteisöihin ja suurtapahtumiin asti ja sillä on aina sama tarkoitus ja vaikutus: olla yhtä jonkin itseä suuremman kanssa.
Linkki Sarasvuon monologiin:
Kiitos, Vuokko! Minua ahdisti kovasti lukiessani tuon mainitsemasi blogikirjoituksen, kun sitä tarjottiin minulla. En tiennyt, mitä tehdä ahdistuksellani, mutta nyt helpotti!
Muistan tuon kielipelijutun todella hyvin. Kun nuorenillassa joku uskalsi esittää epäilyksiä Raamatun kohdista, tyypillisesti se saatiin sivuutettua samaisella kielipielillä: hetkeksi vastaus tyydytti, sillä oli kova halu saada orastava ahdistus pois mielestä. Lopulta kyse on kuitenkin, niinkuin sanoit, vallasta, ja siitä, että ihmiset saadaan lopulta vahtimaan itseään.
Ei tuo blogisti varmastikaan ollut tietoisesti epärehellinen, vaan toteutti sitä samaa, mitä on oppinut. ”Puhun niin totta kuin voin”.
Juho Mäenpään kirjoitus on erinomaisen hyvin argumentoitu. Kiitos siitä Juholle!
Käsite ”kielto” tarkoittaa auktoriteetin antamaa käskyä, jolla hän pyrkii estämään tietynlaista toimintaa. Usein ”kieltoon” liittyy negatiivinen sanktio eli rangaistus. Itse asia voi olla sinänsä moraalisesti neutraali. Kielto ja sanktion uhka muuttavat sen kuitenkin vältettäväksi.
Esimerkki: Tieosuudella X on saanut aikaisemmin ajaa 120 km tuntinopeutta. Päivänä muutamana tiehallinto kuitenkin laskee enimmäisnopeuden 80 km/h. 120 km tuntinopeus oli siis aiemmin sallittua, mutta nyt se onkin kiellettyä. Jos enimmäisnopeus nostettaisiin takaisin 120 km/h, se olisi taas sallittua. Kiellon takana on viranomaisten auktoriteetti ja negatiivisen sanktion eli sakkorangaistuksen uhka.
Puhe vanhoillislestadiolaisuuden ”ehkäisykiellosta” saa aikaan käsityksen, jonka mukaan vanhoillislestadiolainen yhteisö ajattelee voivansa julistaa sinänsä moraalisesti neutraaleja asioita kielletyiksi tai sallituiksi ihan vain omalla auktoriteetillaan ja päätöksellään: Vanhoillislestadiolaiset eivät (muka) ehkäise, koska yhteisö on sen kieltänyt. Jos yhteisö sallisi sen, voisimme (muka) ihan hyvin käyttää ehkäisyä. Tämä tulkinta on kuitenkin täydellisen väärä.
Minulle vanhoillislestadiolaisena ehkäisyvälineiden käyttäminen ei ole hengellisesti ja moraalisesti vahingollista vain siksi, että yhteisö on niin linjannut. Se on vahingollista siksi, koska se on itsessään väärin. Tätä tosiasiaa eivät yhteisön kiellot tai sallimiset muuta. Yhteisö voi ainoastaan todeta tämän tosiasian ja kehottaa elämään sen mukaan.
Havainnollistus: Maija kertoo Martille, että ylenmääräinen rasvan ja suolan käyttö on epäterveellistä ja vaarallista. Tähän Martti reagoi kimpaantumalla ja huutamalla Maijalle: ”Etkö jo viimeinkin voisi luopua tuosta rasva- ja suolakiellostasi? Etkö jo voisi sallia rasvan ja suolan käytön?”
Lienemme yhtä mieltä siitä, että Martin reaktio on melkoisen tyhmä: Eihän Maija yrittänyt kieltää mitään. Hän vain totesi hänestä riippumattoman tosiasian. Jos rasva ja suola ovat epäterveellisiä, ne ovat sitä eikä Maijan kieltäminen tai salliminen muuta asiaa miksikään. Tosiasiat ovat ja pysyvät.
Vakaumukselliselle vanhoillislestadiolaiselle puhe ”ehkäisykiellosta” ja vaatimukset sen purkamisesta ovat aivan yhtä absurdeja kuin Martin reaktio Maijan huoleen. Kyse ei ole meidän vallassamme olevasta kiellosta vaan meistä riippumattomasta Jumalan tahdosta. Me emme voi sitä muuttaa vaikka ”purkaisimme ehkäisykiellon” 101 kertaa. Jumalan tahto on ja pysyy meistä riippumatta.
Jumalan tahtokaan ei tarkoita sitä, että Jumala olisi jokin kylmä tyranni, joka on mielivaltaisesti päättänyt hankaloittaa alamaistensa elämää kieltämällä ehkäisyn käytön. Sen sijaan Raamatun mukaan Jumala on Elämä (1. Joh. 1:2; 1. Joh. 5:20). Siksi Jumalan lähellä ja Jumalan yhteydessä olemiseen kuuluu se, että ei torjuta elämää vaan ollaan elämän puolella ja avoimia sille. Parempi olisikin ehkä sanoa, että ehkäisyn käyttäminen on Jumalan olemuksen (siis Elämän) vastaista.
Vielä:
Vuokon mielestä Juhon kirjoitus on osa vanhoillislestadiolaisuuden ”ehkäisykieltoa”, sen avulla kun pyritään vaikuttamaan ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Ja pyrkimys vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan on ilmeisesti automaatttisesti vallankäyttöä, pakottamista ja painostamista.
Ilmeisesti, Vuokko, myös Sinun oma kirjoittelusi on kieltämistä, pakottamista, painostamista ja vallankäyttöä. Tokihan Sinäkin omalla kirjoittelullasi yrität vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja sitä kautta toimintaan.
Minä puolestani ajattelen, että ihmisellä on oikeus pyrkiä vaikuttamaan kanssaihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen kertomalla, miten ajattelee ja miksi. Kanssaihmiset saavat sitten vapaan maan vapaina kansalaisina päättää, antavatko itsensä tulla vaikutetuiksi vai eivät. Näin Juho tekee, ja tekee sen mielestäni rehellisesti ja hyvin.
Nyt ehkä sanot: ”Joo joo, mutta jos on elänyt koko ikänsä vl-liikkeessä, ei ole aitoa mahdollisuutta päättää…”. Maailmankatsomuksen vaihtaminen on aina raskas ja kivulias prosessi. Myös ulkopuolisen liittyminen vl-liikkeeseen on usein raskas prosessi, kun liikkeeseen kuulumaton lähipiiri ei tahdo alkuunkaan hyväksyä ratkaisua.
Mielestäni oikea vaihtoehto on vain hyväksyä se, että uskon, vakaumuksen ja maailmankatsomuksen vaihtamiseen sekä niiden kanssa painimiseen liittyy paljon kipua ja tuskaa. Ikävä sanoa, mutta se on vain osa ihmisen elämää.
Toisen ihmisen mielipide ja vakaumus voi olla minusta täysin väärä ja aiheuttaa minulle kovaa ahdistusta. Silti tämä toinen ei ole välttämättä ihmisoikeusrikollinen eikä edes narsisti, vallankäyttäjä, painostaja tai jotain muuta hirveää.
Hän on vain ihminen, joka on aidosti eri mieltä minun kanssani ja hänellä on siihen oikeus. Tämä on mielestäni vain hyväksyttävä
Minusta kielteinen kanta ehkäisyyn on kielto, eikä se kielpipelillä muuksi muutu Joona, mutta ajattele asiasta toki omalla tavallasi.
”Puhe vanhoillislestadiolaisuuden “ehkäisykiellosta” saa aikaan käsityksen, jonka mukaan vanhoillislestadiolainen yhteisö ajattelee voivansa julistaa sinänsä moraalisesti neutraaleja asioita kielletyiksi tai sallituiksi ihan vain omalla auktoriteetillaan ja päätöksellään: Vanhoillislestadiolaiset eivät (muka) ehkäise, koska yhteisö on sen kieltänyt. Jos yhteisö sallisi sen, voisimme (muka) ihan hyvin käyttää ehkäisyä. Tämä tulkinta on kuitenkin täydellisen väärä.”
Niinhän vl-yhteisö tai tietty taho aina kulloisenakin aikana voi julistaa milloin mitäkin asioita kielletyiksi, tämänhän historia ja nykuypäivä todistaa ihan kiistatta. Siinä vaiheessa kun jokin asia lakkaa olemasta synti ja kielletty, sitä aletaan harrastaa ihan muina muikkuina. Kielipeli on taas tässä mukana, miksi ennen ei ole ”nähty hyväksi” tehdä ja toimittaa asioita jollakin tavalla. ja tuo hyväksi näkeminen on saattanut tarkoittaa jopa liikkeestä lemppaamisia aikoinaan ja nyt se on ihan sopivaa toimintaa.
”Vakaumukselliselle vanhoillislestadiolaiselle puhe ”ehkäisykiellosta” ja vaatimukset sen purkamisesta ovat aivan yhtä absurdeja kuin Martin reaktio Maijan huoleen.”
En vaadi, mutta pidän vääränä puuttua kenenkään lapsiasiaan. Jokainen saa ajatella tavallaan, mutta painostaminen ja pelottelu on aina väärin ja siihen asiaan haluaisin kovastikin puuttua, koska näen jatkuvasti asiasta ihan hirvittävän tuskallisen ja ahdistavan puolen. Nytkin mietin, että millä ihmeen ilveellä erääseen suurperheeseen saataisiin apua, kun perheen yksinhuoltajaäiti meinaa ihan kertakaikkisesti romahtaa työmääränsä alle. Ottakaa yhteyttä, jos joku keksii mitä tehdä. Väkivaltaisesta ex-miehestä ei ole apua eikä vl-sukulaisistakaan, koska miehestä ei olisi saanut erota. Eikä muuta sukua olekaan kuin vl:iä.
Samoin miten auttaa psykiatrisella osastolla olevaa perheenäitiä, joka pelkää mennä kotilomille raskaudenpelossaan, miehen vastaavasti odotellessa kovasti kupeidensa huojentajaa kotiinsa, kun helpotusta omaan tuskaan ei voi muuten hankkia kuin vaimonsa kautta?
Mitä sanoa nuorelle, joka itkee syntymäänsä ja sitä, kun ei ole syntynyt vanhempiensa rakkaudesta vaan vaatimuksesta synnyttää valtakunnalle lapsia?
”Kiellon takana on viranomaisten auktoriteetti ja negatiivisen sanktion eli sakkorangaistuksen uhka.” Höpö höpö! Kielto johtuu tieosuuden liikenneturvallisuuteen vaikuttavista olosuhteiden mutoksesta. Sakon uhka on niitä varten, jotka eivät pysty asennoitumaan liikenteeseen vastuullisesti.
Millä tavoin tuo, Martti, on ristiriidassa minun kirjoittamani kanssa? Ja viekö tuo kommenttisi jollain tavoin eteenpäin tätä keskustelua? Vai onko eri mieltä oleminen itseisarvo?
Joonalta:
”Vuokon mielestä Juhon kirjoitus on osa vanhoillislestadiolaisuuden “ehkäisykieltoa”, sen avulla kun pyritään vaikuttamaan ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Ja pyrkimys vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan on ilmeisesti automaatttisesti vallankäyttöä, pakottamista ja painostamista.”
Kirjoitinhan, että Juho ei painosta eikä pakota. Lue uudelleen. Mutta se puhuja, joka kielsi väsymästä lasten vastaanottamisessa, painosti uupumuksenkin uhalla hankkiutumaan raskaaksi. Se on täysin edesvastuutonta! MURH!
Joonalta:
”Ilmeisesti, Vuokko, myös Sinun oma kirjoittelusi on kieltämistä, pakottamista, painostamista ja vallankäyttöä. Tokihan Sinäkin omalla kirjoittelullasi yrität vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja sitä kautta toimintaan.”
En halua painostaa ja pakottaa muissa asioissa kuin siinä, että ketään ei saa painostaa ja pakottaa 🙂 Eli sen asian haluaisin oikeasti muuttaa vl-opetuksessa ja liikkeen kaikkinaisessa toiminnassa.
Ja se on totta, että minulla on mahdollisuus vallankäyttöön kirjoittelullani, koska kirjoituksiani luetaan niin paljon. Mutta lähtökohta kirjoittelulleni on ollut alkujaan se, että halusin ahdistuksessani apua ikäviin kokemuksiini vl-liikkeessä ja halusin myös vastauksia kipeisiin kysymyksiin liittyen vl-liikkeen oppeja. Noh, ne kivet on käännetty ja olen käynyt lukuisia keskuslteluja aiheesta, niin kuin toivoinkin ja saanut helpotusta myös elämääni.
Se asia on ollut itselleni yllätys, että kukaan mitään on ikinä saanut kirjoituksistani. Aina olen yrittänyt myös muistutella tai ainakin alkuaikoinani, että ihmiset ajattelisivat omilla aivoillaan, eivätkä sinällään kritiikittömästi nielaisisi kaikkia höpinöitäni.
En ole halunnut edes oman perheeni osalta, että minun kanssani oltaisiin automaattisesti samaa mieltä ja olen sen heille sanonutkin. Olen antanut lasteni itse valita, mitä ovat ja mitä eivät ja myös mieheni. En halua painostaa enkä pakottaa heitä(kään) mihinkään suuntaan. Olkoon sitten vaikka Jehovan todistajia puolestani. Havaitsemistani epäkohdista en silti lakkaa puhumasta kun niitä eteeni tulee.
Jokainen saa olla mitä on, mutta toista ei saa painostaa eikä pakottaa olemaan jotain muuta kuin on. Mulle sopii oikein mainiosti niin Joonan kuin Juhonkin elämänkohtalossa se, että heidän kuolinilmoituksensa julkaistaan Päivämiehessä 🙂
Sä Joona varsinkin tiedät syvällä sydämessäsi, että mulla ei ole sinua ja vakaumustasi vastaan yhtikäs mitään. Olen niin monta kertaa sanonut, mitä vastaan minulla on, tiedät kyllä sen.
Tässä Juholle ja Joonalle muistutusta liikkeen kielteisestä kannasta ehkäisyyn eli ehkäisykiellosta, joka alkuaajn ei ollut kielto ja lopussa myös asiaan tuli huojennusta.
Päivämies 1957:
”Kun me yksityiset kansalaiset, avioparit ja kodit olemme lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen sidottuja, olemme me siinä asemassa myöskin laillistettuun lääkärintoimeen nähden…me myös siirrämme vastuun syntyvyyden aiheelliseksi katsotusta rajoittamisesta kokonaan lääkärin vastuulle.”
Päivämies 2.8.1967:
”Seurakuntavanhinten ja puhujain kokous totesi yksimielisesti ja kristillisyyden aikaisemman kannan mukaisesti, että syntyvyyden säännöstely kaikissa muodoissaan on vastoin Jumalan sanaa ja ei sovi kristitylle.”
Päivämies 1974:
”Perhesuunnittelu on synti kaikissa muodoissaan. Ei voi tulla kysymykseen kalenterin seuraaminen, ei edes yhteisestä sopimuksesta erillään oleminen…se on Jumalan Sanan mukaan sallittu vain hetkeksi sairauden vuoksi. Mutta sairauttakaan ei saa tehdä pahemmaksi kuin se todellisuudessa on ja näitä tekosyitä käyttää väärään tarkoitukseen.”
Päivämies 14.2.1979:
”Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen.”
Päivämies 12.10.2005:
”Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen.”
Nettipalstoilla on hellitty teoriaa, jonka mukaan ehkäisy ”kiellettiin” vanhoillislestadiolaisuudessa maallikkosaarnaajien mielivaltaisella päätöksellä vasta 1960-luvulla pappishajaannuksen jälkeen. Tätä ennen se olisi ollut muka täysin hyväksyttyä vanhoillislestadiolaisuudessa. Kirjalliset dokumentit osoittavat tämän väitteen vääräksi: ehkäisykielteisiä kannanottoja löytyy jo ainakin 1940- ja 1950-luvuilta.
Tätä johtopäätöstä tukee sekin, että ehkäisykielteisyyttä löytyy vl-liikkeen lisäksi monista muistakin toisistaan riippumattomista lestadiolaisryhmistä: esikoislestadiolaisuudesta, ruotsinkielisestä rauhansanalaisuudesta (LFF), useista USA:n lestadiolaiskirkoista sekä tietääkseni myös Venäjän ”vanhojen uskovaisten” keskuudesta.
Esikoisuus ja vanhoillisuus erkaantuivat toisistaan 1900-luvun alussa. SRK ja ruotsinkielinen rauhansanalaisuus erkaantuivat 1930-luvulla. Yhteydet Venäjän uskovaisiin katkesivat itärajan sulkeuduttua viimeistään 1920-luvulla. Nämä lestadiolaisryhmät tuskin omaksuivat ehkäisykielteisyyttä opetukseensa (heidät eriseuraisiksi tuominneen) SRK:n käskystä vasta 1960-luvulla. Ainoaksi mielekkääksi selitykseksi jää se, että ehkäisykielteisyys on ollut osa jo 1800-luvun jakautumatonta lestadiolaisuutta. Siitä traditiosta kumpuaa myös nykyisten toisistaan riippumattomien lestadiolaisryhmien torjuva suhtautuminen ehkäisyyn.
Varmaan on totta, että ennen 1960-luvulla tapahtunutta ehkäisyvälineiden saatavuuden yleistymistä ehkäisykielteisyys ei kuulunut yhtä vahvasti kuin nykyisin lestadiolaisidentiteettiin. Lestadiolaisperinne näyttää kuitenkin olleen ehkäisykielteistä alusta asti.
Jo vuonna 1945 SRK:n puhujainkokouksessa Kullervo Hulkko piti alustuksen avioliitosta ja lapsirajoituksesta. Keskustelun tuloksena oli, että ’lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan’ ja että ’lapsen syntymän ehkäiseminen kaikissa tilanteissa on syntiä'”. (Oulun puhujainkokouksen 27.-28.11.1945 pikakirjoituspöytäkirja, SRK:n arkisto)
Päivämiehen ensimmäisenä toimittajana toiminut uskovainen pappi Antti Koukkari näyttää ottaneen lehdessään hyvin jyrkästi kantaa ehkäisyä vastaan jo 1950-luvulla (Päivämies palkan saa: SRK, Jyväskylä 2005; sivut 262-263, artikkeli ”Syntyvyysrajoituksesta”).
Kullervo Hulkko ja Antti Koukkari (jotka siis vastustivat ehkäisyä) eivät olleet mitään yksittäisiä äkyrämaallikkofanaatikkoja. He olivat omana aikanaan erittäin tunnettuja ja rakastettuja puhujia sekä kirkossakin yleisesti arvostettuja asevelipappeja, melkein samaa sarjaa Väinä Havaksen kanssa.
Perustellumpi tulkinta ehkäisykysymyksen kehityslinjoista vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni seuraavanlainen:
Ehkäisykielteisyys on kuulunut jo 1800-luvun jakautumattomaan lestadiolaisuuteen. Herätysliike on tässä seurannut universaalia kristillistä traditiota. 1900-luvun kuluessa protestanttiset kirkot alkoivat vähitellen suhtautua hyväksyvämmin lapsisäännöstelyyn. Ensimmäisenä ehkäisyn hyväksyi anglikaaninen kirkko Lambeth-konferenssissaan 1930-luvulla. Suomen ev.-lut. kirkko seurasi perässä vuonna 1952.
Ilmeisesti pääosa herätysliikkeen sisälle muodostuneesta ns. pappislinjasta alkoi suhtautua ehkäisyyn myötämielisesti ev-lut. kirkon hyväksyttyä sen. Heitä seurasi osa vl-sivistyneistöstä ja varakkaammasta väestä. Tämä oli kuitenkin yksi jännitteitä kerryttävä tekijä lisää maallikkolinjan ja pappislinja välillä.
A-P Palola toteaa tutkimuksessaan ”Evankeliumin työ laajenee”, että kysymys raskauden ehkäisyn hyväksyttävyydestä nousi pappishajaannukseen johtaneissa keskusteluissa esille silloin tällöin. (s. 399) Eräiden pappien ehkäisylle osoittama hyväksyntä herätti paheksuntaa maallikkolinjan kannattajien keskuudessa. Vaikka ehkäisykysymys jäi pitkälti taustalle, on mahdollista, että se oli pohjimmiltaan varsin tärkeä hajaannuskehitykseen vaikuttanut teema voimistaessaan lestadiolaismaallikkojen epäluuloa maailmallisiksi koettuja pappeja kohtaan. Tuolloin, 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, aihe koettiin kuitenkin vielä sen verran intiimiksi, että siitä oli vaikea keskustella. Oli helpompi keskittyä sakramentteihin ja lähetystyöhön.
Olen haastatellut asiaan liittyen useampia vanhoja, hajaannuksen kokeneita uskovaisia. Haastattelut ovat tukeneet edellä esitettyä arviota. Olen myös itse lukenut pappishajaannukseen johtaneiden kokousten pöytäkirjoja, ja on totta, että kysymys ehkäisyn hyväksyttävyydestä pulpahtaa niissä esille silloin tällöin.
Lienee todennäköistä, että ilman 1960-luvun alun hajaannusta vanhoillislestadiolaisuus olisi muiden herätysliikkeiden tavoin omaksunut vähitellen liberaalin ehkäisyopetuksen. Hajaannuksen myötä liberalisoitumiskehitys pysähtyi ja vastareaktiona ympäröivän yhteiskunnan seksuaalivallankumousta vastaan se nousi uudella tavalla tärkeäksi osaksi yhteisöllistä identiteettiä.
On selvää, että erityisesti 1970-luvulla tämä vastareaktio meni pahasti överiksi (kuten moni muukin asia), kun äidit velvoitettiin synnyttämään vaikka henkensä kaupalla. Itse ehkäisykielteisyyden säilymisen näen kuitenkin hyvänä asiana, Pyhän Hengen johdatuksena ja huolenpitona. Ehkäisykielteisyys on olennaisen tärkeä osa kristillistä avioliitto-opetusta ja seksuaalietiikkaa. Ilman sitä se jää torsoksi ja muuttuu vaikeaksi ymmärtää.
Monet konservatiiviset protestanttiset yhteisöt ovat nykyisin siinä mielessä teologisesti epäjohdonmukaisia ja mielivaltaisia, että ne hyväksyvät ehkäisyn käytön mutteivät homosuhteita. Homosuhteiden torjuminen nousee kuitenkin klassisesta luonnonoikeusajattelusta, ja sen valossa sekä niissä että ehkäisyn käytössä on sama ongelma. Olisi siis johdonmukaista joko torjua molemmat tai hyväksyä molemmat. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuus ja katolinen kirkko ovat tässä suhteessa paljon teologisesti johdonmukaisempia.
On mielenkiintoista seurata keskustelua siitä, mikä ero on varsinaisella kiellolla ja sitten sellaisilla asioilla, jotka koetaan kielletyiksi. Koska kattavaa syntiluetteloa ei Raamatusta tietenkään löydy, kristityllä ilmeisesti usein ohjenuorana on se, mistä Paavali kirjoittaa 1.Korinttilaisikirjeen 9:21:ssä ”En olekaan Jumalan lakia vailla — onhan minulla Kristuksen laki.”
Juho Mäenpää kuvaa omantunnon osuutta hyvin tässä kannanotossaan ehkäisyyn sanoessaan ”Itse uskon, että syntyvyyden säännöstely on Raamatun vastaista ja sellaisena synti. Jos ehkäisykielto tulee jostain, niin Raamatun sanaan sidotusta omastatunnosta.”
Jos jonkun omatunto kieltää jonkin asian, se on eri asia kuin jokin ulkopuolisen antama kielto. Tähän asti ymmärrän vl-lestadiolaisten kannan, enkä näe mitään varsinaista ”kielipeliä” tässä ehkäisyasiassa. Vuokon sitaatit Päivämiehestä kertovat sitten kyllä jo hiukan ulkopuolisestakin ”kieltämisestä”.
Koska en ole löytänyt Raamatusta sellaista opetusta, joka tekisi ehkäisystä syntiä, haluan sotkeutua keskusteluun ja kysyä Joonalta tai joltakin muulta ”virallisen linjan” edustajalta: Mihin nimenomaisiin Raamatun jakeisiin kielteinen kanta ehkäisyyn perustuu?
Uskon, että jo kauan kaipaamani vastauksen saatuani ymmärrän entistäkin enemmän rauhanyhdistysläisiä.
Kiitos ystävällisessä sävyssä tekemistäsi kysymyksistä, Rauli!
Raamatun mukaan lapset ovat Jumalan lahja ja siunaus. Joka ottaa vastaan lapsen, ottaa vastaan itsensä Jeesuksen.
”Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa.” (Ps.127:3)
”Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: ’Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt.'” (Lk.9:48)
”Jaakob vastasi: ’Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi.'” (1.Ms.33:5)
”Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö!” (Jer.29:6)
Raamattu näkee myös lasten paljouden kauniina ja positiivisena asiana:
”Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot, ja sinun lapsesi olisivat lukuisat kuin rannan hiekka, sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät.” (Jes. 48:18-19)
”Näin sanoo Herra: – Minä palaan takaisin Siioniin ja asun Jerusalemissa. – – Ja Jerusalemin kadut ovat täynnä tyttöjä ja poikia, he leikkivät kaupungin kujilla.” (Sak. 8:3,5)
”Vaimosi, sinun talosi emäntä, kukoistaa kuin viiniköynnös, lapsia on pöytäsi ympärillä kuin oliivipuun juurella vesoja.” (Ps.128:3)
Raamatun valossa lapset eivät ole siis ehkäistävä tai torjuttava asia vaan suuri lahja. Jos näin, kristillisen avioliiton tulisi olla lähtökohtaisesti avoin lapsille, jopa lasten paljoudelle.
Nähdäkseni on tällöin perustelluinta pitää lähtökohtana, että Jumala ratkaiskoon, kuinka paljon hän tahtoo meille lahjojaan antaa. Langenneisuudestamme johtuen me ihmiset nimittäin näemme usein (Jumalan vastustajan vietteleminä) Jumalan lahjat huonoina ja vastenmielisinä. Jos me otamme asian omiin käsiimme, voimme helposti tulla ylenkatsoneeksi Jumalan lahjat ja torjua niihin kätkeytyvän siunauksen. Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä Jumala tietää meitä itseämme paremmin, mikä on meille parasta.
Eri asia ovat vaikeat ristiriitatilanteet, esimerkiksi fyysisistä tai psyykkisistä sairauksista johtuvat. Jumala, joka on olemukseltaan Elämä (1. Joh. 1:2; 1. Joh. 5:20), on aina elämän puolella. Samoin Jumalan lapsenkin tulee olla.
Toisaalta tämä ohjaa suhtautumaan lähtökohtaisen positiivisesti uuteen ihmiselämään, pitämään sitä Jumalan lahjana ja siunauksena. Toisaalta se kehottaa vaalimaan jo olemassa olevaa elämää.
Joskus nämä kaksi periaatetta voivat joutua tuskalliseen ristiriitaan. Näihin ristiriitatilanteisiin on vaikea antaa ulkopuolelta yksityiskohtaisia ohjeita, koska tilanteet, ihmiset ja perheet ovat niin erilaisia.
Tällaisessa tilanteessa on viisainta kehottaa jokaista pariskuntaa ratkaisemaan itse, mitä nuo kaksi yllä mainittua periaatetta tarkoittavat heidän tilanteessaan. Tietysti on tärkeää, että uskovainen tekee tärkeät ratkaisunsa rukoillen ja omaatuntoa herkällä korvalla kuunnellen, ei koskaan ylimielisellä varmuudella.
Selvää on, että sen, että lapset ovat Jumalan lahja, tulisi näkyä paitsi siinä, että heidät otetaan mielellään vastaan, myös siinä, että heistä pidetään hyvää huolta. Tämä taas ei onnistu, jos vanhemmat ovat sairaita tai täydellisen loppuunpalaneita.
Poikkeustilanteet eivät kuitenkaan muuta itse perusasiaa. Raamatun valossa Kristuksen, ihmiseksi tulleen Elämän (1. Joh. 1:2) Rakkaus kutsuu kristittyä avioparia olemaan elämän puolella, olemaan avoimia uudelle ihmiselämälle ja näkemään lapset, jopa lasten paljouden Jumalan lahjana ja siunauksena. Tämä on nähdäkseni selvässä ristiriidassa nykyisen ehkäisykulttuurin kanssa.
Muistettakoon sekin, että ehkäisykielteisyys ei ole mikään vanhoillislestadiolaisuuden oma keksintö. Vielä sata vuotta sitten käytännössä kaikki merkittävät kristilliset kirkot torjuivat ehkäisyn. Olen kirjoittanut siitä tarkemmin täällä:
http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2014/09/ehkaisykielteisyyden-perusteita.html
Ota Joona mukaan myös koko kappaleet ko. raamatunkohdista, jotta käy selville se missä kokonaisuudessa ne esiintyvät.
”1 Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
2 Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.
3 Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
4 Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat.
5 Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.”
Tällä raamatunkohdalla ei ole mitään tekemistä ehkäisyn kanssa. Tuossahan nähdään lapset turvana, jota se varsinkin ennen muinoin tarkoitti.
Eikä noita muitakaan kohtia voi käyttää ehkäisykiellon puolustamiseksi. Seuraavakin Joonan lainaus on laajemmin seuraavanlainen:
”46 Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin.
47 Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä
48 ja sanoi heille: ”Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri.”
Opetuslapset miettivät, kuka on Jeesuksen mielestä heistä suurin. Ja saavat vastauksen kun Jeesus ottaa lapsen syliin ja sanoo mitä sitten sanookin. Ihan mitään tekemistä tällä ei ole ehkäisyn kanssa. Ja olivatko opetuslapset aviossa? Oliko lisääntyminen heille kaikki kaikessa? Levittivätkö he lisääntymisen ilosanomaa?
Ei tarvitse mennä kovinkaan pitkää aikaa ajassa taaksepäin, kun lapset miellettiin vanhuudenturvana ja kun lapsikuolleisuus oli niin suuri ja myös aitejä kuoli synnytyksissä, koko lapsiasiasta puhuttiin täysin eri pohjalta kuin nykyään. Historiaa on ihan tarpeetonta ja turhaa ottaa avuksi hengellisen ehkäisykiellon perusteluksi tähän päivään, jokainen miettiköön kohdallaan, haluaako yhtään, muutaman tai maximaalisen määrän lapsia ja älköön puuttuko toisten ratkaisuihin kun asia ei kenellekään muulle kuulu kuin pariskunnalle itselleen.
Joonalta:
”Langenneisuudestamme johtuen me ihmiset nimittäin näemme usein (Jumalan vastustajan vietteleminä) Jumalan lahjat huonoina ja vastenmielisinä.”
En ole näköjään ole koskaan langennut, koska en ole nähnyt tai kokenut ikinä, koskaan, milloinkaan omaa lastani huonona tai vastenmielisenä! Itkettää kun edes tarjoat tuollaista ajatusta.
Tästä ei ole Joona kyse useimpienkaan kohdalla. Ehkä vain niiden, jotka eivät ole luonnostaan lapsirakkaita ja niiden, jotka eivät ole saaneet varshaislapsuudessaan rakkautta ja lämpöä ja tuolloin he ovat täysin ”syyttömiä” siihen, etteivät kykene rakastamaan lapsiaan. Jos Joona lukisit varhaiskasvatuksesta kertovia kirjoja, uskoisin, että et olisi niin ”pyhäkouluopettaja” keskusteltaessa tästä aiheesta.
Kyse on Joona siitä, että vanhemmilla on kummallakin vain yksi pää, kaksi kättä ja jalkaa ja jokaisella tulee oma rajallisuus vastaan jossakin vaiheessa lastentuloa, jos ei tulisi, mikä sen ihanempaa kuin läheisiä olisi vaikka kokonainen komppania ympärillä 🙂
Esille nostamani raamatunkohdat eivät tietenkään puhu nimeltä mainiten ehkäisystä. Raamattu ei puhu nimeltä mainiten monesta muustakaan eettisestä dilemmasta.
Tämä ei ole kuitenkaan ongelma. Kristillinen teologia on ytimeltään juuri sitä, että pyritään löytämään Raamatusta vastauksia nykypäivän kysymyksiin tekemällä siitä perusteltuja johtopäätöksiä. Mielestäni yllä tekemäni johtopäätökset ovat johdonmukaisia, linjassa lainaamieni raamatunkohtien kanssa.
Vuokko: ”Tällä raamatunkohdalla ei ole mitään tekemistä ehkäisyn kanssa. Tuossahan nähdään lapset turvana, jota se varsinkin ennen muinoin tarkoitti.”
Kyllä on. Vaikka kohta ei nimeltä mainiten puhukaan ehkäisystä, nykyisen ehkäisykulttuurin kanssa on hyvin vaikea sovittaa yhteen ajatusta, että lapset ovat Jumalan lahja (eli siis lähtökohtaisesti positiivinen ja tervetullut asia) ja kuin nuolia, joita nuoliviinen kannattaa olla täynnä.
Jos oletetaan kristillisen kirkon 2000-vuotisen uskon mukaisesti, että Raamattu ei ole vain aikasidonnaista ihmisen sanaa vaan ajatonta Jumalan sanaa, tuon psalmin sanomaa on pidettävä totena myös tänään.
”Opetuslapset miettivät, kuka on Jeesuksen mielestä heistä suurin. Ja saavat vastauksen kun Jeesus ottaa lapsen syliin ja sanoo mitä sitten sanookin. Ihan mitään tekemistä tällä ei ole ehkäisyn kanssa.”
En näe perusteltuja syitä sille, miksi tuota raamatunkohtaa ei voisi soveltaa ehkäisykysymykseen. Aviopari, joka ottaa vastaan lapsen, ottaa vastaan itsensä Jeesuksen. Kristitty, Jeesuksen ystävä, ei puolestaan lähtökohtaisesti tahtone torjua Jeesusta tai ottaa hänet vastaan vain kerran vaan niin monta kertaa kuin hän tahtoo tulla heidän luokseen (syntyvässä lapsessa).
”Ja olivatko opetuslapset aviossa? Oliko lisääntyminen heille kaikki kaikessa? Levittivätkö he lisääntymisen ilosanomaa?”
Ilmeisesti jotkut heistä, kuten Pietari, olivat aviossa. Ei varmaankaan lisääntyminen ollut heille kaikki kaikessa, kuten ei meille vanhoillislestadiolaisillekaan ole, ehkäisykielteisyydestämme huolimatta.
On mahdollista ja todennäköistä, että apostolit levittivät ehkäisykielteisyyttä lähetysmatkoillaan, kun kerran ehkäisykielteisiä lausumia löytyy jo kirkkoisiltä, lähes apostolien aikalaisilta, ja kun kerran kristillinen kirkko on perinteisesti torjunut ehkäisyn käytön niin yksimielisesti.
Joonalta:
”On mahdollista ja todennäköistä, että apostolit levittivät ehkäisykielteisyyttä lähetysmatkoillaan, kun kerran ehkäisykielteisiä lausumia löytyy jo kirkkoisiltä, lähes apostolien aikalaisilta, ja kun kerran kristillinen kirkko on perinteisesti torjunut ehkäisyn käytön niin yksimielisesti.”
Yhtä kaikki, koska Raamatussa ei ole ehkäisykieltoa, se on ihmisoppia, teki sitä sitten kuka tahansa ja minä aikana tahansa. Ihan samalla tavalla voisi hyväksyä esimerkiksi moniavioisuuden, kun sekin on nähty myönteisenä asiana Raamatun alkulehdillä.
Eli eihän mitään kantaa tai käsitystä saa johtaa säännöksi sillä, että asia on johdatettavissa Raamatusta myönteisenä asiana.
”Yhtä kaikki, koska Raamatussa ei ole ehkäisykieltoa, se on ihmisoppia, teki sitä sitten kuka tahansa ja minä aikana tahansa.”
No, Raamatussa ei ole myöskään vaikkapa ylinopeudenajamiskieltoa. Olisiko siis ”ihmisoppia” varoittaa seurapuheessa autolla hurjastelemisesta?
Ei tietenkään, koska liikennesääntöjen rikkomisen synnillisyyden voi päätellä monista raamatunkohdista, vaikkapa rakkauden kaksoiskäskystä, kultaisesta säännöstä ja kehotuksista kunnioittaa esivaltaa. Samalla tavalla monet raamatunkohdat johtavat mielestäni johdonmukaisesti selitettynä ehkäisykielteisyyteen vaikkei sitä siellä täysin eksplisiittisenä esitetäkään.
”Eli eihän mitään kantaa tai käsitystä saa johtaa säännöksi sillä, että asia on johdatettavissa Raamatusta myönteisenä asiana.”
Mikäli säännöillä tarkoitetaan vanhurskauttamisen ehtoja, niitä ei elävässä sydämen kristillisyydessä tule olla ollenkaan.
Kristuksen ääretön rakkaus kuitenkin kutsuu ja vetää meitä noudattamaan Jumalan sanaa ja toteuttamaan elämässämme kaikkea, mikä on hyvää, oikeaa ja kaunista. Muun muassa ottamaan uuden ihmiselämän vastaan Jumalan lahjana ja siunauksena. Ei niin, että me sillä jotain ansaitsisimme tai että se toisi lisää Kristuksen lahjavanhurskauteen vaan spontaanista kiitollisuudesta ja rakkaudesta Lunastajaa kohtaan.
Kumma juttu Joona, mutta jotkut vl-liikkeen ihmiset joskus oikein kehuskelevat ylinopeushurjasteluillaan 😉 Eikä heitä puhutella asiasta. Mutta joo. Nyt juonsit siis keskustelun lähimmäisen rakkauteen, kultaiseen sääntöön ja joka on taas juontuu Jumalan laista, kymmenestä käskystä. Ajattelen Joona, että jos lapsiasiaa olisi ajateltu kultaisen säännön pohjalta, mitään ehkäisykieltoa ei olisi koskaan edes väsätty. Jokainen olisi saanut toimia lähimmäisensä ja itsensä parasta ajatellen. Sepä olisikin ollut hienoa <3
Oletko ajatellut, miksi esimerkiksi vl-liikkeen saarnoissa ja opetuksessa ei oikein koskaan korostu kymmenen käskyä tai kultainen sääntö? Oletko miettinyt, että harvoin ketään ihmistä vl-liikkeen parissa nuhdellaan rikkomisesta jotain käskyä vastaan? Onko koskaan juolahtanut mieleesi, että liikkeen ulkopuolelta(kin) löytyy paljon ihmisiä, jotka elävät tosi kunniallisesti ja toisia kunnioittavasti, auttavat muita pyyteettä jne.? Ja mistä ajattelet asian johtuvan?
Ihmetteletkö liioin, että suurimmat kaplakat vl-liikkeen sisällä liittyvät yhteisön omiin sääntöihin? Sellaisiin, joista Raamatussa ei puhuta mitään. Telkkari, ehkäisy, meikkaaminen, korvikset, hiusten värjäys, parta, kirkkokuoro, väärä henki, konsertit, elokuvat jne. Kaikista phimpina rikkomuksina ikinä, on liikkeen parissa pidetty asioita, joihin on otettu kannanotto liikkeessä ja joita asioita ei edes löydy koko Raamatusta. Kummallista, eikö totta? Ne ovat menneet kirkkaasti ohitse kymmenen käskyn ja myös Kristuksen. Niihin on sidottu elämä ja kuolema ja vaikka kuinka sanottaisiin, että yskin armosta ja Kristuksen tähden, mutta jos asia sössitään niin, ettei sitä eletä todeksi, niin Kristus on turhaan kuollut puolestamme.
Montakos lasta Jeesuksella oli? Täydellä ihmisellä ja miehellä?
Sain luvan laittaa tänne saamani yksityisviestin:
”Kiitos Vuokko, kun kirjoitit kotimaa24:ään tuosta Mäenpään Juhon blogitekstistä! Taas vahvistui käsitys, että vain terveet ja vahvat pääsevät taivaaseen. Tarkemmin ajateltuna, eipä minusta niin mahtavaan seuraan olisi. Aika ahdistava taivas: Täynnä elämässään onnistuneita pyrkyreitä. Lisäksi miehillä on paremmat mahdollisuudet taivaan iloon ainakin minun tapauksessani. Raskausmyrkytykset ja vaikea verenpaineongelma voi tulla taivaaseen pääsyn esteeksi vain naiselle mikäli ei sitten oo niin onnistunut kilvoituksessaan, että suostuu (eli haluaa) marttyyrikuolemaan. Olen miettinyt kohtaloani eräänkin kerran. Minun, joka olen kilvoitellut synnin poispanijana ja saanut huonon omantunnon ihan käsittämättömän pienistä jutuista, piti joutua tekemisiin tuon e-asian kanssa. Pitiköhän Taivaan Isän ottaa minua niin lujasti kiinni vai liekö asialla ihan tuhanten juonten konstimestari.. Että mä oon vihainen!! Eiku ai niin, mähän oonki katkera!”
Joona sulle yksi kysymys, johon todella odotan vastausta:
Oletko sinä tai oletko kuullut kenenkään muun puhujan kertovan saarnassaan siitä, ettei kenenkään tarvitse ottaa lapsia vastaan terveytensä ja mielenterveytensä uhalla?
Toinen kysymys:
Onko joskus Päivämiehessä tai muussa vl-liikkeen julkaisussa kerrottu, ettei kenenkään tarvitse synnyttää terveytensä ja mielenterveytensä uhalla?
Ainakin rippikouluissa ja kahdenkeskisissä keskusteluissa olen puhunut asiasta niin kuin olen yllä kirjoittanut. Olen kuullut myös muiden puhujien puhuvan.
En ole seurannut Päivämiestä tai muita julkaisuja niin tarkkaan, että osaisin ottaa kantaa. Ainakin Viljo Juntunen ja Aino Kanniainen ovat muistaakseni puhuneet julkisuudessa tämänsisältöisesti liikkeen virallisina edustajina.
Entä saarnoissa seuroissa? Tiedän jo sen, että tietyissä tilanteissa kevennystä ehkäisykiellolle annetaan ja tietyissä piireissä, mutta että seuroissa?
Sen myös tiedän, että julkisuuteen annetaan kuvaa, ettei ehkäisy aina ole syntiä.
Siis vaikka joo kaikenlainen koko asiaan puuttuminen kielloilla, poikkeuksilla, myönnytyksillä ja kevennyksillä on ihan väärin ja juontaa vallasta, kun ei haluta, että ihmiset alkaisivat ehkäistä mielensä mukaisesti, niin silti nuo edes jonkinmoiset poikkeusluvat ovat ainakin jonkinmoinen helpotus, vaikkakin pitävät löysässä hirressä ehkäisyyn päätyviä pariskuntia. Varmuus siitä, että nyt on oikasti niin vakava terveydellinen tilanne, että on pakko ehkäistä, on veteen piirretty viiva.
Valtaa ja vallanhalua se on, kun halutaan pitää omissa hyppysissä ihmisten lisääntyminen kielloilla ja poikkeusluvilla.
Seuroissa puhutaan yleensä vähän e-asiasta. Jos asiaan viitataan, useimmiten todetaan vain tähän tyyliin, että lapset ovat Jumalan lahja ja että on Jumalan sanan mukaista ottaa heidät sellaisina vastaan.
Tämä on hyvä. Tämän tarkempaan ”seksivalistukseen” ei seurapuheessa tarvitse ryhtyäkään. Paikalla on yleensä paljon myös pieniä lapsia, joiden ei tarvitse koko kysymyksestä juuri mitään tietääkään. Tarkempi pohdiskelu sopii minusta paremmin sielunhoidollisiin keskusteluihin, aviopuolisoiden kokoontumisiin jne.
Toki voit ajatella, että meidän ehkäisyopetuksemme on vain vallankäyttöä ja -halua. Samalla tavalla minä voin ajatella, että vl-kriitikoiden kritiikin taustalla on pelkkä halu haalia mainetta ja huomiota, edetä kirkollisella tai akateemisella uralla ja rahastaa vaihtelevantasoisia kirjoja tehtailemalla.
Kumpikaan suhtautumistapa ei taida kuitenkaan edistää avointa ja rakentavaa keskustelua. Lienee siis parempi, että suhtaudumme kumpikin toistemme ajatteluun ja toimintaan ns. suopeuden periaatteella. Se on välttämätöntä kaiken asiallisen ja rakentavan keskustelun kannalta. Minä siis haluan uskoa, että vl-kriitikoiden toiminnan taustalla on aito huoli liikkeemme tilasta ja Sinä halunnet, että meidän ehkäisyopetuksemme nousee aidosta ja vilpittömästä hengellisestä vakaumuksesta. Näin keskustelussa on mahdollista päästä eteenpäin.
Joona, siihen asti uskonkin, että kyseessä on ihan ikioma omantunnon käsitys asiasta, kun kertoo oman näkemyksensä asiaan, eikä sotke siihen muita. Kun muodostetaan kannanottoja, niillä hallitaan muita ja kyse ei olekaan enää omasta elämästä. Kun puhutaan me sitä ja me tätä, kyse ei ole enää yksilön vapaaehtoisesta asiasta. Silloin ei voi puhua edes omastatunnosta, vaan yhteisötunnosta.
Mitä mieltä olet Jehovan todistajien verensiirtokiellosta? Minusta siinä on pitkälti samasta kyse kuin vl-liikkeen ehkäisykiellosta. Ensin on tulkittu jonkin raamatunkohta tietyllä tavalla, sitten on muodostettu verensiirtoon kanta ja sidottu seurakuntalaisten omattunnot siihen käsitykseen ja niin onkin yhtäkkiä jokaisen omantunnon vapaaehtoinen asia olla suostumatta tarvittaessa verensiirtoon. Valtaan tuo minusta perustuu. Kun muodostetaan yhteinen kanta johonkin asiaan, sen tarkoitus on saada kaikki noudattamaan sitä. Eli tämän yhteisen kannan kautta halutaan hallita muitakin.
Muistan kun itse olin hiustupusani myöten vl-liikkeessä mukana ja jotkut uskalsivat epäillä joidenkin ehkäisevän, kun lapsia oli niin vähän, että olin kiusaanutunut ihmisten epäilyistä. Mielestäni kenenkään muun ehkäisemättömyys tai ehkäiseminen ei kuulunut minulle. Minua ei myöskään harmittanut tai suututtanut se, että joku mahdollisesti ehkäisee. Minua jäi joskus vaivaamaan Joona, kun sanoit jossakin, että sinua harmittaisi jos vl-liikkeessä hyväksyttäisiin ehkäisy, käsitinkö oikein? Ei siinä sellaisesta saa olla kyse. Jos sinua harmittaa jonkun ihmisen tottelemattomuus jotain sääntöä kohtaan, sinä haluat hallita häntä tuon säännön kautta.
Ja olen kyllä kuullut sellaistakin, että jotkut suurperheiden vanhemmat eivät haluaisi ehkäisykieltoon mitään lievennyksiä, koska hekin ovat joutuneet kärsimään ja käymään kuolemanportilla asian kanssa. Muut eivät saisi päästä helpommalla. Mistään tämmöisistä asiassa ei todellakaan saisi olla kyse. Miksi ihmeessä muita ihmisiä haluttaisiin pitää pinteessä ja ahdingossa ja miksi ihmeessä ihmisten helpon näköinen ja itsekkääksi nimetty elämä tuntuu ja näyttää niin pahalta? Ehkäpä siksi, kun itse tuntee jonkinmoista nautintoa kieltäymyksen täyttämästä elämästä ja helppo ”itsekäs” elämä tuntuu väärältä. Ihmisen pitää kärsiä, siinä on siunausta. Näinkö?
Viimeisessä kappaleessa po: ”…Sinä halunnet uskoa, että meidän ehkäisyopetuksemme….”
Uskoa-sana jäi uupumaan.
Kiitos Joona vastauksestasi. Se oli parasta, mitä koskaan olen perusteluna kuullut. Ja vieläpä monin Raamatun jakein tuettuna.
Olen kokemusperäisesti saanut oppia, että vl-vanhemmat todellakin välittävät lapsistaan, vaikka niitä olisi paljonkin, tässä Vapahtajamme rakastava asenne lapsiin on ihan kohdallaan. En halua nostaa tietenkään omaa kokemustani määräänsä enempää, toisilla voi olla muunlaistakin taustaa näkemyksiinsä.
Näen todellakin, että kaikki lapsemme ovat ”Herran lahjaa”, vaikka ”langenneisuudestamme johtuen me ihmiset nimittäin näemme USEIN(Jumalan vastustajan vietteleminä) Jumalan lahjat huonoina ja vastenmielisinä”, kuten sinä asian ilmaisit. Korvaisin kuitenkin sanan ”usein” ilmaisulla ”toisinaan”, sellainen ei varmasti ole kaukana meistä kenestäkään heikkoina hetkinämme.
Lasten vastaanottaminen perheeseen on kuitenkin eri asia kuin niiden alulle saattaminen. Ja tässä kohden näkemyksemme eroavat. Vaikka kyllähän sinäkin toteat, että on olemassa poikkeustilanteita, jolloin ”Herran lahjoja” ei kyetä vastaanottamaan.
On totta, että raamatullisina(VT) aikoina lasten lukumäärää korostettiin. Jopa moniavioisuus palveli sitä, että omaisuuskansa saattoi toteuttaa sen tehtävän, mikä sille annettiin: ”kasvattaa kohti Kristusta”.
Muinoin oli tilanteita, joissa pyrittiin tarkoitushakuisesti pieniin perheisiin. Esimerkiksi Nooan arkkiin ei astunut yhtään lasta, vaikka rakennustyö kesti vuosikymmeniä. Lapsia tuli sitten kyllä vedenpaisumuksen jälkeen. Tuskin pariskuntien avioelämä kuitenkaan lakkasi noin pitkäksi ajaksi. Oliko kyseessä Jumalalta tullut ihme vaiko ehkäisyneuvonta, sitä meille ei ole kerrottu.
Raamatun Uudeksi Testamentiksi kutsutussa osassa ei sitten suuria lapsiperheitä enää alleviivata. Lasten vastuullisesta huolehtimisesta annetaan kyllä ohjeita. Esimerkiksi ”seurakunnan kaitsijasta” sanotaan: ”Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?”(2.Tim3:4,5)
On huomattavasti helpompi pitää huolta perheestä, kun lapsien lukumäärä on pieni. Itse asiassa Paavali suosittelee jopa naimattomuutta, vaikka ei sitä Jumalan hengen ohjaamana kenellekään pakkona sanele(1.Ko7:7)
Myös Vapahtajamme eli perheettömänä, hänkin sen tehtävän vuoksi, jonka oli Isältään saanut. Jeesus opetti jotakin mielenkiintoista antaessaan neuvoja vuoden 70 tapahtumien varalle: ”Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!”(Mat24:19) Ilmeisesti ne, jotka ottivat vakavissaan Jeesuksen ohjeet pitivät perhekoon maltillisena tuolloin.
Jokainen alkunsa saanut elämä, hedelmöitetty munasolu, on Raamatun mukaan otettava vastaan – joitakin äärimmäisiä erikoistapauksia lukuun ottamatta. Mutta ennen sitä, kaikki on mielestäni vanhempien vastuulla. Ohjaamassa on vain ”Raamatun valmentama omatunto”, kuten meillä on tapana asia ilmaista.
Pari lisäkysymystä tekee mieli tehdä vielä aiheeseen liittyen.
1) Näetkö Joona Raamatun valossa sukupuolielämällä muunkin funktion kuin lisääntyminen? Onko pelkästään nautinto mielestäsi oikea peruste pariskuntien intiimielämään?
2) Kirjoitat, että ”Jumala ratkaiskoon, kuinka paljon hän tahtoo meille lahjojaan antaa.” Voisiko olla niin, että Hän voi ratkaista asian sallimalla meidän käyttää vapaata tahtoamme Raamatun ohjaamana? Ilman, että kukaan toinen ihminen asiaan puuttuu.
Pidän itsekin avioliitossa lasten syntymisen Jumalan lahjana ja lähtökohtaisesti lisääntyminen on Jumalan yksi luomistarkoitus. Se ei kuitenkaan ole sukupuolielämän ainoa tarkoitus, kuuluuhan siihen myös nautinto ja läheisyys, tuleminen yhdeksi lihaksi – Jumalan lahjaa sekin.
Lestadiolaisuudessa – myös esikoisuudessa, jossa minullekin opetettiin ehkäisy synniksi – tämä e-asia on liitetty kierolla tavalla pelastuksenasiaan. Se vasta suuri synti onkin, josta tällaisen opettajat joutuvat kerran tilille. Salavihkainen varjojen ja epäilysten vetäminen sen ylle, että onko ehkäisyä oman harkinnan mukaan käyttävä aviopari sydämestään uskomassa, peittää uskonvanhurskauden tuomalla siihen salaisesti ansaintaoppia lisäksi. Tämä e-asia ei ole ainoa. Onhan taantunut lestadiolaisuus täynnään kirjoittamattomia sääntöjä, joiden perusteella valvomista ja uskoa arvioidaan. Kaikki tällainen on tekopyhää omavanhurskautta ja seurausta epäuskosta. Ei uskota, että Jeesus yksin teki kaiken, ja vanhurskauttamisessa ja siinä pysymisessä pitää olla paljas usko. Jos siihen jotain , edes salaisesti, lisätään tai otetaan pois, ollaan tallaamassa sovintoverta omavanhurskauden kengillä. Kristusta ei niin paljon tarvita kun on niin hyvä seurakunta.
Tämä toki kielletään kaikkien puhuvaisten ja ymmärtäväisten toimesta ja puhutaan yksin uskosta, armosta ja Kristuksen ansiosta. Pitää muistaa, että puu tunnetaan hedelmistään. Jos siis lestadiolaisuudessa todella olisi Lutherin oppi voimassa, puhujat kilvan huutaisivat ympäri Suomenniemen, ettei ehkäisy, ei korut, telkkarit eikä urheilukilpailut estä sinua pääsemästä taivaaseen. Säkissä ja tuhkassa tehtäisiin parannusta ja pyydettäisiin seurakunnalta anteeksi, että ollaan oltu peittämässä Kristuksen ansiota ja varjostamassa armon aurinkoa raskaiden taakkojen alla aralla tunnolla kulkevilta matkalaisilta. Mutta tällaista kun ei kukaan uskalla kiertelemättä, ilolla ja vapaudella julistaa, hedelmä on huonoa. Ja moni jatkaa kuormiensa kantamista.
Toisaalta kukaan ei kuitenkaan voi Jumalan edessä syyttää mitään yhteisöä omista ratkaisuistaan. Jokainen joutuu vastaamaan teoistaan itse. Ei ole hyötyä selitellä Jumalalle, että kun minua opetettiin väärin ja se on noiden vika, jos olen harhassa tai vaikeuksissa. Ainoa puolustus, jonka varassa syntinen kestää Jumalan kasvojen edessä, on Kristus. Mistään kuppikunnista ei ole mitään hyötyä autuuden asiassa. Ei voi mennä puhujan/saarnaajan selän taakse.
Kun on ikänsä raatanut orjan osassa alituisessa epävarmuudessa omasta pelastuksestaan, on Jumalan ihme kun saa katsoa Kristusta ristiinnaulittuna ja todeta, että siinä on koko minun kristillisyyteni. Ei tarvitse kysellä uskolle lupaa tai pyydellä synninpäästöä mistään eikä keneltäkään. Ei tarvitse miettiä onko tuolla toisella Pyhä Henki, vaan uskoa Jumalan omat sanat: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi! Ja kun uskoo, kukaan ei ota sitä pois, ei edes SRK. Saa vapaasti heittää kuokat ja kihvelit pientareelle ja jäädä lepäämään armossa. Muut orjat siitä tietysti suuttuvat, mutta se on oma juttunsa.
Hienoa, että Suomessa on kristillisiä arvoja ja myös isoja lapsiperheitä, mutta ikävää kun niiden avulla rakennetaan harhaoppia.
Joona, ei yksikään lainaamasi raamatunkohta puhu ehkäisystä. Ne liittyvä poikkeuksetta muihin asioihin. Muutkin täällä ovat tätä asiaa sinulle kirkastaneet.
Kuten yllä kirjoitan, lainaamani raamatunkohdat eivät tietenkään puhu nimeltä mainiten ehkäisystä. Raamattu ei puhu nimeltä mainiten monesta muustakaan eettisestä dilemmasta.
Tämä ei ole kuitenkaan ongelma. Kristillinen teologia on ytimeltään juuri sitä, että pyritään löytämään Raamatusta vastauksia nykypäivän kysymyksiin tekemällä siitä perusteltuja johtopäätöksiä. Mielestäni yllä tekemäni johtopäätökset ovat johdonmukaisia, linjassa lainaamieni raamatunkohtien kanssa.
Mitähän kaikkia asioita voisi tuolla periaatteella perustella Raamatulla…? Uskoisin, että ihan vaikka mitä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa kauan tai varsinkin koko ikänsä eläneelle on vaikeaa ajatella tai käsitellä monia asioita puhtaasti asioina ilman liikkeen ahdasta ja omanlaistansa näkövinkkeliä. Tavallaan sellainen laajakuvakulma puuttuu kokonaan. Vähän sama kuin tynnyrinreijästä käsin yrittäisi ymmärtää ympäröivää maailmaa, sekä asioita tynnyrin sisällä ja sen ulkopuolella. Joku asia voi näyttäytyä ihan kummallisessa valossa tynnyristä katsottuna ja siihen on vaikea saada realistista käsitystä.
Just tämä e-asia on sellainen.
Joka paikasta, Raamatustakin joka kohdasta, missä vain lapsista puhutaan myönteisesti tai vaikkapa jos joku ”vääräuskoinenkin” on joskus ollut kielteisellä kannalla ehkäisyn suhteen, sanat otetaan oman näkemyksen tueksi.
Tulkitset Joona omalla tavallasi Rasamattua, niin moni muukin tekee, just tuota. Jokainen on oman tulkintansa kanssa mielestään oikeassa. Jehovan todistajatkin tulkitsevat sen yhden raamatunkohdan verensiirtokielloksi. Tämmöistä se on.
Mutta sen verran, mitä selityksiä ikinä olen kuullutkin ehkäisykiellon perusteluksi Raamatusta tai muuten, ne kaikki ontuvat. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kukaan ihminen ei taida osata asiaa selittää keskeltä, aina se on tuommoista hapuilua ja jos yhtään menee syvemmälle, pää hajoo koko hommassa.
Se siitä ja loput postissa.
Muistettakoon taas, että kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen ehdoton enemmistö on torjunut ehkäisyn lähes 2000 vuoden ajan. Ehkäisyn hyväksyminen on tätä taustaa vasten hyvin nuori uutuus eikä vieläkään edusta kristikunnan enemmistön linjaa. Ehkäisykielteisyys ei ole todellakaan mikään vl-liikkeen oma lahkolaiskummallisuus.
Voi kysyä, kumpi raamatuntulkinta edustaa ”ahdasta ja omanlaistansa näkövinkkeliä” ja ”tynnyrinreijästä tuijottelua”, josta ”laajakuvakulma puuttuu kokonaan”: Sekö, jonka raamatuntulkinta edustaa kristikunnan 2000-vuotista universaalia linjaa vai sekö, jonka tulkinta edustaa Suomen ev-lut. kirkon 63 vuotta vanhaa linjaa? Kummalta puuttuu todennäköisemmin ”laajakuvakulma kokonaan”?
En tarkoittanut tuota asiaa Joona. Eikä ehkäisystä voi puhua samlta tasolta ennen ja jälkeen modernin ehkäisyn. Kun vl-liike muodosti lopulta muutaman kannanoton jälkeen kaikkein tiukimman kannan ehkäisyyn, se ei sallinut edes erillään olemista tai kalenterin seuraamista ehkäisynä, vaan kaikkien tilanteiden keskellä piti vain luottaa Jumalaan ja jos kuolema tuli äidille tai lapselle, se oli niin tarkoitettu. Ennen tätä näin tiukkaa kieltoa, vl-ihmisetkin uskalsivat käyttää järkeä asiassa. Pariskunta päätti, että kun nyt on niin voimat vähissä, pidetään taukoa tai lasketaan kalenteria. Tietty ehkäisyvälineiden myötä, pariskunnan elämälle oli luvassa helpotusta tähän asiaan, mutta sitten se olikin kiellettyä. Ja kaikki oli kiellettyä. Mutta 2000-luvun alussa eräällä paikkakunnalla veljien illassa oli käytetty puheenvuoro siitä, että selibaatti on hyväksyttävä ehkäisymuoto. Eli näin ne kannat vaihtelevat ja osa ei niissä edes pitäydy.
Tarkoitin Joona tuolla tynnyristä tiirailemisella sitä, että vl-liikkeessä kasvaneena koko tätä ehkäisyasiaa on vaikea tarkastella mistään muusta kuin vl-hengellisestä näkövinkkelistä. Siinä tulee muodstettua liikkeen ulkopuolisten ihmisten käyttäytymisestä asian suhteen ihan omia tulkintoja, joita sinäkin teet. Teet ne tulkinnat pienessä yhteisössä kasvaneen ihmisen elinympäristöstä ja tietynlaisista käsityksistä lähtöisin, eivätkä ne ole edes omia muodostamiasi käsityksiä, vaan ihan muiden.
Näet ehkäisijän tietynlaisessa valossa, joka on omaa tulkintaasi ja voin kertoa sinulle, että siitä on hirmuisen vaikea päästä edes irti. Minulla on raskasta kokemusta asiassa. Pikkuhiljaa käsitys liikkeen ulkopuolisesta maailmasta alkaa realisoitumaan siinä vaiheessa, kun liikkeen on jättänyt. En tietty toivo sinun jättävän vl-liikettä, mutta jos yhtään kykenet luutumiltasi ymmärtämään edes sen, mitä ajan takaa, tiedostat, että esimerkiksi ehkäisyasiaan on olemassa muunkinlainen näkövinkkeli kuin hengellinen, joka ei ole millään tavalla inhimillinen ja armollinen.
Keskustelu lähtee aina sivuraiteelle, kun ryhdytään arvailemaan ja analysoimaan vastapuolen motiiveja ja psykologisia mekanismeja. Sellainen on argumentaatiovirhe ja epäasiallista keskustelua.
Vastapuolen näkemysten psykologisointia ja patologisointia voi harrastaa aina kumpikin osapuoli. Vl-kriitikot voivat epäilemättä selittää vastapuolen näkemysten johtuvan ”pienessä yhteisössä kasvaneen ihmisen elinympäristöstä ja tietynlaisista käsityksistä, eivätkä ne ole edes omia muodostamiasi käsityksiä, vaan ihan muiden”. Vanhoillislestadiolaiset taas voivat selittää kriitikkojen näkemykset hoitamatta jääneestä omastatunnosta, katkeruudesta, julkisuudenkipeydestä, rahantarpeesta, väärästä hengestä tms. johtuviksi.
Tältä pohjalta asiallinen ja rakentava keskustelu on kuitenkin mahdotonta. Siitä ei seuraa muuta kuin molemminpuolinen vihanpito ja paha mieli. Asiallinen keskustelu voi rakentua vain niin sanotun ”suopeuden periaatteen” pohjalle. On lähdettävä siitä oletuksesta, että vastapuoli on järkevä ja vilpittömästi hyvään pyrkivä toimija. Tämä ohjaa keskittymään asia-argumentteihin, ei keskustelukumppanin psykologisiin mekanismeihin.
Velvollisuus pitäytyä suopeuden periaatteeseen koskee yhtälailla vanhoillislestadiolaisia kuin kriitikkojakin. Kumpikaan osapuoli voi väittää olevansa siitä vapautettu.
Unohdat Joona sen, että olen itsekin lähtöisin vl-liikkeestä, joten puhun myös itsestäni analysoidessani asioita. Ja missään tapauksessa en koe, että kyseessä olisi järjenpuute tai paha tahto, ainakaan sinun kohdallasi Joona. Kerron vain sen, että pienessä yhteisössä, jossa demonisoidaan ulkopuolisia, on vaikea saada realistista käsitystä ympäröivästä maailmasta. Huomaan sen kirjoituksistasi ja olen ollut itsekin samassa tilanteessa joskus. Tietyt ulkopuolisessa mmaailmassa olevat ongelmat ja ilmiöt mielletään vl-liikkeestä käsin synnistä, itsekkyydestä, epäuskosta tms. johtuvaksi, kun niille on olemassaan muitakin selityksiä. Näin esimerkiksi.