Muistan lukeneeni jostain kertomuksen poltetusta Budhan kuvasta mihin oli täytynyt ryhtyä lämpimän pitämiseksi.
Opettaja vastasi kysyjälle ettei vahinkoa ole syntynyt kun Budhan Henki ei asu kuvissa tai veistoksissa.
Omassa konjenktuurissamme jostain syystä vaivaa syntyy vaikka syytä ei olisikaan.
Yhdellä tavalla Kristinuskoa Ihmiset katsovat myös filosofisesti menemättä pitemmälle kontekstissä iankaikkisuuteen asti. Tämähän on erinomainen asia, ja näin Ihmiset arvoja näkevät elettävässä elämässä kuten Kiinassa ennen ja kait nykyäänkin.
Usko ja toivo ovat varhasyntyisiä substansseja Ihmiselle orientaatioon paremman katsomiseksi missä yhteydessä sitten syntyvätkin.
Konfutselaisuuden ja Thaolaisuus voisivat näin olla hyvää kauraa huomata miten elämän käytännöt ovat kelpo asiaa huomata tämän elämän haasteita ja keskittyä ensin niihin.
Tämän mukana tulisi sitten yli sukupolvien ulottuva ketju mitä arvostettaisiin asian mukaisesti.
Uskontorauha on sivistyskysymys mutta huonolla epäspesifisellä argumentaatiolla sinne ei yletä.
Mitä pitäisi ajatella, kun homoille tärkeää asiaa yritetään lakaista mateon alle tällaisin truismein? ”Poudalla sataa harvoin!”. Tämä on taas sitä, että ollaan vastaan, mutta ei osata sanoa ääneen. ”Kyllä minä kannatan homojen tasa-arvoa. Mutta muistutan, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi!”
Ei ihme, jos uskonnollinen puhe ei vaikuta yhteiskunnassa, kun asioista puhutaan kilometrin päästä ja mielipiteet perusteluineen jäävät arvailujen varaan. Aivan kuin sanojalla olisi kamala pelko siitä, että oma, todellinen kanta vahingossa paljastuisi.
’Kirkko kannattaa historiallisista, kulttuurisista ja teologisista syistä avioliittolain säilyttämistä nykyisellään.'”
Hyvä.
Selvä kannanotto kirkon mieheltä, ettei avioliittolakia tule muuttaa.
Laki voi olla sisäisesti tasa-arvoinen mutta ei toki yhteiskunnallisisesti tasa-arvoinen ja voi olla myös liian kapea-alainen.
Mitä polyamoriaan tulee niin sehän olisi Raamatun hyväksymä yhteiselämän muoto. Montako vaimoa sillä
Jumalan lemmikillä kuningas Salomolla olikaan? Ja Daavidille itse Jumala antoi jopa lisää vaimoja vaikka entisiäkin oli jo runsaasti…
Tarkennus: polyamoria ei ole sama asia kuin polygamia. Polyamoristisessa suhteessa kaikki ovat kaikkien kanssa.
Jos taas miehellä on monta vaimoa, mies on yksiavioisessa suhteessa monen kanssa.
Raamatun sana tähän:
”Kuninkaalla ei myöskään saa olla lukuisia vaimoja, ettei hänen sydämensä luopuisi Herrasta, eikä hän saa koota itselleen kovin runsaasti kultaa ja hopeaa.” (5.Moos.17:17)
Salomo ei ollut täydellinen. Vaimoista ja rikkauksista tuli ongelmia.
Kannattaa olla tarkkana minkä sanoo olevan ”Raamatun hyväksymää”. Edes kaikkia Raamatussa tietyssä tilanteessa annettujen ohjeiden ei voi sanoa olevan ”Raamatun kanta” johonkin asiaan. Eikä ohjeistamatta jättäminen, kuten orjuus-kysymyksessä.
Raamattua ei voi ymmärtää, jos hahmottaa sitä vain listaamalla kaiken ranskalaisilla viivoilla. On nähtävä kokonaisuus ja ymmärrettävä mistä koko paketissa on kyse.
Olen todella pettynyt!
On ilmeisen selvää, että tietyn sivistystason omaavat ihmiset väittävät jo nykyisen avioliittolain olevan tasa-arvoinen, kunhan nyt vain sattuu olemaan heteroseksuaali, ja tällä perusteella vetoavan siihen, ettei muutoksia tarvita.
On lähes yhtä ilmeistä, että vielä vähän matalamman sivistystason omaavat ihmiset vakavissaan lähtevät vertaamaan samaa sukupuolta olevien avioliittoja insestiin ja pedofiliaan.
Mutta että piispa. Olisin kuvitellut, että kirkon johdossa olisi hieman enemmän harkintakykyä olla sortumatta näin halpahintaiseen retoriikkaan.
Itse asiassa, jos homoliittojen hyväksymistä vaaditaan sillä että kyse on aikuisten ihmisten vapaaehtoisesta ja rakkaudellisesta suhteesta, samoilla perusteilla on hyväksyttävä muutakin.
Tai perustella miksi ei hyväksytä.
Pedofilia lukeutuu em. kriteereillä luonnollisesti pois. Polyamoriaa ja täysi-ikäisten välistä vapaaehtoista insestiä (sisarukset/veljekset/veli ja sisar) on välttämätöntä käsitellä.
Ei voi pitää itsestäänselvänä, että näihin liittyvät rajoitukset säilytetään perustelematta. Koska todistettavasti on ihmisiä, jotka toivoisivat näiden rajoitusten poistamista.
http://aleksin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/56858-olen-rakastunut-veljeeni
http://ylex.yle.fi/radio/vieraat/polyamoristit-joonas-ja-melissa-rehellisyys-on-monisuhteisuuden-avain
Näiden nostaminen esiin on homoliikkeen taholta ymmärrettävästi kiusallista, koska homoavioliittoa ajetaan juuri vetoamalla perinteisiin perhearvoihin muilta osin kuin sukupuolen osalta.
On ymmärrettävää myös se, että lakialoitteen laatijat haluaisivat että huomioidaan vain se mitä aloitteessa esitetään. Eli sukupuolimääreen poistamista avioliittolaista.
Mutta sekä päättäjät eduskunnassa että Suomen kansa ovat / olisivat hyvin lyhytnäköisiä, jos EIVÄT ottaisi huomioon kaikkea sitä mitä lakialoitteessa ei mainita.
Jos näistä muiden vähemmistöjen avioliittotoiveista ja muutosehdotuksista ei haluta ollenkaan puhua, ei pitäisi myöskään vaatia perusteluja niiltä, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisinä. Ei ole reilua, että toisten on perusteltava kantansa ja toisten ei.
Itse lähden siitä että mikään ei ole itsestäänselvää.
On kysytty aloitteen vastustajilta mm. ”kuinka perinteistä avioliittoa kannatat?”
Itse pitäisin kiinni siitä, mikä on ilmeisestikin ainoana yhteisenä nimittäjänä eri kulttuurien avioliittokäsitysten välillä säilynyt läpi historian: avioliitto on miehen ja naisen välinen ja pohja luonnolliselle perheen perustamiselle.
Ja sitä ei pidä muuttaa pelkästään kahden ihmisen rakkauden juhlistamiseksi.
Samoin aloitteen kannattajilta voisi kysyä: ”kuinka tasa-arvoista aviolittoa kannatat?”
Avioliiton säilyttäminen edellämainitussa merkityksessä ja tarkoituksessa on tasa-arvoinen kaikille, kuten piispa Häkkinen (entinen kotihiippakuntani piispa, josta olen ylpeä 🙂 ) mainitsi.
Jos taas se muuttuu aikuisten ihmisen tunnepohjaisen suhteen ja yhteiselon juhlitamiseksi, se ei ole ”tasa-arvoinen” ennenkuin kaikki esteet ja rajoitukset aikuisten ihmisten avioliittohalujen edestä on poistettu.
Kuten olen sanonut, näen itse avioliiton erityisenä ihmissuhdeinstituutiona ennen muuta ja vain siksi, että se perustuu velvoittavuudelle enemmän kuin oikeuksille.
Se perustuu tietynlaiselle ihmisten yksityiselämän”kyttäämiselle”, rajoittamiselle, kielloille, velvoitteille, vastuulle, sitoutumisvaatimuksille ja kaikelle muulle mälsälle 🙂
Koko kiista nähdäkseni johtuu siitä, että jotkut näkevät avioliiton mahtavana ja hienona etuoikeutena, kuin karkkia jota pitää kaikille riittää yhtä paljon.
Jos avioliitto muuttuu velvoittavuuspohjalta pelkkien etujen, oikeuksien, vapauksien ja onnittelujen jakelijaksi, se on jo mennyt pilalle, vaikka säilyisi miehen ja naisen välisenä.
On myös turha kuvitella, että avioliittoa tullaan aina pitämään arvossa. Sen tarpeellisuus on jo kyseenalaistettu monella taholla. Ei missään nimessä tule käymään niin, että jos/kun sukupuolineutraali avioliitto saadaan läpi, mitään puheenaiheita avioliiton muuttamisesta tai jopa lakkauttamisesta ei koskaan nouse esiin.
Tällä hetkellä itseään suvaitsevaisina ja edistyksellisinä pitävät joutuvat vielä vastaamaan moniin kysymyksiin. Niihin, joihin eivät nyt halua vastata.
http://ylioppilaslehti.fi/2014/01/en-tahdo/
Sari,
Ymmärrän kyllä intosi vouhottaa moniavioisuudesta. Minun mielestäni on silti ihan loogista, että lakialoitteen tekijät puolustavat ja perustelevat niitä asioita, joita lakialoitteessa ehdotetaan eikä jotain sellaista, mitä lakialoitteessa ei ehdoteta.
En minäkään pyydä sinua perustelemaan, miksi kannatat yhden miehen ja yhden naisen välistä avioliittoa, mutta et usean miehen ja usean naisen välistä avioliittoa.
Piispa Häkkisen mukaan: ”Kirkot ovat etiikassaan keränneet vuosisataisen kokemuksen, jonka arvot on koeteltu monissa murrosvaiheissa. Niissä ovat siivilöityneet kestävät elämänarvot sekä yksilön että yhteisön elämää varten”.
Häkkinen on tässä aivan oikeassa. Näiden arvojen pohjalta kirkot ovat myös kyenneet tarkistamaan ja muuttamaan monia perinteisiä näkemyksiään koskien vaikkapa naisia, alamaisten kuuliaisuutta sortaville hallitsijoille, orjuutta, kuolemanrangaistuksia jne. Tätä tarkistamista on kuitenkin usein tehty niin, että kirkot ovat (ensin) vastustaneet ehdottomasti kulloisiakin muutoksia, mutta kyenneet niihin sitten kuitenkin ja lopulta nähneet niiden olevan sopusoinnussa kristinuskon arvojen kanssa. Ehkä suurin yksittäinen eettinen periaate, joka nämä muutokset perinteisissä näkemyksissä on mahdollistanut, on kultainen sääntö: kohtele toista ihmistä, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Kultainen sääntö sisältää keskeisen tasa-arvo-periaatteen.
Nyt on tullut aika että kirkkojenkin olisi syytä tarkistaa näkemyksiään myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen suhteen. Paljon tätä tarkistamista on jo tapahtunutkin, mutta paljon on vielä tehtävää.
On ikävää, että Häkkinen suhtautuu kirjoituksessaan jollain tavalla kovin halventavasti tasa-arvon periaatteeseen. Nykyinen yhteiskunta perustuu kuitenkin pitkälti juuri tasa-arvoon. Miksi sitä ei saisi ulottaa täysimääräisesti myös homoseksuaaleihin, jos me heterot (mukaanlukien piispa Häkkinen) kuitenkin täysin rinnoin nautimme sen kaikista hedelmistä?
Maailma ei ajaudu kaaokseen vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttäisiinkin. Maailma ei ajautunut kaaokseen silloinkaan kun maallinen laki antoi naisille tasa-arvon miesten rinnalla, vaikka monet kirkon johtajat niin pelkäsivätkin.
Niin, olisihan se tämän logiikan mukaan tasa-arvoa, että kaikki miehet saisivat äänestää mutta naiset eivät. Että turhaan tuli annettua äänioikeus naisille 1906, kun tasa-arvo näköjään olisi toteutunut ilmankin.
Joo, mä vielä ymmärtäisin, jos kyseessä olisi juuri hurmokselliseen kiihkoryhmään hurahtanut 13 vee kundi, joka on käännytetty. MUTTA ETTÄ PIISPA!
Ja noilla argumenteilla, herregud! Tää on musta jo tosi kovan luokan skandaali.
Jaha, tämäkö alkaa taas alusta. Vieläköhän löytyy joku, joka viitsii osoittaa ed. vastausten lukuisat virheargumentit, alkaen yksinkertaisimmista ad hominem-päätelmistä a la hra Vihervaara.
Ehkä joku nuorempi kaipaa harjoitusvastustajaa? Puhu sinä, minä pitelen hevosta.
Ai Seppo haluaa kunnollisia argumentteja. Tässä omaan kirjoitukseeni:
Jos Suomessa olisi äänioikeus vain miehille, voitaisiin vedota, että laki on aivan tasa-arvoinen koska kaikki lain määrittämän kriteerin täyttävät saavat äänestää. Aivan yhtä arvotonta on vedota, että avioliittolaki, joka sallii avioliiton vain heteropareille, kohtelee homopareja tasa-arvoisesti. En olisi uskonut, että piispa sortuu näin tyhmään väitteeseen.
Tuota homoparien vertausta pedofiileihin (lapsiavioliitot) ja insestiin (sukulaisavioliitot) en viitsi kommentoida. Mielestäni se loukkaa jo normaalin ihmisen älykkyyttä, jos väittää ettei niissä näe mitään eroa. Edelleenkin tyydyn toteamaan, etten olisi uskonut piispan sortuvan tuon tasoiseen retoriikkaan.
Tosin piispan puolustukseksi totean, että tietyllä tavalla ymmärrän tämän luokattomaan retoriikkaan sortumisen. Homoliittojen vastustamiselle on äärettömän vaikea keksiä mitään asiallisia sekulaareja argumentteja, jotka olisivat niin painavia, että niillä voitaisiin perustella ihmisten täysin yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeaminen.
Ilmeisesti piispa alkaa hermoilla, että nykyinen eduskunta kaikesta huolimatta hyväksyisi lakimuutoksen ja tämä oli nyt tällainen viimeinen epätoivoinen yritys. Minun mielestäni piispojen ei kuitenkaan pitäisi lähteä tällaisiin kohulausuntoihin, jotka ovat vaarassa sataa vapaa-ajattelijoiden laariin.
Jusu, no ihan samaa ajattelin. Ampuu omaan jalkaansakin. Haavoittaa Kristuksen ruumista, näin uskallan sanoa. Koska veti tosiaan nuo pedofilian, moniaviollisuuden sun muut tähän yhteyteen.
Pedofian ja sotkeminen keskusteluun homojen oikeudesta on se tapa, jolla venäjällä perustellaan homojen oikeuksien rajoittaminen. Tässäkin keskustelussa on tullut esiin paljon sellaista, joka saa minut kysymään, onko meidän suomalaisten lainkaan syytä pitää itseämme länsimaalaisina.
Minun oikeuskäsitykseni mukaan valtion ei pidä rajoittaa minkään kansanryhmän oikeuksia, joiden toteuttaminen ei ole keneltäkään muulta pois. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien soisin pohtivan tosissaan sitä, mitä varten lakeja säädetään ja mitä varten valtio on. Se ei ole itseisarvo, vaan keino pitää yllä yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen voi samoista lähtökohdista etsiä onneaan.
http://scholar.google.fi/scholar?cluster=17192221241458381654&hl=fi&as_sdt=0,5&as_vis=1
Erilaisia näkökantoja päivänaiheeseen.
Hyvä kannanotto piispalta. Saa nähdä millaista kuhinaa se aiheuttaa piispojen joukossa.
Mielestäni avioliitto on nykyisellään tasa-arvoinen. Meillä on lainsäädännössä myös sellainen kohta jossa määritellään tasa-arvoiseksi sellainen julkista valtaa käyttävä toimielin jolla on hallintoneuvosto tai johtokunta, jossa miehiä ja naisia on suhteessa 60 – 40, tai toisinpäin. Avioliitossa tuo luku on 50 – 50%, joten kyse on olemuksellisesti tasa-arvoisesta laista. Miksi joissakin laissa tuo prosentti voidaan määritellä mutta joissain ei. Nyt olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa avioliittoinstituutio, elämän perusyksikkö ei olekaan enää tasa-arvoinen miesten ja naisten suhteen. Tasa-arvoa, nimenomaan sukupuolten välistä tasa-arvoa on se, että tähän instituutioon ei voi mennä muuta kuin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, eli 50 – 50.
Insesti- ja polyamoriset suhteet, tai pikemminkin niistä vaikeneminen tai niistä puhumisen naurettavaksi leimaaminen on myös argumentti. Miksi ne eivät kuulu tämän keskustelun piiriin? Miksi kaksi on tasa-arvon luku, mutta joku muu ei?
Mutta tähänhän tämä menee, että kaikki vastustavat argumentit ovat naurettavia ja niitä ei tarvitse kommentoida. Naurettavaa olisi ollut tasa-arvoisesta avioliitosta puhuminen 20 vuotta sitten.
Mielestäni tasa-arvoinen avioliitto ei edistä avioliittoa eikä tasa-arvoa.
”Mielestäni tasa-arvoinen avioliitto ei edistä avioliittoa eikä tasa-arvoa.”
Lienee helppo sanoa, kun asia ei kosketa sinun elämääsi eikä ole kyse sinun oikeudestasi solmia avioliittoa. Kun omat asiat on kunnossa, mitäpä sitä nyt muista tarvitsee välittää.
Niin se ilkeä itsekkyys ilmenee mukamas-epäitsekkyyteen pukeutuneena. Tuttua ja niin, niin vastenmielistä.
”Insesti- ja polyamoriset suhteet, tai pikemminkin niistä vaikeneminen tai niistä puhumisen naurettavaksi leimaaminen on myös argumentti. Miksi ne eivät kuulu tämän keskustelun piiriin? Miksi kaksi on tasa-arvon luku, mutta joku muu ei?”
Minun mielestäni lainsäädäntötyötä koskee tarkoituksenmukaisuuden periaate. Yhteiskunta on ihmisiä varten ja lainsäädännön tarkoitus on palvella yhteiskunnassa elävien ihmisten tarpeita.
Edelleen tästä seuraa se, että lainsäätäjä säätää lakeja, jotka ovat relevantteja yhteiskunnassa elävien ihmisten kannalta. Heterosuhteet ja homosuhteet ovat olemassa olevia parisuhteita, joissa ihmisten todistetusti haluavat elää.
Minä en ole nähnyt sellaista tendenssiä Suomessa, että ihmiset tosiasiallisesti haluaisivat elää parisuhteessa sisarensa kanssa. En ole nähnyt sellaista tendenssiä, että ihmiset haluaisivat elää parisuhteet isänsä tai äitinsä tai isovanhempiensa kanssa. Enkä ole nähnyt tendenssiä, että ihmiset haluaisivat elää avioliitonomaisessa suhteessa monen henkilön kanssa.
Lainsäätäjän tehtävä ei ole päättää ihmisten puolesta millaisessa suhteessa heidän tulee haluta elää. Lainsäätäjän tehtävä on tukea ihmisten elämää. Ja lainsäätäjän tehtävä ei ole säätää lakeja, joidenkin teoreettisten parisuhdemallien perusteella, joita todellisessa elämässä ei ole. Kuten sanoin, lainsäädännön tulee olla tarkoituksenmukaista ja relevanttia.
Kourallinen ihmisiä, jotka jossain lehtihaastattelussa kertovat haluavansa elää kommuunissa ei vielä anna perustetta uuden parisuhdeinstituution luomiseen lainsäädäntöön. Jos merkittävä määrä ihmisiä haluaa elää monisuhteissa, on mielestäni selviö, että tällainen laki tulee säätää. Mielestäni se päivä ei ole tänään. Enkä ole varma tuleeko sellaista päivää koskaan. Tästä syystä tämän keskustelun aika ei ole mielestäni nyt.
Mielestäni on erittäin tarkoituksenmukaista ja relevanttia pohti jo etukäteen, mitä seurannaisvaikutuksia lain mahdollisella voimaantulolla on jatkossa esim. perinteisellä kannalla olevien mielipiteen- ja sananvapauteen, mahdollisiin uusien avioliitto-oikeutta itselleen vaativien ryhmien kohteluun, yleensä siihen, että lain voimaantulo ei kaventaisi kenenkään kansalaisen tasa-arvoista ja yhdenvertaista oikeutta ilmaista perinteinen kantansa vailla pelkoa sanktioista.
Osaako kukaan vastata, miksi näitä aiheita ei saisi tuoda esille ja niistä keskustella? Vai onko mielipiteenvapauden rajoittaminen jo alkanut esim. näiden asioiden kohdalla, koska niitä ei saisi tuoda julki lakialoitekeskustelun yhteydessä?
Mielestäni juuri piispalla on oikeus, kuten meillä kaikilla, esittää mielipiteensä asiasta ilman, että hänet leimataan hörhöksi ja hänen retoriikkansa naurettavaksi ja tasa-arvoa halventavaksi. Piispa joutuu jatkossa mahdollisesti ottamaan kovastikin kantaa aiheeseen. Siksi on viisasta kertoa mielipiteensä jo nyt. Arvostan piispa Häkkistä rohkeudesta ilmaista kantansa, vaikka se nostattaakin kovaa mitätöintiä täällä.
Ymmärrän kärjekkäät kommentit siltä osin, että niiden kautta yritetään hiljentää eri kannalla olevat perusteluna se, että heidän kommenttinsa ja ajatuksensa ovat typeriä, naurerravia ja lapsellisia. Tuo konsti ei taida enää purra vaan se lentää bumerangina takaisin. Täällä on kirjoittamassa ja kommentoimassa ajattelvia, asiaan perehtyneitä ja yhteiskunnassa valveutuneita henkilöitä.
Ylipäätään ajatus siitä, että lainsäädännön tarkoitus oli määräillä ihmisiä siitä, millä tavalla he elämäänsä elävät on ongelmallinen. Jokainen joka ajattelee, että hänen tehtävänsä on ottaa kantaa siihen, millaisissa parisuhteissa joku toinen ihminen elää, voisi miettiä, onko tällainen puuttuminen toisten elämään todella tarpeellista.
Ymmi Hinaajaa lainatakseni voisi todeta siten, että ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että me vahdimme toinen toisiamme ja yritämme lainsäädännöllä kampittaa toisia saamasta jotain vain sen takia, että se ei vastaa omaa käsitystämme hyvästä elämästä.
Rikoslaki on sitä varten, että sillä suojellaan yhteiskuntaa ja yksilöitä sellaisilta asioilta, jotka ovat tosiasiallisesti vahingollisia. Kenenkään avioliitto ei vahingoita jotakuta toista ihmistä.
Jos joku haluaa elää polyamorisessa suhteessa, ei ole kenenkään toisen ihmisen asia hyökätä näitä ihmisiä vastaan. Minä vain näen, että polyamoria ei ole tänä päivänä Suomessa relevantti parisuhdemuoto ja siitä syystä näen tarpeettomaksi siitä hössöttämisen. Jos jonain päivänä joukko ihmisiä haluaa sellaisessa elää, meidän tehtävämme ei ole keksiä joukkoa argumentteja, joilla näitä vastustamme vaan silloin kun näin tapahtuu, säätää laki, jolla heidän parisuhteeseensa liittyvä juridinen problematiikka ratkaistaan.
Kyllä piispa on asemassaan myös kritiikin kohteena. Olisi voinut olla hiljaakin, mutta päätti sitten avautua.
Minusta nuo moniavioisuudet eivät mitenkään liity tähän kansanlaisaloitteeseen. Ja kuten täällä on jo tuhat kertaa sanottu ja kartat esitetty, niin päinvastoin, siellä missä on kovat homolait ja tuomiot, niin siellä juurikin esiintyy moniavioisuutta.Miksiköhän?
Hyvä tuolla Matti Pulkkisen kommentti, jossa hän esittää Venäjän mallin perustuvan juuri samanlaiseen retoriikkaan kuin nyt suomalaisen evankelis-luterilaisen kirkon piispa. Kyllä se hätkäyttää ja mietityttää.
Mutta mitäpä yhdestä piispasta, meillähän muut säätävät lait, koska täällä kirkko ei määrittele valtion toimia. Eikä liittoja.
Ja totean nyt vielä sen, että kumppanien lukumäärä ei ole samalla tavalla tasa-arvokysymys kuin kumppanin sukupuoli.
Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia käsittelevässä lainsäädännössä ihmisen sukupuoli sekä seksuaalinen suuntautuneisuus määritellään usein termillä ”henkilöön liittyvä seikka” ja ne nauttivat länsimaissa todella korkeaa syrjinnän suojaa.
Ihmisen seksuaalinen suuntautuneisuus on nykyisen ymmärryksen mukaan ihmisen omasta tahdosta riippumaton. Ihminen ei siis tietoisesti valitse itselleen tietyn sukupuolen omaavaa kumppania vaan kumppanin sukupuoli määräytyy ihmisen tahdosta riippumattomista syistä.
Ihmisen kumppanien lukumäärää puolestaan ei katsota nykyisen ymmärryksen mukaan myötäsyntyiseksi ominaisuudeksi eikä sitä pidetä ihmisen omasta tahdosta riippumattomana ominaisuutena. Ihmiset eivät synny haluamaan yhtä puolisoa, kahta puolisoa, kolmea puolisoa ja niin edelleen.
On perusteltua siis väittää, että puolison sukupuoli on ihmisen omasta tahdosta riippumaton myötäsyntyinen asia kun taas puolisoiden lukumäärä on ”pelkästään” ihmisen oma valinta. On eri asia vaatia tasa-arvoa synnynnäisien ja tahdosta riippumattomien ominaisuuksien välille kuin vaatia tasa-arvoa ihmisen itsensä tekemien valintojen välille.
”Lainsäätäjän tehtävä ei ole päättää ihmisten puolesta millaisessa suhteessa heidän tulee haluta elää. Lainsäätäjän tehtävä on tukea ihmisten elämää. Ja lainsäätäjän tehtävä ei ole säätää lakeja, joidenkin teoreettisten parisuhdemallien perusteella, joita todellisessa elämässä ei ole. Kuten sanoin, lainsäädännön tulee olla tarkoituksenmukaista ja relevanttia.”
Lainsäätäjä itseasiassa mielestäni tukee ihmisiä myös siten, että se asettaa heille kieltoja ja rajoituksia lainsäädännön kautta. Lain 1. käyttö on juuri tuota minimi periaatetta. Tosin osa meitä säätevät taikka rajoittavat muutkin lait kuin vain ja ainoastaan avioliittolaki. Osa on hyvinkin yksilönvapautta yksilön näkökulmasta rajoittavia, vrt. esimerkiksi asevelvollisuuslaki.
Nyt lainsäätäjän on arvioitava ko. lakiesitystä myös heikoimman osapuolen näkökulmasta, eli siis lapsen näkökulmasta, ei aikuisten homoseksuaalisen taipumuksen taikka jopa identiteetin omaavan aikuisen näkökulmasta. Tarkoituksenmukaisuus periaate siten mielestäni on kirkon virallisen kannan puolella. Tarkoituksenmukaisuus periaate tulee myös perintöoikeudellisessa kysymyksissä hoidettua täysi-ikäisten ja täysivaltaisten homoseksuaalisten ihmisten parisuhteiden tapauksissa lailla rekisteröidyistä parisuhteista.
Olet mielestäni väärässä, jos väität, että perinteinen miehen ja naisen välinen avioliitto on ainoastaan teoreettinen malli suomalaisessa yhteiskunnassa. Kyllä se on myös hyvin konkreettinen parisuhdemalli, jolla on vuosituhantiset perinteet, ja kristillisessä viitekehyksessä jopa itse Jumalan antama jumalallinen käsky ja asetus Raamatun luomiskertomuksessa. Suomen on syytä pitäytyä siinä mikä on oikein yksinomaan sen vuoksi, että Jumala on niin sanonut ja jonka Herra Jeesus Kristus on vielä meille uudessa liitossa vahvistanut Uuden Testamentin evankeliumitekstien mukaan.
On hyvä, että piispa Seppo Häkkinen on ottanut kolumnissaan kantaa asiaan piispan asemassa.
Tero Hokkanen,
En todellakaan väitä, että miehen ja naisen välinen avioliitto on teoreettinen malli. Väitin, että isän ja tyttären tai kahden sisaruksen välinen avioliitto on täysin teoreettinen ja siksi minua ei erityisesti kiinnosta niistä hössöttää.
Kerro minulle miten aikuisen ihmisen heteroseksuaalinen taipumus tai aikuisen ihmisen homoseksuaali taipumus sotii lasten oikeuksia vastaan. Minusta se ei erityisesti heikennä samaa sukupuolta olevien perheissä jo tänä päivänä elävien lasten asemaa, jos heidän vanhempiensa parisuhteen nimeä muutetaan.