Me luterilaiset olemme ristinteologian kantajia. Uskomme Jumalaan, joka luopuu jumalallisesta, saapuu särkyneen ihmiskunnan keskelle ja sulkee syntisen armoonsa. Ristinteologiassa Jumala ei näyttäydy vaativana tuomarina, joka hallitsee pelolla. Se katsoo Jeesusta, joka asettuu syrjittyjen puolelle, on halveksittujen ja syntisten ystävä. Tällaista armoa julistava pappi joutuu ristiriitaan, kun häntä kielletään palvelemasta tasa-arvoisesti seurakuntalaisia.
Tunnustuskirjat korostaa luottamusta siihen, että ”yhteiskunnan lailliset järjestykset ovat Jumalan hyviä tekoja.” (Augsburgin tunnustus XVI). Ainoa auki kirjoitettu syy olla tottelematta esivaltaa on se, että yhteiskunnan säädös käskisi tekemään syntiä. Tässä lienee polttopiste sillekin keskustelulle, jota kirkossa käydään tasa-arvoiseen avioliittoon liittyen.
Kirkon avioliittokeskustelussa on liikuttu lähinnä hetero- ja homoseksuaalisuuslinjoilla. Tasa-arvoinen avioliittolaki on kuitenkin paljon enemmän. Se poisti naimattomuusvaatimuksen translaista, josta lähivuosina poistunee myös lisääntymiskyvyttömyysehto. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa ehto on vielä voimassa. Kolmannen sukupuolen virallistaminenkin on tulossa, koska sille on tarve. Kaikkiaan tasa-arvoinen avioliittolaki on avannut kymmenille tuhansille suomalaisille sukupuoli- tai seksuaalivähemmistön edustajille mahdollisuuden siihen, mihin heteropareillakin on oikeus. Tässä todellisuudessa kirkon kanta ”naisen ja miehen liitosta” on varsin epämääräinen ja 3. Mooseksen kirjaan tai Roomalaiskirjeeseen vetoaminen kertoo lähinnä tiedon puutteesta, joka kristittyjen piirissä vallitsee.
Luterilainen etsii etiikan perustelut luonnollisesta moraalilaista – siitä, mitä tiedämme ihmisen sukupuolen moninaisuudesta ja seksuaalisen suuntautumisen kehityksestä. Vaikka uskomme ihmisen olevan perisynnin alainen, on Jumalan luomistyö jokaisen kohdalla ainutlaatuinen ja hyvä. Luoja ei aseta joihinkin ihmisiin synnynnäisiä kiusauksia, joita vastaan heidän pitäisi taistella koko elämän ajan. Tasa-arvoisen avioliiton kannattaminen ei missään nimessä ole irstauden kannattamista. Tunnustuskirjat pitää avioliittoa arvossaan muun muassa sen tähden, että se suojelee ihmistä irtosuhteilta. Kirkko on siunaamalla tukenut aviopareja pyrkimyksessään elämänmittaiseen liittoon. Tällä tiellä on hyvä jatkaa ja toteuttaa lakia, joka edistää yhteiskunnassamme hyvää.
Uuden avioliittolain taustalla voidaan nähdä nimenomaan kristilliset arvot ihmisestä, perheestä, parisuhteesta ja rakkaudesta. Samalla meidän pitää ottaa vakavasti se, että laki paljastaa kirkossakin esiintyvän syrjintää.
Se on Luojan suurta lahjaa, kun joku löytää elämäänsä toisen ihmisen, jonka kanssa saa kokea rakkauden. Se ei ole synti. Se on siunaus. Kaikilla.
Jukka Vänskä
Pappi, Riihimäki
Ristinteologiasta
Olen törmännyt viime vuosina hyvin ei-raamatullisiin sovelluksiin ristin teologiasta. Eräs sellainen on ollut tulkita ristinteologia ristiriidan teologiana. Se tarkoittaa suostumista kristillisen kirkon sisällä olevaan vääryyteen, ristitiitaan opin ja elämän suhteen.
Toisena tätä ristiriidan teologiaa lähelle tulevana on mm. Teemu Laajasalon esittelemä ns. sovitetun erilaisuuden malli, jossa sovitus ymmärretään käsittääkseni ennen kaikkea täällä maan päällä tapahtuvaksi sovinnon tekemiseksi, jälleen eri tavoin opettavien ja ajattelevien kesken.
Nyt kuulen kolmannen variaation kun Riihimäen pappi Vänskä katsoo joutuvansa ristinteologian suhteen joutuu ristiriitaan, kun häntä kielletään palvelemasta tasa-arvoisesti seurakuntalaisia. Vänskän mukaan ristinteologia tarkoittaa syrjittyjen puolesta hyvän tekemistä ja tulkitsee homoseksuaaliset suhteet asiaksi, joita luonnollinen moraalitaju puoltaa. Hänen mukaansa Luoja ei aseta joihinkin ihmisiin synnynnäisiä kiusauksia, joita vastaan heidän pitäisi taistella koko elämän ajan.
Kaikki nämä kolme edellä kuvaamaani selitysmallia ristinteologiasta johtavat Raamatun kuvaaman ristinteologian suhteen harhaan. Puran nämä harhat vastakkaisessa järjestyksessä kuin äsken ne luettelin.
Vänskä antaa ymmärtää, ettei ihmisellä voi olla kiusauksia ikäänuin syntymälahjana. Tämä ei ole Raamatun kuvaaman ihmiskuvan mukainen ajatus. Raamatun mukaan ”heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,”(1Moos.6:5). Tämä diagnoosi tehdään Raamatussa ihmisestä sekä ennen että jälkeen vedenpaisumuksen. Raamattu ei toki opeta, että Luoja nuo kiusaukset meihin asettaisi (tässä Vänskä on toki oikeassa), mutta Raamatun mukaan ihmisen syntiinlankeemuksen jälkeen syntisyys kaikkinen himoineen on kuitenkin pysyvä realiteettimme. – Kristinuskon suhteen väärä ihmiskuva johtaa Vänskän myös vääriin johtopäätöksiin ristinteologiasta. Raamatun mukaan homoseksuaalinen elämäntapa on ihmisen omaan itseensä (ja luotuun todellisuuteen) kohdistuvan epäjumalanpalveluksen huipentuma (Room.1:18-32) ja on siksi torjuttava asia.
Teemu Laajasalon sovitetun erilaisuuden mallista jo kirjoitin aiemmin:
https://www.kotimaa.fi/blogit/laajasalon-toisenlainen-evankeliumi/
Viimeisenä huomioin pyrkimystä tulkita ristinteologia ristiriitaan suostumisen teologiaksi.
Ristinteologia ei ole myös koskaan syntiä suosisvaan ristiriitaan suostumisen teologiaa. Ristinteologiaan kuuluu sen sijaan kuvaus siitä, miten Jumala ratkaisee ihmistä uhkaavan ristiriidan. Pyhän Raamatun mukaan Jumala on näet pyhä ja kaikki synti edellyttää rangaistusta. Mekin ymmärrämme oikeudenmukaisuuden vaatimuksen, kun ajattelemme esim. raiskaajia, tai vaikka Hitleriä.
Jumala, ilman kykyä ja tahtoa rangaista paha, olisi saamaton olento. Ristinteologia ei ole tällainen surkea idea heikosta Jumalasta. Ristinteologia on sen sijaan kuvausta uhrista ja anteeksiantamuksesta. Kristus kyllä tulee pieneksi, heikoksi, uhriksi; – sijaiseksemme. Tämä tapahtuu, jotta Jumalan tuomio& kosto ei osuisi meihin. Raamatun mukaan risti ei kuitenkaan muuta Jumalaa toiseksi. – On nimittäin Raamatun pysyvä opetus, että Jumala tulee vielä kostamaan kaiken pahan, ja tuo kosto osuu niihin, jotka ovat Kristus-uskon ulkopuolella. Raamattu varoittaa meitä ankarasti tahallisesta synnin tekemisestä (ristiriidan teologiasta):
”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.” (Hepr.10:26-27)
Ankaruus ei ole vahvuuden merkki eikä laupeus ole heikkouden merkki.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että minä en löydä /tunnista tästä Jukka Vänskän kirjoituksesta sitä Raamatun Jumalaa ja kristinuskoa, johon olen lapsesta asti uskonut ja turvani laittanut.
2 Tim.3 luvun mukaan
14. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
Luotan edelleenkin siihen, minkä olen jo lapsuudessa pyhistä kirjoituksista oppinut ja eritoten kun tiedän, keiltä olen sen oppinut.
Kirjoitus tasa-arvosta on oikeastaan homoseksuaalisuuden puolustuspuhe ja jonkinlainen teologinen sillisalaatti tarjoiltuna suoraan lukijalle. Onneksi lukija huomaa nopeasti, mistä on kysymys.
Kieltämättä kotimaa pitää esillä ahkerasti juuri näitä puheenvuoroja, vai olenko väärässä? Paine näyttää olevan kova ja hinku saada kirkollinen hyväksyntä homoseksuaalisuudelle valtava. Ei jatkoon!
Tärkeä blogikirjoitus! Kiitos Jukka Vänskälle!
Jukka Vänskä; ”Se on Luojan suurta lahjaa, kun joku löytää elämäänsä toisen ihmisen, jonka kanssa saa kokea rakkauden. Se ei ole synti. Se on siunaus. Kaikilla.”
Erittäin valoisa ja toivoa antava blogi. Kiitos Jukka Vänskä!
Minun mielestäni kristillinen tasa-arvon teologia on ilmaistu tässä:
”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä.”
Salme: ”“Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä.”
No eihän tässä sitten mitään hätää ole.
Vänskän tulkinta tasa-arvon teologiasta on ihmisläheisin ja lämminhenkisin mitä po. asiassa on näillä sivuilla aikoihin julkaistu – kristillisin, jos minulta kysyttäisiin, vaan eipä taideta kysyä.
Kimmo,
No johan sinä vastasit vaikka ei kysyttykään. 😉
Salme: ”No johan sinä vastasit vaikka ei kysyttykään. ;)”
Sehän kuuluu suomalaiseen identiteettiin.
”Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään”…
– Jorma Etto, ”Suomalainen”.
”Roomalaiskirjeeseen vetoaminen kertoo lähinnä tiedon puutteesta, joka kristittyjen piirissä vallitsee.”
Samaa mieltä. Roomalaiskirjeessä avainsana on vaihtaneet. Jotkut olivat VAIHTANEET luonnollisen kanssakäymisen luonnonvastaiseen. Paavalin teologia on sopusoinnussa nykytieteen kanssa. Ihminen syntyy siksi, mikä on ja se on hänen luonnollinen, luontonsa mukainen suuntautuneisuus.
Ugandassa on tällä hetkellä, tai ainakin muutama vuosi sitten, trendinä vaihtaa luonnollinen suuntautuneisuus luontonsa vastaiseen. Hetero VAIHTAA tietoisesti suuntautuneisuuttaan, jolloin hän toimii luontoaan vastaan. Vastaavasti kristillisten tarjoamat eheytyshoidot perustuvat siihen, että pyritään VAIHTAMAAN henkilölle luontainen suuntautuneisuus hänen luontonsa vastaiseen.
Sama tilanne kuin Ugandassa, oli muinaisessa Roomassa. Homoseksi oli yläluokan etuoikeus, minkä huomaa pelkästään tutkimalla olympialaisten historiaa. Alempi luokka saattoi samaistua yläluokkaan VAIHTAMALLA suuntautumisensa yläluokan ihanteiden mukaiseksi. Sitä kutsutaan myös nousukasmaisuudeksi.
Tämä kuulostaa sanakikkailulta, mutta olen eri mieltä kokemusteni perusteella. Erään ugandalaisen, homojen oikeuksia puolustavan pastorin silmät avasi Roomalaiskirjeen sana vaihtaneet. Hän oivalsi hetkessä, mistä Roomalaiskirjeessä on kyse, kun kiinnitin hänen huomionsa yhteen sanaan: vaihtaneet. Se osui ja upposi, koska hänen elinpiirissään tapahtui täsmälleen samaa kuin Paavalin aikaisessa Roomassa.
Idea on lyhykäisyydessään se, että eläköön kukin sen luonnon mukaan kuin minkä syntymässä on saanut, koska se on ihmisen luonnon mukainen.
Entä sitten karismaattisuudessa suositut eheytysterapiat? Ne toimivat periaatteella, että muutetaan ihmisen luontoa sen luonnon vastaiseksi, jonka hän on syntymässä saanut. Se tapahtuu joko aivopesemällä, jolloin tulokset eivät ole kovin hyviä, mikäli oikein ymmärrän.
Paras tulos saavutetaan samalla menetelmällä kuin mitä tapahtuu äärikarismaattisissa henkikasteissa, kaatamisissa. Ihmisen sisään menee jotain sellaista, joka pakottaa hänet muuttumaan luontonsa vastaiseksi. En mene tähän prosessiin tarkemmin, mutta pitäisi olla selvää, ettei Jumala missään olosuhteissa pakota ihmistä muuttumaan luontonsa vastaiseksi. Henkikasteet muuttavat ihmistä ”väkivalloin”, kuten eheytyshoidot, mikäli ihminen on onnistuttu kanavoimaan vastaanottavaan tilaan. Vaikka muutos tuntuu ihmisestä hyvältä ja rakentavalta ja muuttaa hänen elämäänsä, se ei todista näiden ilmiöiden olevan Jumalasta.