Hyvän hallintomenettelyn näkökulmasta lähetysmäärärahojen jakamisen ympärille syntyneet lieveilmiöt ovat huolestuttavia. Asiaa tarkemmin tarkasteltaessa syntyy selkeä vaikutelma, etteivät seurakunnat (valtuustot ja neuvostot) ole lähetysmäärärahoja jakaessaan ottaneet huomioon hallinto-oikeuden tarkoitussidonnaisuuden periaatetta.
Hallinto-oikeuden perusteoksissa (esim. Uotila-Laakso-Pohjolainen-Vuorinen, Yleishallinto-oikeuden oppikirjassa) viitataan KHO:n ratkaisuihin, joissa on puututtu harkintavallan väärinkäyttöön päätöksenteossa, mikäli päätöksenteossa on rikottu hallinto-oikeudellista tarkoitussidonnaisuuden periaateetta tai objektiviteetin periaatetta. Hallintolain käytössä tarkoitussidonnaisuuden periaatetta on pidetty vahvana hallinto-oikeuden harkintavallan rajoitusperiaatteena, jonka rikkominen voi hallintotuomioistuimessa johtaa päätöksen kumoamiseen. On myös huomioitava, että perustuslain 6 § velvoittaa tasapuoliseen kohteluun, johdonmukaisuuteen ja syrjimättömyyteen.
Tarkoitussidonnaisuuden periaatetta rikotaan, jos hallintoelin käyttää harkintavaltaa muuhun, kuin sille annettuun päätöksentekoon: “hallintoviranomainen harkintavaltaa käyttäessään ei saa ryhtyä edistämään muita tarkoitusperiä kuin niitä, jotka kuuluvat viranomaisen tehtäväpiiriin.” Niinpä, kun päätetään kirkon lähetystyön tukemiseksi myönnettävien avustusten kohtalosta, ei sitä ole lakien ja asetuksien mukaan tarkoitettu kirkkopolitiikan välineeksi. Kirkkovaltuuston on toiminnassaan noudatettava hyvää hallinto-oikeudellista tarkoitussidonnaisuuden periaatetta ja kohdeltava hallinnossa asioivia (järjestöjä, henkilöitä) tasapuolisesti sekä käytettävä oikein toimivaltaansa ja sitä harkintavaltaa, joka sille tässä asiassa on annettu. Harkintavalta on sidottu nimenomaan lähetystyöhön, sen saavutuksiin ja toimivuuteen – virkakysymyksen johtopäätökset tai erimielisyys samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä kuuluvat kirkolliskokoukselle. Jos poliittiset ryhmittymät ajavat määrärahoista päätettäessä omia agendojaan, ei kyseessä ole enää asiallinen ja tarkoituksenmukainen toiminta, jota hallinto-oikeuden objektiviteettiperiaate edellyttää.
Demokraattisesti valittu kirkolliskokous on selvästi ohjeistanut, että lähetysjärjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä ohjaa keskitetysti kirkkohallitus. Yhteistyön periaatteet on määritetty viiden vuoden välein tarkistettavassa Perussopimuksessa sekä Yhteinen todistus -asiakirjassa.Siitä huolimatta eri seurakunnat ja poliittiset ryhmittymät ovat lähettäneet lähetysjärjestöille kyselyjä, arvioidakseen lähetysjärjestöjen kelpoisuutta. Näin toimiessa on aiheutettu lähetysjärjestöille kohtuutonta haittaa. Avoimuuden nimissä tehdyt kyselyt ovat päinvastoin luoneet pelon ilmapiiriä, kun on uhkailtu määrärahojen menetyksellä ja negatiivisella julkisuudella. Järjestöjen opetuksesta ja julkaisuista poimittuja yksittäisiä sitaatteja on pätkitty ja irrotettu asiayhteydestään, sanoja ja virkkeitä on liitetty mielivaltaisesti yhteen tai jotain lisätty ja näin on saatu lopputulokseksi kaivattua todistusaineistoa, jonka on voinut tulkita oman poliittisen agendan mukaisesti syrjinnäksi tai epätasa-arvoksi. Voisiko tällaista painostusta pitää jopa hengellisenä väkivaltana? Käsittelyn kohteeksi joutuneella lähetysjärjestöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua, koska se on jo etukäteen tuomittu syylliseksi. Näin ei voi toimia kirkossa.
Mikäli seurakuntien virkamiehet tai luottamushenkilöt jatkavat omien kyselyidensä tekemistä, he voivat syyllistyä tietoiseen hallinto-oikeudelliseen virheeseen. Kyselyissä on pyydetty selvityksiä seikoista, jotka eivät liity mitenkään lähetystyön tekemiseen. Seurakuntien ja ryhmien lähettämiin kyselyihin vastaamiseen kuluu myös aikaa ja resursseja, jotka ovat suoraan pois lähetyskentältä ja omalta osaltaan paisuttamassa järjestöjen hallinnollisia kuluja. Emme voi hyväksyä tällaista menettelyä, vaan vaadimme lopettamaan sen. Jatkossa käytössä tulisi olla kirkkohallituksessa vuosittain laadittavat järjestöjen kanssa käytävien ohjauskeskustelujen raportit.
Lähetysmäärärahoja on jaettava tasapuolisesti lähetysjärjestöille, joilla on näky levittää armon ja anteeksiantamuksen sanomaa: Jeesuksen loppumatonta rakkautta meitä syntisiä kohtaan. Vaikka emme ole vaikuttaneet tällaisen kyselytoiminnan syntymiseen, haluamme pyytää tässä anteeksi sekä kaikilta äänestäjiltämme että hyvää työtä tekeviltä lähetysjärjestöiltä, että emme ole puuttuneet tähän asiattomaan toimintaan aiemmin riittävän napakasti.
Vantaan seurakuntien luottamushenkilöt,
Päivi Pitkäranta
Jari Araneva
Loviisa Kaartokallio
Annukka Pietarinen
Tiina Tuomela
Soili Haverinen
Leila Nuotio
Liisa Virta
Raimo Huvila
Pekka Mäkipää
Pia Heikkinen
Helena Teerioja
Jarno Tepora
Markku Nieminen
Laila Jouhkia
Anna-Kaarina Palmu
Voisin jopa väittää, että katolinen kirkkon on aloittamassa aikakautta, joka on ihmiskunnan historian kannalta vielä merkittävämpi kuin 1400- ja 1500-lukujen taite, jolloin katolisessa kirkossa alkoi prosessi, jossa muutaman sadan vuoden kuluessa hyväksyttiin, että maa kiertää aurinko eikä toisinpäin.
Varsin hienoa ja ennakkoluulotonta valita homoavioliiton ehkä tärkein vastustaja vuoden henkillöksi. Ehkä Suomessakin asian äänekkäimmät julistajat nyt oppivat, että ei se maailman tärkein asia ole, eikä maailma pyöri sen ympärillä.
Minusta se on merkittävä muutos katoliselta kirkolta, että sen johtaja tuomitsee syrjinnän ja toteaa homoseksuaaleille kuuluvan yhtäläiset ihmisoikeudet. Ehkä se saa homoliittojen äänekkäimmät vastustajat oppimaan, että ei liittojen vastustaminen tärkein asia ole eikä maailma pyöri sen ympärillä.
No ei se ole mikään muutos. Kannattaa lukea Katolisen Kirkon Katekismus, jonka synnyssä kahdella edellisellä paavilla oli merkittävä rooli. Toki syrjintä on kielletty aina, jo ennen kuin sekulaarit liberaalit sitä keksivät ruveta harrastamaan.
Käsittääkseni aivan kaikki suomen kirkot tunnustavat saman kuin paavikin, eli; homoseksuaaleille kuuluvat yhtäläiset ihmisoikeudet ja tuominnut kaiken seksuaalivähemmistöihin kohdistetun syrjinnän, häirinnän ja väärinkäytökset.
Tämä ei kuitenkaan ole avoin valtakirja, tässä nyt on valkoin tyhjä sivu laittakaas siihen nyt ihan mitä mielitte. Joskus kuullostaa kuin tämä olisi mitä kohti pyritään?
Avioliitto, joka on Jumalan Sanan mukaan naisen ja miehen välinen liitto, on sitä edelleenkin, eikä siinä kenenkään ihmisoikeuksia loukata, vaikka se näin on. Rekisteröity liitto, ja tasa-arvoiset oikeudet lain edessä maallisin menoin, ok.
Jumalan kättä on turhaa yrittää vääntää, ikäänkuin Hän muuttaisi mieltään siitä minkä Hän on jo totuutenaan ilmaissut. Ja jos joku sitten taipuu valheellisesti siunaamaan, mitä Herra ei siunaa, niin ei se kyllä valitettavasti Jumaln antamaa siunausta ole.
Niin, onhan se Herra totuutenaan ilmaissut senkin, että maailma on laatta jo seisoo tolppien päällä. Harmillisesti liberaalit ovat tämänkin unohtaneet ja väittävät maailmaa palloksi…
Jusulle,
Tämän väärinkäsityksen RKK on virallisesti korjannut, vaikka aivan lähimenneisyydessä.
Tämä on merkittävä asennoitumismuutos laitokselta, joka viimeiksi Vatikanin 2. kirkolliskokouksessaan vahvisti Trenton päätökset olevan tänään niin ja amen. Sama vahvistus on toistunut sen jälkeen tasokkailla julkilausumilla, niin RKK’n kuin paavien nimissä.
Oli korkea aika antaa julkinen tunnustus julkiselle ilmiölle eli homous-pedofilialle papistossa. Tätä kantaa on tukemassa puolalaisen piispan julkituoma ”tosiasia”, että lapset ovat vietelleet papistoa kanssaan synteihin, kuten homous ja pedofilia. Tämä Puolan piispan juttu ei ole minun esille kaivama vaan, suomalaisessa tiedotuksessa monella foorumilla esiintynyt uutinen.
Hieno julkilausuma!
” Onko se niin ikävää ,kun Jeesus rakastaa”?
Näin erään laulun sanat, jotka tulee tässäkin asiassa mieleen.
Kirkon politisoituminen on saanut virtaa ja tulokset näkyvät,vaikea uskoa että liberaaliteologiakaan saa aikaan näitä päämäärätietoisia päätöksiä yksin.
Sama päämäärätietoisuus on ilmennyt myös seurakuntatasolla jo pitemmän aikaa, mutta viimeiset 5 vuotta on menty huimaa vauhtia kohti suvaitsemattomuutta.
Hienoa kun tuohon kirkkoa repivään asiaan on kerrankin osattu perusteellisesti puuttua. Tämmöistä lisää niin kirkko alkaa toipumaan.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaukset on määritelty asiakirjassa YHTEINEN TODISTUS Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjaus
Toki lähetystyöhön varoja jakava hallintoelin voi myös omalta osaltaan arvioida kuinka hyvin yhteistyökumppani on näitä linjauksia noudattanut. Sen sijaan ei ole asianmukaista, että hallintoelin asettaa lähetystyölle joitakin ko. asiakirjan linjauksista poikkeavia kriteerejä.
Asiakirjassa määritellyn mukaan kirkon lähetystyötä toteutettaessa noudatetaan seuraavia pappisvirkaa koskevia periaatteita:
1) Seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöt toimivat kirkon päätöksen (1986 pappisviran avaaminen naisille) ja seurakuntien käytäntöjen mukaisesti.
2) Toimiessaan ulkomaisten yhteistyökirkkojen kanssa kirkon lähetysjärjestöt noudattavat niiden virkaratkaisuja eivätkä lisää jännitteitä omalla toiminnallaan.
Sikäli kun näitä periaatteita noudatetaan, tulisi tämän asian olla kunnossa.
https://evl.fi/documents/1327140/31216283/poytakirjatarkastamaton-versio-piispainkokouksen-4.12.2017-hyvaksyma-lahetyksen-peruslinjaus.pdf
Sikäli kuin sanan ilmoitusta noudatetaan, asiat ovat kunnossa, eikö tässä ole se oikea pohja lähetystyöllekin. Muu on ihmiskeksintöä.
Asiaa!
Hyvä julkilausuma! Eräiden tahojen menettely ollut suorastaan vastenmielistä.