Julkinen muisti

Muistolaatat talojen seinissä kertovat rakennetun ympäristön historiasta. Laatat ovat myös osa kollektiivista muistia julkisessa tilassa.

Olen muutaman vuoden ajan pitänyt blogia, jonne olen koonnut kuvia muistolaatoista ja taloista, joiden seiniin ne on kiinnitetty. Blogin nimi on Hän asui täällä eli keskityn henkilöihin, tunnettuihin ja vähän tuntemattomampiinkin – pääasiassa Helsingissä, mutta mukana on muutamia hieman etäämpää. Niinpä tervehdin ilolla Pauli Jokisen kirjaa Muistolaattabongarin opas (Minerva).

Eläköön muistolaatta-aate!

Jokisen teos esittelee erilaisia muistolaattoja eri puolilla Helsinkiä. Ulkoasu on miellyttävä ja kuvitus kelvollinen. Kirja on rakennettu 14 reitin varaan. Lisäksi esitellään kantakaupungin ulkopuolelta löytyviä muistolaattoja. Jokinen keräsi vinkkejä muistolaatoista muun muassa Facebook-sivun kautta. Kaikkiaan kirjassa esitellään 320 muistolaattaa.

Missään ei ole kattavaa luetteloa kaikista Helsingin muistolaatoista. Lisäksi niitä tulee joko ajan lisää ja joitain saattaa kadotakin. Muistolaattoja kiinnittävät taloyhtiöt, erilaiset muistoseurat ja taustayhteisöt sekä kaupunki. Ja myös joskus yksityiset ihmiset ja kaveriporukat. Varsinkin viimeksimainitusta on Jokisen kirjassa hauska esimerkki: ”Tähän kuuseen kiipesi 50 vuotta sitten oulunkyläläinen Jacob Söderman tähyilläkseen merirosvoja ja muita Suomea uhkaavia vaaroja.”

Jokisen kirjan esikuvina voi pitää Antero Raution kirjoja Pääkaupunkiseudun muistomerkit ja taideteokset – Patsasbongarin opas (Karisto 1998) ja myöhempää versiota Löytöretki muistomerkille – Pääkaupunkiseudun julkiset teokset (Edita, 2006).

Jokinen kirjoittaa esipuheessaan, että uskoo löytäneensä 95 prosenttia kaupungin laatoista. En ihan usko, sillä tiedän suoriltaan useita varsinkin henkilöön liittyvä laattoja, joita kirjassa ei ole esitelty, vaikka ne ovat  aivan reittien varrella. Tässä muutamia: Etu-Töölön reitiltä puuttuvat Väinö Tanner (samassa talossa Temppelikadulla kuin Jalo Sihtola) ja Mika Waltarin pitkäaikaisen kotitalon seinässä Tunturikadulla oleva laatta, sekä Temppeliaukion kirkon alkuperäisen suunnitelman muistolaatta (kiinnitetty kallioon Lutherinkadulla). Kaivopuisto-Eira-Punavuori-reitin varrelta uupuu Lars Janssonin muistolaatta Neitsytpolulta. Kampin reitin varrelta puutuu Jean ja Aino Sibeliuksen ensimmäisen yhteisen kodin muistolaatta. Kaartinkaupungin reitin varrelta puuttuu ainakin Alvar ja Ragni Cawenin muistolaatta. Muistolaattoja on myös porrashuoneissa ja sisäpihoilla (L.Onerva, Guss Mattsson, Eero Snellman). Niitäkin voi päästä katsomaan jos ystävällisesti pyytää talon asukkaalta, joka sattuu kohdalle.

Muutamia epätäsmällisyyksiäkin kirjan tekstissä on (kuten kaikkien kirjojen), esimerkiksi Georg Henrik von Wrightin muistolaatta ei ensisijaisesti kiinnittänyt taloyhtiö vaan Suomen Aketemia kera Helsingin yliopiston ja Suomen Filosofisen Yhdstyksen. Risto Rytin muistolaattaa Itäisellä Puistotiellä Kaivopuistossa osoittava tähti on kartassa väärällä kadulla.

Mutta yhtä kaikki, pikkumainen ei pidä olla. Muistolaattabongarin oppaasta voi olla paljon iloa kotiseutukävelyillä ja muutenkin. Itsekin löysin kirjasta muutaman ”Hän asui täällä” -laatan, jonka olemassaoloa en tiennyt. Pitänee käydä kuvaamassa blogia varten, kun ehtii ja säät sallivat.

(Teksti julkaistu myös Vielä palaa lukulamppu -blogissani)

P.S. Jos mennään Helsingin ulkopuolelle, niin muistolaattoja löytyy paljon muun muassa Hämeenlinnasta ja Uudestakaupungista,  jossa on muistolaatat myös kahdelle kaupungissa syntyneelle arkkipiispalle (Aleksi Lehtonen ja Martti Simojoki).