Katselin pätkän häirintäkeskustelua. Tuli surullinen mieli siksi, että asian ydin on mennyt hukkaan. Miksi ihmiset tekevät vääriä asioita toisilleen, eläimille ja muulle luonnolle? Miksi kesäkissa jää joko kuolemaan tai villiintymään? Mitä meille kertoo miituu kampanja? Kaikki kertoo siitä, että Luomiskertomus on hukassa, koska syy löytyisi sieltä. Nykykielellä kerrottuna tapahtui häätö. Koti vain hävisi. Perhe huomasi olevansa kadulla tavaroineen. Kun todellisuuden raadollisuus selvisi, niin alkoi syyttely ja valitus. Kuka sen häädön aiheutti ja nyt pitäisi kantaa tavarat omissa käsissä jonnekkin.
Kaikki paha tuntuisi olevan patriarkaalisuuden syytä. Se taas on johdettu Raamatusta. Joten MOT? Jos ajattelemme hetken kristikuntaa. Meillä maailmassa on järjestetty seiminaareja seuraavista aiheista: Ylistys, armolahjat, Pyhä Henki, armo, rakkaus ja diakonia eli hädän lievittäminen. Olisiko viimein aika järjestää seminaari, konferenssi tai cruseidi aiheesta: Synti! Että ymmärtäisimme pääsiäistä laajemmin. Se ei ole pelkkää mämmiä ja kermaa, virpomista, tipuja ja rairuohoa, hienoja konsertteja ja näytelmiä, vaan sen pitäisi muistuttaa miten syntiongelma on hoidettu. Jumala kuoli ihmisen muodossa ristillä. Ei Hän käsitellyt yksittäisiä syntejämme! Hän maksoi koko potin kerralla ja osti ihmiskunnan vapaaksi synnin orjuudesta ja nyt toivoo jokaiselta ihmiseltä vastaanottamista eli tulemista vapaaehtoisesti siihen armoon, joka Hänen veressään on tarjolla.
Kol 2: 15 Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.
Nyt näyttää siltä, että asiat ovat niin päin, että syntiset saatetaan ihmisten silmissä häpeään. Kun sitten joku pyytää anteeksi, niin mietitään onko siinä katumusta ja parannuksen tekoa, vai vain välttämätön reaktio. Vaikka sitten pyydeltäisi anteeksi montakin kertaa, niin raamatullista vastausta ei kuulu mistään vaikka olemme kristikansaa. Anovan pitäisi saada synninpäästö ja mahdollisuus aloittaa uudelleen. Itsekkin olen epäillyt monien katumusta, mutta viime yönä uskon Pyhän Hengen puhuneen, että Minulla on se damaskontien salama vieläkin käytössä ja voin sitä käyttää vapaasti.
Nyt oli siis puhetta seksuaalisesta häirinnästä. Mieleeni tulee ohjelma, jossa haastateltiin erilaisia ihmisiä. Erään kerran oli kaksi nuorta naista, jotka pukeutuivat hyvin paljastavasti ja sitten olivat loukkaantuneita saamastaan huomiosta. Minusta se on seksuaalista häirintää, jos avataan näköaloja ja sitten saadaan halveksia miehiä, jotka ovat viritetyt visuaalisesti. Olen joskus katsellut myös haastatteluohjelmia televisiosta. Nuori nainen haastattelijana niukka varustus joskus ja nyt näyttää olevan trendinä myös lasipöytä välissä ja sitten silmät vilkuilevat ja tilannetta on vaikeahko hallita. Onko todella niin, että miehet pitää saada näyttämään ääliöiltä? Kun olemme vielä lihassa asumassa, on pakko tunnustaa, että silmiä liikuttelevat lihaksemme eikä vielä henkemme hallitse olemustamme, että voisimme lennellä vapaasti.
Daavidkin valitsi ennemmin Jumalan antaman rangaistuksen, kuin sen mitä ihmiset olisivat antaneet. Armottomuudessa ihmisen pahuus tulee selvimmin esille.
Katselin myös Helena Rannan haastattelun. Asiallisesti ja henkilöä kunioittaen tehty haastattelu, vaikka sanoma olikin täynnä käsittämätöntä ihmisen julmuutta.
Voisikohan näitä ilmiöitä verrata kanalauman kannibalismiin? Jostain syystä vapaat kanat joskus alkavat nokkia yhtä kanaa niskaan ja sitä jatkuu niin kauan, että niskasta lähtee höyhenet ja se menee ihan verille.
Jeesus Sanoo seuraajilleen ”älkää tuomitko”, siis ketä ei saa tuomita, ei ketään.
Koko evankeliumin sanoma perustuu anteeksi antoon armosta eli ei ansioista, nyt kun todella saa Jumalalta anteeksi omat synnit, niin tulee nöyryys omaa itseään kohtaan, itse elin pimeydessä täysin ymmärtämättä ja kykenemättä tekemään Jumalan tahtoa, valheen ja synnin orjana.
Mitä tästä nöyryydestä minulle seuraa, en ole todellakaan muita parempi, täälläkin varmasti moni ellei kaikki kirjoittajat elävät nuhteettomammin kuin minä elin ennen uskoontuloa, siis omasta itsestäni ei ole mitään kehumista. Rehellisyyden nimissä entisessä elämässäni olin kyllä kova tuomitsemaan toisia, siis ”vaatimaan” toisilta ns oikeudenmukaista kohtelua minua kohtaan koska en itse omasta mielestä rikkonut ketään vastaan vaan elin ns hyvää elämää läheisiä kohtaan (tämän valheen Jumala murskasi kun näytti minun omat syntini ja kuinka elin Hänen tahtoaan vastaan).
Mitä sitten tapahtui kun kohtasin Jumalan, siis ensinnäkin Hän näytti siis minun omat syntini mutta samalla sisääni virtasi anteeksi annon rauha ja toivo uudesta elämästä. Loppujen lopuksi synnyin uudesti Jumalan hengestä ja näin Jumalan rakkauden kautta elän anteeksiannossa läheisiä kohtaan enkä tuomitse heitä. Miksi, ensinnäkin Jeesus kieltää ja varoittaa tuomitsemasta ettei itseänikin tuomittaisi.
Pekka Pesonen.
”Daavidkin valitsi ennemmin Jumalan antaman rangaistuksen, kuin sen mitä ihmiset olisivat antaneet. ”
Daavidin tilanteessa jokainen meistä olisi valinnut Jumalan antaman rangaistuksen. Mikä se oli? Ainakin aviorikokseen syyllistyneet Daavid ja Batseba jäivät henkiin. Jos ihmiset olisivat tuominneet heidän aviorikoksen Mooseksen lain mukaan, niin ainakin Batseba olisi kivitetty.
Tästä tarinasta voimme päätellä, että Jumala ei tuomitse Mooseksenlain mukaan. Mooseksenlaki on ihmisten tekemä laki, jota ei pitäisi missään eikä koskaan noudattaa.
Edellistä ajatusta hieman laajentaen lainaan Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kankaan eilispäivän Kalevassa olevaa lausuntoa (samaa sukupuolta olevien) vihkimiskannan muuttumista koskevasta artikkelista; ”ettei lakiin perustuvia oikeuksia voi kieltää Raamatun teksteihin perustuvilla ajatuksilla. Hän jatkaa vielä ”Vihkiminen on maallinen toimitus, ja sitä koskevat maalliset lait.”
Olisiko Laurilla, Pekalla ja allekirjoittaneellakin peiliinkatsomiisen paikka, ettemme olisi niin armottomia?
Minulle Jumalan armo on kokonaan eri asia kuin ihmisarmo. Me voimme olla armollisia toisiamme kohtaan, mutta onko kukaan koskaan kysynyt oikeasti Herran sanaa näihin asioihin. Jos ihmisten armo ei olekkaan taivallista, niin seuraukjset ovat kauheat. Tätä olen koittanut tuoda esille, että olisi vähän nöyrempi mieli Raamatun äärellä. Minua pelottaa tämän nykyisen elämän suuntausten seuraukset.
Pitäisi aina muistaa, että ihminen on kumminkin vain kasa huonepölyä arvoltaan, jos hylkäämme Sanan. Jos vihkiminen on vain maallinen toimitus, niin miksi ei maistraatti riittänyt?
Leo Tihinen :”Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kankaan eilispäivän Kalevassa olevaa lausuntoa (samaa sukupuolta olevien) vihkimiskannan muuttumista koskevasta artikkelista; “ettei lakiin perustuvia oikeuksia voi kieltää Raamatun teksteihin perustuvilla ajatuksilla. Hän jatkaa vielä “Vihkiminen on maallinen toimitus, ja sitä koskevat maalliset lait.””
Tuon maallisen toimituksen kyllä hoitavat lainkuuliaisesti maalliset maistraatit. ”Yhteiskunnallisen” kanonin marssittamisesta kirkon autonomisen kanonisen oikeuden yläpuolelle tulee lähinnä mieleen runo, jonka joskus kirjoitin: ”Tämä aika kuin verinen vaate vallankäyttäjien käsissä. Kuolleesta ideasta kehrätty.”
Kuuntelin jokin aika sitten Patmos-radiosta pohdintaa Jumalan rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Keskustelijan mielestä ikuinen rangaistus tulisessa helvetissä on oikeudenmukainen seuraus adamin synnistä ja ihmisten sittemin tekemeistä tekosynneistä olkoot ne miten pieniä hyvänsä. Tulkitsen tämän niin, että esim. 14 vuotiaana syöpään kuollut tyttö, joka ei ole ehtinyt saada Jumalalta uskonlahjaa ja on tietysti syytön omaan periyntiinsä, on tekemiensä tekosyntien esim. sokeripalan näpistämisestä ja vanhemilleen kiukuttelusta ansainnut miljardi vuotta ja taas miljardi vuotta jne. kestävän kidutuksen muutaman tuhannen asteen liekeissä. Onko rangaistus kohtuullinen?
Pitäisiköhän katsoa vähän sitä Daavidin tilannetta.Mooseksen lain antoi Jumala ihmisille ohjeeksi, mutta antoi myös sanktioiden toimeenpanon. Ei Jumala itse kivittänyt ketään ei ennen Daavidia eikä sen jälkeen. Ei Jumala kieltänytkään, mutta silloin kuninkaan asema oli sellainen, että hänen kädessään oli alaisten henki. Ei siis niin, että kansalaiset olisivat kivittäneet kuninkaansa. Kuitenkin Daavid joutui käymään läpi kuolemantuomion, jonka hän itse itselleen langetti. Ihmiset eivät olisi voineet häntä armahtaa, mutta Jumala armahti Naatanin suulla hänet. Kannattaa kuitenkin ennen suuren viisauden kehittelyä lukea myös Daavidin katumus psalmit, joita hän synnin tuskassaan kirjoitti. Ei siis kaikki ollut aviorikoksesta seurannutta iloa ja riemua, vaan myös siinä oli kärsimystä, kun Jumala otti heiltä heidän hairahduksestaan syntyneen lapsen pois.
Kerran kuulin kun tyttölapsi sanoi äidilleen bussissa: ”Miten puput ja tiput liittyy Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen?” Äiti ei osannut vastata.
On hämmentävää, kun TV- kasvo sanoo pääsisäispupu sylissään yleisölle, että: ”Kyllä tämä voittaa verisen ristin..”
Armoa me kaikki tarvitsemme, mutta varsinkin Kristityt.
Tuula Hölttä . Vastaat siteraamaani Urpo Kankaan lausuntoon; “Vihkiminen on maallinen toimitus, ja sitä koskevat maalliset lait.” että ”Tuon maallisen toimituksen kyllä hoitavat lainkuuliaisesti maalliset maistraatit.”
Tuo vastauksesi on totta, mutta meille kaikille, jotka maksamme täyden kirkollisveron ei tuo kirkkomme vajaa palvelutarjonta vielä riitä. Suomen valtio osaltaan hoitaa avioliittoon vihkimiset, niin kuin sivistysvaltiossa kuuluukin. Ev.lut. kirkkossamme ei tämän palvelun tarjoaminen vielä ole sallittua, vaikka sen papistossa olisi halukkuutta palvelun tarjoamiseen. Tämän sivistyskulttuurin minäkin osaltani tahtoisi leviävän myös valtakirkkomme käytäntöihin.
Tässä on kysymys lähimmäisenrakkaudesta, jota Jeesus nasaretilainen opetti.
Tulipa mieleeni tarina, jonka olen kuullut. Erään henkilön auto teli käyntilakon ja se oli pysköity yien varteen. Omistaja kävelee hermostuneena ja miettii mitä tehdä. Paikalle ajaa toinen auto ja sieltä nousee touhukas mies ja alkaa tekemään jakoa: Ota sä vaikka akku, mä otan stereot.
Minua ihmetyttää entistä enemmänm se tapa millä sanaa käsitellään. Jeesus sanoi: En minä tullut lakia päästämään vaan täyttämään. Toisessa paikassa Hän sanoo: Pieninkään piirto tai joku rahtu ei pidä laista katooman ennenkuin kaikki tapahtuvat. Rakkauden kaksoiskäskystä puhutaan paljon. Sitä alkuosaahan ei tarvitse huomioida, koska Jumala ei ole käyhä, että Hän tarvitsisi ihmiseltä jotakin. Riittää, kun rakastaa lähimmäistään ja siunaa hänen elämäänsä laadusta riippumatta. Kuitenkin Jumalan rakastaminen on Hänen käskyjensä pitämistä. Pieninkään rahtu ei katoa lain summasta ennenkuin Pyhä’ Henki tulee ihmisen sisimpään ja kirjoittaa Jumalan tahdon lihatauluihin niin, ettei ihminen pysty rikkomaan jumalan tahtoa ilman siitä seuraavaa kipua. Jos synninteko lakkaa vaivaamasta, niin silloin on paatumus saavuttanut.
Jokohan olisi vettä hahnhen selkään tulut tarpeeksi?
Kun sanotaan; ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat… Niin onko tosiaan niin, että terveet eivät tarvitse, vai eivät tiedä tarvitsevansa?
”Jos jollain on jano, niin juokoon Elämän vettä lahjaksi…”, Mutta jos ei ole jano ja maha on kylläinen?
Mistä ihminen tietää olevansa vääryyttä täynnä, jollei tiedä mikä on suora ja oikea?
Jumalan laki sanoo edelleen: ”Älä himoitse… jolloin me kyllä tiedämme mitä meille on sanottu, mutta emme välitä siitä, kunnes tajuamme, että juuri se on meidän syntimme syvintä olemusta… Me emme välitä enää Jumalan sanomisista, olemme paatuneita ja täysin rikoksiimme hukkuneita. Ilman omaatuntoa ja vailla lähimmäisen rakkautta, ilman hyvää tahtoa…Täysin penseitä ihmisraunioita… Rakastamme vain pimeyttä ja kuolemaa… Jos silloin tulee luoksemme Jumalan Sana… Jeesus Kristus.
”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä” Ps.130