Kuvassa armaani prinsessa Colette kotonamme Someron Ollilan kylässä Tamiolan talossa.
Kahdestaan elämme eläkeläisinä ja ihmettelemme maailman menoa. Paljon olemme kulkeneet yhdessä evankeliumia julistaen, minä puhuen ja hän laulaen. Nyt jo kotona hiljakseen, vanhuuden lepoa kokien, rauhaisaa aikaa vietämme, menneitä muistelemme, eletystä iloitsemme, tulevaisuus Jumalan käsissä turvaisissa, mielemme avoinna eteenpäin katseemme luomme, kiitoksen Herralle tuomme.
Samaan aikaan kun saamme asua maailman onnellisimmassa maassa, kuulemme uutisia mitä erilaisimmista ongelmista. Ukrainassa soditaan, kun Venäjä on hyökännyt sinne. Monissa maissa kansa on noussut kaduille mielenosoituksiin, milloin mistäkin syystä.
Välillä tuntuu että kielenkäyttökin on koventunut mitä erilaisimmilla aloille. Yhteiskuntaamme vaivaa kilpailu kuulluksi tulemisesta. Jotkut siis ajattelevat, että kovemmin huutamalla saa äänensä kuulumaan.
Nyt ovat vallassa röyhkeys ja kovuus,
nyt on kuohunnan ja kiihkeän vihan aika.
Uskollisuus omalle kutsumukselleen on elämän suuria kunnian aiheita. Toisinaan meitä voidaan koetella monin tavoin. Joillekin elämä on helpompaa kuin toisille. Jokaisen on käytävä läpi omat vaikeutensa. Muutoin ei voi kestää, kun koettelemusten aika tulee.
Patriarkka Abraham koki valtavan koettelemuksen. Jumala kutsui häntä uhraamaan poikansa Iisakin. Aiemmin hän oli saanut lupauksen, että juuri tämä poika tulee viemään hänen henkistä perintöään eteen päin. Hän joutui sisäiseen ristiriitan. Toisaalla mielessä oli Jumalan lupaus tulevaisuuden aukeamisesta Iisakin kautta, ja toisaalta tässä uhraamisen kehotus.
Abraham ratkaisi ristiriidan suostumalla Jumalan käskyyn.
Heprealaiskirje kirjoittaa luvussa 11
17 Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, 18 vaikka hänelle oli sanottu: »Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.» 19 Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Tilanne ratkesi. Enkeli toi Jumalan sanan Abrahamille. Abrahamin kuuliaisuus oli todettu. Koetus oli voitettu. Paikalle tullut eläin oli uhrattava. Abrahamin kokema koettelemus muodostui Vanhan testamentin uhriteologian peruskertomukseksi. Eläimen uhrissa tulee sovitus Jumalan kansalle. Syntien anteeksi antamus ja elämän yhteyden vakuus Jumalan edessä.
Myöhemmälle Pyhän kansan elämässä tapaus tuli hyvin tärkeäksi. Kuningas Salomo rakennutti Jerusalemin temppelin samalle paikalle. Niinpä jokainen temppelissä toimitettu uhri sai hengellisen syvyysulottuuvuden, kun sitä tarkasteltiin patriarkka Abrahamin kokeman koettelemuksen lävitse.
Eikö Abraham osoittautunut uskolliseksi,
kun hänet pantiin kokeeseen,
ja eikö Jumala katsonut hänet vanhurskaaksi?
Jumalan suunnitelmien suuressa näkymässä meille aukeaa näköala eteenpäin. Abrahamin saama koettelemus poikansa uhraamisesta sai koko maailmankaikkeuden ytimiin ulottuvan näköalan, kun Jumala itse antoi täydellisen sovintouhrin Golgatan kummulla. Isä uhrasi ainosyntyisen Poikansa ja näin koko maailma sai sovinnon Jumalan kanssa. Kolmiyhteisen Jumalan ikiaikaisen pelastussuunnitelman palaset loksahtivat paikoilleen. Jumalan vanhurskaus ojennettiin ihmiskunnalle ja meille on auennut tulevaisuus ja toivo.
Jeesus on se Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin, kuten Johannes Kastajakin sanoo, Joh. 1:29-30:
Jumalan Karitsa
29 Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi:
»Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
30 Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’
Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Jeesus tulee Jerusalemiin. Siellä hänet otetaan kiinni ja pitkänäperjantaina hänet ristiinnaulitaan. Pääisiäisenä hän nousee kuolleista. Näin pelastustyö toteutettiin ja näin se tuodaan meidänkin luoksemme. Tämä merkitsi Jeesukselle alennustien käymistä. Hän joutui koetukselle, mutta voitti koetuksen. Hän kulki koko ristin tien perille asti. Näin koko maailma sai sovituksen. Tämä merkitsee Jumalan täydellisen rakkauden esiin tuloa. Jumala teki kaiken valmiiksi. Näihin uskomme syvimpien sydämen sykkeen tapahtumiin meidät johdattaa palmusunnuntai.
SUNNUNTAI 2.4.2023
Palmusunnuntai
Kunnian kuninkaan alennustie
Päivän apokryfiteksti 1. Makk. 2:49–64
Kuoleman lähestyessä Mattatia puhui pojilleen näin:
– Nyt ovat vallassa röyhkeys ja kovuus,
nyt on kuohunnan ja kiihkeän vihan aika.
Poikani, taistelkaa kiivaasti lain puolesta,
antakaa henkenne isiemme liiton tähden.
Muistakaa niitä tekoja,
joita isämme aikoinaan tekivät,
ja hankkikaa tekin itsellenne
suuri kunnia ja kuihtumaton maine.
Eikö Abraham osoittautunut uskolliseksi,
kun hänet pantiin kokeeseen,
ja eikö Jumala katsonut hänet vanhurskaaksi?
Joosef noudatti ahdingossaan Jumalan lakia,
ja hänestä tuli Egyptin valtias.
Esi-isäämme Pinehasia ajoi pyhä kiivaus,
ja hän sai lupauksen ikuisesta pappeudesta.
Joosua täytti saamansa käskyn,
ja hänestä tuli Israelin tuomari.
Kaleb todisti rohkeasti kansan edessä
ja sai maasta itselleen perintöosan.
Daavid oli hurskas ja peri valtaistuimen,
kuninkuuden, joka kestää ajasta aikaan.
Elia puolusti kiivaasti Jumalan lakia,
ja hänet otettiin taivaaseen.
Hananja, Asarja ja Misael uskoivat,
eivätkä liekit surmanneet heitä.
Daniel oli puhdassydäminen,
ja hän pelastui leijonien kidasta.
Nähkää siis: ne, jotka panevat toivonsa Herraan,
pysyvät lujina ja voitokkaina.
Näin käy polvesta polveen.
Älkää pelätkö synnintekijän puheita,
sillä hänen loistostaan ja kunniastaan
tulee tunkion täytettä ja matojen ruokaa.
Tänään hän on valtansa kukkuloilla,
huomenna häntä ei enää ole,
sillä hän on palannut maan tomuun
ja hänen aikeensa ovat rauenneet tyhjiin.
Olkaa urheita, poikani,
ja puolustakaa lujasti lakia,
sillä laki teidät vie kunniaan.
Mattatian puheessa mainitaan Daniel
Daniel oli puhdassydäminen,
ja hän pelastui leijonien kidasta.
Tässä viitataan tapaukseen, missä Daarejaves antoi määräyksen, että kaikkien on palveltava häntä itseään jumalana 30 päivän aikana. Tämä siis merkitsi käytännössä, että kaikkien oli pidettävä hänen hallintokaupunkiaan rukoussuuntanaan päivittäisiä rukoushetkiään pitäessään.
Daniel kuitenkin jatkoi omien rukoushetkiensa pitämisen kasvot Jerusalemiin päin kääntyneenä eli siis Herraa Jumalaa ainoana Jumalana kunnioittaen. Tästä syystä häntä nimitetään ”puhdassydämiseksi”. Kieltäytyessään Daarejaveksen jumalana palvonnasta Daniel sai rangaistuksena leijonien luolaan heittämisen. Nämä eivät kuitenkaan tehneet mitään pahaa Danielille. Niinpä kuningaskin lausui ylistyksen sanan oikean Jumalan kunniaksi.
Tämä löytyy yksityiskohtaisemmin kerrottuna Danielin kirjan luvusta 6
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/DAN.6/Daniel-6
Danielin kirjan alkukieli on 1:1 – 2:4a heprea, 2:4b – 7:28 aramea ja 8:1 – 12:13 heprea.
Kevätlukukauden 1965 kävimme läpi Vanhan testamentin kaikki arameankieliset tekstit professori Jussi Aron luennoilla Helsingin yliopistossa. Kun olen pitänyt saarnoja tai valmistellut kirjoituksia eri tarkoituksiin näistä arameankielisistä raamatunkohdista, niin hyvin monesti olen lukenut tai kuunnellut äänikirjana nuo kohdat alkukielellä arameaksi. Tätä kommenttia varten Wordprojectin sivustosta https://www.wordproject.org/bibles/audio/44_hebrew/b27.htm