Parannus on kauniinpi kuin ihanin kukka, koska se antaa meille elämän uudistuksen Jumalan edessä ja näin me saamme käydä uudistuneen paratiisin eli taivaan ihanuuden odottajien joukkoon.
SUNNUNTAI 21.6.2020
3. sunnuntai helluntaista
Kutsu Jumalan valtakuntaan
Ensimmäinen lukukappale Sak. 1:3-6
Jumalan kutsu vetoaa meihin. Herramme pyytää meitä parannuksen tekoon. Näin se ojentaa meille parasta, mitä elämässämme voimme saada: Elävän yhteyden Herramme ja Vapahtajamme kanssa.
Parannus on paluuta kasteen armoon
Pyhässä kasteessa ihminen on otettu Jumalan lapseksi. Tämä merkitsee, että hänellä on syntien anteeksianto ja lupaus Jumalan antamasta taivasosuudesta tämän elämän jälkeen. Kasteen kautta ihminen on otettu Jumalan vanhurskauden yhteyteen ja hänet on puettu Kristuksen pyhyyteen.
Paavali puhuttelee kirjeittensä tavallisia seurakuntalaisia Jumalan pyhiksi. Tämä on ymmärrettävissä niin, että kasteen lahjana Jumalan perheväki on pyhää kansaa, Kistuksen pyhittämää.
Schmalkaldenin opinkohdissa Luther puhuu, miten Jumalan sana puhuttelee meitä sekä lakina että evankeliumina.
Laki kertoo meille totuuden itsestämme ja tilastamme
Luther sanoo:
Tämä on Jumalan salama, jolla hän kaataa yhteen kasaan sekä julkisyntiset että tekopyhät. Kenenkään hän ei anna olla oikeassa, heidät kaikki hän ajaa kauhuun ja umpikujaan. Tämä on vasara, josta Jeremia sanoo: (Jer. 23:29 ”Minun sanani on vasara, joka kalliot musertaa.” Tämä ei ole ihmistekoista katumusta (activa contritio) vaan todellista sydämen tuskaa, kuoleman kärsimistä ja kokemista (passiva contritio).
Tällaista on oikean parannuksen alku. Ihmisen täytyy kuulla tämä tuomio: Kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keitä ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä te sitten olettekin. Tässä ei kukaan ole hurskas.
Evankeliumi puolestaan kertoo meille,
että Kristus on armollinen ja me saamme panna täyden luottamuksensa hänen armoonsa.
Tätä lain virkaa hoidettuaan Uusi testamentti heti julistaa evankeliumin lohdullisen armonlupauksen, joka on uskossa otettava vastaan. Niinpä Kristus sanoo (Mark. 1:15: ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi”, se merkitsee: Muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni.
Luther selventää vielä uudelleen sitä, mitä merkitsee, että Jumalan sana on evankeliumia
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: ”Missä kaksi on kokoontunut…” (Matt. 18:20.
Lukukappaleemme korostaa Jumalan työtä parannuksen perustana. Jumala katsoo kansansa puoleen. Hän palaa meidän luoksemme.
– Palatkaa minun luokseni,
niin minä palaan teidän luoksenne,
sanoo Herra Sebaot.
Herra Sebaot – Kaikkivaltias Jumala
Sakarjan kirjassa käytetään Jumalasta puhuttelua Herra Sebaot, Jumalan joukkojen Herra. Kreikankielinen käännös antaa astaavassa kohdassa käännöksen, että Herra on Kaikkivaltias Jumala. Samalla sanalla uskontunnustuksessamme sanotaan, että uskomme Jumalan, Isään Kaikkivaltiaaseen. Kun siis lausumme uskovamme Jumalaan Kaikkivaltiaaseen sanomme samaa kuin Vanhan testamentin pyhät puhuessaan Herrasta Sebaotista.
Kuten lukukappaleemme sanoo:
Jumala sanoi profeetta Sakarjalle:
”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
Tässä vielä 3. sunnuntain helluntaista ensimmäinen lukukappale
Sak. 1: 3-6
Jumala sanoi profeetta Sakarjalle:
”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
– Palatkaa minun luokseni,
niin minä palaan teidän luoksenne,
sanoo Herra Sebaot.
Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’ Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra.
– Missä isänne nyt ovat?
Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti?
Mutta minun sanani ja käskyni,
jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa,
ovat kaikki käyneet toteen
teidän isienne kohdalla.”
He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.”
Korkein, jumala, on kutsunut meitä kaikkia ihmisiä syntyessämme tänne maailmaan lähimmäisen rakkauden ja samanlaisen ihmisarvostuksen merkeissä. Sen ymmärtäminen on ilman mitään maallista jäsenyyttä hänen lahjansa meille kaikille ihmisille aina ensimmäisestä alkaen.
Sinä Matias vetoat Lutheriin niinkuin Hitlerkin aikanaan. Taidatte olla uskonveljiä ainakin Lutherin suhteen.
Reino
Hitler käytti Lutherin nimeä kantavaa tekstiä tasan tarkkaan päinvastaiseen tarkoitukseen, kuin mitä minä käytän oman aikansa oppineimmasta miehestä, jonka kirjallinen tuotanto oli niin laaja, että vasta viime uosisadalla kuulemma on uudenaikaiselle sähköisellä tekstintuottokoneella päässyt useampaan merkkiin kuin Luther aikoinaan.
Lutherin suuri ja merkittävä löytö oli se että hän oli katolisen perinteen ytimestä löytänyt periaatteen jota hän pyrki toteuttamaan tuotannossaan, nimittäin että Jumalan sana on uskon elämän varsinainen ohje ja mittanuora.
Sunnuntain tekstit ja pyhän aiheen lyhyt esittely on luettavissa osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-21-6-2020/
Texterna och deras centrala tema presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-21-6-2020/
Matias, mitä ajattelet luterilaisen myöhäisortodoksian ja pietismin synteesin parannusopista ja kysymyksenasetteluista? Siinähän tehtiin yhtäältä ero suuren ja pienen parannuksen (=kristityksi tulon ja kristittynä elämisen) sekä toisaalta armotilasta langenneiden ja siinä säilyneiden tekemä parannus? Tuo jako vaikuttaa edelleen mm. lestadiolaisuuden opissa pelastuksesta.
Marko
Kiitos hyvästä kysymyksestä.
Mielestäni kristityksi tulo tapahtuu aina kasteessa.
Kasteen vaikutuksesta sitten seuraa jokapäiväinen parannus, kuten Luther sanoo
Tämä ei ehkä ihan suoraan anna vastausta kysymiesi vaihtoehtojen välillä, mutta mielestän tämä on aidosti luterilainen tapa nähdä asia.
Matias, näin minäkin toki lähtökohtaisesti ajattelen. Systemaatikkona ja teologian historiaan kaivautujana olen samalla huomannut, että tuo Lutherin kuvaama kasteen merkitys ei ole tyhjentävä vaan vaatii täydennyksekseen ainakin Ison katekismuksen esille nostaman kysymyksen: miten silloin, kun kasteen harjoitus eli usko ja parannus ovat ”katkolla”? Suuri parannus olisi jokseenkin sama kuin kristityksi tulo ja jokapäiväinen parannus kasteessa elämistä. Ajatteletko, että voidaan sanoa Lutherin sanoja aika kirjaimellisesti tulkiten, että suorastaan valtaosa kastetuista olisi joutunut ”katkolle” ja tarvitsee paluuta armon osallisuuteen? Vai onko koko asia jätettävä avoimeksi? Joka tapauksessa ajattelen itse, että emme voi nähdä kenenkään sisimpään. Ja samalla meiltä on jäänyt unohduksiin oikein ymmärretty parannussaarna. Ts. ehdoton lain tuomionjulistus sekä ehdoton armon julistus.
Marko
Olen hyvin varovainen arvioimaan toisten ihmisten uskoa. Jumala yksinään on sydänten tuntija. Me puolestamme voimme tehdä valitettavan usein suuriakin virheitä, jos lähdemme ruotimaan toisten ihmisten uskonelämää. Omalta puoleltani pyrin vain julistamaan evankeliumia niin selkeästi kuin pystyn ja luotan siihen että Augustanan viidennen artiklan mukaisesti Pyhä Henki sitten synnyttää uskon niissä, jotka kuulevat, missä ja milloin hän itse hyväksi näkee.
Marko
Näen sellaisessa parannuksen käsityksessä, missä kuvitellaan kasteen armon jääneen ikäänkuin katkolle, erittäin vaarallisena, koska se vähentää Jumalan armoteon täydellisetä Jumalakeskeisyyttä ja panee hänen työnsä kohteena olevan ihmisen ikään kuin kaiken keskipisteeksi.
Luther puhuu Hieronymoksen vertauksesta, missä tämän mielestä parannus on toinen lautta joka pelastaa merimatkaajan joka on pudonnut veteen. Luther toteaa että tuollainen halventaa kasteen armotekoa.
Tässä Lutherin asiaa koskeva teksti Isossa katekismuksessa.
Olen puhunut tästä sen vuoksi, ettei kukaan vain päätyisi siihen käsitykseen, että kaste on ollutta ja mennyttä, siitä ei muka ole meille uudelleen syntiin langettuamme enää mitään hyötyä. Tästä käsityksestä seuraa, ettei kasteessa nähdä muuta kuin ohimennyt tapahtuma. Tämä on kauan ollut käsityksemme ja olemme siihen tottuneet. Juurensa se varmasti juontaa siitä pyhän Hieronymuksen kirjoituksesta, jossa sanotaan: ”Katumus on toinen lankku, jonka varassa uiden meidän on pelastauduttava rannalle, kun laiva on haaksirikkoutunut”, nimittäin se laiva, johon me kristikuntaan liittyessämme astumme purjehtiaksemme sillä toiselle rannalle. 26 Tällainen käsitys on kuitenkin riistänyt kasteelta käytön, niin ettei se voi meitä auttaa. Siksi on väärin ilmaista asia tuolla tavalla: eihän laiva voi hajota, koska se on Jumalan säädös eikä meidän tekomme. Niin voi kyllä käydä, että me liukastumme ja putoamme laivasta. Mutta jos joku putoaa, varautukoon uimaan laivan luo ja tarrautumaan siihen kiinni, kunnes pääsee sinne takaisin. Siinä hän voi sitten jatkaa aiemmin aloitettua matkaa.
Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni.
Matias
”Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. ”
”Perkeleen kidasta ” ?????
Tarkoitatatko tällä Naista ja kohtua, kohtukäytävää. Tertullianus sanoi sitä Perkeleen porttikäytäväksi, joka niin helposti houkutteli miehen, Jumalan kuvan, syntiin. ( synnissä siinnyt )
Plinius kirjoitti essealaisista, ’ he eivät palvele Venusta, vain palmut ovat heillä seuranaan. ’ tällä hän tarkoitti, että he eivät avioidu, vaikka sekään ei pidä paikkaansa kakkien kohdalla.
Pieni lapsi imee vielä kauan äidinmaitoa, ’väärentämätöntä maitoa,’ se on hänelle kaikki mitä hän tarvitsee. Kas kun sitä ei ole pahaksi todettu, ja pakotettu korvikkeisiin.
Jos naiset eivät synnyttäisi, teillä ei olisi ketään ketä kastaa.
Kaste aamuruskon helmassa, on Jumalan luoma kaste. Ne kimmeltävät pisarat kesäaamun nurmikolla.
Tarja
1) Perkele on sama Jumalaa vastaan kapinan tehnyt henkivalta, jota myös Paholaiseksi, Saatanaksi ja Kiusaajaksi nimitetään.
”Perkeleen kita” tarkoittaa hänen tapaansa tuhota kaikkea, mihin hän pääsee käsiksi. Elämän, onnen, tyytvväisyyden ja kaiken muun hyvän, mitä Jumala meille on antanut.
2) Nainen on Jumalan luoma ihminen. Siksi mies on täysin tyytyväinen vain saadessaan iloita tästä kaikkein kauneimmasta Jumalan hänelle suomasta elämän onnesta.
3) Essealaisilla oli erikseen ne jotka eivät avioituneet ja ne jotka avioituivat.
Matias Roto ohitat Hitlerin kevyesti eli siksi kysynkin oliko Hitler kastettu?
Entäpä kuinka oli laita hänen seuraajissaan, oliko siellä kastettuja?
Sitten se todellinen kysymys eli miksi kastetut läksivät seuraamaan Hitleriä ja tekemään mitä tämä käski?
Ari
Sinua vaivaa mieletön eksytyksen henki, joka saa sinut kuvittelemaan, että kerran uudestisyntynyt ihminen ei muka voisi langeta syntiin. Olet toivottoman sokea tosiasioille ja väärän opin vallassa. Raamatuhan puhuu, että kaikki ovat syntiä tehneet ja vieläpä nykyisessä tilanteessakin vaikka jo onkin saanut Jumalan lapseuden pyhän kasteen kautta.
Sellainen joka kuvittelee tässä maailmassa päässeensä synnittömyyteen pettää itseään ja tekee Jumalasta valehtelijan.
1.Johanneksen kirje:
1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Tee ihmeessä parannus ja herää itsekeskeisestä harhakuvaisesta omaan napaan tuijottamisesta näkemään elämän realiteetti ja sen että kaikki ihmiset ovat Aadamin jälkeläisinä syntisiä.
Näin ollen kysymyksesi siis menee harhaan, koska et näe saksalaisen sotaan johtaneen ideologian kumpuavan ihmisten synnistä eikä suinkaan siitä avusta, jonka Jumala on syntiä vastaan antanut.
Syytät siis pelastusrenkaan heittäjää siitä, että hukkuva ei ole halunnut tarttua siihen vaan on mieluummin ollut vetämässä toisiakin pois pelastusrenkaan luota.
Matias Roto minä elin liki 40 vuotta pimeydessä (luterilaisena kastettuna) ja ketä seurasin ja kenen äänen kuulin? Toteutin omia haluja ja himoja, kuten esimerkiksi täytin seksuualisia himojani oman tahtoni mukaan, en edes ymmärtänyt kuinka siitä toiset kärsivät ja kuinka myös itse kärsin.
Entä kun uudestisynnyin, vieläkö eläisin siinä samassa saastutuksessa jossa ennen elin kun olen saanut Jumalan voman, Pyhän Hengen? Tämä erottaa meidät, ilman Jumalan henkeä ei ihminen voi tutkia itseään eikä ymmärrä Jumalan Sanaa.
1. Kor. 2:14
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
Ari
Jos olet saanut parannuksen yhteen osaan elämääsi, niin miksi olet päästänyt pahan erottamaan Jumalan kansan yhteydestä.
Muista ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Kirkko on Kristuksen ruumis eikä kukaan voi olla jäsen Kristuksen ruumiissa olematta kirkon jäsen.
Tarja ja Ari.
Teillä hyvät kommentit. Tulen ottamaan rehelliasen ja realistisen kommentin kunhan Matias kertoo kirkon opin käsityksen. Toivottavasti jo tässä vaiheessa kertoo minkälainen se pappien antama uusi ruumis on ? Pyhä Henki Jumalahan vauin vahvistaa pappien antaman kasteen uuden ruumiin tulemisesta.
Reino
Luther sanoo Pyhästä Hengestä näin (Numerointi minun):
”Mutta yksin Jumalan Henkeä kutsutaan Pyhäksi Hengeksi. Vain hän siis on meidät pyhittänyt ja yhä edelleen pyhittää.
Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi.
Miten sitten tällainen pyhittäminen tapahtuu?
Vastaus kuuluu: Samoin kuin Poika on syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut vallan, jolla hän voittaa meidät omikseen,
samoin Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta:
1) pyhien yhteys eli kristillinen kirkko,
2) syntien anteeksiantaminen,
3) ruumiin ylösnouseminen
4) ja iankaikkinen elämä.
Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.
Luther sanoo omassa kirjassaan Hitlerin tekemän ihmisarvostuksen. Et muuten vastannut kysymyksiini.
Tosiaan Matias, jos olet Korkeimman ajatteluvan kannalla niin vastaat rehellisesti sinulle tehtyihin kysymyksiin. Tuntuu siltä, että sinun oppisi on vaikka kadotuksen tasolta. Ihmisen ei tarvitse olle minkääm organisaation jäsen saadakseen Korkeimman hyväksynisen eläämälleen aina ensimmäisestä ihmisestä alkaen.
Reino
Luterilaiset kirkot ovat kautta linjan erottäin päättäväisesti sanoutuneet irti tuosta Hitlerin propagandan käyttämästä kirjasta. Haaskaat siis ruutia ampumalla tyhjään sellaista oksaa kohti, josta riistalinnut lähtivät jo vuosikhymmeniä sitten.
Toisin kuin väität, niin vastasin kysymykseesi. Totesin siinä sen miten hän otti katolisen opin perinnöstä sen keskeisen periaatteen, että kaikki opit on tutkittava Raamatun sanalla.
Kerroin myös että hänen tuotantonsa on valtavan laaja, koko maailmanhistorian laajin aina viime vuosisadalle saakka, kunnes joku kuulemma on ehtinyt kirjoittamaan muutama merkin enemmän käyttäessään nykyaikaisia sähköisiä kirjoittimia.
Sanoin tämän mielestäni erittäin selkeästi. Seuraan häntä siinä, missä hänen julistuksensa on kaiken kunnioituksen ansaitsevaa ja esimerkillisen suuremmoista: Seuraan Lutherin opetusta hänen opissaan uskon vanhurskaudessa ja Raamatun sanaan luottamuksensa panemisessa.
Reino
Onko mielestäsi joku vastannut sinulle vain silloin, jos hän kaikessa myöntää sinun oppisi sellaisenaan ja ettei ole vastannut silloin, kun vastaus kertookin, että tavassasi on kohtia, jotka ovat hyviä ja siinä on kohtia, jotka eivät täsmää.
Esimerkiksi on aivan oleellista, että ollaksemme Korkeimman Jumalan omia, meidän turvamme on Vapahtajamme Jeesuksen pelastustyö. Ja tähän pelastustyöhön me pääsemme osallisiksi kasteen suuressa lahjassa, jonka Pyhä Henki toimittaa kirkon välityksellä.
Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta yksinkertaisesti siitä syystä, ettei pelastuksen osallisuuteen pääse muutoin kuin Jumalan sanan ja pyhien sakramenttien välityksellä ja juuri nämä Jumala on uskonut kirkon toimitettavaksi.
Matias Roto. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että usko on Jumalan salattu armotyö, parannusta ei saa ymmärtää ”toiseksi lankuksi” ja on hyvä välttää ihmisten sieluntilan liiallista arviointia. Mutta käsittääkseni kastettu voi omalta puoleltaan ajautua eroon Jumalasta ja kasteestaan.ja tällöin hän on joutunut ”katkolle”. Käytännössähän kyse on toki siitä, että kastettukin tarvitsee jatkuvasti lakia ja evankeliumia, joiden kautta Jumala myös uudistaa hänen uskonsa.
Sanookahan kun sika pestään ja se uudelleen rypee niin voiko sen uudestaan pestä?
Marko
On aivan totta, että moni lankeaa pois uskosta. Silloin tarvitaan parannusta. Juuri tätä varten Parannus on meille annettu, että uskostaan pois poikennut saadaan takaisin elävään uskon yhteyteen. .
Tässä nostat esille tärkeän pointin.
Kiitos sinulle siitä.
Ari
Kaste on koko elämän ajan kestävä lahja. Se antaa syntien anteeksiantamuksen koko elämän ajaksi. Sitä ei tarvitse eikä sitä edes pidä mennä uusimaan.
Koska kaste on uudesti syntymä, niin samalla tavalla kuin yksi luonnollinen syntymä riittää koko elämän ajaksi, niin kasteen antama uudestisyntymä riittää aina ikuisuuteen asti taivaan kodin iankaikkiseen elämään asti.
Kun sika ryvettyy niin se pitää puhdistaa. Tämä ei kuitenkaan toteudu sellaisella jumalattomuudella että vastoin Jumalanl sanaa mennään toistamaan kaste, vaan siten että tuosta yhdestä ja ainaosta kasteesta ammennetaan elämän puhtaus koko elämän ajan, uudelleen ja uudelleen jokaisena päivänä aina siihen asti kunnes kerran saamme uudistettuina astua taivaan kirkkauteen.
Uudestikastajien harha on siinä, että he hylkäävät tämän ”possupesulan”, joka heille jo kasteessa on annettu ja sen sijaan yrittävät jollain omilla ”hiuskuivaajilla” ja niiden lämpöisillä tuulilla muka pestä likansa. Sellainen ei puhdista vaan ainoastaan kuivaa lian paaduttavaksi asti.
Syntien anteeksiantoa kun ei voi saada muuta kautta, kuin sitä kautta, jonka Jumala on meille antanut. Muista Raamatun sana: ” —– kaste — syntien anteeksiantamiseksi —”
Synti käsite on Raamatussa. Ei Jeesuksen sanomassa, johon minä uskon.
Miten kaste tapahtui ennen Jeesusta eläneillä 80 miljardilla ihmisellä ? Me kaikki ihmiset alusta alkaen olemme samanarvoisia Korkeimman edessä. Kaste voidaan reahellisesti, realistisesti tulkita Raamatunkin mukaan jäsenyyden ottamiseksi uskonnollisessa organisaatiossa.
Reino
Synti käsite on ollut maailmassa jo ihmiskunnan alusta alkaen.
Kyllä synti oli mukana myös Jeesuksen julistuksessa. Hänhän tuli tekemään tyhjäksi synnin kirouksen ristin kuolemallaan, jolla koko maailman synti kannettiin ja syntien anteeksianto tarjotaan kaikille ihmisille koko maailmassa.
Ihmiskunnan samanarvoisuus tulee esille myös siinä että koko ihmiskunta on perisynnin vallassa ja sellaisena tuomion alainen omissa voimissaan oman itsensä varassa.
Kun Jeesus sitten on tehnyt pelastustekonsa niin periaatteessa se on kaikkien puolesta yhtä lailla ilman pienintäkään erotusta.
Sitten tullaan tähän kysymykseen miksi kaikki eivät ole päässeet tämän pelastussanoman yhteyteen. Tämä on niitä kysymyksiä, joihin meillä ei ole vastausta.
Sen me kuitenkin tiedämme, että meidän ihmisten tehtävänä on kertoa tämä pelastussanoma kaikkeen maailmaan ihan jokaiselle ihmiselle maailmassa. Lähetyskäsky täyttyy vasta kun maailman viimeisinkin ihminen maailman viimeisimmästäkin kansasta on saatettu pyhän kasteen välityksellä Jeesuksen opetuslapseksi.
Kirkko on uskonnollinen organisaatio. Juuri tämän organisaation välityksellä Pyhä Henki tekee työtään voittaakseen maailman kaikki kansat Jumalan lapseuteen.