Riisu kengät jalastasi sanottiin Moosekselle, kun hän tuli pyhälle vuorelle, missä hän sai kutsun johtaa kansansa vapauteen.
Kamerunissa kenkien jaloista ottaminen on merkki kunnioituksesta. Niinpä heimopäällikön eteen käytäessä jokaisen on otettava kengät jaloistaan. Päällikköä pitää tällaisessa tilanteessa puhutella sanoilla: ”Teidän Majesteettinne.”
Myös arkisemmissa oloissa kengät otetaan jalasta aina, kun siirrytään paljaalta lattialta matolle.
SUNNUNTAI 26.7.2020
Kirkastussunnuntai eli Kristuksen kirkastumisen päivä
Kirkastettu Kristus
Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 3:9-15
Jumala kutsui Mooseksen vapauttamaan kansansa. Isaelilaiset olivat joutuneet Egyptissä työorjuuteen. Heiltä vaadittiin valtavia työsuorituksia samaan aikaan, kun heitä sorrettiin. Hallitusvallan tavoitteena oli pitää kansa niin pienenä, ettei heistä olisi uhkaa maan valtaväestölle. Tuohon tilanteeseen Jumalan apu tuli siten, että Mooses kutsuttiin johdattamaan kansansa vapauteen.
Pyhän kansan virka on vapauteen johtamisen virka
Kirkolla on virka. Virka on Jumalan kansan palvelemisen virka. Viran tarkoituksena on tukea Jumalan kansaa.
Näin myös Mooses sai tehtävän Jumalalta. Hänenkin virkansa oli kansaa tukeva. Hänen työkseen annettiin kansan johtaminen vapautukseen.
Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.”
Mooses oli jo iäkäs. Hän oli noin 80 vuotias. Nelisenkymmentä vuotta hän oli opiskellut aikansa parhaita tieteitä Epyptin hovissa.
Apostolien teot 7:22
Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
Nelisenkymmentä vuotta hän oli viettänyt pakolaisena Midianissa ja elänyt Siinain autiomaan keitailla ”erämaata oppien”.
Nyt vanhoilla päivillään hänet kutsuttiin tehtävään, jossa hän kaikki aikaisempi elämänkokemuksensa tuli hyvinkin tarpeelliseen käyttöön. Ulkonainen sivistys oli tarpeen hänen opettaessaan kansaansa tuntemaan Jumalan suuria tekoja. Hänen pitkäaikaista autiomaan oppimisensa puolestaan tuli täyteen käyttöön kokonaisen kansan elossa pitämiseksi hyvinkin karuissa olosuhteissa.
Mooses kuitenkin epäili omia mahdollisuuksiaan tehtävän hoitamisessa. Jumala ei kuitenkaan kutsumustaan perunut, vaan lupasi Moosekselle tehtävän kannalta tärkeimmän voimavaran ja siunauksen nimittäin oman läsnäolonsa. Työ on Jumalan. Siksi myös Jumala itse vastaa lupauksistaan ja työ menee eteenpäin.
Vapautuksen suuri ydin on siinä, että todellisen vapauden todellinen ydin löytyy vapauttavasta jumalanpalveluksesta. Jumalan evankeliumin totuus vapauttaa meidät. Siksi kulttuurin korkein ilmentymä eli liturginen jumalanpalvelus on myös ihmisen todellisen vapauden kannalta kaikkein merkittävin vaikuttaja.
Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Jumalan nimessä pelastus on
Mooses oli kasvanut egyptiläisessä ympäristössä missä erilaisia jumaluuksia palveltiin niiden nimen kunniaksi kuuluvin menoin. Israelilaiset olivat säilyttäneet vanhan patriarkoilta peräisin olevan uskonsa Jumalaan. Heidän Jumalansa siis oli sama Jumala, kuin jo aikoinaan Abrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla.
Tuossa tilanteessa oli luonnollista kysyä, millä nimellä Jumalaa piti puhutella. Jumala antoi vastauksen, joka osoitti, että hän on enemmän kuin mikään nimeltä mainittu egyptiläisten jumalaksi nimittämä palvonnan kohde: Hän on se joka hän on. Hän siis on ainoa tosi Jumala. Hän on. Aina ja ikuisesti sama Jumala. Hänen rinnallaan ei ole ketään toista.
Samaiseen Hän on -nimeen sisältyy myös syvällisempi ulottuvuus: Hän on se joka saa olemaan kaiken olevaisen. Hän siis on kaiken olemassaolovan todellinen alkusyy. Hän on luonut maailman tyhjästä. Koko maailmankaikkeus on hänen kättensä tekoa. Meidän olemisemme ja elämisensä on hänen tekoaan ja aikaansaannostaan.
Jumala sanoi vielä Moosekselle:
”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’
Jumalan heprealaisen nimen Jahve väärinkäyttöä varottiin äärimmäisen voimakkaasti. Tämän sanan esiintyessä Raamatussa siinä lausuttiin Herra -sana, hepreaksi ”Adonai” .
Tämän perinteen mukaisesti myös Raamatun käännöksissä on Pyhän Nimen vastineeksi yleensä pantu sana ”Herra”.
Pyhän kansan vapautuksesta
koko maailman vapautukseen
Jeesus -nimessä kerrotaan, mitä Jumala tekee: ”Herra pelastaa.”
Herra Jumala on pelastanut meidät lähettämällä meille Jeesuksen Vapahtajaksemme. Hänen pelastustyössään vapautus on tullut koko maailman hyväksi. Kuka ikinä häntä avukseen huutaa, pelastuu.
Tässä kirkastussunnuntain
ensimmäinen lukukappale
2. Moos. 3: 9-15
Herra sanoi Moosekselle:
”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”
Jumala sanoi vielä Moosekselle:
”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”
Matias
”Sen sijaan kuvitelma, että Vapahtajamme kuvaukset olisivat sekaannusta useammasta samannimisen elämän kuvauksesta, on yhtä mieletöntä, kuin sekottaa maamme lukuisat Pekat tai Matit keskenään. Kyllä kaikki tietävät että Matti Nykänen on aivan eri henkilö kuin Matti Vanhanen tai aikoinaan kuuluisa radioääni Pekka Tiilikainen eri henkilö kuin Pekka Vennamo. ”
En puhunut sekaannuksesta vaan tietoisesta toiminnasta, sinähän kerroit että kaikki kirkkoisät ovat lukeneet Josefuksen teoksia.
Kyllä monista henkilöistä voi ottaa ominaisuuksia ja liittää ne yhteen henkilöön, jolloin siitä tulee yhdenlainen, joka on vähän kaikenlainen. Puhutaan yhdestä niinkuin monesta. Kun se vielä on hengestä syntynyt, ei tarvita fyysisesti naista ja voidaan puhua neitseeellisestä syntymästä. Kuten sanotaan ”Yksin isästä syntynyt. ” Yksi isä, vaikka kirkkoisiä on paljon. Baa on isä ja siitä myös paavi.
Mikä noita luettelemiasi henkilöitä yhdistää, niin ainakin sana ’mies’, ja miehiä on monenlaisia. Aina ne jossakin hyppelee, tai jotakin selostaa.
Tarja
Josefuksen kopiointi alkoi toden teolla vasta, kun keskiaikainen kirkon tekemä kulttuurityö pääsi vauhtiinsa munkkien alkaessa kopioimaan vanhoja klassisia käsikirjoituksia ja sen jälkeen kun kirjapainotaito oli keksitty. Sen jälkeen vasta ihmisillä oli varaa hankkia kopioita, vaikka ne tuolloinkin vielä olivat tavattoman kalliita-
Kirkkoisien aikana käytössä oli ikivanha juutalainen perinteen siirtymän keino. Asiat opeteltiin ulkoa ja niiden opettajien ketju oli täysin tiedossa, kuka oli aloittanut opetukses, kuka oli kuulija, ja kuka oli tämän kuulija jne.
Tämä ikivanha juutalainen perinteen ketjun tärkeys on yhä edelleen käytössä katkeamattoman piispuuden käsitteessä ”successio apostolica” eli ”apostolinen seuraanto”. Tämä mukaisesti luotettavana tietona pidettiin sellaista, jonka opettajien ketju on katkeamaton. Näin olivat juutalaiset kertoneet perinteensä jo vuosisatoja ja näin myös kirkko aloitti perinteen kertomisen niin että opettaja aina opetti tärkeimmät asiat ulkoa oppilailleen, jotka edelleen opettivat ne ulkoa seuraajilleen ja samalla välittyi keneltä mikäkin tieto oli peräisin.
Tapasi esitellä nykyaikaisten vapaasti kirjailevien teosten ideoiden vaikutuksien vuorovaikutusta ja niistä syntyvien uusien kokonaisuuksien keräämistä, niin tällainen tapa ei alkuunkaan tee oikeutta ikivanhan juutalais-kristillisen perinteen siirron erityiselle huolellisuudelle oman perinteensä ketjujen täsmätyölle, jossa perinteen ketjun tarkka seuranto oli totuuden takeena ja jonka varassa perinteen luotettavuus oli taattu erittäin täsmällisesti. Eräskin rabbi tuli kerran yhteen synagoogaan, jossa ei ollut yhtä juhlakääröä. Rabbi pyysi kirjoitustarpeita ja välineitä. Ne annettiin hänelle ja hän kirjoitti koko juhlakirjan ulkomuistista alusta loppuun ilman minkäänlaisia vaikeuksia, koska kaikki oli hänelle yhtä selvää, kuin jos hän olisi pitänyt jotain vanhempaa käsikirjoitusta edessään mallina.
Kirkkoisien suuri merkitys on siinä, että he edustivat juutalaisen metodiikan parasta puolta luotettavan ja tarkan perinteen seuraamisen ketjuissa aikana, jolloin nykyisten Uuden testamentin käsikirjoitusten lukumäärä oli vielä muutamia kymmeniä tai muutamia satoja monien tuhansien kirkon seurakuntien ollessa jo toiminnassa.
Vielä 200 -luvun alussa tekstien hinta oli valtava. Vain rikkaimmilla oli varaa tehdä niin kuin kirkkoisä Origeneella, että hän luki hitaasti ääneen alkuperäistä tekstiä ja 16 kirjuria kirjoitti näin luetun tektin. Mutta hänellä olikin aikansa suurinpia kirjastoja Välimeren itärannikolla.
Vasta kultaisen keskiajan munkkien suuren kulttuurityön alettua käsikirjoituksia alkoi tulla enemmän.
Voimme todeta kristittyjen valtavan kulttuuriaktiivisuuden siinä, että kaikesta nykyaikaan verraten vaatimattomastakin kopioiden määrästä huolimatta, Jeesusta koskevan luotettavan perinteen kuvaavien tekstien käsikirjoitusten määrä kuitenkin on niin suuri, että siinä missä monien muiden antiikin teosten alkutekstin valinnassa liikutaan sillä tasolla, että kuuluuko tämä tai tämä luku mukaan teokseen vai eikö, niin kristillisten teosten vertailussa keskustellaan onk tässä kirjoitettu tämä tai tämä kirjain mukaan, siis esimerkin omaisesti, onko tässä kirjoitettu ”vähintään” vaiko ”vähintäin”.
Tarja
1) Isä sanasta
”Isä” on hepreaksi ”אָב”, ”’āḇ”, vanhaksi arameaksi אַב ”’aḇ”, klassiseksi kreikaksi ”πατήρ” ”patēr”, nykykreikaksi πατέρας, pateras, latinaksi ”pater” jne
Mitä kieltä edustaa sana ”baa”?
2) Toiseksi
Kun vuoden 70 AD Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen ylipappi menetti mahdollisuutensa koota koko juutalaisuutta yhteen, niin juutalaiset perustivat vastaavaa yhdystehtävää varten ”ylirabbin” eli ”patriarkan” eli ”paavin” viran, jonka tehtäväksi tuli koko synagogajuutalaisuuden kokoaminen. Tuolloin myös kirkon puolella koko kirkon ylimmiksi viroiksi perustettiin patriarkkojen eli paavin virat, joiden tehtävänä oli toimia kaikkien alueensa piispojen esimiehenä. Näin muodostuivat Aleksandrian ja Rooman paavien virat ja Jerusalemin ja Syyrian Antiokian patriarkkojen virat (myöhemmin sitten myös Konstantinopolin tultua Rooman pääkaupungiksi Konstantinopolin patriarkka.
Näin vanhana aikana tehtävät tässäkin olivat yhteneviä juutalais-kristilllisessä virkarakenteessakin.
Matias
Sinun tulkintasi mukaan Jeesus saarnasi temppelissä ja oli aikansa oppinein mies.
No hyvä on, Josefuksen kirjassa on yksi Jeesus niminen ylimmäinen pappi, joka pitää fiksun puheen idumealaisille, niille hurjimmille kapinallisille. Jotka syyttivät pappeja maan kavaltamisesta, eli roomalaismielisyydestä. Maan luovuttamisesta roomalaisille. Olivat kokoontuneet kaupungin ympärille vihaisina, etten sanoisi raivostuneina.
Mutta olisko tämä mies mennyt temppeliin riehumaan, ei todellakaan. Kyllä hän ymmärsin rahan arvon, kun oppinut oli. Köyhistä ja orvoista piti pitää huolta ja joskus tarvittiin myös palkkasotureita.
Se oli toinen Jeesus, joka temppeliin meni varoitushuutonsa kanssa. Varoitus oli temppeliä ja maata koskeva. ” ääni kuuluu idästä ja ääni kuuluu lännestä, ääni neljältä ilmansuunnalta, ääni Jerusalemia ja temppeliä vastaan. ” Jotenkin ajankohtainen vieläkin, vaikka oli vain yksinkertainen maalaismies.
Olisko pappi Jeesus mennyt Martan ja Marian luokse syömään, tai fariseusten luokse syömään pesemättömin käsin. Tai herättämään Lasarusta kuolleista. Eiväthän papit edes menneet kuolleiden lähelle. Tai olisko hän kuljeskellut miesjoukon kanssa paljain jaloin pitkin Galilean kyliä. Ei olisi, kyllä heillä muita hommeleita, niinkuin hallitushenkilöillä on.
Olisko pappi Jeesus antautunut naisen voideltavaksi kuolemaa varten, ei hän olisi edes ehtinyt, kapinalliset surmasivat hänet ja muitakin pappeja. Ja yllätys, yllätys, yksi kapinapäälliköistä oli myös Jeesus niminen.
Näin voisimme todeta, että Jeesus surmasi Jeesuksen ja Paavali sanoo: ”Jos joku julistaa teille toista Jeesusta, niin sen te hyvin kestätte.” Hän siis tiesi, että muitakin Jeesuksia oli.
Tietysti voidaan väitellä siitä, että evankelimin Jeesus oli jo kuollut tuossa vaiheessa, mutta kuka sitä huomasi, kun Jeesuksia vilisi siellä ja tuolla.
Tarja
Kuten jo edellä olen todennut, niin Mooseksen seuraajalla oli monta kaimaa myös meidän Vapahtajamme aikana. Tämä siis on ennemminkin lähtökohtaoletamus kuin jäkitoteamuksen piiriin kuuluva todellisuus.
Useiden samannimisten erottaminen toisistaan ei koskaan ole ollut ongelma niille, jotka ovat kuluneet näiden ihmisten lähipiiriin. Ongelmia tällainen tuottaa vain sellaisille, jotka eivät ole eläneet noidessa ympyröissä pidempiä aikoja.
Esimerkiksi kirjailija Otto Mannisen kotikylässä asui yhteen aikaan kymmeniä Otto Hokkasia. Kun nuorena pappina piti mennä onnittelemaan joitain näistä kymmenistä Otto Hokkasista, niin kysyin vain kylän puhelinkeskuksesta ”sentraalisandralta” tietä juhlasankarin luo, niin aina reitti oli täsmälleen oikean Otto Hokkasen luo eikä koskaan tullut pienintäkään sekaannusta.
Samalla tavoin kyllä nuo Jeesukset olivat juutalaille ihan selviä, niin ettei nykyajan vähemmän asioihin perehtyneitten tapaa sotkea asioita pidä ottaa lukun silloin kun meillä on selkeää tietoa luotettavista lähteistä.
Tämä pappi Jeesus olisi tietysti voinut sanoa kapinallisille; ” te olette isästä perkeleestä, kyykäärmeen sikijöitä, murhaajia alusta asti, ettekä voi välttyä helvetin tulelta,,. ”
Mutta ei hän sano, hän puhuu hyvin fiksusti ja asiallisesti kiihtymättä ollenkaan, hän hallitsee itsensä ja selittää asiallisesti, että teillä on väärä käsitys , eivät he ole luovuttaneet kaupunkia kenellekkään.
Tarja
Nykyajan eri olosuhteissa eläville saattaa tulla yllätyksenä jopa sellainen seikka kuin että Raamatussa on myös Jeesus Siirakin kirja. Eivät ole ehkä kuulleetkaan ja hämmästyvät kun kuulevat sen kuuluvan täydellisen Raamattuun. Se on yksi Deuterokanonisista eli Apokryfikirjoista ja se on kirjoitettu parisen sataa vuotta ennen Vapahtajamme esiintymistä julkisuudessa eli siis aikaväliä on saman verran kuin Napoleonista meidän päiviimme. Silti on sellaisia, jotka voivat sotkea jopa näin kaukana toisistaan olevia henkilöitä.
Ei siis ihme, jos useampi sekottaa suunnilleen saman sadan vuoden sisällä eläneitä kaimaksia toisiinsa.
Olen muuten kuunnellut Jeesus Siirakin kirjan äänikirja muutama viikko sitten valmistellessani elokuun viimeisen sunnuntais eka lukukappaletta Sananlaskujen kirjasta Snl. 18: 4-8, 21. Molemmat kirjat sisältävät paljon samantapaisia ajatuskulkuja edustavia mietelmiä.
Tästä osoitteesta voi mennä valikkoon Avaaa Raamattu ja sieltä edelleen apokryfeihin ja sieltä edelleen Sirakin kirjaan
https://raamattu.fi/
Vanhin käännös suomalaisessa Raamatussa Siirakin kirjasta on
https://www.finbible.fi/Biblia1642/Apokryfikirjat/Jesus_Sirach1.htm
Tästä voi sitten edelleen mennä vuosien 1776 ja 1938 käännöksiin.
englanniksi kirja löytyy tästä osoitteesta
https://selfdefinition.org/christian/Ecclesiasticus-The-Book-of-Sirach.pdf
Matias
” Mitä kieltä on sana ” baa”
Sanotaan sitten, pa, tai papa. Jos se selventää asiaa.
Tarja
Hyvä lohkaisu
Muutoin lyhenteitä käytetään muutamissa kielissä kunnioituksesta. Niinpä vaimoni prinsessa Coletten nimitys Kamerunissa tavallisissa arkitilanteissa on Tata Co, missä siis nimestä Colette käytetään vain alkuosaa ilmoittamaan, kenestä puhutaan.
Matias
Minulla on Raamatussa Siirakin kirja.
Hän pitää avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia äitinsä häpeämerkkinä, joilla ei ole mitään toivoa, ei elämässä eikä kuolemassa.
Kannattaa muistaa, että Jeesuksella ei ollut maallista isää, ei minullakaan, meillä on vain isäpuoli.
Tarja
Jeesus Siirakin tähtäyspisteensä oli siinä, että jokaisella lapsella olisi elämän tarpeet turvattuna ennen kuin lapsia hankitaan. Hänen tavoitteensa siis oli sellaisten tilanteiden ennalta ehkäisy, missä lapsi kärsisi nälkää koko lapsuutensa . Tuohon aikaan nimittäin myös isistään orvoiksi joutuneilla lapsilla oli nälkä lähes jokaviikkoinen vieras.
Myös Raamatussa puhutaan tällaisten lasten huolehtimisen puolesta. Koska tuossa yhteiskunnassa lapset naitettiin jo hyvin nuorina, niin myös hyvinkin nuorille tytöille syntyneet lapset olivat jo aviolapsia. Näin ollen isättömien lasten huolentimisen puolesta puhutaan vain sanan orpo välityksellä, mutta jo näihin kohtiin sisältyy ajatus myös muutoinkin huolehtia yhteiskunnan vähäosaisista.
Otan tähän muutaman tällaisen jakeen.
2.Mooseksen kirja:
22:22 Älkää sortako leskeä tai orpoa.
Psalmit:
10:14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
68:6 Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa,
82:3 ”Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.
Jeesuksesta ja Marian, ikuisen neitsyen, elämäntilanteesta on jo aikoinaan käyty hyvinkin perusteellinen keskustelu, joten viittaan siihen.
https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/
Tarja
On upeaa, että sinulla on koko Raamattu täydellisenä.
Apokryfisten kirjojen pois jättäminen oli 1800 -luvulla lähinnä taloudellinen kysymys, kun haluttiin saada tavalliselle väestöllellekin mahdolliseksi ostaa Raamatun keskeisimmät kirjat. Sitten tuo tapa on jäänyt valitettavana viiveenä meidänkin aikaamme, kun on muutaman sukupolven aikana käytetty sellaisia kirjoja, missä niitä ei ole ollut. Nyt jälleen niitä on alettu ottamaan esiin yhä useampaan painokseen.
Ruotsissa Bibeln 2000 sisältää jo lähtökuopissaan koko Raamatun.
Matias Roto toteat:””On muistettava Paavalin sana, että jos meillä ei olisi uskoa ylösnousemukseen, niin olisimme muita ihmisiä onnettomampia. Niin merkittävässä asemassa meidän uskossamme on usko iankaikkiseen elämään.””
Mitä Paavali sanoo:
1. Kor. 15:19
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Siis mikä on se toivo ”tämän elämän ajaksi”?
Sanohhan nyt mikä on se toivo josta Paavali puhuu, siis täällä maan päällä elettävä?
Ari
Jälleen sorrut jankunttamiseen. Toistat samaa kysymystä, vaikka olet jo saanut vastauksen tekstissäni, jossa tuon esille kolminaisuusopin näkökulman meidän elämämme tavoitteisiin ja näköaloihin.
Vastauksessani jatkan keskustelua eteenpäin yhdellä vertauksella ja yhdellä otteella entisen Åbo Academin Uuden testamentin professorin selitysteoksesta.
Saaristossa on vesillä liikkujia varten väylävaloja. Ensimmäinen on lähempänä ja alempana ja toinen on kauempana ja korkeammalla. Kun ne ovat samassa linjassa niin silloin tietää kulkevansa oikealla väylällä. Olen verrannut tähän meidän ajallisen elämämme tehtäviä ja tulevan taivaallisen elämän odotustamme näihin valoihin. Lähempi ja alempi on huolehtiminen tämän ajallisen elämän tehtävistämme Jumalan antaman kutsumuksen mukaisesti niin hyvin kuin pystymme. Kauempi on se että pidämme aina meilessämme että taivas on meidän tulevaisuutemme ja kerran elämämme saa täyttymyksensä ylösnousemusta seuravassa iankaikkisessa elämässä.
Silloin kun nämä elämämme kaksi näköalaa ovat hyvin linjassa toinen toisensa kanssa, niin silloin tietää elävänsä oikeaa kurssia elämässään.
Rafael Gyllenberg kirjoittaa tuosta keskustelussamme mainitusta 1. Kor. 15:19 seuraavaa:
Jakeesta 18 alkaen: ” ——- Jos Kristusksen ruumista ei ole, niin Kristuksessa olemista — ei ole, ja silloin ei myöskään ole palastusta nykyisen maailmanajan kadotessa. 19 Siitä taasen seuraa, että toivomme Kristukseen tosin ylläpitää meitä, niin kauan kuin elämme tätä elämäämme, mutta kuoltuamme, jolloin sen pitäisi toteutua, se osoittautuukin herhaksi, ja me, jotka olemme perustaneet koko elämämme sellaiseen pettävään kuvitelmaan, olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Muut ovat eläneet realistisesti ja ottaneet elämästä irti sen nautinnon, mikä on ollut tarjona, kristityt ovat uhranneet kaiken turhan tähden. – Näissä apostolin lyhyissä lauseissa on valtava voima. Ne ovat kuin vasaran iskuja. ”
Matias
Minunkin äitini oli neitsyt, eikä vielä miehestä mitään tiennyt. Hän ei siis pettänyt ketään. Hän ei vain halunnut avioitua minun isäni kanssa, ei halunnut koskaan puhuakaan hänestä mitään. En siis tiedä mitä oli tapahtunut.
Hän ei kuitenkaan tehnyt aborttia, vaan antoi minulle elämän, mikä ei tullut olemaan helppoa uskonnon luoman yleisen mielipiteen takia.
Se tietysti heijastui myös minuun, kuten niin moniin muihinkin kaltaisiini.
Ihailen kuitenkin äitini rohkeutta uhmata aikaa ja sen asenteita.
Ei kukaan tullut sanomaan että Jumala on sinun isäsi, orpojen isä, kuten kirjoitit psalmin sanoin. Ei todellakaan, vaan isättömänä tunsi olevansa kuin hylkyvesa, ilman omaa syytä. Sisuhan siinä kasvoi ja selvitty on.
Parhaalla ystävälläni oli erittäin ankara ja voimakasääninen isä, joka oli väkivaltainen myös heidän äitiä kohtaan. Koska he kuuluivat kylän ns, eliittiin, ja näyttivät ulospäin ihanneperheeltä kivitaloineen, ei muulla ollut merkitystä. Hänet katsottiin kunnon mieheksi, vaikka vaimo kärsi mielenterveysongelmista ja lapset elivät pelossa ja aikuistuttuaan muuttivat mahdollisimman kauas ulkomaille.
Luulen, että he saivat enemmän traumoja lapsuudestaan kuin minä. En nähnyt lapsuudessa kavereillani yhtään sellaista isää, joka olisi herättänyt isäikävän ja kaipauksen. Edes taivaallisen isän, uskonnoista kiinnostuminen tapahtui ihan muista syistä.
Äiti oli itsenäinen ja erittäin työteliäs ihminen, joka hoiti aina asiansa ja velvollisuutensa niissä tapahtumissa mitä milloinkin eteen tuli. Hän oli hyvä esikuva.
Uskonnosta hän ei halunnut puhua mitään, ymmärrettävistä syistä.
Tarja
Kiitos elämäntarinasi kertomisesta.
Olet urheasti elänyt elämääsi. On suuremmoista että kunnioitat äitiäsi.
Tarua vai totta ?
” Muinaisilla ihmisillä oli kiehtovia teorioita. Eräs sisilialainen lääkäriryhmä väitti, että pojat kehittyvät kohdussa nopeammin kuin tytöt, koska he ovat kohdun oikealla puolella, eli lämpimämmällä puolella. Monien mielestä sukupuoliyhteys ja hedelmöittyminen eivät mitenkään liittyneet toisiinsa. He ajattelivat, että tuuli, vesi, kasvit, tai eläimet hedelmöittivät naiset.
Hindut syyttivät – tai kiittivät- iibis lintua, japanilaiset perhosta ja kurkea, jotkut Amerikan intiaanit punakapustahaikaraa ja muinaiset saksalaiset uskoivat haikaraan.
Uudesta-Guineasta itään sijaitsevien Trobriandsaarten asukkaat eivät ilmeisesti myöskään uskoneet, että sukupuoliyhteydellä olisi mitään tekemistä lasten syntymän kanssa; he ajattelivat että lapset saavat alkunsa henkimaailmasta.
Uuden-Guinean papualaisilla oli ilmeisesti kahdenlaisen ajatuksen kannattajia; toiset uskoivat , että virran ankeriaat hedelmöittivät naiset, mutta vielä useammat olivat yllättäen sitä mieltä, että lapset muodotuvat siemennesteestä, joten tiheät yhdynnät olivat välttämättömmiä. ”
Monet suuret kreikkalaiset kirjailijat – tavallisista ihmisistä puhumattakaan – olivat sitä mieltä, että äiti ei ollut lapsen vanhempi, hän oli vain ravinnon antaja- pelto – johon isä oli kylvänyt siemenensä. ( ajatus on voimassa vielä koraanissa )
Aristototeleskin kannatti samaa yleistä käsitystä; lapsi ei saanut mitään naisesta.
Toisaalta Hippogrates, Pythagoras ja Plutarkhos olivat sitä mieltä, että sekä miehissä, että naisissa muodostuu siementä ja että hedelmöittymiseen tarvitaan jonkinlaista eritettä molemmista. ”
Aikojen arvoituksia.
Tarja
Otat esille monia erilaisia käsityksiä. Osa on sellaisia etten ole niistä ennen kuullutkaan, osa on sellaisia joista minulla on joitakin mielipiteitä aikaisempien lukemieni tai kuulemieni tietojen perusteella.
Vain muutamaan pieni kommentti täydentämään näkökulmaa.
1) Keskiaikana oppineet ajattelivat, että miespuolinen sikiö sieluuntuu 40 päivän perästä hedelmöityksestä ja nainen 80 päivän perästä. Tuosta alkaen siis sikiötä pidettiin ihmisenä ja ennen sitä vain biomassana.
Syy tuohon eroon oli siinä, että miehen sukuelimen alkeet rupesivat tulla esiin noin 40 päivän perästä, kun taas naisen sukuelimen aiheet tulivat paljain silmin nähtäviksi vasta noin 80 päivää sikiämisen jälkeen.
2) Usko haikaraan lapsen tuojana esiintyi jo muinaisessa Orientissa muinaisissa kiilakirjoituksissa. Niinpä meidänkin aikanamme lapsille kerrotussa tarinassa haikaran tuomista lapsista on näkyvissä ikivanhan perinteen eläminen tavallisen kansan keskuudessa. Sitä kerrotaan eteenpäin edelleenkin eräänlaisena vapaana tarinana tietämättä sen juuri muinaisissa Kaksoisvirranmaissa.
Matias
Tuosta saa sen käsityksen, että sielu on sukuelimissä .
Eikö se ole kuitenkin henki joka eläväksi tekee, ja sen lapsi, oli sillä sitten mitkä elimet tahansa, vetäisee vasta ulos tullessaan, sitä ennen se on kuin kala vedessä.
Kaloissakin on naaraita ja uroksia, mutta emme kai ajattele että heillä siitä syystä on myös sielu. Tietysti heillä on omanlaisensa tietoisuus, kuten vaaran pelko ja pikkukaloilla turvan etsiminen laumasta, sekä lisääntymisen ja ravinnon tarve,
mutta se on aina ollut samanlainen ja perustuu vaistoon tai ohjelmointiin, joka pysyy aina samana, ei kehity tekemään uudenlaisia ratkaisuja.
Ihmisen kehitys kohdussa on ihme sinänsä, koska ihmisruumis on hyvin monimutkainen ja arvoituksellinen ja yksilöllinen myös. Toinen kehitysvaihe ja kaksitahoinen kasvu alkaa sitten synnytyksen jälkeen, ja siihen tarvitaan taito hengittää ilmaa. Siinä me eroamme kaloista, koska kala kuolee jos se joutuu maalle.
Tarja
Kysymys oli siitä, että sikiö alkoi niin paljon muistuttamaan ihmistä, että se erottui epämääräisestä biomassasta.
Eläimilläkin lisääntyminen on hyvin monimuotoista. hedelmöitys tapahtuu hyvin monella eri tavalla eri lajeilla. Samaten hyönteistenkin joukossa on lajeja, joilla ei ole kotelovaihetta, kuten rukoilijasirkoilla, Mantodea.
Vaillinainen muodonmuutos on myös kummitussirkoilla, Phasmatodea, joihin kuuluu myös maailman suurin tunnettu hyönteinen, Phryganistria chinensis Zhao, jonka pituus on 62,4 senttimetriä ja joka on sormen paksuinen.