Muinaisiin kirjoituksiin perustuvat uskomukset ovat siitäkin mielenkiintoinen kokonaisuus, että kun mennyt ja nykyisyys kohtaavat, ristiriidoilta ja paradokseilta ei voi välttyä. On selvää, että käsitykset, joita pidettiin arkipäiväisinä totuuksina tuhansia vuosia sitten, eivät välttämättä ole sitä enää nykyään.
Aborttiin liittyvät kysymykset kristinuskossa ovat yksi tällainen kokonaisuus. Konservatiiviset ja fundamentalistiset kristityt pitävät aborttia vääränä, sillä se katkaisee hedelmöittyneen elämän. Laajemmin maailmaa tarkastelevat uskovat ja muut taas tulkitsevat, että sikiö ei ole vielä ihminen, jolloin raskauden keskeytyksessä ei ole kyse tappamisesta. He ajattelevat, että on naisen päätös mitä raskaudelle siinä vaiheessa tapahtuu.
Uskonnollisiin uskomuksiin liittyy aina jokin ylimmäinen moraalinvartija, joka kertoo miten asioihin tulee suhtautua. Kristinuskossa tämä vartija on tietenkin uskomukseen sisäänrakennettu Jumala. Ja koska moraalinvartija löytyy, voisi olettaa, että tämä näyttäisi asianmukaisella tavalla esimerkkiä kannattajilleen.
Kristinuskon Jumala on kuitenkin jotain aivan muuta. Hän kyllä Raamatun mukaan pitää elämää pyhänä ja yhtäältä kieltää tappamasta, mutta toisaalla sitten oikein käskee tappamaan viimeistä naista ja lasta myöden.
Jos ajattelemme aborttia sekä sikiöiden ja vaikkapa lasten elämän pyhyyttä, Jumala näyttää Raamatussa esimerkkiä, jonka mukaan aborttien tulisi olla helposti hyväksyttyjä myös konservatiivien ja fundamentalistien arvomaailmassa. Jumala kun on Raamatun mukaan tappanut sikiöitä ja lapsia enemmän kuin kukaan muu koko maailmankaikkeudessa. Pelkästään jo vedenpaisumuksessa Jumala tappoi tarinan mukaan miljoonia lapsia, sikiöitä ja raskaana olevia naisia. Eikä tältä samalta hävitykseltä säästytty Sodomassa ja Gomorrassakaan.
Entä sitten muut käytännön esimerkit lasten ja syntymättömien lasten tappamisesta?
Naahum 3:10 kertoo Herra Sebaotin fantasioimasta vihasta, jossa lapset lyödään murskaksi katujen kulmissa.
Jesaja 13:16 kertoo Jumalan vihasta, jonka sivuosumana lapset lyödään murskaksi vanhempiensa silmien edessä.
Hoosea 13:16 kertoo Jumalan vihasta, jonka johdosta Samarian lapset murskataan ja raskaana olevat naiset viilletään halki.
4 Mooseksen kirja 31:17 kertoo Jumalan käskystä, jossa kaikki lapset ja naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa (siis myös raskaana olevat) tulee tappaa.
1 Samuelin kirja 15:3 kertoo amalekilaisten kukistamisesta, jossa Herra Sebaot käski tappamaan kaikki, niin naiset, lapset kuin imeväisetkin.
4 Mooseksen kirja 16:27-33 kertoo Jumalasta, joka ei keksinyt mitään muuta keinoa todistaa Mooseksen olevan hänen asiallaan, kuin laittaa maan nielemään Korahin ja muutaman muun perhekunnan lapsineen.
2 Samuelin kirja 12:14-18 kertoo Jumalasta, joka näki tarpeelliseksi rankaista Daavidin lasta Daavidin rikkeistä – kuolemalla, kuinkas muutenkaan.
4 Mooseksen kirja 5:11-21 kertoo Jumalan kehittämästä aborttilitkusta, joka annettiin naiselle, jonka epäiltiin olleen uskoton ja raskaana vieraalle miehelle.
Niille, jotka ajattelivat huomauttaa, että vanha testamentti nyt on mitä on, huomautettakoot, että Jumala on Raamatun mukaan muuttumaton. Eikä se Jumala ole eri Jumala riippuen siitä, mitä testamenttia luetaan ja millä suodattimilla. Juuri se sama Jumala, jota pidetään armollisena ja rakkaudellisena, on Raamatun mukaan vaatinut viiltämään raskaana olevat naiset halki ja juottamaan uskottomuudesta epäillyille naisille abortin tuottavaa karvasvettä – ihan vain testimielessä.
Jos Jumala on aborttia vastaan, miksi hän on tehnyt niitä enemmän kuin kukaan muu?
