Jumala on ikuinen ja hänen huolenpitonsa ulottuu koko elämän lisäksi myös kuoleman rajan tuolle puolen.

TÄNÄ SYYSYÖNÄ

Tänä yönä liikkui halla
sumuna joella,
usvana vaaran rinteessä,
ikikuusien, tervaskantojen lomitse.
Vain vuonnelo ja vaadin jängän laidassa
nuuhkivat pohjoisen tuulen tuoksua,
puolukan ja pihlajanmarjan kirpeyttä.

Kaikki kesän vehreys, elämän kukoistus,
voima ja viisaus
– myös kaunis turhuus
kypsyy syksyn sadoksi ja korjataan talteen.

Niin, koivuina ja pihlajina
me huojumme Jumalan tuulessa
ruskaan valmistautumassa.
Kirkas teräksen helähdys,
sairaalan vuoteelta lähtö kotimatkalle,
syksystä talven lepoon,
uuden kevään odotukseen.

( Pentti Tepsa )

Millä tavalla kuolemaan voisi valmistautua? Päivittäinen rukouselämä on myös kuoleman muistamista. Jokainen päivä on lahja. Kun tiedämme läheisemme kuoleman olevan käsillä, emme halua jättää häntä yksin. Läheisyys on lähtijälle tärkeää. Sairasvuoteen äärellä voi myös terve saattaja oppia paljon elämästä.

Kuolemasta voi mielestäni puhua avoimesti myös hyvissä ajoin ennen kriittisiä hetkiä. Kirkolla tutut toimituksensa: Ehtoollisen vietto sairasvuoteen äärellä, rukoushetket, rippi ja keskustelut, jotka voivat juuri oikealla tavalla auttaa avaamaan niitä solmuja, joita läheisen kuolemaan liittyy.

Kristittyinä me uskomme, että kuolema on portti iankaikkisuuteen, kotiin, jonne Jeesus kulki edeltä: Jeesus sanoo: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.” (Joh. 14:1-2) Sydämen kristityn ei silti tarvitse kieltää surun ja kaipauksen todellisuutta. Meillä on toki lupa surra ja etsiä lohdutusta toisistamme, rukouksesta ja Jumalan sanasta.

Jumala on ikuinen ja hänen huolenpitonsa ulottuu koko elämän lisäksi myös kuoleman rajan tuolle puolen. Oman kuolevaisuuden muistaminen oikealla tavalla auttaa parhaimmillaan tervehdyttämään ajallista elämää. Kaikkea mahdollista ei tarvitse saada täällä ajassa. Jumalan mittakaava ottaa aina laskuihin myös iankaikkisuuden.

Pentti Tepsa