”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään. joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:16)
Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan me uskomme Kristuksen syntyneen, kärsineen ja ylösnousseen kuolleista. Mutta tämän lisäksi Kristuksen maanpäällisen elämän historiallinen tapahtumakulku tähtää syntien anteeksiantamukseen. Tunnustuskirjoissa todetaan, että kaikkea muuta on katseltava siltä kannalta, että meille lahjoitetaan syntien anteeksiantamus Kristuksen tähden eikä meidän omien ansioiottemme tähden.
Sen selvittämiseksi, miksi tarvitaan syntien anteeksiantamusta, lähdetääb katsomaan Raamatun alkulehdiltä luomiskertomusta ja ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemusta.
Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumala loi ”taivaan ja maan” ja kaikki mitä siinä oli. Lopuksi Jumala loi ihmnisen. Jumala asetti ihmisen asumaan paratiisiin viljelemään ja varjelemaan maata. Jumala lupasi, että kaikista muista paratiisin puista ihmien sai syödä, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta hän ei saanut syödä. Mutta, mitä sitten tapahtuukaan! Ihmiset rikkovat tuota Jumalan antamaa kieltoa vastaan, ja syövät tuosta hyvä- ja pahantiedon puusta Saatanan houkuttelemina.
Lutherin mukaan Saatanan oveluus tulee ilmi siinä, että tämä yrittää saada ihmisen epäilemään Jumalan sanaa. Lutherin mukaan synnin lähde on epäusko ja luopumus Jumalasta. Aluksi Saatana johdattaa epäuskoon. Luther selittää, että kun synti on epäuskona sydämessä, on seurauksena ulkoinen tottelemattomuus.
Tärkeä kohta syntiinlaskemuuskertomuksessa on Jumalan sanat Saatanalle: ”Minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille. Ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” (1.Moos.3:15). — Luther toteaa näistä sanoista, että vaikka lupausta Kristuksesta ei ole vielä annettu, on kuitenkin havaittavissa, että lupaus Kristuksesta on Jumalan suunnitelmissa. — Tämän jälkeen Vanhassa testamentissa on lukuisia ennustuksia Kristuksesta. — Ensimmäisen ihmisen syntiinlankeemusta sanotaan perussynniksi eli perisynniksi, myös alkusynniksi.
Mitä tapahtuu syntiinlankeemuksen jälkeen? Katolisen kirkon katekismuksessa todetaan tyhjentävästi, että ensimmäisestä synnistä lähtien maailma peittyy suoranaiseen synnin tulvaan: Kain murhaa veljensä aabeli ja synti turmelee yleisesti kaikki ihmiset (Gen. 6:5,12 ja Room. 1:18-32). Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Israelin historiassa näkyy usein syntiä – ennen kaikkea uskottomuutta liiton Jumalaa kohtaa Mooseksen lain rikkomisena. Vieläpä Kristuksen lunastustyön jälkeen synti ilmenee kristityissä monin eri tavoin.
Katsotaan Raamatusta, mitä Paacali kirjoittaa ihmisen syntisyydestä. Kirjeessään roomalaisille (Room. 3:23) Paavali toteaa: ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Paavali ei sano tässä, että melkein kaikki, vaan kaikki (ovat syntiä tehneet).
1. Johanneksen kirjeessä (1.Joh.1:18) todetaan, että ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä”. Ja 10. jakeessa (1.Joh.1:10): ”Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä”.
Tämä tarkoittaa sitä, että se, joka väittää olevansa synnitön, väittää Jumalaa valehtelijaksi.
Mitä synti on?
Luther viittaa syntiinlankeemuskertomukseen ja toteaa, että synti on peräisin Aadamista, jonka tottelemattomuudesta johtuu, että kaikki ihmiset ovat syntisiä (Room.5:19). Luther jatkaa: ”Tämän perussynnin hedelmiä ovat sitten pahat teot, joiden tekemistä 10 käskyä kieltää: näitä ovat epäusko, väärä usko, epäjumalanpalvelus, Jumalan pelon puute, ylimielisyys, epätoivo, hengellinen sokeus eli se, ettei tunneta Jumalaa, eikä välitetä Hänestä. Sitten tulee valehteleminen, Jumalan nimeen vannominen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.”
Sovinto -sovitus
Samalla kun Raamattu yksiselitteisesti osoittaa, että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja rikkoneet Jumalaa vastaan, niin siitä huolimatta Jumala on se, joka haluaa tehdä sovinnon ihmisten kanssa.
Luimme, kuinka Paavali toteaa Roomalaiskirjeen 3 luvun jakeessa 23, että ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”, Paavali jatkaa sitten jakeissa 24-25 (Room. 3:24-25) seuraavasti: ”Mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Jeesus Kristus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänen Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi..” —
Katsotaan vielä, mitä Paavali puhuu Korittolaiskirjeessään (2.Kor.5:19-20): ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa, eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähetteiläitä, jaJumala puhuu meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.”
Toisen korinttolaiskirjeen mukaan Jumala teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa, eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan. — Tässä kohtaa saattaisi herätä kysymys: ”Pääsevätkö kaikki sitten taivaaseen? — Katsotaan, miten Paavali jatkaa puhettaan korinttolaisille: ”Kristuksen työtovereina me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Hän näet sanoo: ”Oikealla hetkellä minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on oikea hetki, nyt on pelastuksen päivä.” (2.Kor.6:1-2) —-
Jukka Thurén kirjoittaa 2.Korinttolaiskirjeen selityksessään, että Kristuksen kuollessa on tehty sovinto maailman kanssa, se on ihmnisestä riippumaton tosiasia. Mutta ihminen voi olla suostumatta sovintoon Jumalan kanssa, tai suostumus voi raueta, niin että armo jää turhaksi. Armon voi saada kuitenkin uudelleen. —- Raamattu korjauksin ja selityksin kirjoittaa, että Jumalan armo jää turhaksi, jos sitä ei parannuksessa ja uskossa oteta vastaan henkilökohtaiseksi pelastukseksi. Oikealla hetkellä ja pelastuksen päivällä tarkoitetaan etsikkoaikaa. (Etsikkoajasta olen kirjoittanut blogin aiemmin.)
Katumus + usko = parannus eli kääntymys. Tästä aiheesta blogi myöhemmin
Hyvä blogi, kiitos Elna.
Jumala on rakkaus! Hän haluaa pelastaa kaikki ihmiset.
Raamatusta löytyy paljon asioita, joita voi verrata nykyaikaan. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 3 luvun 1. jakeesa käärme kysyy Eevalta: ”onko Jumala todella sanonut …”. Nyt kysytään”onko Raamattu todella Jumalan sanaa …”.
”Jukka Thurén kirjoittaa 2.Korinttolaiskirjeen selityksessään, että Kristuksen kuollessa on tehty sovinto maailman kanssa, se on ihmnisestä riippumaton tosiasia. Mutta ihminen voi olla suostumatta sovintoon Jumalan kanssa, tai suostumus voi raueta, niin että armo jää turhaksi. Armon voi saada kuitenkin uudelleen. —- Raamattu korjauksin ja selityksin kirjoittaa, että Jumalan armo jää turhaksi, jos sitä ei parannuksessa ja uskossa oteta vastaan henkilökohtaiseksi pelastukseksi. Oikealla hetkellä ja pelastuksen päivällä tarkoitetaan etsikkoaikaa.”
Lähes säännöllisesti olen lähes iloinnut siitä Raamatun ymmärtämisestä, mikä koskee pelastusoppia, mikä löytyy luterilaisesta opetuksesta, vaikka se on vastoin sitä ydintä, minkä päällä evlut kirkko on. Eli pelastautuminen on vapaaehtoista!?
Ihminen on autuutettu siihen asti kun lapsi ymmärtää hyvän ja pahan. Eli, lapsi ei pelastu kastamalla eikä joudu kadotukseen (eikä limboon) kastamattomana, sillä: ”senkaltaisten on Jumalan valtakunta”. Eli ainakin lapsi on lapsen kaltainen.
Eli toistetaanko Lutheria: ’olen kastettu, olen pelastettu’ vai ’olen kastettu olen pelastuva’.
Siis näitä osasia Raamatusta ja Raamatun ulkopuolelta sovitellaan.
Blogisti lainaa kirkon väärentämää jaetta: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään. joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:16)”
Kirkko on kääntänyt systemaattisesti kaikki tuhoa tarkoittavat sanat kadotukseksi:
”Siten Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainoan Poikansa, jotta kukaan häneen uskova ei tuhoutuisi, vaan omistaisi iäisen elämän.”
Kun Jumala sovitti maailman itsensä kanssa, niin on outoa ajatella, että Kaikkivaltiaan sovituksesta joku puuttuisi. Toki jotkut ottavat sovituksen vastaan tässä ajassa, mutta pelastus realisoituu vasta Herran palatessa, jos saa silloin elää.
Room-11:32 ”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”
Voiko siis joku uskovainen väittää, ettei hän ole tottelematon tai ei ole ollut? Mitä siis on enemmän, jos otta armon vastaan tässä ajassa kuin tulevassa? Kristillisyys on paljolti armon itselleen varastaneiden sisäpiirioppi.
2.Kor.6:1 Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. 6:2 Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla kuulin sinua ja pelastuksen päivänä autoin.” Katso, nyt on suotuisa aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
Apostoli odotti pelastuksen päivää elinaikanaan, mutta hän ei pelastunut, kuten ei kukaan alkuseurakunnasta. Pelastuksen päivä on se päivä, kun Jeesus tulee takaisin. Sitä päivää ei pidä sotkea kysymykseen siitä, kuka pääsee taivaaseen.
https://www.kotimaa.fi/blogit/siten-jumala-maailmaa-rakasti/
En ole ihan vakuuttunut siitä, että se mitä Luther aikanaan opetti ja se miten nämä opetukset nykyisin käsitetään olisi kaikilta osiltaan samanlaisia. 500 vuotta on muuntanut monia asioita kirkossa ja elämässä. Joten miellämme herkästi hänen opetuksiaan omasta näkövikkelistä käsin. Puhutaan esim. Luterilaisesta työmoraalista. Jolloin esim. työuupumus voidaan laittaa tämän syyksi. Samoin hänen taistelunsa harhaoppeja vastaan on käsitetty tämän ajan oikeudenmukaisuuden käsitysten mukaan.500 vuotta sitten usko toimi poliittisten puolueiden tavoin. Joten harhaopit olivat vaarana hallitsijoille ja uhkia kansanousuille. Jos käsittelemme Martin opetuksia, niin kuin aikaa ei olisi lainkaan kulunut tässä välillä, niin löydämme opetuksesta paljon moitittavaa. Pelastusoppi hänellä on kuitenkin täysin selkeä ja oikea. Pelastumme Yksin Kristuksen tähden ja yksin uskosta. Siinä se on kiteytettynä koko kirkon oppi. Kirkolla kuitenkaan ei ole mitään omaa oppia vaan se on annettu ylhäältä ja sitä kirkon tulee julistaa.
Pekka,
Oikein on, että asiat käsitellään niiden oikeissa yhteyksissä.
Raamattu, VT ja UT, ovat sellaisenaan tähän päivään. Ihminen ja Jumala on sama, kuin aikana, jolloin Raamattu sai luettavan muodon. Luther kirjoitti ymmärrettävästi ja ne ovat sellaisenaan nekin luettavissa ja ne ovat evlut kirkon ohje, siinä missä Raamattukin, tai paremminkin Luther kertoo mitä Raamatussa lukee.
Eli Raamattu sellaisenaan sopii sellaisenaan tähän päivään, vaikka aasit on vaihtunut autoihin ja muuta ulkoista on muuttunut.
Pietarin helluntaisaarna on yksi yhteen pelastusoppi. Myös uskoontulleen perusasiat ovat Apostolien tekojen toisessa luvussa. Seurakuntaelämästä, kasteen ja uskovien keskeisen Jeesuksen uhrin painotus, muistelu, eli ehtoollinen, kokosi uskovat rukoilemaan, palvelemaan Jumalaa Hengessä ja totuudessa. Jeesuksen n. kolmen vuoden opetus ja kaikkien apostolien Kirjoitusten tuntemus tuli Pyhän Hengen käyttöön ja Jeesus itse opetti, esim Paavalia, heti kun hän kääntyi muotojumalisuudesta, tuli uskoon.
Evankeliumit sai kirjallisen muodon ja Apostolien teot, ja muut kirjeet tuli kirjoitettua Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kaikki tämä on yksi yhteen sama tänäänkin, luettavissa, ymmärrettävissä ja toteutettavissa.
Kaikki 21 kirkolliskokousta, lähinnä RKK:ohjauksessa ja esimerkiksi Augustinus ja Luther muuttelivat Kirjoitusten tekstiä. Syy on useinkin mainittu asioiden aikaan soveltumattomuus, minkä voi tarkistaa oitis lukemalla alkutekstiä. KJV ja esim Diodatin italiankielinen ovat keskenään täysin samat, vaikka Diodati ei käyttänyt mitään jo käännettyä, vaan käänsi sen alkuperäisestä tekstistä.
Lutherin pelastusoppi ei ole oikea ja sitä toistetaan päivittäin alkuperäisessä muodossa, kuten Thurenin, Juurikkalan, Huovisen, kaikkien arkkipiispojen puheilla ja kirjoituksilla, eli katekismuksen mukaan:
”Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.”
Luther itse kirjaa selvennyksen: ”Olen kastettu olen pelastettu.”
Ajan hammas ei pysty pelastusoppiin. Sitä ei tarvi muotoilla saatikka poistaa siitä tai siihen lisätä. Näistä muotoiluista on monta varoitusta, vt. ”jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.” (2.Piet.3:16b)
Olen kyllä lukenut Lutherin teksteistä senkin, että pelkkä kaste ei ketään pelasta. Joten tuo Reijo veljen ilmaisema kanta ei voi perustua siihen, mitä Martti oikeasti on opettanut. Juuri tuon kaltaisia väärintulkintoja on todella paljon. Martti on tietenkin sanonut myös tuon : olen kastettu ym. Olen kuitenkin varma siitä ettei hän ei ole tarkoittanut sitä, että pelkkä kaste pelastaa hänet.
Martti niemenomaan vastusti jyrkästi tuota Reijon mainitsemaa opetusta. Tietenkin jos Reijo olisi oikeassa, niin Martti ja koko Luterilaisuus olisi harhaa. Pelastumme uskon kautta kristuksen sovitustyöhön. Eikä pelastus ole sidottu mihinkään meidän tekoomme. Uskolla omistamme sen sovituksen itsellemme ja siksi pelastumme. Siihen ei vaikuta mitkään tekemiset, tai tekemättä jättämiset.
Toinen kohta johon olen kiinnittänyt huomioni on se jyrkkä rajanveto jota perustellaan sillä Lutherin lausumalla, ”että meillä on eri Henki”. Tuossa keskustelussa, josta tuo lause on peräisin oltiin täysin yksimielisiä pelastuksen asiasta. Vasta kun keskustelu kääntyy ehtoollisen merkitykseen, niin syntyi kiistaa. Nyt sitten monet Luterilaiset vetoavat tuohon lauseeseen ja pitävät siitä kiinni. Eivätkä uskalla nähdä hengen yhteyttä yli seurakuntarajojen. Jos nimittäin pelastuksesta oltiin yhtä mieltä, niin ei voi mitenkään olla kyseessä eri henki. On vain yksi pelastus ja sama Henki johtaa sen omistamiseen.
Pekka,
Mielestäni kaiken perusta on pelastus, vanhurskautus Jeesuksen työn tähden. Eli Jeesus asuu uskovissa, jotka ovat ”syönneet ja juonneet” Jeesusta, samaa Henkeä.
”Ilman minua te ette voi mitään tehdä”, eli emme ole Jeesuksessa eikä hän meissä. Kuinka paljon voidaan olla Jeesuksessa tai kuinka lähellä pelastusta, niinkuin oli rikas nuorukainen. Ahtaan portin edusta on erittäin tallattu, siinä jopa elää ihmisiä, mutteivät ole sisällä. Tällä en osoittele ketään tässä keskusteluyhteydessä, en varsinkaan sinua.
Sidottu Ratkaisuvalta-kirjassa Luther maalaa erilaisia vaihtoehtoja taivaaseen pääsyyn, mutta aina ratkaiseva on kaste, mikä pelastaa, vaikka uskolla annettaisiin kuinka suuri merkitys.
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Hebr. 11:6. Tässä ratkaisevan asian tiivistyksessä ei mainita kastetta, koska se kuuluu vain niille jotka ovat otollisia, vanhurskautettuja.
Hengen yhteys on tai sitä ei ole. Se on aina vain seuraus uskoontulosta. Vain sillä on merkitystä uskovien yhteyden ja Jumal’yhteyden kanssa.
Lapsikaste ei ole etu eikä haitta, jos ei uskota sen vanhurskauttavaan voimaan, vaikka jopa väitettäisiin sen merkityksen suuruutta.
Mänttäri: ”Mielestäni kaiken perusta on pelastus, vanhurskautus Jeesuksen työn tähden.Mielestäni kaiken perusta on pelastus, vanhurskautus Jeesuksen työn tähden.”
Mänttäri kummasti lainaa Lutherin vanhurskauttamisopin harhoja, ja sitten kuitenkin vakuuttaa, että helluntailaisuudessa Raamattu on auktoriteetti toisin kuin luterilaisuudessa. Väite ei ole sen enempää uskottavat kuin luterilaisuuden tulkinnat.
Olen kysynyt luterilaisilta viisailta yksinkertaisen peruskysymyksen evankeliumin ilmoituksesta. Mitä tarkoittaa vanhurskautus, kun se on käännöskukkanen kreikan oikeamielisyyttä tarkoittavasta sanasta?
”Hengen yhteys on tai sitä ei ole. Se on aina vain seuraus uskoontulosta. Vain sillä on merkitystä uskovien yhteyden ja Jumal’yhteyden kanssa. Lapsikaste ei ole etu eikä haitta, jos ei uskota sen vanhurskauttavaan voimaan, vaikka jopa väitettäisiin sen merkityksen suuruutta.” Täysin samoin olen asian Luterilaisena käsittänyt.
Pelastuksen suhteen, en näe mitään eroa. Pelastus on uskolla otettava vastaan. ilman uskoa ei kaste yksin pelasta.
Miten Tapio on selitettävissä se, että Jumala lukee oman oikeamielisyytensä syntiselle oikeamielisyydeksi ja kuitenkin ilman tekoja? Oikeamielisyys kun kuitenkin tähtää tekoihin. Miten Tapio voit olla oikeamielinen, jollei se oikeamielisyytesi mitenkään näy teoissasi? On totta että oikeamielisyys on oikeaa käännöstä, mutta se on tässä sitä, että oikeamielinen on lapsen kaltainen, joka on kaikessa riippuvainen ”isän” tahdosta. Tämän mielen uskova saa syntyessään uudesti ylhäältä. Hän turvautuu pelastuksen asiassa yksin Jumalan armoon ja Vapahtajamme sovitukseen.
Pesonen: ”Miten Tapio on selitettävissä se, että Jumala lukee oman oikeamielisyytensä syntiselle oikeamielisyydeksi ja kuitenkin ilman tekoja?”
Missä kohtaa Ut:ssa noin sanotaan?
Sitä en kiellä, etteikö jostain opetuksesta voi saada sellaisen käsityksen, että pelkkä kaste riittää. Itse kauhistun tätä erityisesti nuorten kohdalla, joille tuo virheellinen käsitys syötetään helposti rippikoulussa. Jopa huomaamatta. Muuta uskonopin tietämystä ei sitten myöhemmin ole enää edes tarjolla. Joten väärä käsitys jää monen päähän. Sellaista väärää opetustakin varmaan jossain on. Puhutaanhan paljon kasteen armosta. Sekin on harhaan johtava käsite, koska kaste perustuu Kristuksen sovitustyöhön ja sisältää sen. Eikä moni kuulija käsitä tätä yhteyttä. On totuttu vain tästä kasteen armosta kuulemaan, niin se antaa mielikuvan, että kaste pelastaa. Siinä opetuksessa oikaistaan ja mennään ohi ristin evankeliumin.