”Jumala on, vaikkei uskoisi”

Laulaja ja lauluntekijä Juice Leskinen kirjoitti eräässä runossaan: Olen tullut siihen tulokseen, että jumala on. Ei siitä sen enempää. Juice sanoi jumalan olevan, vaikkei uskoisi.

Uskon, että monet – ehkäpä sittenkin useimmat – kuuluvat kirkkoon, koska uskovat Jumalaan. Uskon määrä vaihtelee, eikä sitä mitata tai kysytä. Se on meissä jossain syvällä, ei sitä silloin voi, eikä tarvitse, perustella. Monet lopulta uskovat, vaikka välillä sen kieltäisivätkin. Kirkkoon meidät liittävät myös elämänkaareemme liittyvät tapahtumat kuten ristiäiset, häät ja hautajaiset, joista kirkossa käytetään nimitystä ”kirkolliset toimitukset”.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan pohtinut kirkkoon kuulumista tai etsinyt sille perusteluja, vaikka muun muassa työn ja luottamustehtävien puitteissa sen tehtävän edessä olen usein ollut: Miksi kuulua kirkkoon? Olen vain ollut ollut kirkossa, osa kirkkoa.

Miksi kuulua kirkkoon? Tuo kysymys nousee nykyään usein esille, kun monet ovat eronneet kirkosta, ja sitä mediassa innokkaasti uutisoidaan. Vapaa-ajattelijat yrittävät saada ihmiset eroamaan kirkosta. Kirkosta eroamaan kehottaminen ja houkutteleminen on heidän mielestään todellista vapaa-ajattelua. He yrittävät saada uskontoon vivahtavankin pois näkyvistä, esim. joulukuvaelmat, suvivirret, vaikka eivät usko uskonnollisen olevan totta. Juice Leskinen ihmetteli, että miksi vastustaa sellaista, mitä ei ole?

Juicen ajatuksiin uskosta tutustuin syyskuun alussa Kirkon viestintäpäivien yhteydessä täpötäydessä Tampereen tuomiokirkossa järjestetyssä Juicekirkossa. Juicekirkossa laulettiin Juice Leskisen lauluja, joiden välissä kuultiin raamatuntekstejä ja Juicen runoja. Monet iskelmätekstit koskettavat myös ihmisten uskonnollisia tuntoja, jopa siinä kuin perinteisemmät hengelliset puheet. Juicekirkko oli minusta vahvasti hengellinen tilaisuus.

Kirkkoon kuulumiselle löytyy perusteluja myös järkeilemällä. Yli puolet kirkollisveron tulosta käytetään lasten, nuorten ja perheiden parissa tehtävään työhön, kun lisätään tähän diakonia, on kyse ¾ menoista. Kirkko tekee hyvää ja rakentaa tämän yhteiskunnan perustaa.

Kirkko tekee hyvää? Sitä tekevät tietysti työntekijät ja siihen käytetään siis budjettivaroja, mutta ennen kaikkea se tarkoittaa, sen pitäisi tarkoittaa jokaista kirkon jäsentä, jokaista meistä, jokaiselle löytyy jokin tehtävä, vaikkapa kolehtilahjoitus tai vapaaehtoistehtävät tai vaikkapa toiminta luottamushenkilönä seurakunnan hallinnossa.

Syksyn seurakuntavaalien valtakunnallisen julkisuuskampanjan tunnuksena on USKO HYVÄN TEKEMISEEN. Monet sanovat kuuluvansa kirkkoon juuri siksi, koska se tekee hyvää. Harjoittaa diakoniaa ja tekee sosiaalista työtä.

Kirkko puolustaa hyvää. Uskonnolla on yhä suuri, ehkä jopa entistä suurempi merkitys arjessamme. Mediakeskustelut käsittelevät tai pohjautuvat uskontoon, uskonto on osa politiikkaa, erityisesti maailmalla. Maailmantapahtumia on vaikea seurata, saati ymmärtää, ilman uskontoja. On tunnettava uskonnolliset peruskäsitteet ja ilmiöt. Maailman uskontoja voi syvemmin ymmärtää vain oman uskonnon pohjalta.

Minusta sellainen maailman ymmärtäminen on loppujen lopuksi jopa tärkeämpää kuin lyhytnäköisesti pelkkien taitojen opetteleminen. Kyse on sodasta ja rauhasta, ihmisten elämästä….

Siksi ei tunnu kovin viisaalta, että uskonnon opetusta vaaditaan pois kouluista ja sen tuntimäärää ollaan vähentämässä. Maailman ja elämänmenon ymmärtäminen edellyttää uskonnon ja historian tuntemusta. Monen kriisin syyksi sanotaan uskontoa, uskovia vainotaan, uskon puolesta taistellaan…

Olin mukana Kirkon ulkomaanavun ”Nopean toiminnan joukoissa” keräämässä apua Syyrian pakolaisten hyväksi. Kriisialueilla, muun muassa Syyriassa, erityisesti joutuvat lapset ja heidän perheensä kärsimään. On pelättävissä, että pakolaisten määrä tulee yhä vain kasvamaan.

Ihmisiä pitää auttaa, kun he ovat hädässä. On hullua olla tekemättä mitään, vaikka emme voisi auttaa kaikkia ja ratkaista koko ongelmaa