Riisu kengät jalastasi sanottiin Moosekselle, kun hän tuli pyhälle vuorelle, missä hän sai kutsun johtaa kansansa vapauteen.
Kamerunissa kenkien jaloista ottaminen on merkki kunnioituksesta. Niinpä heimopäällikön eteen käytäessä jokaisen on otettava kengät jaloistaan. Päällikköä pitää tällaisessa tilanteessa puhutella sanoilla: ”Teidän Majesteettinne.”
Myös arkisemmissa oloissa kengät otetaan jalasta aina, kun siirrytään paljaalta lattialta matolle.
SUNNUNTAI 26.7.2020
Kirkastussunnuntai eli Kristuksen kirkastumisen päivä
Kirkastettu Kristus
Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 3:9-15
Jumala kutsui Mooseksen vapauttamaan kansansa. Isaelilaiset olivat joutuneet Egyptissä työorjuuteen. Heiltä vaadittiin valtavia työsuorituksia samaan aikaan, kun heitä sorrettiin. Hallitusvallan tavoitteena oli pitää kansa niin pienenä, ettei heistä olisi uhkaa maan valtaväestölle. Tuohon tilanteeseen Jumalan apu tuli siten, että Mooses kutsuttiin johdattamaan kansansa vapauteen.
Pyhän kansan virka on vapauteen johtamisen virka
Kirkolla on virka. Virka on Jumalan kansan palvelemisen virka. Viran tarkoituksena on tukea Jumalan kansaa.
Näin myös Mooses sai tehtävän Jumalalta. Hänenkin virkansa oli kansaa tukeva. Hänen työkseen annettiin kansan johtaminen vapautukseen.
Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.”
Mooses oli jo iäkäs. Hän oli noin 80 vuotias. Nelisenkymmentä vuotta hän oli opiskellut aikansa parhaita tieteitä Epyptin hovissa.
Apostolien teot 7:22
Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
Nelisenkymmentä vuotta hän oli viettänyt pakolaisena Midianissa ja elänyt Siinain autiomaan keitailla ”erämaata oppien”.
Nyt vanhoilla päivillään hänet kutsuttiin tehtävään, jossa hän kaikki aikaisempi elämänkokemuksensa tuli hyvinkin tarpeelliseen käyttöön. Ulkonainen sivistys oli tarpeen hänen opettaessaan kansaansa tuntemaan Jumalan suuria tekoja. Hänen pitkäaikaista autiomaan oppimisensa puolestaan tuli täyteen käyttöön kokonaisen kansan elossa pitämiseksi hyvinkin karuissa olosuhteissa.
Mooses kuitenkin epäili omia mahdollisuuksiaan tehtävän hoitamisessa. Jumala ei kuitenkaan kutsumustaan perunut, vaan lupasi Moosekselle tehtävän kannalta tärkeimmän voimavaran ja siunauksen nimittäin oman läsnäolonsa. Työ on Jumalan. Siksi myös Jumala itse vastaa lupauksistaan ja työ menee eteenpäin.
Vapautuksen suuri ydin on siinä, että todellisen vapauden todellinen ydin löytyy vapauttavasta jumalanpalveluksesta. Jumalan evankeliumin totuus vapauttaa meidät. Siksi kulttuurin korkein ilmentymä eli liturginen jumalanpalvelus on myös ihmisen todellisen vapauden kannalta kaikkein merkittävin vaikuttaja.
Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Jumalan nimessä pelastus on
Mooses oli kasvanut egyptiläisessä ympäristössä missä erilaisia jumaluuksia palveltiin niiden nimen kunniaksi kuuluvin menoin. Israelilaiset olivat säilyttäneet vanhan patriarkoilta peräisin olevan uskonsa Jumalaan. Heidän Jumalansa siis oli sama Jumala, kuin jo aikoinaan Abrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla.
Tuossa tilanteessa oli luonnollista kysyä, millä nimellä Jumalaa piti puhutella. Jumala antoi vastauksen, joka osoitti, että hän on enemmän kuin mikään nimeltä mainittu egyptiläisten jumalaksi nimittämä palvonnan kohde: Hän on se joka hän on. Hän siis on ainoa tosi Jumala. Hän on. Aina ja ikuisesti sama Jumala. Hänen rinnallaan ei ole ketään toista.
Samaiseen Hän on -nimeen sisältyy myös syvällisempi ulottuvuus: Hän on se joka saa olemaan kaiken olevaisen. Hän siis on kaiken olemassaolovan todellinen alkusyy. Hän on luonut maailman tyhjästä. Koko maailmankaikkeus on hänen kättensä tekoa. Meidän olemisemme ja elämisensä on hänen tekoaan ja aikaansaannostaan.
Jumala sanoi vielä Moosekselle:
”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’
Jumalan heprealaisen nimen Jahve väärinkäyttöä varottiin äärimmäisen voimakkaasti. Tämän sanan esiintyessä Raamatussa siinä lausuttiin Herra -sana, hepreaksi ”Adonai” .
Tämän perinteen mukaisesti myös Raamatun käännöksissä on Pyhän Nimen vastineeksi yleensä pantu sana ”Herra”.
Pyhän kansan vapautuksesta
koko maailman vapautukseen
Jeesus -nimessä kerrotaan, mitä Jumala tekee: ”Herra pelastaa.”
Herra Jumala on pelastanut meidät lähettämällä meille Jeesuksen Vapahtajaksemme. Hänen pelastustyössään vapautus on tullut koko maailman hyväksi. Kuka ikinä häntä avukseen huutaa, pelastuu.
Tässä kirkastussunnuntain
ensimmäinen lukukappale
2. Moos. 3: 9-15
Herra sanoi Moosekselle:
”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”
Jumala sanoi vielä Moosekselle:
”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”
![]()
![]()
Matias
En ole lukenut siitä, mitä kaste oli ennen Jeesuksen aikaa. Missä se kerrotaan ?
Olen lukenut mikvestä ja essealaisten rituaalisesta puhdistautumisesta ja se tapahtui päivittäin.
Mikve suoritetaan sitä varten rakennetussa erillisessä altaassa ja veden pitää olla sadevettä. Sen voi suorittaa myös meressä tai joessa, jossa vesi on virtaavaa.
”Mikvessä käydään tai sitä käytetään myös silloin, kun on suoritettu giuriin liittyvä opit ja käännytään juutalaisuuteen tai kun juutalainen on ostanut uusia astioita, jotka vaativat upotuksen mikveen ennen käyttöönottoaan. ”
” Sana mikve tarkoittaa keräämistä. Mikve on siis allas johon kerätään luonnon vettä, joka saadaan sateesta, joesta tai maanalaisesta luonnonlähteestä. Vaikka mikve näyttääkin tavalliselta altaalta tai pieneltä uima-altaalta, on sen merkitys todellisuudessa jotakin paljon syvällisempää ja henkisempää. Mikve on rituaaliallas ja liittyy rituaaliseen puhtauteen. Siellä ei käydä hygieenisistä syistä. Ennen mikveen menoa tuleekin peseytyä huolellisesti.
Monet saattavat yllättyä kuullessaan, että mikve on tärkeämpi kuin synagoga. Juutalaisen lain eli halachan mukaan yhteisöllä, jolla ei ole mikveä tai ainakaan toimivaa sellaista, ei ole yhteisön statusta. ”
https://jchelsinki.fi/fi/mikve
Linkissä on myös kuva Helsingin juutalaisen seurakunnan uudesta mikvestä.
Tarja
Kiitos mikve esittelystä!
On aivan luonnollista että mikve on juutalaisuudessa samalla tavalla hyvin keskeisessä asemassa kuin mitä kaste on kaikissa kristikunnan alkuperäiseen opetukseen pitäytyvissä kirkoissakin.
Juutalaisesta kastekäytännöstä olen lukenut niin monesta kirjasta, etten enää muista kaikkia, mistä saisi selkeän kokonaiskuvan asiasta.
Mauno Sinnemäen esitelmässä luterilaisten ja helluntailaisten välisissä keskusteluissa tulee kuitenkin muutamia keskeisiä kohtia noista, mitä edellä kerroin.
Kaste ja usko : kaste luterilaisen ja helluntailaisen käsityksen mukaan ; kirj. Lorenz Grönvik, Maunu Sinnemäki, Toivo Haapala. SLEY-kirjat, Helsinki 1988
Tuleepa mieleeni myös Uuden testamentin tutkijan Joachim Jeremiaksen teos.
Tekijä: Jeremias Joachim
Julkaisija: SLEY
Julkaistu: 1981
Nimi: Lapsikaste kirkon alkuaikoina
Siinä hän muiden muassa kertoo myös miten Jeesusta edeltäneen ajan etevän juutalaisen oppineen Hillelin aikana keskusteltiin kasteesta. Tuohon keskusteluun Hillel toi oman osansa kertomalla, että koko kansa sai kasteen Punaisessa meressä.
Paavalin teologisen opettaja Gamaliel oli Hillelin lapsenlapsi.
Paavali tukeutuu tähän Hillelin jo aikoinaan opettamaan ajatukseen 1. Kor. 10 kertomassaan kasteesta puhumiseensa, että kaikki saivat kasteen Moosekseen Punaisessa meressä.
1.Korinttolaiskirje:
10:2 ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä
Kun ajatellaan että koko kansa sai kasteen, niin tuo kertoo Raamatun kollektiivisesta näkökulmasta erittäin selkeästi sen, että kaste kuuluu kaikille vauvasta vaariin. Se joka ei vielä ole päässyt pyhän kansan yhteyteen, on käytävä sisälle taivasten valtakuntaan pyhän kasteen kautta.
Halsingin juutalaisen seurakunnan jakamaa ” Tietoa meistä ”
https://jchelsinki.fi/fi/juutalainen_elamankaari
On varmasti oikeaa tietoa, ei ulkopuolisia oletuksia.
Tarja
Kiitos tästä viitteestä Suomen juutalaisen seurakunnan selkeään elämänkaaren esittelyyn.
Matias
Et kai väitä, että Hillel kastoi kirkon jäseneksi ?
Tarja
Sana kirkko tarkoittaa ”Jumalan kansa”.
Pyhässä kristikunnassa meidän kirkkomme on samaa Jumalan kansaa kuin jo aikoinaan oli uskon isän Abrahamin aikana. Kirkkomme on samalle pohjalle perustettu, kuin jo aikoinaan patriarkkojen aikana. Jumala on pitänyt kansastaan huolta jo Vanhan testamentin aikana ja yhä edelleen hän on sama väkevä Jumala pitämään huolta omasta kansastaan meidänkin aikanamme. Niin myös yhä edelleenkin Jumalan kansa on Jumalan edessä kokonaisena kansana, niin kuin oli jo Mooseksen aikanakin.
Jumala on ollut, nyt on ja tulee olemaan sama Jumala iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen.
Terja
Edelleen on huomattava että Kirkkomme tunnustus ei tee eroa Jumalan sanan kokonaisuudessa sen eri osien välillä, vaan Pyhä Raamattu on kokonaisuus.
Kirkkojärjestys puhuu Vanhasta testamentista profeetallisena sanana.
I Osa
Yleisiä määräyksiä
1 luku
Kirkon tunnustus ja jäsenet
1 §
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin,
ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.
Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Joten ei ole pyhän kirkon olemuksen mukaista tehdä katkosta sen paremmin Jumalan kansan kuin hänen sanansakaan eri kehitysvaiheiden välillä. Samalla tavalla kuin männyn taimi on yhtä lailla mänty kuin jonkun kuivahkon kankaan mäen laella huojuva ikivanha petäjä, niin myös Jumalan kansa on yksi kautta kaikkien aikojen samalla tavalla kuin hänen sanansakin on yksi. Tämä siitä syystä että kaiken perustana oleva ja kaikessa vaikuttava Jumala on yksi.
Tarja
Edelleen on huomattava etteivät Raamatun kertomat tapaukset suinkaan esiintyneet missään historiallisessa tyhjiössä, vaan keskellä elämän tavanomaista sykettä.
Niinpä oli aivan luonnollista että Vapahtajamme Jeesus, joka oli oman aikansa oppinein juutalainen, hyvin paljon rakensti opetuksessaan ja puheissaan sukupolvea aikaisemman kauden oppineimman juutalaisen Hillelin esiin nostamien kysymyksenasettelujen pohjalle. Vain joissakin kohdin Herramme otti tulkintansa lähtökohdiksi Hillelin aikalaisen Shammain näkökantoja.
Matias
Idän kirkon, eli alkukirkon koti on Konstanttinopoli, ensimmäisen kristillisen Keisarin Konstantunuksen mukaan, hän vihasi juutalaisia ja sanoi, ettei Israelin maa kuuluisi enää juutalaiselle kansalle vaan kristilliselle kirkolle. Idän kirkon tuhatvuotinen valtakunta päättyi Konstanttinopolin hävitykseen, kun roomalaiskatoliset ristiretkeläiset valtasivat sen. Ja lopullisesti muslimien valloitukseen.
”Konstantinopoli oli Euroopan tärkein uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Renessanssin aikana alettiin Rooman valtakuntaa kutsua nimellä Bysantti siitä hetkestä, kun valtakunnan läntinen puoli romahti. Bysantin (kaupungin ja valtakunnan) asukkaat kutsuivat itseään roomalaisiksi aina Konstantinopolin menetykseen saakka. Nykyisinkin Istanbulin kreikkalaisvähemmistö kutsuu itseään ”roomalaisiksi” (turkiksi ”Rum”).
Vuosina 1204–1261 kaupunki oli roomalaiskatolisten ristiretkeläisten vallassa ja se oli latinalaisen keisarikunnan pääkaupunki. Tänä aikana Bysantin keisari piti pääkaupunkinaan Nikaiaa.
Turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin vuonna 1453 ja tekivät siitä pääkaupunkinsa. ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bysantin_valtakunta
Tarja
Konstantinopolista tuli pääkaupunki vasta Konstantinus Suuren aikana. Sitä ennen paikalla oli ollut vain vähäinen kaupunki.
Kirkko oli tuohon aikaan levinnyt jo laajalle alalle Intiasta nykyisten Espanjan ja Ranskan alueelle ja Etiopiasta nykyisen Mustan meren alueille saakka.
Joten puhe Konstantinopolista alkukirkon kotina on historiallisesti virheellinen.
Konstantinus Suuri oli kristityn äitinsä vaikutuksesta liittynyt kristinuskoon kääntyviä varten järjestettyyn oppilaiden ryhmään, mutta kristityksi hän tuli vasta vähää ennen kuolemaansa. Vasta silloin hän otti vastaan kasteen, joka on pakanuuden ja kristinuskon välinen raja.
Joten väite Konstantinuksesta ensimmäisenä kristittynä keisarina on sekin virheellinen.
Sen sijaan keisarina hän oli myös Rooman uskontosioiden johtavan virkailijan Pontifex Maximus viran halituja, jossa ominaisuudessa hänen valtaansa kuuluivat valtion ja uskonnollisten yhdyskuntien välisten asioiden hoitaminen. Näin hän toimi myös pakanallisten uskontojen asioiden hoitajana siinä määrin kuin asiat koskivat sekä valtion että yhteiskunnan yhteisiä asioita uskonnollisiin menoihin nähden. Nikean kokouksen järjestelyihin osallistuminen kuului hänelle tässä ominaisuudessa.
Vuosien 311 – 313 annettiin muutamia ediktejä, jotka antoivat kristinuskolle uskonnonvapauden Rooman valtakunnassa. Vasta tuolloin kristityille ensi kerran myönnettiin samat oikeudet kuin syngogajuutalaisilla oli ollut imperiumissa jo ennen Jeesuksen aikaa.
Kristinuskosta tuli valtionuskonto vasta 300 -luvun lopussa.
Juutalaisilta kielto asua Jerusalemissa ja ympäristössä oli peräisin Bar Kokhban kapinan ajalta 132-135, kun keisari Hadrianus sen päätyttyä kielsi juutalaisia enää asettumasta sinne.
Kun Konstantinus Suuri äitinsä mieliksi antoi rakentaa Pyhälle maalle muutamia kristittyjä muistomerkkejä, niin tuohan merkitsi että hänen edeltajänsä Hadrianuksen kieltoon tuli muutamia lievennyksiä,
Joten kysynkin, mistä lähteistä olet saanut tuon väitteen, että Konstantinus olisi vihannus juutalaisia.
Muuten.
Tuo wikipedian juttu Itä-Roomasta sisältää monia hyviä juttuja. (Hyttysiä en rupea siivilöimään, koska sellainen veisi keskustelumme ulkopuolelle.)
Matias
”Niinpä oli aivan luonnollista että Vapahtajamme Jeesus, joka oli oman aikansa oppinein juutalainen, hyvin paljon rakensti opetuksessaan ja puheissaan sukupolvea aikaisemman kauden oppineimman juutalaisen Hillelin esiin nostamien kysymyksenasettelujen pohjalle. Vain joissakin kohdin Herramme otti tulkintansa lähtökohdiksi Hillelin aikalaisen Shammain näkökantoja. ”
Jos Jeesus jostakin vapautti omalla elämäntyylillään, niin varmaankin avioliitosta, eli avioitumisesta. Hän ei kannusta perhe-elämään. Olen lukenut, että rabbin piti olla aviossa oleva henkilö. Jeesus katsoi olevansa avioonkelpaamaton. Onhan paljon miehiä, jotka inhoavat naisia ja suutelevat mieluummin veljiä, uskonveljiä. Pyhille kaikki on pyhää. Kunhan ei koske naisiin, naisten kanssa saastuu.
Avioon kelpaamattomia oli kolmenlaisia. ” Äitinsä kohdusta lähtien olevat, ihmisten tekemät, ja Jumalan valtakunnan tähden itse itsensä sellaisiksi tehneet.”
Olisko ollut niin oppinut, että ei halunnut jonkin ominaisuuden itsessään periytyvän ja siksi ei hankkinut jälkeläisiä.
Tarja
Rabbiksi saatettiin vihkiä vasta 30 vuotta täyttänyt mies. Näin Jeesuskin oli täyttänyt jo 30 vuotta ennen julkista toimintaansa virallisesti rabbin virkaan nimitettynä, joka siviiliammatiltaan rakennusmiehenä kulki paikkakunnalta toiselle saarnaten aina siellä missä milloinkin saattui likkumaan. Vasta myöhemmässä vaiheessa toimintaansa hän asettui opettamaan Jerusalemin temppeliin.
Käytäntö oli että virkaansa vihityt rabbit olivat naimisissa olevia miehiä. Näin pelkästään aikakauden sosiaalisten olosuhteiden mukaan arvioiden hänen olisi pitänyt olla naimisissa oleva mies.
Hänestä säilynyt perinne kuitenkin on niin vahva ja se sopii kaikkeen muuhunkin hänen elämästään ja olosuhteistaan kertovaan aineestoon, että voimme todeta hänen kuuluneen siihen vähemmistöön rabbien joukossa, jotka eivät oleet naimisissa.
Kaikki myöhempinä vuosisatoina noin kolme-neljä vuosisataa myöhemmin syntyneet sepitelmät hänen avioliitostaan ovat vapaan mielikuvituksen tuotetta, verrattavissa vähän vapaasti sepitettyjen nykyajan romaanien tapaan, keksityiksi tarinoiksi.
Jeesuksen opetus avioliitosta oli myönteinen. Hän seurasi aikansa teologisista suuntauksista Shammain tulkintoja avioliitosta. Tuohon aikaan avioerojen sattuessa yleensä nainen joutui kärsimään. Tuohon aikaan rahavirrat kulkivat sillä tavoin, että yksin jätetty nainen jäi vaille kunnollista tomeentuloa. Niinpä Jeesus otti naisten yhteiskunnallisen aseman turvaavan kannanoton, että mies ei saanut erottaa vaimoaan eli ei saanut lähettää tätä vaille minkäänlaisia elämän tarpeita tyytyttävään taloudelliseen kuoppaan.
Matias
”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ”
Jos testamentista laaditaan uusi testamentti, sen voi tehdä vain alkuperäisen testamentin tekijä, elossa ollessaan.
Jos sen tekee joku ulkopuolinen, jälkikäteen, se ei tietenkään ole pätevä, se on rikkollista toimintaa. Ja lisäksi Jeesus sanoi, ettei hän ole tullut perintöjä jakamaan.
Ja Paavali sanoi, ” Kristus on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset, todistaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. ”
Kannattaa vielä huomata, että ei vahvistamaan moitteita, vaan lupauksia. Jos ei tiedä, mitä ne lupaukset olivat, niin se ei ole minun ongelma, minä kyllä tiedän.
Tarja
Käytät testamentti -sanaa eri merkityksessä, kuin Uusi ja Vanha testamentti nimityksissä. Testamenti -sana alkuperäinen merkitys on ”liitto”. Kyseessä siis on vanhan liiton jatkuminen uudistettuna liittona eli siis Jeesuksen pelastustyön täyttymyksen mukanaan tuoman pelastuksen täyteyden voittosana sanomana.
Matias
Josefuksen kirjassa on monta Jeesus nimistä henkilöä ja kaikista löytyy evankeliumin Jeesuksen piirteitä.
Pidänkin evankeliumin Jeesusta koosteena monesta erilaisesta henkilöstä ja siksi hyvin sekavana, joka on toisaalla yhtä mieltä ja toisaalla toista mieltä.
Kaiken isäksi vielä Bar Kokhba kapinan johtajista löytyy tällainen kuin Yeshua ben Galgula, jota kirjeissä sanotaan leirin ’ylösnousemukseksi. ’
https://en.wikipedia.org/wiki/Yeshua_ben_Galgula
Tarja
Jeesus nimi on Joosua nimen kreikankielisesta muodosta peräisin oleva nimi.
Jeesus muoto muuten on lähempänä alkuperäistä ääntämystä kuin masoreettien ajalta peräisin oleva Joosuana lausuttu nimi, ensimmäisen vuosituhannen lopulta. Kaiken lisäksi galilean murteessa voimakas kurkkuäänne ע = ‘ alkoi vähitellen hävitä, joten Jeesuksesta juutalaiset oppineet käyttivät muotoa Jesu.
Koska Jeesus eli Joosua nimi oli hyvin yleinen, niin myös Vapahtajamme ajan tapauksia kuvattaessa on kertomuksia eri Jeesus -nimisistä miehistä.
Sen sijaan kuvitelma, että Vapahtajamme kuvaukset olisivat sekaannusta useammasta samannimisen elämän kuvauksesta, on yhtä mieletöntä, kuin sekottaa maamme lukuisat Pekat tai Matit keskenään. Kyllä kaikki tietävät että Matti Nykänen on aivan eri henkilö kuin Matti Vanhanen tai aikoinaan kuuluisa radioääni Pekka Tiilikainen eri henkilö kuin Pekka Vennamo.
Meidän Herramme vaikutus on ollut niin merkittävä, että erästä merkittävää historioitsijaa seurataksemme, jos meillä ei olisi nykyisiä evankeliumeita käytössämme, niin meidän olisi luotava teoreettinen hypoteesi eli teoreettinen malli henkilöstä, jonka vaikutuksesta muutamat tuon ajan ilmiöt pitäisi selittää. Vain näin voisimme saada selkeän kuvan tapahtumien taustoista ja syistä. Niin merkittävä muutos oli tuohon aikaan juutalaisessa yhteiskunnassa ja sen kanssa kosketuksiin joutuneessa väestössä ensimmäisen kristillisen vuosisadan alkupuolella.
Matias Roto sanoppa mikä on se toivo jonka Jumala antaa?
Usko, toivo ja rakkaus.
Minulle on tuo toivo todella tärkeä, siis kun kohtasin Jumalan niin Hän antoi toivon elämääni.
Ari
Kiitos hyvästä kysymyksestä.
Meidän toivomme täyttymys on siinä, että Jeesuksen tullessa takaisin saamme nähdä Vapahtajamme täydessä kunniassaan ja iloiten käydä hänen kanssaan taivaan kotiin ikuisen elämän onneen.
Jos olemme kuolleet jo ennen hänen saapumistaan takaisin kunniassaan, niin meidät herätetään kuolleista ja niin saamme yhdessä tuona hetkenä maan päällä elävien Kristukseen uskovien kanssa kohdata rakkaan Vapahtajamme ja koko Kristuksen kirkko eli koko Jumalan kansan kanssa käydä iki-iloon taivaan kirkkaudessa.
Matias Roto onko siis toivo vain tuonpuoleisessa, entäpä tämä maallinen elämä?
Ari
Lupaus tulevasta antaa voimia myös tätä elämä varten. Kestämmehän monia vaivoja jo ajallisesti paremman tuloksen saamiseksi, miksi emme sis vielä enemmän iankaikkisia etuja varten saisi rohkeasti katsoa Jumalan tulevaisuutta kohti, johon jo pyhä kasteemme on meidät liittänyt.
On muistettava Paavalin sana, että jos meillä ei olisi uskoa ylösnousemukseen, niin olisimme muita ihmisiä onnettomampia. Niin merkittävässä asemassa meidän uskossamme on usko iankaikkiseen elämään.
Ari
Täydennyksenä edelliseen tulee näköala, joka aukeaa kolminaisuusopin näkökulmasta. Koska Jumala on yksi, niin silloin myös hänen työnsä eri alueet kuuluvat yhteen.
Niinpä Jumalan luomistyö on osa hänen työtään Isänä, Kaikkivaltiaana, joten tämä maailma ja kaikki mitä sinä on kuuluu osana meidän luonnollista elämänpiiriämme jokapäiväiseen vastuualueeseemme ja suureksi iloksi kaikesta siitä, mikä on hyvää ja kaunista tässä maailmassa.
Näin myös meidän osallisuutemme Jeeseksen Kristuksen täytettyyn sovintotyöhön koskettaa koko meidän olemustame. Jeesus, ikuinen Jumala Ikuisesta Jumalasta, otti ihmisyyden omaan olemukseensa ja näin hän pyhitti koko meidän elämämme Jumalan käyttöön. Ei vain meidän silmiämme, ei vain meidän korviamme, ei vain meidän kauneimpia ajatuksiamme, ei vain meidän jaloimpia tekojame, ei vain meidän älykkäimpiä ajatuksiamme, vaan koko maidän inhimillinen elämämme on Jumalan pyhittämää ja hänen kunniakseen olemassa niin, että hän siitä saa kiitoksen ja kunnian.
Samaten Pyhän Hengen työ liittää meidät Kristukseen ja Kristuksessa yhdistyneinä toinen toiseeme niin, etä me yhtenä kirkkona samme yhdestä sielusta, yhtenä Jumalan kansana, yhtenä katolisena eli siis maailmanlaajuisena kirkkona, yhtenä Jumalan perheenä iloita Jumalan suurista teoista ja panna täysi luottamus häneen, joka kantaa meidät Jumalan omien riemulliseen voittoon asti, kun usko vaihtuu näkemiseksi ja kysymäsi toivo täyttymykseksi.
Kiitos Ari kysymyksestäsi.
Matias
” Kyseessä siis on vanhan liiton jatkuminen uudistettuna liittona eli siis Jeesuksen pelastustyön täyttymyksen mukanaan tuoman pelastuksen täyteyden voittosana sanomana. ”
Kirkon väittämän mukaan noin, mutta Toora on ikuinen liitto. Se ei ole liitto kuoleman kanssa, vaan elämän.
Psalmi 89
En minä liittoani riko, enkä muuta sitä,
mikä on minun huuliltani lähtenyt.
36Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta,
ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:
37’Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti,
ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni
niinkuin aurinko,
38 se pysyy lujana iankaikkisesti
niinkuin kuu.
Ja todistaja pilvissä on uskollinen’.”
Tarja
Ei Tooran liitto ole mihinkään hävinnyt, van se on saanut täyttymyksensä siinä uudistuksessa, minkä Jesus Vapahtajamme on tuonut esiin pelastustyössään.
Eihän pienen männyn taimen saamat lisäoksat muuta mäntyä lepäksi eikä koivuksi, vaan kasvattavat sitä iisommaksi hongaksi. Eihän myöskään aikaisemman kukan taimen kasvaminen ja kukkaan puhkeaminen lopeta aikaisemman taimen elämää, vaan tuo siihen mukaan uutta kauneutta. Jne
Matias
” Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iänkaikkisesti. ” Ps. 52:8
Tarja
Amen
Todella kaunis