Juud.. 1:5
”Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet.”
Juudaan kirjeessä muistutetaan ammoisen esimerkin kanssa, että Jumalan lahja on iankaikkinen elämä. Lahja täytyy ottaa vastaan ja säilyttää se sydämessä, sisällisesti.
Jeesuksen lunastustyön ansiosta tämä lahja on jokaista ihmistä varten. Sen vastaanottamisen seuraukset on kaikkien tiedossa. Lahja ei hyödytä, ellei sitä oteta vastaan. Vastaanotettuaankin ihminen voi siitä luopua, vaikkei se ole yhtä “helppoa” kuin sen vastaanottaminen. Ainoa vaikeus vastaanottamisessa on ihmisen oma ylpeys, saada muka synnit anteeksi armosta, luopua kaikesta, jotta saisi enemmän. Tämän takia rikas nuorukainenkaan ei edes alottanut matkaa taivaaseen, tullut uskoon. Ehkä hän viipyili Ahtaan Portin edustalla ja jopa liittyi portin katveeseen perustettuun muotojumalisuuteen.
Tämän blogini ydin on, että koko ihmiskunnan ajan on Jumala tarjonnut pelastusta. Ei hebrealaisen kansan jäsenyys taannut enempää kuin tänäänkään, mitä vanhurskautukseen tulee, eli kelvollisuuteen Jumalan edessä, kelvollisuuteen iankaikkiseen elämään Taivaassa.
Ensimmäisiä hylkäyksiä oli kieltäytyminen pelastuksen arkista, jonka Nooa rakensi ja samalla saarnasi tulevasta maanpiiriä kohtaavasta tuhosta.
Israelin kansan matka Egyptin orjuudesta tuotti vain kahdelle pääsyn perille ynnä alle kaksikymmenvuotiaina lähteneet.
On mielestäni tärkeätä muistuttaa, että kadotukseen joutuu, jos ei ota tarjottua Armoa vastaan tai sen hylkää sen jälkeen. Uskoontulo ei ole tietämättömyydessä tapahtunut asia eikä uskosta luopuminen ole vahinko.
Vaikka olin 10-vuotias, kun otin Armon vastaan, tulin uskoon, niin tein sen sydämen halusta ja tarpeesta. Sitten yli kahdenkymmenn vuoden jälkeen tuli elämässäni vaihe, jolloin näkymät näkymättömyyteen, taivaallisiin alkoivat himmentyä katoavien asioiden nostattaman sumun vaikutuksesta. Sumun tiheneminen oli asteittaista ja omasta tahdostani tapahtuvaa.
Tiedän, etten ole ainoa tapaus, mitä uskoontulemisen ikään tulee ja mitä uskonelämän kylmenemiseen tulee. Sitä mukaa kun, ulkoinen menestys kasvoi, kasvoi myös sisäinen tyhjyys. Aloin haluta takaisiin Alkuperäiseen Menestykseen. Jumalan armosta sain kokea vaimoni kanssa uskossamme uudistumisen.
Ei mihinkään kuulumalla, edes Israelin kansaan, olla Jumalan lapsia, vaan siihen syntymällä Pyhästä Hengestä. Lapsioikeuden voi menettää sitä haluamalla ja sen voi saada uudistettua takaisin, siihen alkuperäiseen haluamalla.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden (exousia) tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” Joh. 1:12, KR 1992
KR 1938 kääntää sanan exousia ”voimaksi”, uusi käännös 92 taas ”oikeudeksi”. Molemmat käännökset on oikein. Niille, jotka ottavat evankeliumin Jeesuksesta vastaan, Herra antaa ensin ”oikeuden” kääntyä tietämättömyydestään ja toiseksi myös ”voiman” tehdä parannus syntielämästään. Aloite tulee Herralta evankeliumin kuulemisen kautta.
Aivan, kaikki, jotka ottivat Hänet vastaan saavat Jumalan lapsen oikeudet. Vastaanottaminen perustuu ihmisen vapaaseen tahtoon, niinkuin perustuu lapsioikeudesta luopuminenkin. Kumpikin on ihmisen vallassa. Ihminen, kun on suostunut Isän vetoon, eli vastaanottaa tämän kutsun Jeesuksen pelastettavaksi.
Koko uskonelämään tulee voima Jumalalta, niin ettei ihmisen tarvi eikä hän voi omassa voimassaan seurata Jeesusta joka päivä.
Eksousía voidaan kääntää myös vallaksi tai vapaudeksi.
”Vastaanottaminen perustuu ihmisen vapaaseen tahtoon,”
Vapaata tahtoa ei todellisuudessa ole, ratkaisuvalta on sidottu yksilön deterministisiin vaikuttajin ja takautuu niin pienea lapsen valintoihin, että hän on ollut niihin nähden syyntakeeton.
Tämä ’hukuttaa’ kertoo sen mikä jo Vanhan Liiton aikana tapahtui silloisessa kansassa, jonka Jumala oli nimelleen ottanut.
Useaan otteeseen, 40-vuotisen harhailun ajalla varsinkin, Jumala osoitti, että oikea israelilainen on se, joka on sydämeltään ympärileikattu, vt Room.2:27-29.
29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
Jumala on aina halunut vapaaehtoisuutta vaikka kaikilla, etenkin juutalaisilla ensin, on mahdollisuus päästä Jumalan Valtakuntaan jo tässä ajassa (Jumalan Valtakunta sisäisesti teissä).
”Vaikka olin 10-vuotias, kun otin Armon vastaan, tulin uskoon, niin tein sen sydämen halusta ja tarpeesta. Sitten yli kahdenkymmenn vuoden jälkeen tuli elämässäni vaihe, jolloin näkymät näkymättömyyteen, taivaallisiin alkoivat himmentyä katoavien asioiden nostattaman sumun vaikutuksesta. Sumun tiheneminen oli asteittaista ja omasta tahdostani tapahtuvaa.
Tiedän, etten ole ainoa tapaus, mitä uskoontulemisen ikään tulee ja mitä uskonelämän kylmenemiseen tulee. Sitä mukaa kun, ulkoinen menestys kasvoi, kasvoi myös sisäinen tyhjyys. Aloin haluta takaisiin Alkuperäiseen Menestykseen. Jumalan armosta sain kokea vaimoni kanssa uskossamme uudistumisen. ”
Näin se on myös lapsena kastettujen kohdalla. Osa saa uudelleen Jumalan armosta etsikkoajan ja uskossa uudistumisen. Näin tapahtui myös minun kohdallani. Vielä senkin jälkeen oma sydämeni edelleen viekoittelee väärään suuntaan ja vastaavasti Pyhä Henki, opettaja vetää oikeaan suuntaan. Raamattu puhuu hengen ja lihan välisestä taistelusta.
Mielestäni puhumme eri asiasta.
Minä en ole tullut uskoon lapsikasteessa eikä vaimonikaan. Olemme tulleet uskoon, minä 10-vuotiaana ja vaimoni 24-vuotiaana. Lapsikaste ei haitannut eikä auttanut, ei vaikuttanut mitään
80-luvulla perustettiin evlut-helluntalaisten neuvottelukunta. Porin veljespäivillä 1997 Juhani Kuosmanen antoi raportin em. neuvottelukunnan tuloksesta. Tämä yhteys oli lakkaitettu jokin aika sitten ja sitten yritettiin sitä elvyttää.
Kuosmanen sanoi: Emme näe hyödylliseksi jatkaa keskusteluja, koska ei ole raamatullista tulla uskoon kahta kertaa. Uskoontulo eli uudestisyntyminen.
Etsikkoaika Raamatussa on, kun Isä vetää Jeesuksen pelastettavaksi. Tähän vetoon myönteisesti vastaaminen vie Jeesuksen tykö, pelastukseen.
Etsikkoaika, mistä puhut, ei ole ”uudelleen” saatu. Ihminen syntyy fyysisesti tähän maailmaan vain kerran ja hengellisesti Ylhäältä Pyhästä Hengestä vain kerran.
Tähän uudestisyntymään Jumala vetää ja antaa etsikkoaikoja, Raamatun mukaan kaksi tai kolme.
Uudestisyntynyt voi luopua uskosta ja voi nousta jälleen lankeemuksestaan, eikä kerroilla ole rajotusta.
Eli koska tulit uskoon?
”Lapsikaste ei haitannut eikä auttanut, ei vaikuttanut mitään.” Et voi tietää, oliko uskosi herääminen 10-vuotiaana seurausta siitä, että olit kastettu Jumalan lapseksi jo pienokaisena. Voi olla, että lapsikaste vaikutti hyvinkin olennaisesti.
Martti,
Ei ole vaikuttanut meidän perheessä eikä missään. Siksi on v. 33 alkanut ”helluntalaisuus”, jonka viimeisimpiä ’aaltoja’ on 1900-luvun alussa nk. Azusa-kadun Hengen vuodatus. Sen jälkeen on muunmuassa lapsikastettuja tullut satoja miljoonia uskoon. Kerroin toisaalla kuinka olen seurannaut mm. Brasilian ja Italian herätystä lapsikastettujen parissa. Asiat ovat mielestäni aivan liiankin tunnettuja ja jopa hengellisessä kentässä todella tuttuja, josta siitäkin syystä pidän oivalluksiasi jankutuksina.
”Ei ole vaikuttanut meidän perheessä eikä missään.” Taidat liittää ’vaikuttamiseen’ jotain ihmisen selkeästi tiedostamia kokemuksia tai elämyksiä. Unohdat, että Jumala vaikuttaa myös salaisesti.
Minä uskon, että minut on jo kasteessa liitetty Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Minulla itselläni ei ole mitään, jonka perusteella voisin vedota Jumalan edessä olevani kelvollinen, mutta minulla on turva Kristuksessa, koska minut on kastettu ja olen saanut uskoni Kristukseen säilyttää. Vanhemmiltani perin kuoleman, Kristukselta perin elämän. Lapsena elin lapsen uskossa. Teininä, 13-14 vuotiaana elin jonkinlaista etsikkoaikaa, joka meni ohi ja elämä oli sumua kuten kuvasit sumun jaksoa teidänkin elämässänne. Aikuisena, 22-vuotiaana koin hengellisen murroksen, jota voidaan kuvata uskoon tulemisella. Sitä voidaan kuvata myös hengellisenä uudistumisena. Siitä lähtien en ole päässyt uskon asioista irti. Jokaiseen aamuun saan herätä tietäen, että Jeesus Kristus on minun puolestani kuollut ja ylösnoussut.
Hyvää minusta ei ole tullut, vaan voin todeta Raamatun sanoin, että ”sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” Vanha ihminen on jäljellä loppuun asti. Kuolemassa vanha Aatami kohtaa loppunsa, synnin ja kuoleman ruumis kukistetaan.
Kaikki ihmiset eivät tiedä milloin ovat uskoon tulleet, mutta uskovat Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen sekä elävät hengellistä elämää. Jotkut ”kasvavat” uskoon Jumalan sanan kuulemisen kautta ilman voimakasta uskoon tulemisen kokemusta.
Juhani Kuosmasen raportti vuodelta 1997 on kaiketi siltä osin edelleen voimassa, että kasteoppi on Helluntai-liikkeellä ja Luterilaisella kirkolla erilainen.
”Tämän blogini ydin on, että koko ihmiskunnan ajan on Jumala tarjonnut pelastusta.” Olen saamaa mieltä. Kaikille se ei kelpaa.
”Siksi on v. 33 alkanut “helluntailaisuus”, jonka viimeisimpiä ‘aaltoja’ on 1900-luvun alussa nk. Azusa-kadun Hengen vuodatus.”
Eräs aikaisempi ”aalto” koettiin Suomessa 1796. Siitä ei syntynyt ”helluntailaisuutta”, mutta voimme uskoa, että kysymyksessä oli Jumalan ihmetyö ja voimavaikutus:
”Telppäs-niityn ihme on vuonna 1796 Savossa sattunut tapahtuma, josta katsotaan herännäisyyden eli körttiläisyyden saaneen alkunsa.
Telppäs-niityllä silloisen Iisalmen pitäjän Savojärven kylässä, Lapinlahden kirkon lähellä, kesken heinänteon tuli voimakas tuulenpuuska ja niityllä olleet kahden talon, Asikkalan ja Heikkilän ihmiset kokivat, että kuin suuri käsi olisi kaatanut heidät maahan. Väki piti tätä Pyhän Hengen ilmestymisenä. Tilanteessa ilmeni myös kielilläpuhumista ja näkyjen näkemistä. Tämä sai aikaan mukana olleissa voimakkaan hengellisen herätyksen, joka levisi aluksi kyläläisten keskuuteen, sitten laajemmalle. Tapahtumaa pidetään Savon herännäisyyden alkuna.” (Wikipedia)
Ei syntynyt helluntalaisuutta, koska se oli syntynyt jo v. 33. Senkin olen toistanut säännöllisesti ja kirjoittanut blokin helluntalaisuuden alku.
Ei väite muutu totuudeksi pelkästään toistamalla sitä tarpeeksi usein. Samanlaisin perustein voisi todistaa Paavalin olleen ’ensimmäinen luterilainen’.
Martti,
Jos et ala saamaan mielipiteillesi perustellumpaa pohjaa, niin mielestäni tällaiset ”syleskelyt”, niinkuin olen useinkin sinulle maininnut, joutavat poistettaviksi.
Yrittäisitkö miettiä ja perustella tokaisujasi, niinkuin muutkin tekevät. Se olisi muidenkin yrityksiä arvostavaa, vaikka olisit eri mieltäkin. Tässä viimeisessä tuotoksessasi ei mielestäni ole mieltä. Pelkkä vimma on huono perusta.
Helluntailaisuus tai helluntaiherätys tarkoittaa 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa syntynyttä liikettä, joka korostaa Pyhän Hengen vaikutusta. Esikuvana on Apostolien tekojen kuvaus Hengen vuodattamisesta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina. Tämä ei oikeuta sanomaan, että helluntailaisuus olisi syntynyt silloin. Luther löysi keskeiset ajatuksensa Paavalin kirjeistä. Se oikeuttaa yhtä vähän sanomaan Paavalia luterilaiseksi.
Toivottavasti tuo edellinen vastaukseni kattaa sen mitä haet?
Reijo Mänttäri et siis ’salli’ esittää uskostasi kriittisiä kysymyksiä kuten itse esität toisista?
Tuo ’ajatus’ että olisimme sopineet on outo, en minä ainakaan muista sopineeni.
Ehdotan taas, että sopikaamme, ettemme toisiamme häiritse.
Kari Paukkunen
28.08.2020 11:36
Uskot lapsikasteen vaikutukseen, voimaan. Siitä on kirkollinen määritelmä “Ex opere operato”, eli kaste suoritettuna tekona, toimii armon välineenä, eli on sakramentti ja vaikutus on taivaasta, vaikkei Taivaasta ”pudonneeseen” ohjeeseen, Raamattuun sitä ei ole kirjoitettukaan.
Raamattu ei opeta kasteesta näin, eikä mielestäni muuta, Raamatun ukopuolista opetusta pitäisi noudattaa. Jos kasteeseen ei liitetä autuuttavaa vaikutusta, toimitus ei ole oikein eikä väärin. Näin toimivat valdolaiset. He osittain kastavat lapsensa, mutta klausuulilla, että “tämä kaste ei vaikuta vanhurskautusta, pelastusta, uudestisyntymistä. Kastettu kohtaa Isän vedon Jeesuksen pelastetttavaksi ja voi tehdä oman ratkaisunsa, hyväksyä tai hyljätä tarjous.” Yleensä Valdolais-seurakunnissa lapset siunataan, niinkun Jeesuskin teki.
“..koska minut on kastettu ja olen saanut uskoni Kristukseen säilyttää”.
Mark.10:14b, ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.”
Tämä on Jeesuksen “käsky” koskien lapsia. “Senkaltaisia” ovat lapset ja muita kehotetaan samaan asenteeseen.
Voisit vähän syventyä omaan lausumaasi, “Vanhemmiltani perin kuoleman, Kristukselta perin elämän.”
Mielestäni vanhemmilta ei ‘peritä’ mitään iankaikkisuuteen. Se ettei hyvää eikä pahaa peritä on mahdollisimman useasti toistettu tosiasia Raamatussa, lähtien ensimmäisestä perheestä. Kumpikin poika, Kain ja Abel teki oman valintansa Jumalan edessä. Kainia Jumala jopa yritti opastaa pois tieltä kadotukseen. Siitä lähtien aina on ollut näin. Jumala hukuttaa ja pelastaa ihmisiä, koska Hän ei itseään kieltää saata. Pidän suorastaan epätoivoisena tekona lähteä tekemään uskovaiseksi, kelvolliseksi sellaista, jonka Jeesus on jo julistanut kelvolliseksi ikuiseen yhteyteensä. Ongelma, merkittävin jos ei ainoa on se, että väärän valinta on ollut aina luontevaa ihmiselle ja tulee olemaan. Kirkkoa yritetään tehdä ihmisjärjestelyin Kristuksen Ruumiiksi ja siihen liitetään pääsääntöisesti vain tietämättömyyden tilassa olevia. Muuten kirkkolaitos lakkaa olemasta. Siksi Lutherkin luopui ensimmäisistä ehdottomuuksistaan, eli että ihminen syntyy uudesti vain Ylhäältä, Pyhästä Hengestä, ei vesikasteesta vt. Joh.3:3-7.
Olet samaa mieltä, että ilman uskoa ei kukaan voi olla otollinen Jumalalle. Tällaista mieltä kirkollisestikin ollaan ja ei olla tai annetaan itsekunkin olla niinkuin parhaaksi näkee, kunhan kirkon jäsenyydessä pysytään.
Kasteoppi on Raamatussa ja vain siihen voidaan viitata. Asia ei ole ohitettavissa, että on erilainen “kasteoppi”. Raamatun totuudet, opit ovat kaikille samat. Pelastusoppi on kaikille sama, siis siellä missä uskonelämä perustuu Jumalan Sanaan, ei erilaisiin tukintoihin. Jeesus lupasi Pyhän Hengen oppaaksi omilleen. Hän ei opeta vastoin Kirjoituksia eikä tulkitse.
Martti Pentti 29.08.2020 07:19
”Helluntailaisuus tai helluntaiherätys tarkoittaa 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa syntynyttä liikettä, joka korostaa Pyhän Hengen vaikutusta. Esikuvana on Apostolien tekojen kuvaus Hengen vuodattamisesta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina. Tämä ei oikeuta sanomaan, että helluntailaisuus olisi syntynyt silloin. Luther löysi keskeiset ajatuksensa Paavalin kirjeistä. Se oikeuttaa yhtä vähän sanomaan Paavalia luterilaiseksi.”
Pientä edistymistä, mitä perusteluihin tulee.
Sanoin ”pientä”, koska tämä näkemys kontra vuonna 33 alkanut helluntalaisuus eivät liity toisiinsa.
Helluntalaisuudeksi kutsutaan nk. helluntalaisia, jotka muodotavat paikallisseurakunnan, johon Pyhästä Hengestä syntynyt on pyytänyt tulla vedessä kastetuksi ja näin tunnustautunut Jeesuksen seuraajaksi julkisestikin. Eli todistusaineisto tapahtuneesta on ilmeinen, ei salassa tapahtunut uskoontulo.
Luther ja Augustinus ovat perustaneet kirkon itseymmärryksen päälle. Tämä itseymmärrys käyttää Raamattua, silloin kun parhaaksi näkee.
Vaikka olen ollut aina helluntalainen, niin minulla on ollut moninkertaiset tilaisuudet löytää jotain parempaa. Sitä ei ole löytynyt, koska täydellisestä parempaa ei ole. Ylpeyttäkö? Ei laisinkaan, koska niinkutsuttujen helluntaiherätysten täydellisyys on vain Jeesus, hänen vanhurskautensa ja hänen lahjavanhurskauttamisensa. Tässä täydellisyydessä vaeltaminen edellyttää Kirjoitusten noudattamista, Hänen, Elävän Sanan seuraamista, ei sen tulkitsemista, niinkuin Augustinus ja Luther harjoittivat ja johdattivat muitakin siihen.
Koska ilmeisesti tähän jotain kommentoit, niin pyydän, että riittävästi perustelet.
”Vaikka olen ollut aina helluntalainen, niin minulla on ollut moninkertaiset tilaisuudet löytää jotain parempaa. Sitä ei ole löytynyt, koska täydellistä parempaa ei ole.” En kiistä sitä, että helluntailaisuus on juuri sinulle ’täydellinen’ muoto elää ja toimia kristittynä. Se muoto ei tosin ole 1987 vuotta vanha, kuten mielelläsi ajattelet, mutta sillä ei ole merkitystä valinnallesi. Kaikille kristityille helluntailaisuus ei sovi. Muista tämä ja kunnioita sitä. Syvällisemmin ajateltuna mikään ei ole täydellistä tässä ajassa; täydellisyys odottaa vasta iäisyydessä.
Martti,
Puheenvuorosi oli hyvä!
Juuri ”minuja” on tänään maailmassa enemmän kuin mitään muita uskovia. Kaikkia arvostaen haluan tämän sanoa. Se etten aina sano, että arvostan ihmisiä, kaikkia, ei tarkoita etten heitä aina arvostaisi. Tai paremminkin, kun en arvostustani tuo esille sanomalla sitä, niin Jumalan minuun vuodattama Rakkaus, Agape-laatuinen, tekee työtään. Toisaalta muulla ei olekaan merkitystä taivaasta katsottuna, mikä vinkkeli on uskovan käytössä jo täällä.
Kun kaltaisteni lukumäärää väitin maailman suurimmaksi, niin viittaan Jumalan matematiikkaan. Esimerkiksi nk. helluntaiseurakunnan jäsenyyteen lasketaan vain uskovina kastetut Jeesuksen seuraajat. Kirkkoihin lasketaan kaikki, ne jotka elävä synnissä ja ne jotka eivät elä. Kaikki lapset ovat täysivaltaisia jäseniä heti muutaman päivän vanhasta lähtien.
Kaikki olemme puutteellisia eikä ketään ole täydellistä-lausumat ovat jo loppuunkäytetty esim. luterilaisessa ilmaisuympäristössä. Sen itsestään selvyys on kaikkien tiedossa.
Eli uskova ei näitä asioita sotke, ei luterilainen eikä muuhunkaan kuuluva.
”Kaikki lapset ovat täysivaltaisia jäseniä heti muutaman päivän vanhasta lähtien.” Mistä olet tämän käsityksen saanut? Rippikoulun käyminen, konfirmaatio ja tietyn iän saavuttaminen vaikuttavat Suomen kirkon jäsenyyden täysivaltaisuuteen. Eiköhän useimmissa kirkoissa ole vastaavia säädöksiä. Jos tarkoitat oikeutta Jumalan lapsena olemiseen, siinä ei mitään ikärajoja ole.
Mitä taas tulee helluntaiseurakuntien jäsenten synnittömyyteen, siihen en usko. Miten se kastettavien uskokaan voitaisiin virheettömästi mitata?
Martti,
Mielelläni halusin rohkaista sinua jatkamaan asiallisilla, perustelluilla kommenteiilla. Sitten se loppui kuin ’kanan lento’.
Jos antaisit kuvan, että puhut-mitä-sattuu, niin valheellisen todistuksen antaminen ei sinua koskisi, mutta nyt se koskee, koska esiinnyt ”tarkka”-kyltin alla.
Voi olla vähän vaikeasti sanottu puoleltani, mutta tarkoitus on asettaa sinut siihen ympäristöön, missä puhutaan pötyä, eli oikein tarkoituksella, harkitusti rikotaan yhdeksättä käskysanaa, eli väärän todistuksen antamista. Valehtelu ei ole valehtelua, kun se tehdään ymmärtämättömyydessä, tietämättä tosiasioita tai malttinsa menettäneenä. Luokittelu on minun, muttei epäraamatullinen. Eli synti ei ole koskaan vahinko.
En pidä mahdottomana ymmärtää, että kun kirkot, esim. RKK ja evlut kertovat jäsenluvuistaan, niin niihin sisältyy kaikki kastetut. Eikä tässä yhteydessä ole syytä puhua muusta. Rippikoulut, konfirmaatiot ja muuta kasteen jälkeiset kirkon toimet eivät muuta jäsenlukua, minkä esim RKK ilmoittaa n. 1.3 miljardia.
En tarkoita enkä jäsenluvun yhteydessä ole edes vihjaissut mitä Raamattu opettaa jäsenyydestä, minkä ansioista kuulutaan Taivaan Valtakunnan kansalaisuuteen.
”Mitä taas tulee helluntaiseurakuntien jäsenten synnittömyyteen, siihen en usko. Miten se kastettavien uskokaan voitaisiin virheettömästi mitata?”
Jumalan edessä täydellisyys tulee ihmiselle Jeesuksen veren tähden. On kysymys lahjavanhurskaudesta, joka tila alkaa Pyhästä Hengestä, Ylhäältä syntymisestä. Henki yhdessä uskovan hengen kanssa yhdessä todistaa, että on Jumalan lapsi. Jos Pyhän Hengen todistus puuttuu, kastetodistus ei auta. Sitä on, ei vaikea, vaan mahdoton ymmärtää jos ei ole uskossa tai ole ollut uskossa.
Käytit ilmaisua ’täysivaltainen jäsen’, Reijo Mänttäri. Jos vaadit muilta tarkkuutta, noudata sitä itsekin.
Martti,
Jäsenyys on tai ei ole.Kirkon jäsenyyden täysivaltaiuus ei ole määritelty muualla kuin tässä sinun kommentissasi. Anna olla, kun huti tulee.
”Kirkon jäsenyyden täysivaltaiuus ei ole määritelty muualla kuin tässä sinun kommentissasi.” Kirkon jäsen voi mennä naimisiin kirkossa, antaa kastaa lapsensa, olla kummi ja äänestää kirkon vaaleissa. Lapsena kastettu on kirkon jäsen, mutta ei täysivaltainen, koska hänellä ei vielä ole näitä jäsenen oikeuksia.
Helluntailaisten lukumäärä kasvaa maailmalla. Suomessa ”imu” liikkeeseen ei ole enää niin vahvaa kuin aikaisemmin? Suomessa on helluntailaisia jo monessa sukupolvessa. Voiko helluntailaisuus olla myös ns. ”kodin perintöä” kuten luterilaisuutta silloin tällöin perusteellaan? Tarvitaanko uskoon tulemisen kokemus, jotta voi perustella olevansa aito helluntailainen, vai onko kasteelle meno se ulkoinen todistus uskosta? Aikaisemmin Pyhällä Hengellä täyttymisen ja kielillä puhumisen merkitystä korostettiin voimakkaasti?
Kari P.,
Kyllä tämä Jerusalemista lähes kaksituhatta vuotta sitten alkanut Pyhän Hengen virta voi hyvin. Tai se on aina voinut hyvin, silloinkin kun Lyonin ’puukenkäkansaa’ vainottiin ja tapettiin sadointuhansin. Sen vaikutus oli, että se levisi koko Eurooppaan. Fyysiset vainot alkoivat laantua 1500-luvulla ja jonkinasteinen rauhaa alettiin kokemaan, kun ensin Luther ilmoitti, että kaste on sitten paavilta saatu, vaikka vanhurskautusoppi on Jumalalta.
Valdolaiset yrittivä 1500 luvulla hakea jonkinlaista kumppanuutta luterilaisesta liikehdinnästä. Jonkinlaista yhteistyötä oli, mutta mm. kaste kangerteli. Valdolaiset kirjoittivat perustunnustuksen, jossa mainitaan kaste sen verran myönteisessä, vaikkei hyväksyvässä hengessä, että paavikin talttui. Alkoi valdolais-helluntalaisuuden mitäänsanomattomuus. Tunnen liikkeen hyvin ja mm. Italian helluntalaisilla on yhteys heidän kanssaan.
Italian helluntailiike kohtasi kovat vainot alkaen 1930 luvulla. Sen vaikutus oli se, että Italiassa on tänään läntisen Euroopan suurin uskovien yhteys, mikä kasvaa vuosittain muutamalla prosentilla oman maan kansalaisista. Ulkomailta tulleet, vaikka toimivat ADI:n yhteydessä ovat oma itsenäinen veljesyhteys.
Euroopassa alkoi henkinen tason nosto, johon kuului teologinen kouluttautuminen teologisissa tiedekunnissa, etenkin pohjoismaissa, kuten Suomessa. Alkoi hengellinen kuivuus, josta nyt Suomessa ainakin yritetään löytää tietä ulos.
Kyllä helluntalaiskodit johdattavat lapsiaan uskoontuloon. Suomessa ei ole vanhemmilta siirtyvää uskoa, vaikka lapset tulisivatkin uskoon. Itse sain kokea aidon Pyhän Hengen läsnäolon kodissani sekä seurakunnassa, ensin Inkeroisissa ja sitten Haminassa, mitä lapsuuteen 50-luvulla tulee. Viihdyin kokouksissa. Tulin omakohtaiseen uskoon 10-vuotiaana ja viihtymiseni lisääntyi. Kertomukseni siirtyi Italiaan, missä silloin vielä kirkko ja valtio kovasti vastusti. Ihmisten kanssa ei ollut vaikeuksia.
Minua ei koskaan ole häirinnyt ulkoinen vastustus, jota itseasissa koin hyvin harvoin. Koin ja koen vieläkin kuin ensimmäiset uskovat, Apt. 5:
41 Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.
Jeesus haluaa vaikuttaa Pyhän Hengen virtauksen Seurakunnassaan, riippumatta muodollisesta hengellisestä tittelistä.
Seurakunnassani on aina ollut muuta oppineisuutta enemmän kuin yleensä yhteiskunnassa. Todellinen Raamatun tuntemus on helluntalaisuudessa hyvä. Kehällisetkin asiat tiedostetaan, muttei harrasteta, vaan kartetaan.
”Jerusalemista lähes kaksituhatta vuotta sitten alkanut Pyhän Hengen virta voi hyvin.” Miksipä ei voisi – Jumala pitää huolen omistaan. Se voi hyvin siitäkin huolimatta, että sen virran eri haaroissa purjehtivat luulevat usein olevansa sen ainoassa valtavirrassa.
”. Minua ei koskaan ole häirinnyt ulkoinen vastustus, jota itseasissa koin hyvin harvoin. Koin ja koen vieläkin kuin ensimmäiset uskovat, Apt. 5:
41 Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.”
Minua kiinnostaa kuinka olet kohdannut olleesi arvollinen kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden? Tuntuu siltä, että nykyisin kaikki uskomiseen liittyvät asiat niputetaan vain ajatukseen suvaitsemattomuudesta ? Onko helluntailaisuus edelleen vielä erikseen stigma?
Kari P.,
Helluntalaisuus on stigma esimerkiksi Roomalaiskatolisuudessa (RKK). Lyhyesti ilmaistuna, katoliset suovat ikuisuusosan paratiisissaan islamilaisille, mutta ei helluntalaisille.
Uskon, että ymmärrät, miksi se ei helluntalais-evankelisia vaivaa.
Kyllä tänään kohtaa tilanteita, jotka saavat tuntemaan iloa siitä, että on katsottu arvolliseksi kärsimään Kristuksen nimen vuoksi. Näitä kokemuksia minulla on pelkästään muotojumalisuuden taholta. Tuo Apostolien tekojen kohta viittaa myös ”kirkollisten” vimmaan Jeesuksen seuraajia kohtaan. Paavali oli silloisen kirkon edustaja ja vihkiytyi vain vainoamaan Jumalan Seurakuntaa. Osat sitten vaihtuivat, kun Jeesus henkilökohtaisesti kohtasi silloisen Saulin.
Olen suurimman osan elämääni elänyt ja toiminut Suomen ulkopuolella. Viimeinen yhtäjaksoinen kausi oli yli kaksikymmentä vuotta. Palasin vaimoni kanssa Suomeen 2013. Sitä ennen olin n. viiden vuoden ajan kirjoitellut uskonnollisille foorumeille, kuten tämä K24, jossa olen saanut erinomaisen suhtautumisen ylläpitäjien puolelta. Silti muutama klassillisen kristinuskon edustaja on saanut sanottua erittäin asiatonta ja halventavaa, koskien nimenomaa helluntalaisuutta. Kuten ”mehukattiako te vielä juotte ehtoollisella” tai ”olet perkeleen apulainen”. Samanlaisia, vieläkin halventavampia termejä on toisella, jos mahdollista enemmän kirkollisella foorumilla, on käytetty, kuten”olet kyykäärmeen sikiö” ja sitä rataa. Asia ei todellakaan ole minua loukannut ensinnäkin täysin perusteettomilla pohjilla esitettynä vailla Raamatun pohjaakin ja lisäksi ilmaisut helluntalaisten oppimattomuudesta ovat olleet noloja jo minunkin puolelta, vaikka olen ollut niiden kohde.
Ateistit ja muiden uskontojen ei kristillisten, edustjat eivät ole koskaan minua loukanneet, vaikka olen työni vuoksi viettänyt merkittävän osan aikaani muslimien, shintolaisten, budhalaisten, hindujen,, sighien kanssa. Syy, että olen suorastaan viihtynyt näissä em. pakanallisissa ympäristöissä on aina alkanut siitä, että olen tunnustautunut uskovaksi, Jeesuksen seuraajaksi. Tehranissa, jossa minulla oli toimisto kolme vuotta, sain ensimmäisen kontaktin korkealla tasolla, koska ministeriön esimiehen sihteeri sanoi syyksi, miksi ohitin monet muut puheille pyrkivät, ”olette Jumalan lähettämä /you are sent by God”.
Kirjoitin tämän pätkissä, enkä ehkä riittävän nopeana vastauksena sinun hyvään kysymykseesi. Mutta kokoillaan joskus palasista koko kuva.
Tämän kirjoitukseni ydin, koskien ”olla arvollinen kärsiä Jeesuksen nimen tähden” on liittynyt sitten Uuden Liiton alettua lähes yksinomaan niiden tahojen vainoamiseen, jotka ovat ”löytäneet” toisen(kin) tien, Isän sydämelle, Jeesuksen tykö, tai lieventävät, väheksyvät Jeesuksen Herrautta. Väheksyvät sitä, että ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”.
Muutama esimerkki:
Jehovalaiset ovat Jehovan todistajia ja korvaavat Jeesuksen jumaluuden ja iankaikkisuuden ennen ja jälkeen Hänen lunastustyötään.
Mormoonit myös tuovat enkeleitä Jeesuksen rinnalle tai paremminkin korvaamaan Jeesus.
Katoliset kirkot sumentavat Jeesuksen Herrauden, Madonna ja pyhimyskulteilla. Paavikin, Johannes-Paavali II palvoi Jeesusta vain siksi, ettei hänen (suurempi) rakkautensa Madonnaan olisi tullut ilmi tarpeettomasti.
Juud.. 1:5
”Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet.”
Juudaan kirjeessä muistutetaan ammoisen esimerkin kanssa, että Jumalan lahja on iankaikkinen elämä. Lahja täytyy ottaa vastaan ja säilyttää se sydämessä, sisällisesti.
Blogi.
En halua saivarrella, mutta eikös Jumalaan luottaminen (usko) ole juuri sitä, että Hän Pelastaa ja hukuttaa, eli meidän ei tarvitse huolehtia pelastuksesta, joka on Kristuksessa täydellisesti saatettu voimaan, sekä voimme jättää myös hukuttamisenJumalan tahdon varaan, jos näkee hyväksi jonkun hukuttaa, niin siihen löytyy varmasti aihetta.
Tällä siis tahdon vain kysyä, mitä voi ihminen tehdä sen eteen, ettei Jumala hukuta? Voiko jotain tehdä? Tai mitä ihminen voi tehdä pelastuksena eteen, jos se kerran on 100% Jumalan lahja?
Eikö kuitenkin niin, että Luottamus Jumalaan perustuu Hänen lupaustensa voimaan, eikä meidän tekemisiin ja tekemättä jättämisiin? Kun ihminen luottaa Jumalaan Kristuksen Sanan kautta, niin on päämäärä saavutetu. Lopulta lihaan tehty ympärileikkaus on tyhjän veroinen jos ihminen ei luota Jumalaan. Ono ihmioen kastettu lapsena vai aikuisena, on merkityksetön jos luottamus Jumalaan puuttuu.
Täytyyhän ihmisen siis jo luottaa (uskoa) Jumalaan, kun ja jos hän kerran Jumalalta apua pyytää. Usko täytyy siis olla olemassa jo ennen kun ihminen kääntyy Herran puoleen. Mistä tuo luottamus on ihmiseen syntynyt? Kun hyvin pieni lapsi ristii kätensä ilta rukoukseen, niin onko kyseessä oikea uskovainen, vai pitääkö vielä odottaa toista uskoa?, eikö Jumala juuri tahdo, että olismme Hänen lapsiaan?
”Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa, ja sanoi: ”Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän”;
ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.
Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.
Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti. Hebr.6:13-20
Aabraham sai siis mitä oli luvattu sen tähden, että Jumala oli luvannut. Abraham sai siunauksen Jumalan tahdon mukaan.
Näin on siis meidänkin kohdilla, jos jotakin olemme saaneet, niin olemme saaneet sen tähden, että Jumala on meille antanut. Näin on siis vastaanottaminenkin Jumalan tahdon mukaan, sillä Evankeliumi on se Voima, joka avaa kuurojen korvat ja avaa sokeiden silmät.
Nyt joku kysyy, miksi se ei avaa kaikkien silmiä ja korvia? Minä kysyn myös, miksi vain Aabrahamille annettiin siunaus? Oliko Aabraham erityinen? Ei, vaan koska Jumala oli valinnut hänet ja vaimonsa Saaran. ( 1. Moos.18) Tästä valinnasta myös Paavali iirjoittaa Room. 9 luvussa ja sanoo:
”Ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin-että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden- sanottiin hänelle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”,
niinkuin kirjoitettu on: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin”.
Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Järki sanoo: Faarao olisi voinut tehdä toisin jos olisi halunnut, mutta usko sanoo toista, sillä Jumala nosti esiin oman nimensä kaikenmaan päälle.
Evankeliuimia on siis julistettava kaikille kakkialla, vaikka kukaan ei sitä uskoisi, sillä Jumala tuntee omansa ja on heidän tähtensä Lähettänyt sanansa maailmaan.
Paavali jatkaa: Sinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?”
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?”
Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ”eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois”. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Hebr.11:3-6
Mistä siis tulee ihmiselle tällainen luottanmus? Ihminenkö päättää uskoa, valitsee ja tahtoo? Vai onko kuitenkin niin, että Jumala antaa kenelle tahtoo?
Ismo,
En nyt puutu tähän kirjoitukseesi. Se varmaan kertoo mitä mieltä olet yleensä ja mitä mieltä blogikirjoituksestani.