Job 38: Herra vastasi Jobille tuulispäästä: ”Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies. Minä kysyn sinulta, opeta minua. Missä olit silloin, kun minä perustin maan? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat, tottapa sen tiedät? Tai kuka on vetänyt mitanuoran sen yli? Mihin upotettiin sen perustukkset, tai kuka laski sen kulmakiven, kun kaikki aamutähdet iloitsivat ja kaikkia Jumalan pojat riemuitsivat? Kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja lähti kohdusta, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, kun minä rakensin sille rajan, asetin sille teljet ja ovet ja sanoin: ´Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et. Tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua´? Oletkos elämäsi aikana käskenyt päivän koittaa ja osoittaa ammuruskolle paikkansa, että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois? Silloin se muuttuu kuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatettuna esille. Jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan. Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut? Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit? Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät. Mikä on tie sinne, missä valo asuu ja missä on pimeyden asuinsija, että saattaisit sen alueelleen ja tuntisit polut sen majalle. Kaiketi sen tiedät? Synnyithän sinä jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri! Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi. Mitä tietä jakaantuu valo, mitä tietä itätuuli leviää yli maan? Kuka on avannut väylän sadekuuroille ja ukkospilvelle tien, niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ole ihmistä, niin että autio erämaa saa kylläkseen, ja maa kasvaa vihanta ruohoa? Onko sateella isää, tai kuka on synnyttänyt kastepisarat? Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? Vesi kovettuu kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni? Voitko solmia Seulasten siteet tai irrottaa kahleista Orionin? Voitko tuoda esiin eläintarhan tähdet aikanaan ja johdattaa Hyadit lapsineen? Tunnetko taivaan lait, tai sinäkö säädät, miten se maata vallitsee? Voitko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi? Voitko lähettää salamat menemään, niin että ne sanovat sinulle: ´Tässä me olemme´? Kuka on pannut viisautta sisimpiin, tai kuka on antanut ymmärrystä ihmismieliin? Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit, kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet takertuneet toisiinsa?”
(Jumalan puhe jatkuu vielä luvuissa 39-41)
Minulle Jobin tapauksesta tulee aina mieleen juutalainen kansa joka kaikesta vainosta ja menetyksistä, panettelusta ja kansanmurhasta ja kaiksita saatanan valhejuonista huolimatta, on pysynyt uskollisena sille ilmoitukselle ja liitolle Jumalan kanssa, joka aikoinaan on sovittu.
Jos ”ahvenelle” menee kertomaan, että rannalla on tuli, jossa voi lämmitellä, niin ”ahven” sanoo varmasti, että en tiedä tulesta mitään, puhut höpöjä, en voi nähdä täällä meressä mitään tulta!
Ja kuitenkin, joka tulesta tietää ja siitä kertoo, on itse lämmitellyt sen loimussa.
Jumala on Tuli!
Antero Syrjänen: ”Tarinan Jobia ei ”maan perustamisen” aikaan ollut olemassa. Jumala varmastikin tiesi tämän, mutta jostain syystä näki aiheelliseksi piikitellä Jobia täysin irrelavantilla kysymyksellä.”
Kyse ei ole mistään irrelevantista, vaikka sinä et ymmärräkään. Kyse on nimenomaan relevantista. Kyse on Jumalan kaikkivaltiudesta. Mutta ymmärrän toki sen, että sinä et sitä ymmärrä, kun et tunnusta Jumalan olemassaoloa ja kaikkivaltiuttaan.
”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille.
Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.” (Room. 1:19-21)
Antero Syrjänen: ”Maailmankaikkeus on kyllä voinut syntyä tyhjästä, se on ihan luonnonlakien mukaista vaikka se tuntuukin oudolta. Sen hyväksyminen, jos joku, vaatii melkoista nöyryyttä.”
Kyllä näin on! Jumala loi alussa Sanallaan koko universumin. Mutta Jumala on ollut aina ja Hän on ja tulee aina ja ikuisesti olemaan. Hän on se, joka on. Hänen nimensä on ”Minä olen se, joka olen”. Tämän nimen Hän itse on ilmoittanut nimekseen.
”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”.
Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. ” 2. Piet. 3:3-10
Olen Sari Weckroth kanssasi samaa mieltä noista Jobin kirjan huomioistasi koskien kärsimystä!
Ja niin ihanan lohdullinen on Jobin kirjan loppu, kun Jumala sanoo Elifaalle että Job on puhunut oikein Jumalasta toisin kuin Elifas ja hänen kaksi ystäväänsä. Heidän tuli uhrata polttouhrit puolestansa ja Jobin tuli rukoilla ystäviensä puolesta. (Herra sanoi: ) ”Tehdäkseni hänelle (Jobille) mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niin kuin minun palvelijani Job”. Kun Job rukoili ystäviensä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän kuin hänellä ennen oli ollut.
Wikipedia: ”Jobin kirja sekoittaa eri tekstilajeja. Sitä pidetään hepreankielisen kirjallisuuden helmenä ja englantilainen runoilija Alfred Tennyson piti Jobin kirjaa huomattavimpana runotuotteena, jonka ihmiskunta tuntee. Muista teoksen taiteellista arvoa ylistäneistä tutkijoista mainittakoon vielä Robert Lowth, Johann Gottfried von Herder, Ernest Renan, Alexander von Humboldt ja Henrik Schück. Jobin kirja on vaikuttanut Dante Alighierin, John Miltonin, Klopstockin ja Goethen teoksiin.”
On huomionarvoista miten kaikki kauneus alkaa kadota, kun ihminen kääntää selkänsä Jumalalle. Kun ihmiskunta pitää totuutta vääryyden vallassa, katoaa kaikki luovuus, kauneus, runollisuus, monivivahteisuus ja -muotoisuus, värikylläisyys, mitä vain kaunista voi kuvitellakaan ja tietää, se kaikki katoaa, kun kiittämättömyys Luojaa kohtaan saa vallan, kun ateisimi ja pakanuus voittaa alaa mukana tulee kiittämättömyys, viha, katkeruus, pahuus, rakkaudettomuus, armottomuus, väkivalta….
Tämä kaikki näkyy ympärillämme yhteiskunnassa myös taiteessa ja kulttuurissa.
Jobin kirjassa tulee huomata sama kuin psalmeissa ettei lainata jotain sopivaa vaan katsotaan koko kehyskertomus.
Jobin kirja on kaunista runoutta ja siinä on syvä sanoma Jumalan kaikkivaltiudesta ja kärsimyksestä. Ne, joita Pyhä Henki ja Jumalan rakkaus on koskettanut, ymmärtävät tämän. Ei kannata antautua väittelyihin niiden kanssa, jotka syystä tai toisesta ovat täällä dissaamassa toisten hengellistä vakaumusta. Mitkä ovat motiivit tämän takana, olen joskus miettinyt.
”Jobin kirja on kaunista runoutta ja siinä on syvä sanoma Jumalan kaikkivaltiudesta ja kärsimyksestä.”
Juuri näin. Luin hymyssä suin Anteron tekstiä, jossa hän vastaili Jumalalle. Niinhän se menee, jos fundamentaalisen Raamatun tulkinnan ja nykytieteen laittaa vastakkain. Kyse lienee lähinnä siitä, mitkä osat VT:sta ovat jonkinasteista runoutta ja mitkä eivät.
Tosin, jos joku on muinoin todella käynyt Jumalan ja Hänen poikiensa (joista Saatana oli yksi ?) kokouksessa ja raportoinut siitä, niin mikäs minä olen sitä vastustamaan… Olkoon sitten niin.