Jumalanpalvelus menossa Kamerunissa 25.5.2006.
Ylösnoussut Kristus on aina läsnä jokaisessa liturgiassa.
Tästä meillä on hänen lupauksensa.
Malakian kirjassa ennustettu Jumalan ilmestyminen pyhäkköönsä on todellisuutta jokaisessa jumalanpalveluksessa.
SUNNUNTAI 7.2.2021
Kynttilänpäivä
Kristus, Jumalan kirkkauden säteily
Ensimmäinen lukukappale: Mal. 3:1–2
Jumala lähettää sanansa julistajat. Sanansaattajien tehtävä on valmistaa tietä Jumalan tulolle meidän luoksemme.
Jeesuksen tuloa edelsi Johannes Kastajan tulo. Johannes julisti, että Jeesus on Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin. Näin tuotiin esiin Jeesus Kristus ja hänen sovitustyönsä Golgatan ristillä. Ihmiset saattoivat kuulla Jeesuksesta ja liittyä Vapahtajamme seuraan.
Jeesus lähetti apostolinsa valmistelemaan hänen tuloaan saarnamatkoille. Näin mentiin Pyhän Maan eri puolille. Jokainen Jeesuksen tulo eri kyliin ja kaupunkeihin oli hyvin valmistelut. Väki tiesi, että Jeesu tulee paikkakunnalle ja kuulijat pääsivät joukolla mukaan.
Täytettyään kaiken, koko maailman sovituksen, ja tuotuaan elämän kaikille ihmisille, Jeesus lähetti kirkkonsa julistamaan pelastusta koko maailmalle. Jaikkien kansojen on saatava kuulla, että Jeesus on koko maailman Valo. Hänessä on toivomme ja tulevaisuutemme. Hän on meidän auttajamme. Hän on meidänkin Vapahtajamme.
Minä lähetän sanansaattajani
raivaamaan edelläni tietä.
Usko tulee kuulemisesta. Niinpä kirkko tuo esiin evankeliumin kaikessa selkeydessään ja kirkkaudessaan. Jumalan sanan voima on määrätön, koska juuri siinä Jumala itse toimii. Sana saa aikaan sen, mitä se lupaa. Jumala itse tulee luoksemme. Sanansaattajan sana tuokin tullessaan enemmän kuin sanan: Kristus tulee luoksemme. Hän itse vaikuttaa sanansa ja sakramenttiensa välityksellä. Jeesus itse pelastaa antaen meille kasteen, pelastuksen yhteyden. Herramme itse antaa iankaikkisen elämän, jakaen meille ehtoollisen, iankaikkisen elämän lääkkeen: pyhän ruumiinsa ehtoollisen leivässä ja kalliin sovintoverensä viinissä.
Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä
Valtias, jota te odotatte,
Missä Kristus on läsnä, siellä myös koko taivaallinen joukko on paikalla. Missä Jumalan Poika on, siellä on myös Isä ja siellä myös Pyhä Henki. Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Samalla paikalla ovat myös enkelit ja koko taivaan joukko. Niinpä jokaisessa messussa koko kirkko läsnä, koska Ylösnoussut Kristus on läsnä. Kristus on omiensa kanssa. Niinpä jokainen jumalanpalvelus on yhteyttä kaikkien kristittyjen kanssa koko maailmassa. Yhtenä Jumalan kansana saamme elää todeksi osallisuutemme pyhien yhteisöön, Jumalan omien joukkoon, ja koko kristikunta yhdessä kaikkialla kiittää ja ylistää meidän Vapahtajaamme, joka on tullut meidät pelastamaan ja tuomaan meille taivaan valon, Jumalan vanhurskauden ja Jumalan lapsen turvallisen elämän. Taivaan enkelien ylistys ja meidän maallinen elämämme yhdistyvät yhteiseen palvontaamme ja Jumalan kirkkauden ja kunnian korottamiseen, koko elämäämme Jumalan käsivarsien turvissa.
ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte.
Hän saapuu,
Kynttilänpäivän sanomaan kuuluu, että Jeesus tuotiin Jerusalemin temppeliin neljänkymmenen päivän ikäisenä. Näin hänen tuloonsa sisältyi Malakian profetian suuri sanoma: Jumala itse saapui asumukseensa, kun Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, tuotiin Jumalan huoneeseen, Jumalan reaalinen läsnäolo sai täyttymyksensä, Jumala on tullut pyhäkköönsä. Pelastus on läsnä, Jumala on keskellämme. Pelastus on saapunut, tullut luoksemme.
Tässä kynttilänpäivän ensimmäinen lukukappale
Mal. 3:1–2
– Minä lähetän sanansaattajani
raivaamaan edelläni tietä.
Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä
Valtias, jota te odotatte,
ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte.
Hän saapuu,
sanoo Herra Sebaot.
Kuka voi kestää sen päivän,
jolloin hän tulee,
kuka voi seistä horjumatta,
kun hän ilmestyy?
Sillä hän on kuin ahjon hehku,
hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.
Kynttilän päivän esittelyä ja tekstit ovat nähtävissä osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-7-2-2021/
Temat för kyndelsmässodagen presenteras och texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-7-2-2021/
Matias
Ei se ole todellissuutta jokaisessa jumalanpalveluksessa, mutta aikoinaan temppelissä oli tietynlainen kirkkaus.
-Ja miten se ilmeni ?
Olen lukenut jostain, että ylimmäisen papin vaatetukseen kuului eräänlainen rintahaarniska, sanon sitä haarniskaksi, kun en tiedä oikeaa nimeä. Se oli koristeltu moninaisin jalokivin, jotka oli hiottu, kuin kristalli-ikään.
Kun aurinko oli tietyssä asennossa, pappi astui kansan eteen, ja auringon osuessa papin rintaan, hän säteili kuin jumalallinen kirkkaus, eikä kansa voinut edes katsoa häntä suoraan sen kirkkauden tähden.
Se ei ollut mikääm mielikuvituskirkkaus, vaan ihan konkreettinen näkymä.
Tarja
Kiitos hyvästä puheenvuorostasi
Papiston upea pukeutuminen pyhään toimitukseen on kautta vuosituhansien kuulunut asiaan siellä, missä se on ollut mahdollista. Sillä on tähdottu korostaa Jumalanpalveluksen arvokkuutta: Olemme pyhän Jumalan edessä.
Kaikkialla tähän ei ole ollut mahdollisuutta. Niinpä on pitänyt tyytyä siihen, mitä on käsille saatavissa. Jumalan salattua läsnäoloa tämä ei toki vähennä, vaikka se ei ulkonaisesti näyttäisikään niin juhlavalta.
Jumalanpalveluksen ydinhän kuitenkin on Jumalan omassa läsnäolossa.
Kiitos Matias jälleen rakentavasta kirjoituksestasi. Luettuani- vaan en osallistuttuani – tämän alustan viimeaikaisia keskusteluja, kiinnitin huomiota yhteen lauseeseen blogissasi.
”Niinpä kirkko tuo esiin evankeliumin kaikessa selkeydessään ja kirkkaudessaan.” Miten sinä näet tuon melkoisen erimielisyyden, joka vallitsee siitä, ketä tulisi vihkiä kristilliseen avioliittoon? Miten sellainen voi kuvastaa ”selkeyttä ja kirkkautta”?
Kirkon ulkopuolelta tuollaista kiistelyä seurattuani tunnen syvää mielipahaa siitä, että tuollaiset kiistelyt ovat omiaan etäännyttämään ihmisiä evankeliumin loistoisasta sanomasta. Miten sinä asian näet?
En voi olla vertaamatta tilannetta varhaisseurakunnassa tehtyihin ratkaisuihin. Kun siellä ympärileikkauksesta nousi erimielisyys, asia ratkaistiin Jerusalemissa apostolien ja vanhinten kokouksessa. Päätös alkoi ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, että…”(Apt15:28) Sitten: ”He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä. Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.”(Apt16:4,5) Varsin hieno esimerkki erimielisyyksien ratkaisemiseksi.
Rauli
Kiitos kommentistasi
Tuot esille merkittävän näkökulman. Miten me voimme kunakin aikana käytävien erilaisia mielipiteitä esiin tuovien keskustelujen aikana säilyttää näköalan keskeiseen ja todella merkittävään, nimittäin Jumalan evankeliumin sanomaan meidän pelastuksestamme.
Apostolien ajan kokous otti käsitelläkseen juutalaisia noin parisen sataa ennen Kristuksen syntymää alkaen noin parisen sataa vuotta sen jälkeen ulottuneeseen keskusteluun juutalaisten ja pakanoitten välisistä oikeista suhteista. Keskustelun nimenä oli juutalaisuudessa, mitkä asiat kuuluvat Nooan poikien lakiin ja mitkä siihen eivät kuulu. Kysymys alkoi sitä mukaa kuin juutalaisia asettui eri puolille Rooman valtakuntaa siirtolaisiksi. Keskusteltiin siitä kenen kanssa saattoi olla lähempiäkin ystäviä eikä vain hyvän päivän tuttuja. Toiset esittivät pitkän listan vaatimuksia, toiset tyytyivät lyhyempään luetteloon.
Koska kristinusko jo alusta pitäen levisi nopeasti pakanoitten keskuuteen, niin keskustelu muodostui myös kristikunnan sisäiseksi. Toiset vaativat hyvin suurta osaa Vanhan testamentin säädöstön noudattamista, toiset taas vaativat vähemmän eri näkökohtia.
Vastakohdiksi muodostuivat toisaalla Paavalin edustama erittäin lyhyt luettelo ja toisaalta judaistien erittäin pitkälle menevä juutalaisen lakiperinteen vaatiminen. Jerusalemin kokous pääsi Pietarin ja Jerusalemin ensimmäisen piispan Jaakob Vanhurskaan sovintoesityksestä yksimielisyyteen. Judaisteille se oli minimi, mistä voitiin sopia, ja Paavalille se oli maksimi, mitä voitiin Kristukseen kääntyvältä vaatia juutalaisen tapasäädöstön pykälistä.
Päätös mahdollisti sen, että sekä juutalaiset että kreikkalaiset kuin myös heidän lisäkseen kaikki muutkin Kristukseen kastetut saattoivat osallistua yhteiseen liturgiaan ilman, että olisi tarvinnut pitää kummallekin erikseen jumalanpalveluksia.
Kirkon historiaa lukeneena totean, että kautta historian kirkossa on aina syntynyt keskusteluja mitä erilaisimmista kysymyksistä. Niiden yli kuitenkin on päästy, toisinaan onnistuen, toisinaan vakaviakin vastoinkäymisiä kokien, mutta kuitenkin elämä on mennyt eteenpäin.
Niinpä arvelen että sama toistuu nykyaikanakin, ja erilaisista väittelyistä huolimatta voidaan vaikeudet voittaa ja evankeliumia voidaan viedä eteenpäin.
Koko maailmaa ajatellen näköalat ovat sellaisia, että kristinusko tulee yhä edelleen kasvamaan muutamalla prosenttiyksiköllä edessämme olevina vuosikymmeninä.
https://www.lehteri.fi/kirkkommelahetys/maailmanlahetys-ja-kysytyimmat-kysymykset/?fbclid=IwAR1I7cCk3_N2lhwmDphQHDJaiTKb46rgZHRW1MkQc44FTxiz6lukM_LQuPk
Matias
Tarkoitatko, että Apostolien tekojen tapaan voidaan ikuiseti syyttää juutalaisia Kristuksen murhaajiksi, ja viedä tätä tietoa myös maailmalle, vaikka maailma puhuu vihapuheesta kansanryhmää vastaan. Ja vaikka te huudatte joka pääsiäinen, kuinka tämä Kristus elää. Ja kuinka kaikki olikin teidän syntien syy.
Pahinta Jeesuksessa on hänen tapansa toimia, ja pettää. Hän kertoo kuinka hänen on kuoltava ja mentävä pois, mutta jälkeenpäin syyttääkin Juudasta ja kansaa tapahtumasta.
Tästä syntyi antisemitismi, ja vielä tämäkin päivänä myös Suomessa juutalaiset lapset joutuvat kulkemaan kouluun turvamiesten saattelemana. Ja netissä heille huudetaan: ” Kristuksen murhaajat. ”
Turvamiehet ovat kuitenkin poliiseja ei kirkon edustajia, vaikka teidän tehtävä oli toimia pelastajana. Kirkko on ehkä selvinnyt ankaruudella monista kriitikoista kun heidät on vaiennettu ja kirjat poltettu, mutta maailma ei ole enää sama, eikä kirkolla sitä auktoriteettia mikä sillä on ollut. Ketään paitsi pappeja ei kiinnosta, vaikka heidät julistettaisiin pannaan.
Oikeudenmukaisuuden tunkeutumista esiin, ei voi estää raamatunkaan mukaan, joka sanoo: ” Oikeus virratkoon kuin vesi, ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.”
Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että antisemitismin tulee väistyä, se ei ole oikeudenmukaista uskoa.
Tarja
Juutalaisuuden ja kirkkojen välillä on käyty paljonkin keskusteluja joilla on pyritty voittamaan siellä täällä vallitseva vääriin tulkintoihin perustuva antisemitismi.
Tällä on myös ollut vaikutusta kirkkojen käytännön tasolla.
Niin paljon kuin olen päässyt keskustelua seuraamaan juutalaisten ja muiden kansalaisryhmien välisistä suhteista, niin vääristyneitä väitteitä tuovat esiin kirkosta vieraantuneet ihmiset enemmän kuin kristikunnan elämässä aktiivisesti mukana olevat väestöryhmät.
Erilaisten pienten, kirkon elämästä kaukana olevien lahkolaisten sirpaleitten joukossa on niin monia eri suuntiin meneviä opetuksia, että sieltä löytyy kaikkea mahdollista laidasta laitaan: Juutalaisuuteen vieroksuen suhtautuvista suorastaan juutalaisia palvovia ryhmiä aina sen mukaan, miten kunkin sirpaleryhmän perustaja on aioita ilmaissut.