”Jumalan vihan ja tuomion alaisina” ihmisten kärsimykset ikuisessa helvetissä ovat ”erittäin kiduttavat” ja ”tila tulee olemaan sietämätön”, totesi vanhempi ortodoksinen uskonoppi.
Yksi 1900-luvun merkittävimmistä teologeista Sergei Bulgakov ei tällaista voinut hyväksyä.
Kuinka suuri onkaan Jumalan viisaus, kuinka syvällistä hänen tietonsa! Kuinka vaikeaa hänen tuomioitaan onkaan ymmärtää, kuinka käsittämättömiä hänen tiensä ovatkaan!
Paavalin sanoja on käytetty osana eräänlaista olankohautuksen teologiaa. Ikuinen helvetti on olemassa, eikä sille voi mitään.
Bulgakov tähdensi, että tässä on kyse salaisuudesta miten kaikki tapahtuu, ei siitä mitä lopulta tapahtuu.
Jumalan tarkoitus on antaa kaikille armahdus, totesi jo Paavali. Tätä päämäärää ei saa epäillä, vaikka keinot usein ylittävät ymmärryksen, Bulgakov muistutti.
Ihmisen valinnanvapaudella on puolustettu ikuista helvettiä. Se on ikään kuin lukittu sisäpuolelta. Olankohautuksen teologia on nyt siirretty peräti itselleen Jumalalle.
Lapsen heittäminen altaan syvään päätyyn voi ehkä olla ainoa tapa hänen kehittyä uimarina, mutta selän kääntäminen hänen hukkuessaan on irtisanoutumista vanhemmuuden vastuusta ja kaikesta sen rakkaudesta ja hyvyydestä.
Roberto J. De La Novalin yrittää käänteisesti kuvata Bulgakovin opetusta Jumalan vastuusta ihmisiä kohtaan.
Synti, paha, kärsimys ja epäröinti sallitaan, mutta sillä ei ole viimeistä sanaa eikä se määrittele lopputulemaa. Armo on ilmaista, muttei halpaa. Paha kyllä saa palkkansa.
Uudessa testamentissa todetaan, että kaikkien ihmisten pelastuminen on Jumalan tahto.
Sergei Bulgakovin huomiot ovat kirjoituksesta ”Apocatastasis and Theodicy” kirjassa The Sophiology of Death – Essays on Eschatology: Personal, Political, Universal. Roberto J. De La Novalin vertaus on kirjan johdannosta.
Lars .Alhbäck. Raamattu ei lupaa missään kohdin, että Jumalan kieltäjä voisi pelastua.
Joh.3:16 kannattaa lukea aina uudelleen.
Jumalan toive on että kaikki pelastuisi, mutta kaikki ei ota Jeesusta vastaan, Herrana ja Vapahtajanaan.
Matteus 25 ei edellytä lampailta uskoa vaan ainoastaan tekoja. Niitä voivat tehdä ja ovat historiassa paljon tehneet myös deistit ja ateistit, joiden työn tuloksena meillä ovat mm. ne ihmisoikeudet, joista uskovaisetkin saavat nauttia.
Yleisemmin Mt 25 eksegeesi lähtee siitä näkemyksestä, hyvät teot tarvitsevat uskon ja usko tuottaa hyviä tekoja, jolloin usko on ratkaiseva moottori. Toisaalta tiedämme, että kaikki ihmiset tekevät jossain mielessä hyvää, hyviä tekoja, jopa paatuneetkin rikolliset. Jeesus taisi sanoittaa asian sanomalla, ”te jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja”. Vielä mutkimmaaksi asian tekee se, että jokainen ihminen tuomitaan tekojen mukaan, mitä kaikkea se sitten tarkoittaa, se voi yllättää. Tuomion peruste voi olla paljon laajempi ja oikeudenmukaisempi kuin ajattelemme.
Matt 25, takana näyttäisi olevan, Jeesuksen sanat, ”se joka uskoo Jumalan Poikaan sitä, ei tuomita”, palkka kuitenkin maksetaan hyvistä teoista. Päähuomio Mt 25 kohdistuu lampaisiin, kirkon todellisiin jäseniin, varoituksen tulevasta tuomiosta saavat kirkon ulkopuolella olevat.
Kirkon historiasta tiedämme, että ortodoksi kirkko ja patristiset isät pitivät monia pakana filosofeja aitoina totuuden etsijöitä, myös heidän kuviaan esiintyy kirkkorakennuksissa. Tämä näkökulma on hyvä, koska juutalainen usko rajoittui Israelin kansan keskuuteen, vaikka juutalaiset tekevätkin käännytystyötä.
Seppo. Raamattua tulee lukea kokonaisuutena, myös Jeesuksen opetuksia. Matteuksen 25. luvussa Jeesus puhuu teoista, mutta oletko varma siitä, etteikö niiden takana ollut uskoa?
Monet ihmiset ovat tehneet hienoja asioita tässä maailmassa ja helpottaneet meidän elämistämme, kaikki kunnia heille siitä. Jeesus opettaa tekemisistä Vuorisaarnassa näin: “Moni tulee sanomaan minulle: “Herra, sinun nimissäsihän me profetoimme ja karkotimme demoneja ja teimme ihmetekoja”(Mat7:23) Teoissa on kuitenkin jotakin vikaa, koska cv ei kelpaa Jeesukselle: “En ole koskaan tuntenut teitä. Häipykää, väärintekijät!”
Ongelma on Jeesuksen sanojen mukaan se, että olisi pitänyt pyrkiä “toimimaan niin kuin taivaallinen Isäni tahtoo.”(22) Ja mistähän tuollaisen toimintamallin voisimme oppia?
Seppo Heinola.
Matt.25:1-13. Vertaus kymmenestä morsiusneidosta.
Morsiusneidoista viisi oli tyhmiä, ja vaelsivat ilman öljyä (”uskoa”). (11–13) Myöhemmin toisetkin neidot tulivat ja sanoivat: Herra, Herra, avaa meille! 12) Mutta hän vastasi: Totisesti minä sanon teille: Minä en tunne teitä. 13) Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä. Matt. 24: 42–44. Luuk:21-35,36. 1.Piet.5:8
Tuo Erkko Järvisen viittaus morsiusneitoihin täydentää hyvin tuota Mt 25 lukua. Kiitos siitä.
Matt. 7:21 – Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka t e k e e minun taivaallisen Isäni tahdon.
Hyvin huomattu, Seppo. Siteeraamalla sitaattiani osoitit, että teoilla on todella merkitystä. Matteuksen 25. Jeesuksen veljien auttaminen oli ratkaisevaa, ja tuossa Vuorisaarnan lopussa eivät Jeesuksen nimessä tehdyt ihmeteotkaan olleet muuta kuin väärintekoja tai laittomuutta, käännöksestä riippuen. Mielenkiintoista tämä Raamatun teksti, eikö totta?
Mutta olisiko tuon oikein tekemisen taustalla kuitenkin luja usko ja sen rakentamiseen tarvvittava tieto?
Melkoinen ääriesimerkki hyvin rakentuneesta uskosta ja sen aikaansaamista teoista on Abraham, josta Raamattu kertoo näin: ”Usko sai Abrahamin tuomaan uhriksi Iisakin, kun häntä testattiin. Hän toi uhriksi ainoan poikansa, josta hänelle oli luvattu.”(Hepr11:17) Millainen tuo Abrahamin usko oli? Hänellä oli luja usko ylösnousemukseen, vaikka hänestä lienee ollut kovin järjenvastaista tappaa oma poika. Tästä meille kerrotaan näin: ”Abraham arveli, että Jumala pystyy jopa herättämään ihmisen kuolleiden joukosta, ja niin hän sai poikansa takaisin. Tämä tapahtuma on ylösnousemuksen vertauskuva.”(19,UT2020)
Ilmeisesti Jeesuksen veljien auttaminen siinä Matteuksen 25. luvussa on seurausta uskosta johonkin. Ja tietoa pitää saada Raamatusta, ainakin täytyy selvittää, keitä nuo Jeesuksen veljet ovat. Ei kai sentään kyse ole umpimähkään tehdystä touhuilusta, josta sitten seurauksena on jopa ikuinen elämä?
Joh.6:40. Minun Isäni tahto on, että jokainen, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Kiitos kommenteista. Aihe on mielenkiintoinen. Ehkä myöhemmin kirjoitan lisää Bulgakovin opetuksesta aiheeseen liittyen.
Matt. 7:21 – Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka t e k e e minun taivaallisen Isäni tahdon. Seppo Heinola lainaa Raamattua.
Joh.6:40. Minun Isäni tahto on, että jokainen, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Erkko Järvinen lainaa Raamattua.
Tuossa on oikeastaan koko uskon ydin kiteytetty.
Jos joku nyt ajattelee, että pelkät teot riittää, niin hän eksyy, ja toisaalta, jos ajattelee, että pelkkä usko riittää, niin hän eksyy.
Jumalan tahto nimittäin on, että tunnustamme ja näin luottaen Jumalaan Hänen Poikaansa, joka taas johtaa siihen, että ojentaudumme tästä lähtökohdista käsin jokaiseen hengenvetoon, eli olemme Kiitollisuudessa Jumalaa kohtaan.
Hän on suonut meille näin suuren Armon, vaikka synti on meissä, kuin poltin merkki sydämessä. Ilman lunastusta ja sovitusta kaikki tekomme ovat vain lihan tekoja, olkoot kuinka hyviä tahansa. Vain Kristuksessa tehdyt teot ovat Jumalasta, ne eivät siis ole meidän tekoja, vaan Kristuksen, joka meissä vaikuttaa kaiken tahtomisen ja tekemisen.
Kuinka sitten voin vielä tehdä lihan tekoja, vaikka elän Kristuksessa?
Onhan minulla edelleen liha ja veri, kuinka en siis lihalla tekisi lihan tekoja? Ja taas Hengellä hengen tekoja? Paavali kirjoittaa tästä:
”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”
Room.7:21-25
Kuka tämän oikein ymmärtää, on sisäistänyt Kristillisen opin ja elämän, eikä enää sotke Lain vaatimuksia ja Jumalan Armoa Kristuksessa toisiinsa.