Valtoimenaan aukeaa Bantoumin ruhtinaskunnan alueelta näkymä kaukana siintävään jättimäiseen vuoristoon. Maisemaan antaa oman värinsä ilman kosteuden tuoma utumainen sävy.
Jumala on muovannut vuoret kuin savenvalaja ruukkuja ja hän on myös luonut leudon tuulen heikoimmankin henkäyksen. Niin suuri ja mahtava, jylhä ja näkymää hallitseva kuin näkymättömin mutta kuitenkin hellästi hyväilevä ilman liikkeen värekin ovat Jumalan tekoja.
Kuvassa sekä vuorten valtoimenaan ulottuva suuruus että muutoin näkymättämän ilman kosteuden luomat uljaat pilvet muodostavat valtaisan panoraaman, jonka edessä mieli herkistyy.
Valvomisen sunnuntain ensimmäisessä lukukappaleessa sanotaan, että Jumala on muovannut vuoret ja hän myös on luonut ilman liikkeen eli tuulen henkäyksen.
Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Sunnuntai 17.11.2019
Valvomisen sunnuntai
Valvokaa!
1. lukukappale: Aam. 4:12-13
Uskonpuhdistajamme syntyi Martin päivänä 10.11.1483 ja vanhan tavan mukaan hänet kastettiin seuraavana päivänä 11.11.1483. Joulua edeltänyt paaato oli silloin juuri alkanut.
Pikkupaasto
Vanhastaan Martin päivästä alkoi pikkupaaston aika. Tuon tarkoituksena oli valmistautua joulun viettoon. Tuona aikana ei syöty lihaa eikä kananmunia. Sen sijaan kalaruoka oli sallittua. Niinpä tuolta ajalta on peräisin nykyaikana monin paikoin säilynyt tapa syödä lipeäkalaa, kun kuivattu turska oli helppoa kuljettaa myös mannermaalle ja se korvasi muutoin ruokapöytään kuuluneen liharuuan. Myös alkuaan jouluyöhön kuulunut, mutta nykyisin jo aattonakin syöty joulukinkku on peräisin tuosta vanhasta tavasta. Kun paastonaika keskellä jouluyötä vaihtui suureen Vapahtajamme syntymäjuhlaan, niin silloin myös alkoi vapaus syödä lihaa. Niinpä pitkän lihattoman kauden jälkeen herkuteltiin runsaan lihapitoisen ruuan nauttimisella. Sanonta: ”Kun tulis joulu, että sais yölläkin syödä”, on peräisin tuolta ajalta.
Kun kirkkovuoden alku noin puolen vuosituhatta sitten siirrettiin keskelle pikkupaaston aikaa, niin juhlakauden luonne muuttui. Niinpä edessämme oleva Valvomisen sunnuntai oli alkuaan ilmoittanut, että joulu on lähellä ja meitä kehotettiin valmistautumaan Vapahtajamme syntymäjuhlaa varten. Jumalan Pojan ihmiseksi tulo oli edessä: Tehkäämme siis juhlan arvoisia valmisteluja.
Kun pikkupaaston kaksi ensimmäistä sunnuntaita jäivät kirkkovuoden loppuun, niin niiden luonne muuttui. Havahtuminen Jumalan tuloon vaihtuikin Jeesuksen toisen tulemisen odotukseen. Samoin kehotus sopia välinsä omaistensa ja naapuriensa kanssa sai uuden sisällön. Jeesuksen vertaus siitä, että oli tehtävä hyvää toisille ihmisille, tuli korostetusti Jeesuksen takaisintulon puhutteluksi. Syntyi tuomiosunnuntai.
Adventti puhuu Herran tulosta
Nykyisellään adventtiaikaa vietetään neljä sunnuntaita. Adventti tarkoittaa Herran tuloa.
Herran tulemisen ajatus on kuitenkin esillä jo kirkkovuoden lopussakin. Valvomisen sunnuntai kertoo siitä, että meidän on käännyttävä Jumalan puoleen. Saamme odottaa Herramme paluuta ja jo nyt etukäteen panna toivomme hänen tuloonsa.
Aamoksen kirja puhuu paljon Israelin kansan eli Pohjoisen valtakunnan ongelmista. Lähimmäisen rakkaus ei ollut kasvanut vaikka valtakunta oli ulkonaisesti voimistunut. Sitä mukaa kuin varallisuus ja yltäkylläisyys oli lisääntynyt, myös välinpitämättömyys köyhää kansaa kohtaan oli kasvanut. Aamos puhui siitä, että huolta oli pidettävä koko kansasta.
Aamoksen julistuksessa Jumalan tulo kansansa keskuuteen oli vetoomusta jo nyt huolehtia siitä, että kaikilla kansalaisilla on hyvä olla yhteisessä Jumalan tulon kohtaamisessa.
Kansa on Jumalan pyhittämä kansa. Siksi Jumalan kohtaaminen kokonaisena kansana on mitä voimakkain motiivi pitää huolta koko kansan yhteisestä elämästä sekä hengellisesti että elämän arjenkin keskellä.
Niin kuin Jumala pitää huolta koko luomakunnasta, hän myös tahtoo että kaikista pidetään huolta. Koko kansan kuuluu ylistää Jumalan pyhää nimeä.
Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa.
Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden,
hän kulkee maan kukkuloiden yli.
Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.
Valvomisen sunnuntain esittelyä ja tekstit on nähtävissä osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20191117
På svenska
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20191117
Vaihteeksi otan tarkasteluun yhden sanan alkukielellä hepreaksi
śê·aḥ — שֵׂחַ , ajatus.
Lukukappaleemme yhteydessä kyseessä on sellainen ajatus, jonka Jumala ilmoittaa ihmisille. Hänen ilmoituksensa, Jumalan sana, on vastaanottamisen arvoinen.
Tutkikaamme siis mitä ahkerimmin ja perusteellisimmin meidän Herramme sanaa, jotta saisimme vastaanottaa Jumalan hyvyyden ja siunauksen elämäämme.
Jumalan sana on lakia ja evankeliumia.
Laki varoittaa meitä tekemästä väärin elämässämme ja kutsuu meitä Jumalan armahdusta hakemaan.
Evankeliumi puolestaan kertoo, että Kristus on meidän pelastajamme ja hänen täytetyn pelastustyönsä takia meillä on armollinen Jumala, jonka rakkaus tulee meillä lahjana, armosta, uskosta, yksistään Jumalan hyvyyden takia.
Jakeessa 4:13 vuoden 1933 käännös puhuu Jumalan aivoituksesta:
”— ilmoittaa ihmiselle, mikä hänen aivoituksensa on”,
kun taas aikaisemmat käännökset vuosien 1642 ja 1776 käännökset korostavat Jumalan puhetta, sen sisällöllistä puolta, puhuttua sanomaa:
” —ilmoittaa ihmiselle, mitä hänen puhuman pitää.”
https://www.finbible.fi/jakeittain/VT/Aamos_4.htm
Jo ennen Kristuksen syntymää muutamaa sataa vuotta aikaisemmin edellä mainittu
śê·aḥ — שֵׂחַ ajatus, aivoitus, puhuttu sanoma -sana
oli tulkittu messiaanisesti.
Tästä todistaa maailman vanhin tunnettu Vanhan testamentin käännös Septuaginta
ἀπαγγέλλων· εἰς ἀνθρώπους τὸν χριστὸν αὐτοῦ,
apangellōn eis anthrōpous ton Kriston avtou
and proclaims to men his Christ,
ja julistaa ihmisille Kristuksensa.
https://www.ellopos.net/elpenor/greek-texts/septuagint/chapter.asp?book=32&page=4&fbclid=IwAR0cEokF2vUUiWvwR1rpmJJZOjfIAsCVduNBYnCeRvjFS8wUhn8CVyHzOOg