Jumala yksin saakoon kunnian

Kuva 13. Nuorten kansalliselta raamattuleiriltä Garouassa Kamerunissa 8.-15.8.2021.

SUNNUNTAI 15.8.2021
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Ensimmäinen lukukappale: Jes. 2:12–18

Ensimmäisen lukukappaleen suuri sanoma on siinä, että Jumalaa pitää kunnioittaa yli  kaiken. Hän on Kaikkivaltias. Hänelle kuuluu kaikki valta ja kunnia.  Hänen edessään meistä jokaisen pitää nöyrtyä ja tunnustaa hänet meidän Jumalaksemme.

Danielin kirjassa on eräs kohta, jossa kerrotaan taivaan joukkojenkin julistavan Jumalan rajatonta kunniaa, jonka edessä maailman mahtavimpienkin on nöyrryttävä. Dan. 4:14

Valvojaenkelit ovat tämän asian päättäneet,

pyhät enkelit tästä sanansa sanoneet,

jotta elävät tulisivat tietämään,

että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntia

Vanhassa testamentissa kerrotaan, miten kuningas Salomolla oli suunnattomasti rikkauksia.  Kerrotaan myös miten hän toimi yhteistyössä foinikialaisen kuningas Hiramin kanssa ja näin heidän kauppalaivastonsa toi yhä enenevässä määrin kaikkea hyvää.  Otan tästä näytteen 1. Kun 10:21-22:

Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja puhdasta kultaa olivat myös kaikki Setripalatsin esineet. Hopeaesineitä ei ollut, sillä hopeaa ei Salomon aikaan pidetty minkään arvoisena. Kuninkaalla ja Hiramilla oli näet merillä Tarsisin-laivasto, ja joka kolmas vuosi nämä laivat toivat kultaa ja hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.

Kun aikaa sitten kului ja vuosisadat vierivät, niin olosuhteet muuttuivat, ja myös ihmisten tapa suhtautua asioihin muuttui. Niinpä vähitellen myös epäjumalanpalvelus pääsi valtaan ja sen mukana kaikenkarvainen vääryys pääsi rehottamaan. Tämä tapain turmelus sai kansan välinpitämättömäksi Jumalan palvelemiselle. Sen sijaan kaikenlainen muu sai vallan ihmisten mielissä ja sydämet luopuivat elävän Jumalan kunnoituksesta.

Tähän kansan vieraantumiseen tuli Jesajan profetia, jossa voimakkaasti julistettiin Jumalan kunniaa.  Jesaja toi esille ihmisen pyrkimyksen turhamaisuuteen. Ulkonaiseen loistoon pantiin liian paljon huomiota ja Jumala unohdettiin.

Mikään ulkonainen ei silloin riitä, mikään ajallinen ei silloin kestä, jos sydän on luopunut Jumalasta.  Sisältä päin kasvava turmelus tuhoaa myös sen, mikä ulkonaisesti on loistavaa ja kauniilta näyttävää.

Jesaja viittaa myös historian opetukseen. Vaikka Salomolla oli ollut isoja merilaivoja, Tarsiin laivoja kuten sanottiin, niin jo Josafatin aikana , 870-847, kuninkaan laivasto oli kärsinyt suuren haaksirikon.   Tämän ja muiden vastaavien esimerkkien valossa Jesaja julistaa, että ihmisten on pantava turvansa Jumalaan ja kunnioitettava häntä yli kaiken.

Jesajan aikana oli kansainvälisesti hyvinkin levotonta aikaa.  Assyriasta nousi suurvalta, joka pyrki valtaamaan kaikkia ympäröiviä valtioita.  Assyria kukisti Pohjoisen valtakunnan eli Israelin vuosina 722-720 eKr. Heidän pääkaupunkinsa Samari tuhottiin ja monia vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

Sen jälkeen Assyrian uhka tuli voimalliseksi myös Eteläiseen valtakuntaan eli Juudaan ja sen pääkaupungille Jerusalemille.  Yhteen aikaan näytti jo siltä että kaikki menetetään ja Jerusalem ainoana oli enää jäljellä.  Jerusalemin pelastumisesta tuosta ahdingosta kansa sai profeetta Jesajan johdolla kiittää yksistään Jumalaa.  Kun kaikki muu toivo oli jo menetetty, niin silloin kansa lopultakin sai kokea, että vain Jumalassa meillä on turva suuren hädän keskellä.

Lutherin virressä on jotain tuosta Juudan kansan pelastumisen kokemuksesta. Lutherin ajan ongelmien keskellä koettiin samantapaista kuin mitä aikoinaan oli koettu Juudassa profeetta Jesajan aikana.

Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa. 

Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale tutkisteltavaksenne

Jes. 2:12–18