Kamerunissa jumalanpalveluksissa oli paljon laulua. Se oli hyvin rytmikästä. Niinpä seurakunta yleensä tanssi paikallaan laulujen tahdissa. Yhdessä jumalanpalveluksessa esiintyi monia kuoroja. Tavallista oli että ainakin lapsikuoro, nuorten kuoro, naiskuoro ja vielä joku muu ryhmä, toisinaan myös yksinlaulua, esitettiin yhden liturgian aikana. Ennätys minun aikanani yhdessä jumalanpalveluksessa oli kahdeksan eri kuoroa. Kuvassa naiskuoro lauloi yhdessä seurakunnassa, jossa väkeä oli monia satoja, kun kävin siellä saarnaamassa.
Neljäs adventtisunnuntai on viimeinen sunnuntai ennen joulua. Sen aikana huomiomme kiintyy Jumalansynnyttäjään, Autuaaseen neitsyeen Mariaan. Synnytykseen on vain vähän aikaa. Vapahtajamme syntymä on lähellä. Pyhä perhe odottaa lapsen tuloa hetkenä millä tahansa.
Tänä vuonna tämä päivä, 4. adventtisunnuntai, viimeinen sunnuntai ennen joulua, osuu samalle päivälle kuin jouluaatto, joulun juhlaa edeltävä päivä. Juhlapäivä on heti sen jälkeen 25. joulukuuta. Vapahtajamme syntymän muistoksi pyhitetty päivä.
SUNNUNTAI 24.12.2023
4. adventtisunnuntai
Herran syntymä on lähellä
Vanhastaan vietettiin pikkupaastoa Martin päivästä alkaen aina jouluaattoa myöden. Silloin ei ollut lupa syödä lihaa. Niinpä kun Tanskan kuningas Kristian II söi lihaa paastonaikana 1526 jKr., niin se herätti valtavaa pahennusta kaikissa, jotka siitä kuulivat.
Sen sijaan heti juhlan alkaessa 25.12. keskellä yötä alkoi runsas lihan syönti. Marraskuussa taloissa toimitettujen teurastusten hedelmille päästiin, ja liharuuilla herkuteltiin. Tuosta tavasta on nykypäivään säilynyt kinkun työnti joulunpyhien aikana.
Paastonaikana lihan sijaan syötiin kalaa. Se oli sallittua. Meillä suomalaisilla tämä perinne jatkuu lipeäkalan syöntinä jouluaattona, vanhan paastonajan viimeisenä päivänä.
Nykyään tosin monin paikoin vaikuttaa siltä, että käytännössä juhlaa on aikaistettu. Monin paikoin koko joulun juhlavinta päivää vietetään aattona.
Samaan ryhmään siirtymiä kuuluu puhe jouluviikosta. Liturgisestihan jouluviikko alkaa joulupäivästä ja jatkuu sitten viikon loppuun asti. Nykyisinhän kuulee yhä enemmän puhuttavan joulua edeltävästä viikosta jouluviikkona.
Meille oleellista on muistaa juhlan todellinen sanoma. Jumala otti olemukseensa ihmisyyden. Sana tuli lihaksi. Ikuinen Jumala otti meihin yhteyttä. Tuli koko maailman Pelastajaksi.
Kristus on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset
Vanhassa testamentissa tämä oli ennustettu. Jumala oli valmistanut kansansa pyhän sanoman vastaanottajaksi. Se mitä Jumala aikaisemmin oli luvannut pyhien profeettojen kautta sai täyttymyksensä. Jumala tuli keskellemme. Näin hänen sanansa toteutui.
Jumala pysyy sanassaan.
Jumalan ylistys on tämän tuloksena. Siitä tekstimme puhuu monin sanoin. Paavali kertoo saman mitä enkelit kertoivat Beetlehemin paimenille. Ylistys kuuluu Jumalalle.
– Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat!
Tämä Jumalan ylistys kuuluu koko maailmalle. Kaikille kansoille. Jeesus tuli koko maailman pelastajaksi.
Hän on tullut myös, jotta muut kansat saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu:
– Siksi ylistän sinua kansojen keskellä,
laulan kiitosta sinun nimellesi.
Toinen lukukappale eli epistola: Room. 15:8–13
Kristus on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset osoittaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. Hän on tullut myös, jotta muut kansat saisivat ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan, niin kuin on kirjoitettu: - Siksi ylistän sinua kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi. Ja edelleen: - Riemuitkaa, kansat, yhdessä hänen kansansa kanssa. Ja vielä: - Kiittäkää Herraa, kaikki kansat! Ylistäkää häntä, kansakunnat! Jesaja taas sanoo: - Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi. Häneen kansat panevat toivonsa. Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.
Hyvää huomenta!
Kello on lyönyt puolta yötä. Kävin aamukahvilla ja tulin tietokoneen ääreen. Totean että tänään, jos Herra suo, menemme rakkaani Coletten kanssa Lamminniemen ja Katajakodin parille osastolle tilaisuutta pitämään.
Otamme esille joulun vieton muistoja ja luen jouluevankeliumin.
Kirkkokäsikirjassamme se on sijoitettu kolmen tilaisuuden tekstiksi:
2:1–14…………jouluaatto………..evankeliumi
2:1–14…………jouluyö……………evankeliumi
2:1–20…………jouluaamu ……….evankeliumi
Lapsuudestani muistan, että jouluaattona kokoonnuimme joulukuusen ääreen. Kynttilät sytytettiin ja veisattiin virsi ”Enkeli taivaan”. Sitten isä luki jouluevankeliumin ja siitä sitten käytiin aattoillan ohjelmassa eteenpäin koko perheen kesken.
Mesonyktion eli keskiyön rukoushetkeksi kuuntelin Luuk. 2:1-24 videoesityksenä
englanniksi https://live.bible.is/bible/ENGESV/LUK/2
ja ukrainaksi jakeet 1-21 https://live.bible.is/bible/UKRLPF/LUK/2
Blogissa tuodaan esille aikamääreitä, niin tulee vaan mieleen onko ne todellisia eli onko Jeesuksen syntymä todella tapahtunut joulun kohdalla vai onko pakanallinen juhla korvattu tällä joulun sanomalla?
Ari
Kiitos kommentistasi.
Jeesuksen syntymäpäivää suhteessa meidän kalenteriimme emme tiedä. Siksi on valittu yksi päivä vuodesta, jolloin ajatuksemme keskittyvät Jeesuksen syntymään.
Aikoinaan Egyptissä evankeliumi lähti liikkeelle valtavan tehokkaasti. Kokonaisen kansan voittamista evankeliumille uskolliseksi vaikeutti tammikuun 6. päivänä vietetty erään epäjumalan palvelun vietto tuona päivänä. Jotta koko kansa voitettaisiin evankeliumille tuon juhlan sisältö piti vallata. Se tapahtui siten että kristityt alkoivat tuona päivänä viettää Jumalan kirkkauden ilmestymisen päivänä. Nopeasti siihen otettiin mukaan kuusikin näkökulmaa, joista Jeesuksen syntymä oli yksi.
Tämä juhlan valloitus vuoteen 150 jKr. mennessä toimi tehokkaasti. Jo noin sadan tai puolentoista jälkeen Egypti oli todellisuudessa muuttunut kristityksi maaksi. (Islamin tulo 600 -luvulla muutti tilanteen vähitellen, ensin hallinnossa sitten vähitellen muutoinkin.) Nykyinen koptilainen kirkko on saman kansankirkon jatkumo. Nykyinen kirkon paavi Tawadros II vuodesta 2012– alkaen on järjestyksessä 118. viranhaltija. Ensimmäinen oli evankelista Markus vuosina 43–68.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandrian_paavi
Roomassa evankeliumi oli myös saavuttanut suuria voittoja. Tämän huomasivat valtakunnan poliittiset hallitsijat. Konstantinus Suuri sääti kanssahallitsijansa Liciniuksen kanssa vuonna 313 niin kutsutun Milanon ediktin, Tämä antoi kristityille vapauden harjoittaa uskontoaan ilman rangaistuksen pelkoa.
Tämän jälkeen tuli mahdolliseksi myös vähitellen käynnistää ajatus Jeesuksen syntymän muistelemisesta ja tätä varten etsiä sopivaa päivää. Päädyttiin vuoden pimeimpään aikaan. Silloinhan päivät alkavat muuttua valoisaa kohti. Näin myös Vapahtajamme syntymän muistamisella haluttiin tuoda evankeliumin valo koko kansalle. Joulua on vietetty 25. joulukuuta jo 300 -luvun puolesta välin.
Juhlan tarkoituksena oli koko valtakunnan voittaminen Kristus -uskolle. Tämä onnistui nopeasti. Jo puoli vuosisataa myöhemmin kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Tämä uskonnon asema virallisena uskontona tarkoitti, että imperiumin korkeimpiin virkoihin voitiin valita vain Kristukseen uskova eli siis kirkon jäsen.
Nykyinen paavi Franciscus on vuodesta 2013 alkaen ollut saman viran haltija, kuin jo aikoinaan apostoli Pietari.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_paaveista
Miikaa lainattu täysin tarkoitushakuisesti, Betlehemissä syntyi Daavid. Ja Daavid on luvattu herättää uudelleen. Hän oli ollut jo muinaisuudessa.
Jeesus piti kirjoittaa syntyneeksi Betlehemissä, että voitiin sanoa hänen olevan Daavidin sukua ja juurta. Näin ei olisi tarvinnut tehdä, kuten väestönlakenta tai verotuksen aloitus, koska kenenkään ei niiden takia tarvinnut poistua kotipaikkakunnalta ja se tapahtuikin vasta vuonna 6 jKr.
Kun lukee luvun kokonaan siellä puhutaan myös sodasta ja vihollisen hävityksestä, ” Hän on pelastava meidät Assyrin vallasta jos se hyökkää maahamme ” ” Kohotkoon sinun kätesi vihollisiasi vastaan ja sinun vihamiehesi hävitköön. ”
No eipä kohonnut Jeesuksen käsi mihinkään, paimen jätti laumansa, sensijaan kyllä seuraajien käsi nousi, mutta ei puolustamaan Israelia vaan valoittamaan sitä itselle.
Ei kannata uskoa mitä kirkolliset kertovat VT:n kirjoitusten tarkoittavan, he puhuvat omia mielikuviaan ja jättävät huomiotta sen mikä ei sovi heidän luomaansa uuteen uskontoon ja sen kaupallisuuden tavoitteisiin.
Ei menen perille enää, me olemme oppineet lukemaan itse.
Ja mitä olivat isille annetut lupaukset, joita piti todistaa ? ” Minä teen Juudasta vuorteni perillisen” Onko kuultu koskaan Kristuksen, tai seuraajien puheissa näitä lauseita, että näkisitte, kuinka Jumala pysyy sanassaan, ovathan he nyt palanneet perimään sen mikä heille on testamentissa luvattu.
Tarja
Kiitos kommenteistasi
1) Beetlehemin seutu on ollut pyhän kansan historiassa mukana jo patriarkka Jakobin ajoista asti. Harranista palattuaan tämä asettui karjoineen Sukkotin laidunmaille. Näille seuduille asettui asumaan myös Ruut. Siellä syntyi sittemmin kuningas David.
Herodes Suuri vainosi Davidin sukuun kuuluvia, koska pelkäsi näiden maineen heikontavan hänen valtaansa. Osa asettui asumaan Nasaretiin. Näihin kuului myös pyhä perhe.
Puhe ikimuistoisista ajoista viittaa siis siihen että Betlehemin tapaus liittyy pyhässä historiassa kaukaisiin aikoihin.
Tämä puolestaan nosti näköpiiriin ajatuksen ikuisuuteen asti ulottuvasta taustasta. Näin tuosta perinteestä kehittyi ajan mittaan juutalaisessa ajattelussa näköala Ikiaikojen Jumalan ikuisuudesta asti ulottuvaan tulkintaan. Tämä sitten henkilöityi siihen, että Jumalan antama Pelastaja on Jumalan luota lähtenyt ja näin vähitellen tulkinta päätyi siihen että Jumala ikuisuudesta alkaen otti meihin yhteyden. Kaikkivaltias Jumala tuli meidän tykömme.
Tarja
2)
Väestön luettelointi verotusta varten ei toimi kaikissa kulttuureissa samalla tavoin kuin meillä kotomaassamme. Meidän ajattelussamme meidän kotikuntamme on se kunta, jonka alueella asumme. Monissa kulttuureissa kotikunta -käsite tarkoittaa sitä paikkakuntaa, mistä suvun esi-isä on aikoinaan lähtenyt liikkeelle. Näitä samantapaisia perinteitä noudatettiin myös tuon aikaisessa yhteiskunnassa.
Näin ollen juuri tuo vaatimus, että piti tulla Betlehemiin todistaa tapahtuman sopivan ajankohdan kulttuuriin aivan täydellisesti.
Tarja
3) Erilaisten kirjallisten teosten käyttö niidien kirjoittamisen jälkeen vaihtelee kulttuurista toiseen. Nykyaikaisen ajattelutavan tiukkojen rakenteellisten kaavojen sisään lukeminen muinaisiin teksteihin tekee väkivaltaa niin noita tekstejä itseään kohtaan kuin niiden myöhempää käyttöä vastaan tekstien käyttöhistorian aikana.
Ei pidä odottaa että Kaarle XII karolinkien hyökkäyksessä Pietari Suuren joukkoja vastaan olisi pitänyt noudettaa Hitlerin joukkojen laatimia kaavoja Neuvostoliitta vastaan hyökätessään. Kuintenkn näiden välillä oli vain runsas parisataa vuotta, mutta muinaisten profeettojen julistuksen ja nykyajan kirallisten teorioiden välillä on välimatkaa kahdesta ja puolesta vuosituhannesta lähes kolmeen vuosituhanteen. Siis kymmenkertainen määrä aikaa rinnalleni asettamani vertailukohteen suhteen.
Sen sijaan että menisin yksityiskohtiin kohta kohdalta, totean vain tämän yleisen ongelman, mikä tulee esille näissä väitteissäsi, missä yrität vähätellä kirkon perinnettä tulkita pyhiä kirjoituksia.
Kirjaimellisesti. Isille annetut lupaukset .
” 65:9 Minä tuotan Jaakobista siemenen ja Juudasta vuorteni perillisen; ja minun valittuni saavat periä maan, ja minun palvelijani saavat siinä asua.”
Jesaja 65:9
viittaan aloitukseen. ” Kristus on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset, todistaakseen, että Jumala pysyy sanassaan.”
Tarja
4) Kiitos tästä huomiostasi.
Matias,
Ettei tarkoitusperäni näyttäisi epäselvältä, niin haluan tämän kommenttini alkuun tuoda esille sinun tarkoitusperäsi.
Maria oli Jeesuksen maallinen äiti, joka mainittiin Johannes Kastajan äidin, Elisabetin sukulaiseksi, kuten serkuksi.
Voidaan viettää ”Jumalan äidin” sunnuntaita, niinkuin voidaan viettää tämän saman henkilön ruumiin taivaaseen siirtymistäkin. Kummatkin ovat ulkopuolelta Kirjoitusten.
Elisabet ja Sakarias olivat kokeneet edeltäennustetun ihmeen, joka heille kummallekin oli kirkas totuus, Jumalan heille vahvistama.
Oli kysymys Jumalan työstä, jonka työn Hän vahvisti monin tavoin Elisabetille ja Sakariaalle sekä kaikille, jotka tapausta seurasivat. Tämä kaikki on suorakerrontaa, ei tulkittavissa. Tämän seuraaminen synnyttää uskon ja muuttuu Jumalan Pojan uskoksi.
Raamattu ei mainitse Jumalan äidistä missään. Se on eri asia kuin Elisabet huudahtaa ”43 Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani /kr. kurios- äiti tulee minun tyköni? Luuk. 1:43. Kurios ei tässä viittaa Jumalaan tai ei tarkoita Jumalaa.
Reijo
Septuagintassa sanaa ”kyrios” on käytetty Jumalan nimen Jahwe vastineena.
Uusi testamentti pitää nimenomaan Septuagintaa pyhänä Raamatun sanana.
Suurin osa Uuden testamentin viittauksista on parhaiten ymmärrettävissä
nimenomaan Septuagintan mukaisina ilmauksina.
Sanan käytön ympäristö on ymmärrettävä jotta sen merkityksen voisi oikein käyttää.
Niinpä Elisabet tässä tunnustaa Marian HERRAN (Jumalan) äidiksi.
Toki poikkeuksiakin on olemassa.
Esimerkiksi Pietarin kieltäessä Jeesuksen hänen ja naisen välinen keskustelu on käyty hepreaksi. Tästä
Did Peter Speak Hebrew to the Servant?
A Linguistic Examination of the Expression ’I Do Not Know What You Are Saying’
(Matt 26:70, Mark 14:68, Luke 22:60)”
JBL 136.2 (2017): 405-416″ by Eran Shuali
Nettiosoitteesta
https://www.academia.edu/33689688/_Did_Peter_Speak_Hebrew_to_the_Servant_A_Linguistic_Examination_of_the_Expression_I_Do_Not_Know_What_You_Are_Saying_Matt_26_70_Mark_14_68_Luke_22_60_JBL_136_2_2017_405_416?email_work_card=title
Matias
Pitäiskö minun nyt uskoa, puhuttaessa jumalan äiditä, että Jumala itse teki äitinsä, joka oli vielä alaikäinen tyttö, raskaaksi ja syntyi hänen kauttaan ihmiseksi. Ja ilman tytön lupaa kajosi hänen ruumiiseensa.
Jumalan pilkallekin sentään joku raja pitäisi olla, tässä voi käydä muuten huonosti.
Tarja
Kuten jo edelläkin olen yhdessä kommentissa viitannut Nikean tunnustukseen, niin on huomattava molemmat näköalat Jeesuksen persoonallisuuteen ensinnäkin hänen ikuisuutensa ikuisena Jumalana ja toiseksi hänen syntymisensä ihmiseksi. Nämä molemmat ovat hänessä yhdistyneet kokonaan mutta kuitenkin sekoittumatta.
” Me uskomme
ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan,
1) joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
2) joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ”
(Numerointi minun lisäykseni)
Tämän mukaisesti Jumala on luonut Autuaan neitsyen. Näin ollen ylistettävä Jumalan äiti on Jumalan luomistekoa kuten mekin olemme.
Samaan aikaan on todellista se, että Jeesuksen ihmisyys on niin todellista, että hän syntyi äidistä. Tässä syntymässä siis syntyi Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Näin ollen Maria on Jumalan äiti.
Kun kirkko aikoinaan alkoi käyttää nimityksiä Jumalan äiti ja Jumalan synnyttäjä, niin silloin paitsi todellisuuden toteaminen myös taistelussa harhaoppeja vastaan rintamalinja oli sellaisia vastaan, jotka kielsivät Jeesuksen olemuksen Jumalana.
Tarja
Eräiden pakanallisten tarinoiden juoneen voivat kuulua jumalain yhtyminen johonkin naiseen.
Tällaisten kertomusten vastakohtana kristilliseen uskoon ei kuulu Marian ja Jumalan välistä sukupuoliaktia. Jumalalle kaikki on mahdollista. Näin myös hänen sikiämisensä neitsyen kohdussa.
Tietysti on totta, että äiti on aina ensin, aivan kuten kanakin, ilman äitiä ei synny yhtään aineellista, näkyvää olentoa.
Kuitenkaan Jumalaksi ymmärretty kaiken ylläpitäjä ei ole ollenkaan syntynyt, Hän on aina ollut ja Häntä ei voi määritellä kenenkään muun kuin itsensä kautta. ” Keneen te minut vertaatte ” kysyy Raamattu.
Maailma on täynnä kaikenlaisia Herroja, joten Jumalan nimittäminen Herraksi on pilkkaa, Häntä ei voi lukea maallisten herrojen joukkoon. Jopa sanonta herrojen Herra olisi liian maallinen ja siitä tulisi mieleen vain kuningas, joka nousi herrojen yläpuolelle. Joku oli vielä Kuningasten Kuningas, ja niinpä myös keisarit ja tsaarit olivat vielä enemmän kuin herra.
Tältä pohjalta ja myös siltä, että Eeva sanoi Aadamia Herraksi, eli herra sanassa on kysymys miehestä, se on sanan rouva vastapari. Herra ei ole yksinään edes jumalan kuva, koska hänellä tulee olla rouva myös, kuten on sanottu, mieheksi ja naiseksi hänet luotiin.
Tarja
Kielen käytössä on aina huomioitava se tilanne, missä sanaa käytetään. Tien toisella puolella on kuusi ja toisella mänty -lauseessa kyse on puusta, mutta paikalla oli kuusi henkeä -lauseessa kysymys on lukusanasta.
Tämä on huomattava kun tarkastelemme Elisabetin tunnustuksen sisältämää sanomaa HERRAN JUMALAN ÄIDISTÄ.
Tarja,
Raamattu on Jeesus kirjallisessa muodossa. Raamatun olennainen viesti on sen, eli Hänen sisäinen tunteminen. Tästä Jeesus sanoi, että minä Isässä ja Isä minussa ja te (opetuslapset) minussa, joille olen kertonut kaiken minkä Isä on minulle ilmoittanut. Tämä ilmoitus on kirjoitetussa Sanassa joka uskon kautta avautuu. Usko, Jeesuksen kaikille hankkima, mutta vain harvan haluama tekee meidät kelvollisiksi Taivaaseen jo täällä ajassa.
Miksi selität Raamattua? Et ole edes muotojumalinen, joille heillekään ei Raamattu kuulu, sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli Sana ei muutu eläväksi hengelliseti kuolleessa, siis ei-uskovassa, jollaisena pidät tärkeänä itsesi esitellä!
Kysyn tätä aina silloin tällöin, koska sinäkin pidät tärkeänä painottaa tilaasi Jumalan edessä. Eli ei millään pahalla!
Matias kysyy
”Miksi selitän Raamattua ? ”
Siksi koska ajattelen Raamattua, en usko ihmisiin ja ihmisten selityksiin, koska en luota ihmisiin. Ihmiset puhuvat ajattelematta mitä he sanovat, mitä joku lause tarkoittaa, miten se selitetään tajuttavasti, kuten juuri edellisessä kerroin jumalan äiti kysymyksestä. Kuinka jumala itse tulee Marian/äitinsä ( jumalan äiti) luokse ja tekee hänet raskaaksi päästäkseen ihmiseksi Ei tässä ole mitään hengellistä, tämä on täysin omituinen väite, joka ei sytytä mitään uskoa, vaan ainoastaan epäilyn. Jeesus on itsensä isä, joten hän voi sanoa, että isä on hänessä. Hyvänen aika sentään näitä jumaltarustoja, kun niissä ei ole mitään moraalia.
” Raamattu on Jeesus kirjallisessa muodossa. ”
Onko Toora yhtä kuin Jeesus, ovatko kaikki profeetat, joita Jeesus käyttää hyväkseen, yhtä kuin Jeesus. Ei tietenkään ole, he ovat toinen uskonto.
Jeesus on evankeliumin tarina ihmisestä, jonka ei anneta olla ihminen. Hänelle on kirjoitettu rooli, jossa hänellä on kahdet kasvot. Hänen pitää leikkiä kaikkivaltaista, ja toisaalta nöyrää ihmistä, joka tekee Isän tahdon, eli itsensä tahdon, koska Isä on hänessä. Mutta jättää syyn kierolla tavalla juutalaisten päälle, koska hänessä on paholainen ja hän on tullut tuomaan synnin maailmaan.
Mitä se haluaa sanoa ihmisestä, miehestä, ja mitä miehet näkevät tällaisessa toiminnassa? Näkyykö siinä täydellinen jumal-ihminen ?