Kuvassa Tamiolan talon isäntä miettii maailman menoa. Funtsii, tuumaa, ihmettelee. Aika kuluu, vuodet vierii, ajatukset päässä pyörii. Kaikkeuden upeus ja suuruus, mahtavina mieltä kiehtoo. Tekijästään muistuttavat, Jumalasta kuiskuttavat. Salaisuus on Herran ihme, ihmisille ilmoitettu, enkeleiltä julki tuotu: Vapahtaja verraton, armonsa on rajaton, ilo ihmisille suotu.
Minä tahdon muistella Herran tekoja
ja kertoa siitä, mitä olen nähnyt.
Kuukaudet kuluvat. Joulu on lähellä. Suuri juhla. Herramme syntymä on viikon päästä. Seimen lasta odotamme. Riemuun, toivoon kurotamme.
Katse kääntyy seimen suuntaan. Lapsen ihme. Jumalan kosketus. Maailman toivo. Ilo ihmiskunnalle on tulossa.
Kaikki on Korkeimman tiedossa,
hänen katseensa tavoittaa aikojen merkit.
Synnytys on lähellä. Neitsyt lasta odottaa, enkeljoukko valmistautuu, Vapahtajan syntymään, kiitostansa lausumaan, ylistystään laulamaan.
Täyttymys jo suuremmoinen, onpi aivan lähellä: Syntyy pieni inehmoinen, Jumalamme tykö käy, tulee luokse ihmisten, auttajaksi kaikkien, Vapahtaja verraton, Jumala ja ihminen.
Pyhät enkelitkään eivät pysty kertomaan
kaikkia ihmeellisiä tekoja,
jotka Herra, Kaikkivaltias, on vahvistanut,
jotta kaikki olisi omalla paikallaan hänen kirkkaudessaan.
Salaisuus on Herran suuri, ihmeellinen, verraton. Neitsyt lasta odottaa, hetken verran, jonkun päivän, ehkä viikko vielä. Sitten syntyy lapsonen, Herra maan ja taivasten. Pieni vauva, hoidettava, Herra koko luomakunnan.
Mutta nyt vielä malttakaamme odottaa: Jumalan äiti vasta vaeltaa Beetlehemiä kohti. Raskauden viime hetket, pian se koittaa, ihme rajaton, reimuisa ja suunnaton, ihmiskunnan toivo syvä, Jumalamme armo hyvä.
Kaikki on Korkeimman tiedossa,
hänen katseensa tavoittaa aikojen merkit.
Hän tuo julki menneet ja tulevat
ja paljastaa salattujen asioiden kulun.
Nostakaamme katse eteenpäin. Todellakin joulu on lähellä. Jumalansynnyttäjä saa lapsen. Neitseellinen lapsen saanti: Ikuisesta neitsyestä, syntyy Poika Jumalan. Täysi pelastus saapuu keskellemme. Maria hoitaa lasta, Vapahtajaamme. Autuas neitsyt hellii toivomme täyttymystä, Jumalan rakkauden ilmestystä. Vielä salattuna, vielä vain kuin aavistuksena, mutta kuitenkin jo niin todellisena luoksemme saapunutta.
Kuinka ihania ovatkaan kaikki hänen tekonsa –
ja niistä on näkyvissä vain kipinän verran!
Hyviä joudun eduspäiviä kaikille lukijoillemme!
SUNNUNTAI 18.12.2022
4. adventtisunnuntai
Herran syntymä on lähellä
Viikon apokryfiteksti Sir. 42:15–25
Minä tahdon muistella Herran tekoja
ja kertoa siitä, mitä olen nähnyt.
Herra teki luomistyönsä sanallaan,
sääti ja toteutti kaiken tahtonsa mukaan.
Valollaan aurinko luo katseensa kaikkeen,
Herran kirkkaus täyttää koko luomakunnan.
Pyhät enkelitkään eivät pysty kertomaan
kaikkia ihmeellisiä tekoja,
jotka Herra, Kaikkivaltias, on vahvistanut,
jotta kaikki olisi omalla paikallaan hänen kirkkaudessaan.
Hän tutkii merten syvyydet ja ihmisten sydämet,
hän näkee viekkaimpienkin aikeiden lävitse.
Kaikki on Korkeimman tiedossa,
hänen katseensa tavoittaa aikojen merkit.
Hän tuo julki menneet ja tulevat
ja paljastaa salattujen asioiden kulun.
Yksikään ajatus ei jää häneltä huomaamatta,
yksikään sana ei jää häneltä salaan.
Hän on pannut paikoilleen viisautensa voimannäytöt,
hän on yksi ja ainoa ikiajoista ikuisuuteen.
Mitään ei voi lisätä eikä mitään poistaa,
ei hän tarvitse neuvonantajia.
Kuinka ihania ovatkaan kaikki hänen tekonsa –
ja niistä on näkyvissä vain kipinän verran!
Ne kaikki elävät ja pysyvät ikuisesti;
kukin toteuttaa tarkoitustaan ja tottelee häntä.
Kaikkea on kaksittain, toinen on toisen vastapari,
mitään turhaa hän ei ole tehnyt.
Toinen täydentää toista parhaalla tavallaan –
kuka kyllästyisi katselemaan Herran ihanuutta!
Ari
Ensiksi syntynyt lapsi on aina esikoinen, olipa lapsia sitten yksi tai 18.
Vain täysi typerys voi väittää, että Luther opettaisi vastoin käännöstään. Hänhän oli sanoissaan toisinaan jopa liioittelevaisen suorasanainen.
Juuri tällaiset mielettämyydet ihmisten tekstien käsittämisessäsi johtivat minut päättelemään taipumuksesi turhien kinastelujen harjoittamiseen.
Lutherista et millään rehellisellä konstilla saa mielipiteesi puolustajaa tässä esillä olevassa keskustelussa.
Eihän edes sinun 1520 -luvulla syntyneen kasteoppisi keksijä ole tässä Mariaa koskevassa opissa sinun kanssasi samaa mieltä. Hubmeierhan opettaa Mariasta Jumalansynnyttäjänä ja ikuisena neitsyenä.
Matias Roto en todellakaan ole edes yrittänyt saada Lutherista ”puolustajaa” vaan toinhan selkeästi esille että sokeana seurasi ”vanhan” kirkon valhetta tässä(kin) asiassa vaikka varmasti ymmärsi mitä käänsi. Samoin toimit sinäkin, puolustat tätä ”vanhan” kirkon valhetta sokeana etkä näe eli ymmärrä mitä luet Raamatusta.
Esikoinen on muuten saksaksi ”der Erstgeborene”.
Ari
Historian tajusi ei näytä kovinkaan kummoiselta.
Oletko tietoinen että sana rieska vanhassa suomen kielessä tarkoitti maitoa.
Entä siitä, että marsalkka oli muinoin tallirenki tai ministeri palvelija.
Tai siitä että sekä suomen että ruotsinkielinen Ahvenanmaa ja Åland ovat saman sanan alkumuotoja.
Tai että Stefanus nimen muoto nykyranskassa on Etienne
Tai että YK:n entisen pääsihteerin nimi Butros Butros oli Pyhän Pietarin kaima.
Carlotta on siinä oikeassa, että ikuinen neitsyt-oppi, ikään kuin kuvaa synnittömämpää elämää . Siitä tulee helposti se mieleen, että yhdyntä olisi siksi , jotenkin synnillistä ja siksi hävettävää ja vain neitsyys pyhää ja puhdasta.
Pekka, tuo kuvasi on epämääräinen. Kirkossa asia menee toisin, avioliitto on ensimmäinen, toiseksi tulee neitsyys. Avioliittoa pidetään vaikeampana kilvoitusmuotona, kuin neitsyyttä tai luostari elämää. Seksuaalisuus tuskin on synnillistä vaikka se voi monelle olla haasteellista.
Sami Paajanen mietippä kuinka kirkko on vuosisatoja kohdellut naisia esim ei avioliitossa olleita jotka miehet ovat saattaneet raskaaksi, kuinka aviottomia lapsellisia naisia ja lapsia on kohdeltu? Heittiköhän joku ”kirkonmies” kiven?
Ari, ja mihin nyt viittaat. Mistä kirkosta nyt puhut ja mistä aikakaudesta? Kaari Utrio on kirjoittanut hyvän kirjan aiheesta Eevan tyttäret.
Teol. tri Anja Ghiselli toteaa kuitenkin Mariasta, että ”Lutherille Maria on ihminen muiden joukossa, näin ollen perisynnin alainen ja pelastusta tarvitseva. Luther torjuu opin Marian perisynnittömyydestä ja Marian taivaaseen ottamisesta.” (https://www.ekumenia.fi)
Kosti, Anja Gisell on oikeassa Lutherin suhteen. Roomalais katolinen kirkko on itse luonut tuon eriskummallisen perisynnittömyys opin varsin myöhäisessä vaiheessa. Ortodoksi kirkossa ajatus kulkee toisin, Maria oli perisynnin alainen, mutta ei tehnyt ikinä syntiä. Täytyy huomata, että perisynnin merkitys on erilainen luterilaisessa teologiassa kuin ortodoksi teologiassa.
Matias Roto mitä ihmettä selittänet, eikö käännökseni esikoisesta ole mielestäsi oikea?
Ari
Jo monta kertaa olen sinulle sanonut, että lisäät tekstin yhteyteen sellaisen lisäyksen, jota siinä ei ole, kun kuvittelet lauseen jatkuvan ajatuksella, MUTTA SITTEN yhtyi. Tämä lisäyksesi ei kuulu tähän yhteyteen, koska ilmauksen tarkoitusperänä on ainoastaan alleviivata edellä kerrotun ilman miehen vaikutusta tapahtuneen Jeesuksen Pyhästä Hengestä sikiäminen, että siinä ei Joosef ollut asialla.
Tämä teksti nimittäin ei sano enempää kuin Jeesuksen siinneen Pyhästä Hengestä sekä kertoa tähän tapahtumaan liittyneen Joosefin neuvottomuuden tapahtuneen edessä. Ei pidä lisätä tekstiin sellaista mitä siinä ei ole.
Matias Roto miten niin lisään, kyllä jokainen suomalainen ymmärtää asian niin että ei yhtynyt ennen kuin oli synnyttänyt, miten lisään?
Kyse on vielä Lutherin kääntämästä ”ensimmäinen poika” eli kuinka ihmeessä voisi olla ensimmäinen jos olisi ainoa?
Monesti tuntuu, että kommentoijat täällä väittelevät ihan vain väittelemisen ilosta. Harrastus se on sekin.
Lähin vertailukohde löytynee politiikasta, jossa yleensä ei selkeään kysymykseen saa inttämälläkään selkeää vastausta.
Asiat ovat toki monimutkaisia, sekä uskonnolliset että poliittiset. Selkeitä ja yksinkertaisia vastauksia ei ole. Se on tässäkin ketjussa tullut hyvin selväksi. Jokaisella on oma näkemyksensä ja niin on ollut myös apostoleilla, kirkkoisillä ja muilla ”hengen miehillä”.
Tänä päivänä on vihdoin saatu myös naisten näkökulmaa asioihin, onneksi. Kaikki konservatiivimiehet eivät siitä tietenkään ole riemastuneet. Mitä enemmän näkökulmia, sitä monimutkaisemmiksi asiat menevät…
En siis edelleenkään ymmärrä, mitä ihmeen merkitystä sillä on, oliko Maria Jeesuksen synnyttämisen jälkeen neitsyt vaiko eikö. Toki siitä voi jokainen oman näkemyksensä lausua. Itse sanoisin vakaumuksellisesti, että en tiedä.
”En siis edelleenkään ymmärrä, mitä ihmeen merkitystä sillä on, oliko Maria Jeesuksen synnyttämisen jälkeen neitsyt vaiko eikö.”
Ehkä ja toki sillä on, vaikka ei ilmeisesti sinulle, kuitenkin merkitystä vanhan kirkon opetuksen suhteen? En usko, enkä ajattele, että ”tämä neitsyys” olisi vain ns. konservatiivisten miesten mielen liikkeissä elävä ”myytti”, kuten sitä jotkut blogilla arvostelevat.
Valtaosa vanhan kristillisen kirkon jäsenistä uskoo Marian olevan ainainen neitsyt. Blogissa on paljon perusteluja tälle näkemykselle. Raamattua on opetettu, kuulijoita on ollut? Luterilaiset ovat ”pihalla” tästä, kuten kommentointi kuvaa.
Vapaiden suuntien uskoville Marian ikuinen neitsyys on vielä vaikeampaa uskoa. Vapaat suunnat ovat muutenkin kriittisinä, ”uusina tulokkaina” lähes kaikkea kirkon vanhaa opetusta vastaan. Kirkko näyttäytyy heille ainoastaan ja vain luopiona, josta ei löydy mitään hyvää. Uudet tulijat eivät arvosta vanhaa traditiota?
Itselleni vaikein asia on/mahdotonta minulle on pyytää neitsyt Marialta apua ja esirukousta. Raamattu kehottaa rukoilemaan Jeesuksen nimessä. Se on minulle luontevaa ja ymmärrettävää.
Ortodokseja arvostan siitä, että tämän maailman muoto ja vaatimus muutokseen monissa muissa hengellisissä opin asioissa ei ole kirkkoa ”hetkauttanut”. En ole yksin, vaan myös kanssani monet ns. uskosta osattomat ihmiset arvostavat ortodoksista kirkkoa juuri siitä, että kirkko pysyy vakaana, eikä oppiaan muuta. Tämä perustuu, ei vain omaan ”mutu tunteeseen”, vaan myös useiden sanomalehtien kuvaamaan nykyiseen kansan kirkolliseen tilanteeseen.
Jatkan ihmettelevää ’inttämistäni täältä pihalta’.
Joku kirjoitti, että kristinusko on juutalaisuuden jatkumoa. Siten Vanhan testamentin toteutuneet ennustukset ja muutkin VT:ssa olevat uskomisen peusteet ovat tärkeitä. (Jeesus ei näitä perinnäisääntöjä joka tilanteessa ottanut ihan kirjaimellisesti, vaikka fariseukset sitä edellyttivät.)
Jos jotkut elää omaa uskoaan juutalaisuuden jatkumon muodossa, onko esim. pappi Aaronille annetut säädökset käytössä? Osan niistä on kirjoitettu olevan voimassa ikuisesti, annettu ikuiseksi säädökseksi.
Sen mukaan papin vaimo ei saa olla mm. neitsyytensä menettänyt tai edellisen miehensä hylkäämä. Papin itsensä pitää olla ’suht. hyväkuntoinen’ eli ei saa olla sokea, ei ihottumainen, ei vammainen eikä kivesvikainen. Onneksi ev.lut. ei ole pitänyt näistä kiinni!
Minä ihmettelen itsekseni, miksi Vanhan testamentin Jumalasta saa sellaisen kuvan, ettei Hän hyväksy luomaansa ihmistä vikoineen ja puutteineen ja sairauksineen hengellisiin palvelutehtäviin. Eikä laupeudesta ja armollisuudestakaan ole kovin paljon näkyvissä noissa säädöksissä.
Lahja
Kiitos puheenvuorostasi
Pyhän perinteen jatkumo on otettava nimenomaan siitä näkökulmasta, että sama Jumala on johtanut kansaansa jo Aabrahamin ajoista nykyaikaan asti. Vapahtajassamme Jeesuksessa hän on ottanut ihmisyyden omaan olemukseensa koko maailman autuuttamiseksi.
Pyhässä perinteessä on Aaprahamista Jeesukseen noin 1700 vuotta Uuden testamentin kirjoitusten kokoelman vakiintumisesta noin vuosien 200 ja 400 jKr. ajoista on suunnilleen saman verran aikaa.
Jo tuohon aikaan Vanhan testamentin vanhimmista kerrostumista sen uusimpiin kerroksiin on sisältynyt monia hyvinkin suuria sekä kulttuurisia että poliittisia, sekä aineellisia että hengellisen ilmapiirin muutoksia. Tuohon historiaan mahtuu yhtä paljon muutoksia kuin meidän länsimaiseen historiaan muinaisesta Rooman imperiumista nykyeurooppalaiseen kulttuuriympäristöömme. Samaan aikaan sekä joidenkin piirteiden säilymistä ja samaan aikaan valtavan suuriakin muutoksia.
Historian muutoksista muinaisesta Roomasta nykyaikaan tuskin tarvitsee kirjoittaa esimerkkeä. Mutta perinteen jatkumoa ei aina tulla tiedostetuksi yleisessä puheessa. Onko tiedostettu, että jo latinojen taistelusta foinikialaisia vastaan eli Rooman ja Karthagon välillä käydyt puunilaissodat ja niiden synnyttämä perinne vaikuttavat vielä nykyäänkin arabimaiden ja länsimaiden välisiin suhteiden puoliksi tiedostamattomiin epäluuloihin ja kulttuurisiin sekä asenteellisiin eroihin.
Esimerkkinä konkreettisemmasta perinteen säilymisestä yksi hallinnon virkarakenne: Pontius Pilatuksen virka-asema oli prefekti. Ranskan valtion kautta tuo virka on siirtynyt myös Ranskan kautta esimerkiksi Kamerunissa meillä on paikallishallinnossa prefektin virka.
Kerron tämän vain siksi että suhteutamme eräiden Vanhan testamentin kertomien tapausten ja tapojen kuvauksen oikeisiin historiallisiin mittasuhteisiinsa, niin että puhuessamme jatkumosta pidämme mielessämme kaikkialla historiassa tapahtuneet muutokset mutta samaan aikaan näemme monien keskeisten ideoiden vaikutuksen yhä edelleen meidänkin maailmassamme.
Teologisesti voimme todeta että Jumalan sanan pysyminen voimassaan ei ole apinallisten perinteiden matkimisessa vaan siinä, että ikiaikojen Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna, ikuisuudesta ikuisuuteen.
Lahja Huhtallalle; Isoja kysymyksiä esität. Kristinusko on saanut valtavasti vaikutteita juutalaisuudesta ja sen juuret ovat siellä. Juutalaiset perinnesäännöt liittyivät Rabbien tulkintaan Vt:n teksteistä ja niitä on monenlaisia ja he ovat olleet kekseliäitä, tämä on tyypillistä heille. Jeesuksen kritiikki oikoi näitä malleja.
Sitten otat laajemman kysymysten asettelun esiin, tulkinnan oikeutuksesta kirkossa. Kenellä se on? Luterilaisuudessa vallitseen ns. muotoperiaate kun taas varhaiskirkossa ekumeeniset konsiilit vetivät linjat, eli kirkko tulkitsee Raamattua, ei yksilö. Lestadiolaisuus noudattaa jossakin määrin tätä samaa kaavaa, jossa vanhenmisto, Lapin vanhimmat jne. määrittelevät tulkinnat.
Vt pappis-säätyy ei kelvannut fyysisesti, henkisesti viallinen. Myös nasiirit joutuivat noudattamaan muista poikkeavia sääntöjä. Myös kultillinen ( jumalanpalvelussessa) noudatetiin aviollisia puhtaussäännöksiä, näin on myös edelleen vanhoissa kirkoissa, jossa ehtoollinen rajataan ja sille asetetaan tiettyjä, paasto ja seksuaali rajoituksia, ohjeita.
Ja juutalaiset olivat saaneet vaikutteita Egyptistä ja Mesopotamiasta ja Intiasta.
Seppo, tuo kyllä kirkossa tiedetään, ja tunnetaan myös kabbalan monenkirjavat tekstit.