Kuvassa lapsia Ingilassa pidetyssä evankeliointitapahtumassa. Hänen majesteettinsa Ingilan päällikkö oli antanut salinsa käyttöömme. Kastoimme lapsia, konfirmoimme, siunasimme luottamusihmisiä ja jaoimme Herran pyhää ehtoollista opetuksen ja kehoituspuheiden lisäksi.
Tarina naapureitten väleistä
Keskinäisillä ihmissuhteilla on suuri merkitys elämässä. Kirsti Paltton novellissa Pijađak, Painajainen, vuoudelta 1971 kerrotaan kahdesta asukkaasta Kylmäsaaressa. Taavetti ja Piera ovat olivat hyviä ystävyksiä. Sitten tilanne kuitenkin kärjistyi, kun toinen oli antanut naapurilleen luvan kalastaa omalta kosteikoltaan. Tämä luvan saanut saikin paikasta isomman saaliin kuin omistaja oli sieltä saanut. Ja kuinkas siinä kävikään. Omistajassa heräsi kateus. Pahat ajatukset nousivat pintaan ja tilanne muodostui todella pahaksi: ”Taavetti ei saanut rauhaa. Häneen oli äkkiä iskenyt tauti, joka ei hevin parantunut.”
Tarina jatkuu vanhojen kansanuskomusten mukaisin menoin. Pakanallisia voimia pyydettiin avuksi ja tilanne muodostui lopulta kuolemanvakavaksi. Uhri Piera oli Sarvisuden uhrina. Sitten sattui Noita-Niku tulemaan paikalle. Tarinassa tämä vapautti Pieran uhanneesta vaarasta. Naapurukset tekivät sovinnon. Taavetti pyysi anteeksi naapuriltaan Pieralta. Tarina päättyy onnellisesti: ”Rauha, ihmeellinen, tuhat kertaa arvokkaampi kuin ennen, vaeltaa heidän ympärillään, kun he uudestaan syleilevät toisiaan ja antavat kyynelten kostuttaa ystävänsä olkaa.”
Novellissa on hyvin kuvattu sitä, miten hyvienkin kavereitten kesken voi syntyä odottamattomia ristiriitoja. Hetkessä ne voivat kehittyä ylitsepääsemättömiksi. Silloin voi ulkopuolinen apu olla tarpeen. Tarinan kansanuskomusten tasolla myös apu liikkui samalla tasalla.
Myös arkisessa reaalielämässä voi ilmetä vastaavaa. Jostain aivan turhanpäiväisestä ilmiöstä nousee käsittämättömiä ongelmia. Milloin kateus, milloin väärinymmärrys, milloin mistäkin syystä – ja perusteiltaan aivan turhaan.
Sellaiseen törmätessään on lupa kääntyä ammattiauttajan puoleen, mikäli hankalia kahnauksia tulee. Kirkolla on perinteisesti ollut perheneuvojan palveluita. Vähitellen myös muu yhteiskunta on aloittanut vastaavien palvelujen tuottamisen terveyskeskusten yms yhteydessä.
Mikäli avun tarvetta tulee, niin pitää olla rohkeutta kääntyä avun puoleen ajoissa, ennen kuin vahingot pääsevät kasvamaan liian suuriksi. Ajoissa saatu apu toimii helpommin ja vahingot jäävät pienemmiksi.
SUNNUNTAI 31.10.2021 23. sunnuntai helluntaista Antakaa toisillenne anteeksi Ensimmäinen lukukappale: Jes. 64:3–8
Riidasta sovintoon Jumalan kasvojen edessä
Lukukappale puhuu Jumalasta. Hän on ainoa. Hän on oikea Jumala. Muista jumalista ei ole todellista apua. Meidän Herramme yksin auttaa. Häneltä saamme pyytää apua kaikkiin elämämme kysymyksiin. Hän on meidät luonut ja siksi hän ymmärtää meitä. Hän suojelee ja varjelee omiaan. Hän pitää meistä huolta. Hänen puoleensa saamme kääntyä niin hyvissä kuin huonoissa asioissamme, niin ylistyksen ja kiitoksen kuin hädän ja ahdistuksenkin hetkellä.
Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
Jumalaa, joka auttaa
niitä, jotka häntä odottavat.
Aloite on Jumalalla itsellään
Tässä maailmassa me ihmiset toimimme tämän maailmanajan olosuhteitten mukaan. Teemme ratkaisummea ja ohjaamme toimintamme parhaan kykymme mukaan. Samalla on hyvä muistaa, että Jumala on kaiken luonut ja siksi saamme pyytää hänen johtoaan jokaiseen hetkeemme, kaikkiin askareisiimme. Hänen käsissään on kaikki mitä maailmassa on. Siksi hän ohjaa meitä myös näkemään hänen tahtonsa tien: Rauhaan ja sopuun toinen toisemme kanssa.
Sinä olet etsinyt
niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi,
jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Aito synnintunnustus johtaa Armahtajan luo
Kun pidämme silmämme avoinna maailman hädälle, niin silloin myös huomaamme kaiken väärän ympärillämme. Silloin on hyvä huomata eri tapahtumien keskinäinen riippuvuus toinen toisestaan. Näin vältämme vääränlaiset syytökset ja ylilyönnit. Oma vajavaisuutemme asettuu tapahtumien mukaan emmekä jää ulkopuolisiksi. Silloin on mahdollista nähdä koko ihmiskunta yhteisen synnintunnustuksen ja synninpäästön valossa. Oma puutteellisuutemme yhteisen maailmamme kulussa tuo meidät nöyränä Jumalan eteen Vapahtajamme armoa ja anteeksiantamusta pyytämään. Näin syksyllä tämä aito mielen riisuminen totuuden edessä sopii verrata puiden putoaviin lehtiin.
Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä,
ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi,
joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Uskomme ei kuitenkaan jätä meitä toivottomuuteen. Saamme rohkeasti nostaa päämme ja suunnata katseemme eteenpäin. Suuri ja ihmeellinen on Vapahtajamme armo ja laupeus. Hänen rakkautensa ojentuu luoksemme. Meille julistetaan syntien anteeksianto, rauha ja sovinto.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme!
Me olemme savea, sinä saven valaja,
kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
Koska Jumala on meitä kohtaan hyvä, niin saamme toivottaa hyvää myös toinen toisellemme. Saamme pyrkiä sopuun ja rauhaan, anteeksintoon ja toinen toisensa ymmärtämiseen. Saamme kantaa koko maailman kaikki ihmiset rakkaan Vapahtajamme eteen ja pyytää vapautumista kaikista pahan pauloista. Tuomion, katkeruuden, kateuden ja pahansuopaisuuden sijaan saamme toivottaa koko maailmaa syleilevää uudistusta ja vapautumista Jumalan rakkauden yhteyteen ja toinen toisensa arvostamiseen ja kunnoittamiseen. Jumalan edessä olemme yhtä maaillmanlaajuista perhettä, hänen kansaansa.
Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
Ajallisesta erilaisuudestamme huolimatta me kaikki ihmiset kuulumme yhteen. Yhteisen esi-isämme Adamin jälkeläisinä kuulumme saman maailmanlaajuisen suvun yhteyteen. Saamme elää ja vaikuttaa tässä maailmassa yhteisin voimin koko ihmiskunnan yhteisen tulevaisuuden hyväksi.
Jesajan kirjasta, luvusta 64
Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
Jumalaa, joka auttaa
niitä, jotka häntä odottavat.
Sinä olet etsinyt
niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi,
jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit,
me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä.
Kuin saastaa me olemme olleet,
kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme.
Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä,
ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi,
joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi
ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme!
Me olemme savea, sinä saven valaja,
kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
Herra, älä ylen määrin vihastu meihin,
älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme.
Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
Matias. Ari on tarttunut aiheeseen, joka ei nyt taida olla blogin otsikon oleellinen näkökulma. Kun nyt kuitenkin saatoin lukea kolminaisuusopista mielenkiintoisia ja varsin vaikeasti ymmärrettäviä lauseita, heräsi mielessäni pari lisäkysymystä.
Tekstissä sanotaan, että ”Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias”.
Jeesus sanoi Matteuksen lopussa, että ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”? Eikö tämä merkitse kahta asiaa: 1) Aiemmin Jeesuksella ei ollut tuollaista valtaa 2) Joku oli sen vallan Jeesukselle antanut. Kuka?
Korinttilaisille kirjoitettiin Jeesuksen hallitusajan lopusta, sen jälkeen kun kuolemakin on hävitetty: ”Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.”(1.Ko15:28) Jos Jeesus on kaikkivaltias, miten hänen on mahdollista alistua Jumalan vallan alaisuuteen?
Entä mitä ajattelet Matias seuraavasta: Oliko Jeesus kaikkivaltias täällä maan päällä ollessaan? Vai kertoiko hän olevansa koko ajan alamainen ja tottelevansa Kaikkivaltiaan Isänsä tahtoa?
Tässä on juuri Raamatun keskeisin salaisuus avattuna meille. Jumala itse, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä suostui synnin sovittajaksi. Kristuksen nähnyt on nähnyt Isän ihmisen muotoon pukeutuneena ja alistuneena. Jumala itse on suostunut oman valtansa alaisuuteen.
” Oliko Jeesus kaikkivaltias täällä maan päällä ollessaan?”
Oli, Hän sanoi, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kuka voi valtuuttaa itsensä? Jumala itse itsensä Kristuksessa. Tätä on Jumalan kolminaisuus yhdistettynä siihen, että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Kaikki kolme ovat yhtä.
Jumala tunnusti alistuessaan ihmisen muotoon Kristuksessa, että hän ihmisenä on vähäisempi kuin taivaassa olevassa kunniassaan. Isä lähetti Pojan. Poika asetti kasteen ja ehtoollisen. Koko Jumalan koneisto on liikkeellä meidän pelastukseksi.
Kari. Osoittavatko esimerkiksi seuraavat Jeesuksen repliikit, että hän koki olevansa kaikkivaltias?
”Minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.”(Mat20:23)
”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”(Mat26:38)
”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon.”(Joh5:30)
Kristuksen tahto on sama kuin Isän tahto. Jumala siis toteuttaa tahtonsa Kristuksen kautta. Jumala ja Jumalan Sana (Jeesus Kristus) ovat yhtä. Ihmisenä lihaksi tullut Jumala Kristuksessa toteuttaa oman tahtonsa maan päällä.
Rauli
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi
Mielestäni Jeesuksella on aina ollut kaikki valta. Ilmaus Jeesukselle annetusta vallasta Ἐδόθη , Edothē , on muodoltaan aoristi eli siis sellainen verbimuoto joka kiinnittää huomiotaan yksistään siihen että tämä on tapahtunut ilman mitään huomiota siihen aikaan jolloin tämä olisi tapahtunut.
Yämä verbimuoto siis kertoo ettei aikajärjestyksellä ole merkitystä. Se että käytetään passiivista ilmausta ja antaa verbiä puolestaan kuvaa sitä ettei persoonien välillä ole mitään toinen toisestaan irrallaan olevia toisiaan vastaan olevia tahtotiloja, kyseessä siis ei ole uskoa kahteen jumalaan vaan yhteen ainoaan Jumalaan. Persoonien välillä on vuorovaikutus, mutta ei ristiriitoja.
Mielestäni samalla tavalla ilmaus siitä ettei yksikään persoona toimi omalakisesti toisiaan vastaan kuvaa myös tuo Paavalin sana 1. Korinttolaiskirjeessä. Kun aikakausien täyttymys koittaa, niin Jumalan olemus yhtenä Jumalana tulee korostetusti esille.
Jeesuksen ikuisesta Jumaluudesta seuraa myös se että myös täällä maan päällä ollessaankin hän oli kaikkivaltias Jumala, äitinsä kohdussakin ollessaan. Elisabetkin tunnusti hänen jumaluutensa kutsumalla Mariaa Jumalan äidiksi, Herran äidiksi.
Yksi looginen kysymys on mielestäni huomattava. Jotta voidaan verrata jotain johonkin toiseen niin silloin pitää olla kaksi erillistä verrattavaa. Sellainen usko, missä Jumalan Poika pannaan Taivaan Isän alapuolelle, johtaisi loogisesti kahden jumalan olemassaoloon. Nyt kuitenkin Jumala on Raamatun vääjäämättömän todistuksen mukaan yksi. Näin ollen yhden ja hänen itsensä välillä ei voi vertailua tehdä, elikä tästä seuraa se Pyhän Kolminaisuuden olemuksen suuri rakkauden ilmaus että on olemassa vain yksi Jumala kolmessa persoonassa. Persoonien välinen rakkaus siis kertoo, että Jumala on rakkaus.
Kari
Kiitos puheenvuorostasi
Kiitoksia Matiakselle ja Karille syvällisen keskustelun virittämisestä. Toivon, että jatkossakin voimme kunnioittaa toistemme näkemyksiä.
Matias. Jeesus todellakin sanoi, että valta on ”annettu minulle”. joten ei ole mielestäni mahdollista, että ”Jeesuksella on aina ollut kaikki valta”. Kuten sinä totesit, Jeesus käyttää verbiä ”ἐδόθη” muodossa ”Aorist Passive Indicative 3rd Person Singular” erästä tietolähdettä siteeratakseni.(BLB)
Olen lukenut tuosta aoristisesta verbimuodosta, ettei se oikeastaan ole aikamuoto vaan kuvaa ajallisesti tarkemmin määrittelemätöntä tapahtumaa, kuten sinäkin totesit. Hyvänä esimerkkinä on tuttu jae Joh 3:16 ”Jumala on rakastanut(ἠγάπησεν aoristisessa muodossa) maailmaa niin paljon…”, jossa Jumalan rakkaudella on kuitenkin ollut alku: se alkoi ihmisen luomisesta maapallolle. Samoin Jeesukselle annettiin valta hänen tultuaan maan päälle Isänsä antamin valtuuksin. Englantilaiset käännökset käyttävät tuossa kohdassa imperfektiä, joka soveltuu siihen kieleen paremmin tässä kohden eikä kerro, että Jumalan rakkaus meitä kohtaan olisi taakse jäänyttä asennetta Kaikkivaltiaalta.
Asiaa voidaan tarkastella myös muiden Raamatussa olevien vastaavien ilmausten perusteella. Otan tähän monista vaihtoehdoista vain yhden.
Juudan kirjeen 3. jakeessa kannustetaan ”taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu.” Tässä suomalaiskäännös ”on annettu” pohjautuu kreikan verbi-ilmaisuun ”παρακαλῶν, paradidōmi”, joka on nimenomaan aoristisessa muodossa. Mutta tässäkään tapauksessa uskoa ei ollut ennen kuin se joskus aiemmin annettiin.
————————————————————————————————————————————
Sanot Matias myös, että ”Sellainen usko, missä Jumalan Poika pannaan Taivaan Isän alapuolelle, johtaisi loogisesti kahden jumalan olemassaoloon.” Tuota johtopäätöstä en ymmärrä, vaikka jumalia pienellä alkukirjaimella toki Raamattu tuntee vaikka kuinka paljon.
Kun Raamattu puhuu Jeesuksen alamaisuudesta ennen maan päälle tuloa, kuuliaisuudesta täällä ihmisenä ollessaan ja entisestään korotetusta asemastaan ylösnousemuksen jälkeen, se merkitsee hänen statustaan toiseksi korkeimpana persoonana maailmankaikkeudessa, mutta ei Jumalana isolla alkukirjaimella. Kaikkivaltiaita Jumalia on tasan yksi, ja Jeesuksen sanojen mukaan ”Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.”(Mat 4:10) Tuskin tarkoitti itseään?
Huomasin, että Raamattu sanoo kyllä ihan suoraankin, keneltä Jeesus on vallan saanut.
”Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla, Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan.”(Hepr2:6,7)
Eikö tuo kerro meille, että Jeesus alennettiin ensin ihmiseksi ja sitten isä antoi hänelle entisestäänkin korkeamman aseman ”Majesteetin oikealle puolella ja ”Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi”(Hepr1:3,4) Mielestäni kuvaus ei sovi Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, miten te muut asian ymmärrätte?
En malta olla uudelleen kiittämättä Matiasta, joka antoi oivallisen pähkinän purtavaksi tuolla aikamuotoa muistuttavalla kreikan hienoudella aoristinen. Vertailukohteena etsintä on vaivalloista, mutta etsivä löytää tässäkin asiassa., eikä Raamatun tutkimisen parissa aika mene hukkaan.
Ilmestyskirjan 7. luvun jakeessa 2 kerrotaan enkeleistä, ”joille oli annettu valta hävittää maata ja merta”. Ja oleellista on tässä se, että, verbi ”annettu” on alkutekstissä ”ἐδόθη”, jonka tietolähteeni (BLB) määrittää ”Aorist Passive Indicative – 3rd Person Singular”. Se on siis täsmälleen sama kuin siinä kohdassa Raamattua, jossa Jeesus sanoo ”minulle on annettu kaikki valta”.
Lienee selvää meille kaikille, että Ilmestyksen enkeleillä ei tuota valtaa ole ollut aina, sen on Jumala heille antanut. Näen, että ihan samasta syystä Jumalan Poika antaa vallastaan myös kunnian Jumalalle ja paljastaa saamaansa vallan alkulähteeksi taivaallisen Isänsä.
Rauli
Huomasin nämä puheenvuorosi vasta äsken. Muutoin olen seurannut vain aivan kommenttien ketjun loppua ja sen lähellä olleita puheenvuoroja.
Kiitän sinua omien mielipiteittesi esittämisestä. Näin voin huomata mille perusteille sinä rakennat oman käsityskantasi.
Minun kannanottoni puolestaan perustuvat sellaisille Raamatun kohdille kuin Johanneksen evankeliumin alku ikäänkuin evankeliumin kaarisillan toisena päänä ja Tuomaan tunnustukseen tooisena päänä, joissa selvästi ilmaistaan Jeesuksen jumaluus. Hän on Jumala.
Johanneksen evankeliumi:
1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
1:2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
1:3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
1:4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Johanneksen evankeliumi:
20:28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”
Kun tähän lisätään vielä se todellisuus, että Jumala on yksi, niin silloin olemme jo kolminaisuusopin ytimessä. Jumala on yksi ja hän on ilmoittanut itsensä kolmena persoonana.
Roomalaiskirje:
3:30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
Matias. Vielä pari poimintaa tuosta uskontunnustuksesta: ”Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.”
Ja sitten myöhemmin todetaan: ”Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää”.
Eikö Jeesus, joka on siis syntynyt, ole Ikuisesti olemassa ollutta Isäänsä nuorempi, ja siis ”myöhempi”?
Tarkoitukseni ei suinkaan ole väheksyä Jeesuksen roolia meidän Vapahtajanamme ja ainoana tienä Isän luo. Näen kuitenkin tärkeänä, että meillä on sama Jumala kuin Jeesuksella Kristuksella. Hän kun kertoi meille, että ”minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”(Joh20:17)
Sinä erottelet Jumalan Jumalasta? Mitään ei ole syntynyt ilman Sanaa, siis ilman Kristusta, joka on Jumalan Sana (Joh. 1:) Jumala ja Jumalan Sana ovat yhtä. Jumalaa ja Jumalan Sanaa ei voi erottaa toisistaan. Se olisi majesteettirikos. Meillä ei ole oikeutta sitä tehdä. Pyhä Henki, joka lähtee Isästä ja Pojasta, kirkastaa sen, että Isä ja Poika ovat yhtä. Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään ristiriitaa.
Minulla on sama Jumala kuin Jeesuksella Kristuksella, hän itse. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman hänen kauttaan. Miten Jumala voi olla Kristuksessa olematta hänessä?
Miten ikuisuudessa olleet isä ja Poika erotetaan? Sinä sanot, että toinen on nuorempi. Näin voidaan asia tässä ajassa ymmärtää. Entä ajattomuudessa? Jos Kristus sanoo Isän ja Pojan olevan yhtä, ja Jumalan Kristuksessa sovittaneen synnit Kristuksessa, on lopputulema sama. Isä ja Poika ovat yhtä.
Reijo
Kiitos kysymyksestäsi.
Teempä vertauksen. Työhuoneeni seinällä on yhden luokkakaverini tekemä piirros minusta, erittäin pätevän kuvaamataidon opettajan suuremmoinen teos. Se on kuitenkin olemukseltaan vain piirros ei elävä ihminen. Se on tehty, ei syntynyt.
Sen sijaan esikoispoikani on syntynyt ihmiseksi. Häntä ei ole tehty, hän on syntynyt. Niinpä hän on olemukseltaan ihminen kuten minäkin. Näin ollen ilmaus Jumalan Poika ilmoittaa, että Jeesus on olemukseltaan Jumala – samalla kun hän Marian kohdussa kantamana ja synnyttämänä on ottanut olemukseensa täyden ihmisyyden. Näin hän on sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa.
Ikuisuudessa ei enää aika ole rajallista. Niinpä kun puhutaan Isän ja Pojan välisestä yhteenkuuluvuudesta niin käytetään ilmausta
ennen aikojen alkua
eli tuossa ikuisuudessa ei vielä ollut meidän maailmanaikaamme kuuluvaa ajan ulottuvuutta, vaan ainoastaan ääretöntä ja rajatonta ikuisuutta.
Näin myös meidän näkökulmastamme tulevaisuudessa täydessä kunniassaan esiin tulevan uuden taivaan ja uuden maan olotilssa eläminen on ikuista. Pyhä Henki vie meidät ruumiin ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään.
Tuossa iankaikkisuudessa saamme katsella kolmiyhteistä Jumalaamme kasvoista kasvoihin ja ilomme on ikuista ja autuutemme ainaista.
Kari
Kiitos kommentistasi.
Sinä osaat hyvin ilmaista itseäsi.
Ilmaisuilla luotu ja syntynyt on Raamatussa toki eronsa, mutta siihen en halua nyt takertua. Kuvauksessasi oli se huono puoli, että piirros ei ole koskaan elävä, vaikka se voi kyllä olla elävän näköinen. Tämän sinä kyllä ilmaisitkin tekstissäsi.
Jos joku on luotu tai syntynyt tms, se merkitsee sitä, ettei kohdetta ole aina ollut olemassa. Jeesuksen Isästä ei ole Raamatussa luonnollisestikaan mitään sellaista ilmaisua, että Hän olisi joskus tullut olemassaoloon, koska on ollut ikuisesti olemassa. Vaikea meidän ymmärtää, mutta vain Isä on ollut aina olemassa. Jeesus kyllä kertoo viettäneensä taivaassa miljardeja ja taas miljardeja vuosia. Tietenkin syntymänsä jälkeen, tuskin ennen sitä?
Raamattu kuvaa Jeesuksen ja hänen Isänsä Jahven/Jehovan suhdetta isänä ja poikana, ei veljeksinä. On johdonmukaista ajatella, että isä on aina poikaansa vanhempi ja siirtänyt elämän poikaansa. Jeesuksesta käytetään Poika-sanaa isolla alkukirjaimella, jotta hän erottuisi muista Jumalan pojista. Sekä niistä, jotka ovat aina olleet taivaassa että niistä ihmisistä, jotka sinne tulevat ylösnousemuksen kautta pääsemään. Heidät Jeesus kokee myös Jumalan lapsina, jopa veljinään, kuten Heprealaiskirjeen 2. luku opettaa.
Ilmausta ”ennen aikojen alkua” ei voi asettaa nykyajan tieteellisen aikakäsitteen niihin raameihin, jotka liittyvät maailmankaikkeuden alkuhetkestä laadittuihin teorioihin. Kyllä Raamattu puhuu aivan tavallista arkikieltä tässäkin asiassa meille tavallisille ihmisille kun on kirjoitettu. Sananlaskujen 8. luvussa viitataan Jeesuksen syntymään esimerkiksi näin: ”Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.” Samassa yhteydessä Jeesukseen sovelletaan toistuvasti kreikkalaiselta puoleltakin tuttua nimikettä ”Jumalan esikoinen”. Ja eikös esikoinen ole se perheen vanhin lapsi?
Rauli
Edelleen tuot selkeästi esille omien näkemystesi perusteita. Selkeytesi on sinun vahva puolesi.
Mielestäni meidän ajalliset sanat eivät riitä kuvaamaan Jumalan äärettömän ikuisuuden kaikkia ulottuvuuksia. Tilanne sanoissamme on sama kuin Salomonilla rakennuttamansa temppelin kanssa. Meidän inhimilliset rajoittuneisuutemme esittävät hyvin Jumalan läsnäoloa ja yhteydenpitoa meidän kanssamme, mutta ne eivät alkuunkaan riitä kuvaamaan Herramme rajattoman majesteettisuuden rajattomuutta, joka ulottuu kaikkia meidän käsittämisen mahdollisuuksiamme korkeammalle.
Näin myöskään meidän aikamme sidonnaisuus tämän luodun maailman ulottuvuuksiin ei voi kokonaan kertoa ikuisuuden rajatonta mittaamattomuutta. Näin ollen meidän on tyydyttävä tekemään johtopäätöksemme niiden tietojen varaan, jotka meille on annettu.
Heprean kielessä ben = poika -sanaa käytetään myös samaa olemusta olevan kuvaamiseen. Niinpä kipinä on tulen ”poika”, koska kummassakin on kysymys palavasta aineesta. Näin myös ilmaus Jumalan Poika kertoo, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta. Ja koska on olemassa vain yksi Jumala, niin samaa olemusta hänen kanssaan voi olla vain hän yksin. Eli siis Isä ja Poika ovat olemukseltaan yksi Jumala.
Kiitos Matias näkemystesi esittämisestä.
Jälleen kerran osoitit minulle , kuinka eri mieltä voi olla sävyisästi ja keskustelutoveriaan kunnioittaen. Taitaa olla Raamattu ohjannut myös sinua tuohon suuntaan.
Rauli
Sinun kanssasi onnistuu keskustelu, koska pysyt asiassa, joten keskustelut muodostuvat miellyttäviksi erilaisten näkökulmien esille tuomiseksi.
Minun kohdallani tuo pyrkimys rauhanomaiseen keskustelutyyliin juontanee juurensa monen muun tekijän ohella myös siitä, että kun on tarpeeksi monta kertaa lyönyt päänsä kivikkoon, niin vähitellen oppii arvostamaan rauhallisempaa asennetta.
Jumalan siunausta sinulle!
Kiitos samoin.
Rauli, miten selität Tuomaksen löydön ja toteamuksen?
”Johanneksen evankeliumi:
20:28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”
Kristus ei kumonnut Tuomaksen sanoja.
Kari
Tuomaan todistus on Johanneksen evankeliumin valtaisan kaarisillan toinen pää, jossa Kristus ”tulee lihaksi kirkon elämässä”, ja siitä seuraa, että ylösnoussut Jeesus ilmestyy jokaisessa messussa ylösnousseena ja seurakunta tunnustaa uskonsa häneen, Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesukseen.
Toinen sillan kaaren pää on evakeliumin alussa kun kerrotaan Sanan tulleen lihaksi eli Jumalan ottaneen ihmisyyden olemukseensa.
Kiitos puheenvuorostasi.
Kari. En todellakaan tiedä, mitä Tuomas tarkoitti tuossa yllätyksellisessä tilanteessa. Mutta siitä olen vakuuttunut, että Tuomas ja muut Jeesuksen lähimmät tiesivät, että Jeesus on Jumalan Poika ja hänen Isänsä on taivaassa. Ajattelehan, jos sinulla olisi tuttavaperhe, jossa isä ja poika sekottuisivat, tai äiti ja tytär? Varsin pinnallista tuttavuutta, sanoisin.
Tuomas on voinut Raamatun tuntevana reagoida Jeesuksen yllättävään Ilmestykseen samalla tavoin kuin muinaiset Jumalan palvelijat. Esimerkiksi Jaakob kertoi ”nähneensä Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Tämä tieto hänelle tuli ”mieheltä, joka sanoi: ’Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.’”.(1. Mo32:28,30)
Tarkempi analyysi osoittaa, että mies oli taivaasta tullut Jumalan sanansaattaja, ja samaan aikaan itse Jumala oli tukevasti kotonaan taivaassa. Ehkä Tuomas koki Jeesuksen Jeesuksen ihmeellisen läsnäolon samalla tavoin?
Rauli,
mielestäni Jaakobin painissa ei puhuta enkelistä, vaan Jumalasta, joka on lihaksi tullut Jeesus Kristus. Toki enkelit ovat myös sanansaattajia. Hebrealaiskirjeessä todetaan ”Jumalan puhuneen ihmiskunnalle ennen profeettojen kautta, mutta viimeisinä päivinä hän on puhunut pojan kautta.”
32:30 Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.”
2.Mooseksen kirja:
3:14 Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne.”
Johanneksen evankeliumi:
8:28 Niin Jeesus sanoi heille: ”Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.
Kuinka Jumala voidaan nähdä kasvoista kasvoihin? Jeesuksessa Kristuksessa. Isä ja Poika ilmoittavat nimensä Jehova/Jahve/JHVH samalla tavalla. Raamatun Jumalan kasvot nähdään Kristuksessa. ”joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.”
Isä ja Poika ovat yhtä ja samalla yksi. Poika tekee juuri sitä, mitä myös Isä tekee:
”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.”
Hienoa Kari, että sinäkin näytät perehtyvän Raamatun tekstiin.
Teit sellaisen johtopäätöksen, että ”mielestäni Jaakobin painissa ei puhuta enkelistä, vaan Jumalasta, joka on lihaksi tullut Jeesus Kristus.”
Ehkä kannattaa lukea myös vastaava tapahtuma 1. Mooseksenkirjan luvusta 24, jossa Jumala puhutteli Abrahamia edustajiensa välityksellä. Tuossa tilanteessa ”hän näki kolmen miehen lähestyvän.” ja KR92 otsikoi aivan oikein tilanteen ”Jumala vierailee Abrahamin luona”. Kaikkivaltiaan vierailut samaistetaan usein hänen edustajiensa vierailuihin. Ja eikö juuri Jeesus, Jumalan Poika, ansaitse aseman Jumalan edustajana täysin valtuuksin?
Rooman keisari vati myös itseään kunnioitettavan termillä ’jumala’. Elohim(jumalat hepreaksi) sanaa käytettiin myös tuomareista ja johtajista. Tuomas ilmaise että hän ei ole Rooman vallan alla vaan pitää Jeesusta hallitsijanaan eli ’jumalanaan’.
Rauli : ”Ja eikö juuri Jeesus, Jumalan Poika, ansaitse aseman Jumalan edustajana täysin valtuuksin?”
Jeesus Kristus on enemmän kuin Jumala edustaja.
22:7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
2:8 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
2:9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kun hänelle on annettu kaikki valta, se ei tarkoita sitä, että Jumalalla ei enää olisi valtaa. ”Isä ja minä olemme yhtä”. Isä ja Poika erikseen ja yhdessä ovat yksi Jumala. Jumala on näyttänyt itsensä (kuvansa) Jeesuksessa Kristuksessa maan päällä. Näin Jumalalla (taivas ja maa) ja Jeesuksella Kristuksella (taivas ja maa) on kaikki valta. Kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Reijo Mänttäri kirjoittaa toisella blogilla Raamatun tulkinnasta. Rauli, sinun tulkintasi mukaan Tuomas pelästyksissään antoi suuremman arvon Jeesukselle, kuin mitä kuuluu? Näin kerrot hänen olevan vain Jumalan edustaja eikä Jumala.
Tunnustan Tuomaksen tavoin: Jeesus Kristus, minun Herrani ja Jumalani.
Olet Kari aivan oikeassa Raamatulla perustellessasi, ettei Jeesus ole vain ja ainoastaan yksi Jumalan edustajista. ”Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman”, soveltuu vain Kristukseen, meidän Herraamme.
Jeesuksella oli perusteltua syytä sanoa, että ”Isä ja minä olemme yhtä”, niin hyvin hän Kaikkivaltiaan persoonallisuuden seuraajilleen opetti. Ja Isänsä asialla Jumalan Poika oli: ”Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan.”(Joh14:10)
Jeesus rukoili, että myös hänen seuraajansa ”olisivat yhtä”. Että he kulkisivat Mestarimme jalanjäljissä taivaallista Isää totellen. Näin hänen rukouksensa Raamattuun on kirjoitettu: ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”Joh17:11)
Minä uskon, että taivaassa oleva Kaikkivaltias on kuullut Poikansa rukouksen ja siihen on vastattu. Mitä sinä Kari ajattelet Jeesuksen seuraajien yksimielisyydestä – vaikkapa tällä palstalla? Ovatko he ”yhtä” kuten Jumala ja Jeesus Kristus?
Hyvä Raamatun paikka Rauli, alla se sama vielä uudestaan.
”17:10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun – ja minä olen kirkastettu heissä.
17:11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.” (Joh.)
Kristuksella on yksi ruumis maan päällä, yksi, pyhä yhteinen seurakunta. Kristus kertoo olevansa viinipuu, johon jäsenet ovat oksastetut. Hän lupaa; 15:4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. (Joh.)
Mitä mieltä sinä olet? Ovatko kaikki keskustelijat yksimielisiä tällä blogilla?
Juuri näin: Kristuksella on tasan yksi maailmanlaajuinen seurakunta täällä maan päällä. Ja on hyvin tärkeä saada selville, keissä Jeesuksen seuraajiksi ilmoittautuneista hänen rukouksensa realisoituu ja he ”ovat yhtä” merkittävässä määrin. Matiaksen blogien alla on käyty mielestäni erittäin rakentavia keskusteluja, vaikka näkemykset Kristuksen ruumiista ovatkin erilaiset. On keskitytty Raamatun sanomaan ja omat sanomisemme ovat jääneet sivurooleihin.
On varsin helppo vastata tuohon kysymykseesi ”Ovatko kaikki keskustelijat yksimielisiä tällä blogilla?” Eivät ole, eivät edes ne, jotka pohjaavat uskonsa Raamattuun. On kuitenkin hienoa, että esimerkiksi sinä ja minä voimme olla täysin vakuuttuneita yksimielisyyden lähteestä: Raamattuun pohjautuva opetus yhdistettynä Jumalalta tulevaan ymmärrykseen ja voimaan. Sellaiseen Jumalan kaikkien aikojen pääedustaja Jeesus Kristus luottamuksensa asetti. Ja uskollisena antoi henkensä, jotta meillä olisi ikuinen elämä.
Näen, että yksimielisyyden olennainen perusta on siinä, että meillä on yksi ja sama Jumala kuin Jeesuksella. Ja että kuljemme hänen askeleissaan kertoen tuosta Jeesuksen Jumalasta: ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”(Joh17:26)
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi. Huomasin vastata vasta nyt, kun kävin läpi koko kommenttien ketjua.
Rooman keisareista hyvin moni vaati itsestään puhuttelua ”Minun herrani ja jumalani”.
Roomalaisen uskonnon käsitys jumalista oli kuitenkin toisenlainen kuin juutalaisuudessa Raamatun antama kuva Jumalasta. Roomalaisten uskonnossa oli lukemattomia jumalia mitä erilaisimpiin tehtäviin.
Sen sijaan elävän Jumalan ääretöntä majesteettisuutta ei voi verrata mihinkään toiseen. Hän yksistään on Jumala eikä hänen rinnallaan ole ketään toista.
Jo ylhäällä blogissani olen viitannut ensimmäisen käskyn omin sanoin kertovaan Jesajan kirjan kohtaan:
Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
Jumalaa, joka auttaa
Katekismuksemme ensimmäinen käsky sanoo tämän selkeästi:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
http://katekismus.fi/10kaskya/1.html
Matias, selitit Rooman ja juutalaisen jumaluuden eroja. Ja varmaan niitä oli. Mutta huomiosi ei silti tee tyhjäksi tosiasia että heprealaista elohjim-käsitettä käytettiin myös maallisista johtajista. ja muistettakoon, että itse Jeesus viittaa käsitteen maalliseen käyttötapaan. Tuomas saattoi aivan hyvin pitää Jeesusta vain ylimpänä johtajanaan.
Hyvät Herrat
Eikö kuitekin ole niin, että Poika on antanut vallan Isälle, ja evankeliumin mukaan tämä Isä on Paavali, joka on synnyttänyt teidät evankeliumin kautta, eli neitseellisesti siinä mielessä, että eevaan ei ole koskettu fyysisesti.
Tai toinen mahdollisuus on se, että kirkko katsoo olevansa se Isä, jolle Jeesus tai Kristus on antanut vallan. Ainakin paavien mielestä asia oli näin, he olivat Kristuksen edustajia maan päällä kaikella vallalla ja vääryydellä.
He saatoivat tehdä mitä tahansa, koska Jeesus taivaallisella valtaistuimella antoi heille vallan, Ja näin kaikki heidän pahat tekonsakin menivät Jeesuksen piikkiin. Ja siitä syntyi kelvoton ajatus, että Jeesus sovittaa kaikki synnit ottamalla ne kannettavakseen.
Kaikkea ne riettaat keksivätkin tekojensa selityksiksi.
Tarja
Voisitko ystävällisesti siivota kielenkäyttösi
Viittaat Paavaliin ja hänen sanaansa evankeliumin kautta synnyttämisestä.
1.Korinttolaiskirje:
4:15 Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.
Tässä on huomattava kuka on päämies ja kuka on hänen asiamiehensä. Paavalin sana ”Kristuksessa” kertoo, että Kristus on tuon Jumalan lapseksi synnytämisen varsinainen tekijä. Uuden testamentin yleisessä valossa huomaamme, että Paavali viittaa pyhään kasteeseen, jossa meistä tulee Jumalan omia, niin sanotusti synnymme Jumalan lapsiksi.
Jumala itse siis on synnyttäjä ja Paavali on ainoastaan Jumalan asiamies.
Voipa hyvin
Tarja
Terveisiä Turusta. Kävin siellä tässä välillä.
Mainitset paavin ja hänen asemansa ”Jumalan sijaisena”.
Valitettavasti tämä nimitys toisinaan tahallaan tai väärinkäsityksen vuoksi tulkitaan ikäänkuin kyseessä olisi jonkinlainen paavin aseman jumaloiminen toisten ihmisten yli. Sellainen ei kuitenkaan ole tarkoitus yli sen mitä hänen asemansa Jumalan sanan ja sakramenttien hoitajana itseoikeutetusti antaa aihetta. Saammehan pitää virkaamme arvossa, koska tuomme taivaan terveisiä Jumalan sanan palveluksessa.
Sana kirkkoherra on latinaksi ”vicarius”.
Paavin viran yksi nimike on ”vicarius Dei”, joka useimmiten käännetään sanoin ”Jumalan sijainen”.
Kirkkoherrahan on Jumalan sanan ja sakramenttien hoitaja oman seurakuntansa alueella. Hänen vastuulleen on pantu yhden seurakunnan asioiden hoito.
Paavin nimike puolestaan kertoo, että hänen vastuualueenaan on koko kirkko. Näin hänen tehtävänsä on muutoin sama eli siis Jumalan sanan ja sakramenttien hoito maailmanlaajuisen kirkon palveluksessa.
Paavali kertoo omasta kutsumuksestaan samassa tehtävässä seuraavin sanoin, jossa myös puhutaan siitä, että sananpalvelijan tehtävä on toimia Jumalan puolesta, hänen sanansa ja sakramenttien puolesta. Kyseessä siis on Jumalan asiamiehenään toiminta. Työ on Jumalan, ihminen on vain välikappale.
2.Korinttolaiskirje:
5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Näin ymmärtäen myös monet paavin tehtävänkuvaan erehdyksessä liitetyt vääristymät jäävät omaan arvoonsa asian vierestä puhumisena, tyhjän jauhamisena.
Paavihan on maailmamme tehokkain evankeliumin julistaja. Siellä missä joku suurella rahalla mainostettu amerikkalainen ”superevankelista” kerää 100 000 ihmistä, siellä paavi kerää miljoona, siellä missä joku protestanttinen nuorten tapahtuma kerää parikymmentä tuhatta nuorta tilaisuuteen siellä paavi kerää pari miljoonaa nuorta heidän tilaisuuksiinsa, jne.
Matias
” Voisitko ystävällisesti siivota kielenkäyttösi ”
Kiitos moitteista, ja toivotuksista, voin ihan hyvin. Toivottavasti sinä myös vaikka olenkin suorapuheinen ja luova, tai paljastava.
Mutta Paavali kuitenkin sanoo olevansa Isä, eikä siinä ole tulkinanvaraa suuntaan, eikä toiseen. Ja Paavalin mukaan on vain yksi Isä, eikä muita saa kutsua isäksi kuin sitä, joka on taivaassa. Kristillisesti Isä on myös jumala.
Ja kyllä myös paavien rötöstelyistä puhutaan ihan julkisesti mediassa, ja kirkollisesti yleisestikin jeesuksen istumisesta taivaallisella valtaistuimella ja jeesuksen syntien kantamisesta ja sovituksesta, joten ei siellä kommentissa mitään kovin poikkeavaa ollut.
Jos tällainen ei ole tullut aikaisemmin mieleen, niin nythän se tuli .
Kuvion tekee vielä hankalammaksi se, että Kristus on joskus ulkopuolelta tulossa ja joskus nielaisee kaikki ruumiinsa jäseniksi, kuin aurinko säteensä, jolloin voisi olettaa, että jäsenillä onkin kaikki valta ja ehtoollisessa he syövätkin itseään.
Olen lukenut kristikansaa viisitoista vuotta, ja joskus näihin kuvioihin on pakko suhtautua myös huumorilla, kun järki on niistä kaukana.
Minun mielestän asia on hyvin yksinkertainen. On Jumala ja hänen tahtonsa meidän parhaaksi, eikä sitten muuta.
Tarja
Paavali ei puhu itsestään Taivaan Isänä, vaan perustamiensa seurakuntien hengellisenä isänä. Tällä ilmaisulla hän tarkoittaa, että hän on julistanut näille sanaa ja hän on myös huolehtinut näiden ihmisten kasteelle johtamisesta, useinkin käytännössä hänen avustajiensa toimittamana. (Itsekin Kamerunissa toimiessani kasteiden toimitus oli uskottu paikallisille papeille, jotta ihmiset voisivat heti alusta lähtien ymmärtää oman yhteenkuuluvuutensa oman pappinsa kanssa. Vain silloin kun paikallisia pappeja ei ollut paikalla, huolehdin kansan saattamisesta Kristuksen yhteyteen kasteen uudistisynnyttävän toimituksen välityksellä.)
Juutalaisessa kielenkäytössä rabbien oppilaat puhuttelivat opettajaansa ”isäksi”, hepreaksi ”רַב”, ”rav” eli siis sama sana kuin mistä suomen sana ”rabbi” on peräisin. Näin he kunnioittivat omaa rabbiaan hengellisenä isänään. Tällä ei suinkaan sekotettu Jumalan ja ihmisen välillä, vaan kummassakin tapauksessa sanojen merkityskentät erosivat täysin toisistaan.
Yhteistä oli vain evankeliumin kulku: se on peräisin Jumalasta, Jumalan sanaa, ja se tulee esille Jumalan vaikuttamana ihmisen eli Jumalan sanan opettajan tai julistajan eli siis rabbin tai kristityn vastaavan viran papin viran suun tai kirjoituksen kautta.
( Suomen sana ”pappi” on venäjän sanasta ”isä” saatu laina.)
Tarja
Kun Jeesus puhuu ehtoollisesta, niin hän puhuu oman ruumiinsa ja verensä syömisestä ja juomisesta. Kyseessä sii on hänen ristin sovintotyöhn omakseen nauttiminen oman suunsa välityksellä.
Kun Jeesus puhuu uskovien yhteydestä itseensä, niin hän käyttää useampia ilmauksia. Sana ”viinipuu” kertoo, että kristityt ovat hänen yhteydessään jopa kiinteämmin kuin oksat ovat kiinni puussa. Hän myös puhuu uskovien yhteydestä toinen toiseensa. Vanhassa testamentissa nimittäin koko kansaa verrataan viinipuuhun ja silloin yksittäiset kansalaiset ovat oksia. Jeesuksen vertauksessa siis tulee myös koko kansan yhteyden takeeksi Jeesuksen kautta yhteyden pitäminen.
Tästä tullaankin sitten kirkko -sanaan, kirkko -sana on peräisin kreikan ilmauksesta ” kyriake ekklesia ”, Herran kansa eli siis Jumalan kansa. Pyhä kansa on siis Jumalan omien joukko, Jeesuksen omia ihmisiä, kasteessa Jumalan lapsiksi otettuja.
Kiitos Matias uskon käsityksistäsi joissa sinä olet Jumalan kanssa samalla tasolla käsittääkseni.
Ystävällisesti kerrot tilanteeni. Olen kastettu mutta kirkon opista eronnut. Siis en maksanut kirkollsveroa. Antaako Jumalasi Pyhä Henki minulle uuden ruumiin poislähtiessäni planeetaltamme. Olen 83.
Reino
Kristikunnan yhteiseen uskoon kuuluu se, että Kristuksen yhteydessä eläminen merkitsee myös hänen kansansa yhteydessä. Tämän perusteena on se, että kirkko on Kristuksen ruumis ja me olemme tämän Kristus-ruumiin jäseniä. Joka on jäsen ruumiissa on myös Kristuksen jäsen.
Panen tähän lainauksen Paavalin vähän pidemmästä kappaleesta, jotta yhteys Kristuksen ja hänen ruumiinsa eli meidän Vapahtajamme ja kirkon välisestä yhteydestä tulisi paremmin yhteydessään ymmärretyksi.
Efesolaiskirje:
1:15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle ( tässä merkityksessä koko Jumalan kansa eli kirkko) ,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
Reino
Puhuit kasteestasi ja iästäsi
Kasteen merkitys ei milloinkaan lakkaa. Sen pelastava todellisuus on voimassa alati, se ei vanhene. Jos on luopunut sen voiman hyväkseen lukemisesta luopumalla siitä yhteisöstä, jonka yhteyteen kaste meidät on liittänyt, niin milloinkaan ei ole liian myöhäistä palata takaisin Jumalan kansan yhteyteen.
Kun kerran kaste ja konfirmaatio on jo suoritettu, niin kirkkoon liittyminen on lähes ilmoitusluonteinen käynti seurakunnan kirkkoherranvirastossa tai papin luona tai pyytää pappia käymään luonaan, jos itse ei pääse liikkeelle.
Kirkkoon liittyneitä on kaiken ikäisiä. Mikään ikä ei ole esteenä liittymisellä.
Mikäli olet kiinnostunut kirkkoon liittymisestä, niin olet tervetullut meidän yhteyteemme.
Kerran Societas liturgikassa pidetyssä esitelmässä osoitettiin, että maailmassa on vain kaksi paikkaa, johon kaikki ovat tervetulleita: kaupunki ja kristillinen messu.
(Ainoastaan ala-ikäisillä on uskonnonvapauslakiin kirjatut omat uskonnonvapausrajansa, joiden tarkoituksena on suojella alaikäisiä ja heidän vanhempiaan ei-toivotuilta lapsiin kohdistuneilta vaikutteilta. )