Kuvassa lapsia Ingilassa pidetyssä evankeliointitapahtumassa. Hänen majesteettinsa Ingilan päällikkö oli antanut salinsa käyttöömme. Kastoimme lapsia, konfirmoimme, siunasimme luottamusihmisiä ja jaoimme Herran pyhää ehtoollista opetuksen ja kehoituspuheiden lisäksi.
Tarina naapureitten väleistä
Keskinäisillä ihmissuhteilla on suuri merkitys elämässä. Kirsti Paltton novellissa Pijađak, Painajainen, vuoudelta 1971 kerrotaan kahdesta asukkaasta Kylmäsaaressa. Taavetti ja Piera ovat olivat hyviä ystävyksiä. Sitten tilanne kuitenkin kärjistyi, kun toinen oli antanut naapurilleen luvan kalastaa omalta kosteikoltaan. Tämä luvan saanut saikin paikasta isomman saaliin kuin omistaja oli sieltä saanut. Ja kuinkas siinä kävikään. Omistajassa heräsi kateus. Pahat ajatukset nousivat pintaan ja tilanne muodostui todella pahaksi: ”Taavetti ei saanut rauhaa. Häneen oli äkkiä iskenyt tauti, joka ei hevin parantunut.”
Tarina jatkuu vanhojen kansanuskomusten mukaisin menoin. Pakanallisia voimia pyydettiin avuksi ja tilanne muodostui lopulta kuolemanvakavaksi. Uhri Piera oli Sarvisuden uhrina. Sitten sattui Noita-Niku tulemaan paikalle. Tarinassa tämä vapautti Pieran uhanneesta vaarasta. Naapurukset tekivät sovinnon. Taavetti pyysi anteeksi naapuriltaan Pieralta. Tarina päättyy onnellisesti: ”Rauha, ihmeellinen, tuhat kertaa arvokkaampi kuin ennen, vaeltaa heidän ympärillään, kun he uudestaan syleilevät toisiaan ja antavat kyynelten kostuttaa ystävänsä olkaa.”
Novellissa on hyvin kuvattu sitä, miten hyvienkin kavereitten kesken voi syntyä odottamattomia ristiriitoja. Hetkessä ne voivat kehittyä ylitsepääsemättömiksi. Silloin voi ulkopuolinen apu olla tarpeen. Tarinan kansanuskomusten tasolla myös apu liikkui samalla tasalla.
Myös arkisessa reaalielämässä voi ilmetä vastaavaa. Jostain aivan turhanpäiväisestä ilmiöstä nousee käsittämättömiä ongelmia. Milloin kateus, milloin väärinymmärrys, milloin mistäkin syystä – ja perusteiltaan aivan turhaan.
Sellaiseen törmätessään on lupa kääntyä ammattiauttajan puoleen, mikäli hankalia kahnauksia tulee. Kirkolla on perinteisesti ollut perheneuvojan palveluita. Vähitellen myös muu yhteiskunta on aloittanut vastaavien palvelujen tuottamisen terveyskeskusten yms yhteydessä.
Mikäli avun tarvetta tulee, niin pitää olla rohkeutta kääntyä avun puoleen ajoissa, ennen kuin vahingot pääsevät kasvamaan liian suuriksi. Ajoissa saatu apu toimii helpommin ja vahingot jäävät pienemmiksi.
SUNNUNTAI 31.10.2021 23. sunnuntai helluntaista Antakaa toisillenne anteeksi Ensimmäinen lukukappale: Jes. 64:3–8
Riidasta sovintoon Jumalan kasvojen edessä
Lukukappale puhuu Jumalasta. Hän on ainoa. Hän on oikea Jumala. Muista jumalista ei ole todellista apua. Meidän Herramme yksin auttaa. Häneltä saamme pyytää apua kaikkiin elämämme kysymyksiin. Hän on meidät luonut ja siksi hän ymmärtää meitä. Hän suojelee ja varjelee omiaan. Hän pitää meistä huolta. Hänen puoleensa saamme kääntyä niin hyvissä kuin huonoissa asioissamme, niin ylistyksen ja kiitoksen kuin hädän ja ahdistuksenkin hetkellä.
Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
Jumalaa, joka auttaa
niitä, jotka häntä odottavat.
Aloite on Jumalalla itsellään
Tässä maailmassa me ihmiset toimimme tämän maailmanajan olosuhteitten mukaan. Teemme ratkaisummea ja ohjaamme toimintamme parhaan kykymme mukaan. Samalla on hyvä muistaa, että Jumala on kaiken luonut ja siksi saamme pyytää hänen johtoaan jokaiseen hetkeemme, kaikkiin askareisiimme. Hänen käsissään on kaikki mitä maailmassa on. Siksi hän ohjaa meitä myös näkemään hänen tahtonsa tien: Rauhaan ja sopuun toinen toisemme kanssa.
Sinä olet etsinyt
niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi,
jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Aito synnintunnustus johtaa Armahtajan luo
Kun pidämme silmämme avoinna maailman hädälle, niin silloin myös huomaamme kaiken väärän ympärillämme. Silloin on hyvä huomata eri tapahtumien keskinäinen riippuvuus toinen toisestaan. Näin vältämme vääränlaiset syytökset ja ylilyönnit. Oma vajavaisuutemme asettuu tapahtumien mukaan emmekä jää ulkopuolisiksi. Silloin on mahdollista nähdä koko ihmiskunta yhteisen synnintunnustuksen ja synninpäästön valossa. Oma puutteellisuutemme yhteisen maailmamme kulussa tuo meidät nöyränä Jumalan eteen Vapahtajamme armoa ja anteeksiantamusta pyytämään. Näin syksyllä tämä aito mielen riisuminen totuuden edessä sopii verrata puiden putoaviin lehtiin.
Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä,
ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi,
joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Uskomme ei kuitenkaan jätä meitä toivottomuuteen. Saamme rohkeasti nostaa päämme ja suunnata katseemme eteenpäin. Suuri ja ihmeellinen on Vapahtajamme armo ja laupeus. Hänen rakkautensa ojentuu luoksemme. Meille julistetaan syntien anteeksianto, rauha ja sovinto.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme!
Me olemme savea, sinä saven valaja,
kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
Koska Jumala on meitä kohtaan hyvä, niin saamme toivottaa hyvää myös toinen toisellemme. Saamme pyrkiä sopuun ja rauhaan, anteeksintoon ja toinen toisensa ymmärtämiseen. Saamme kantaa koko maailman kaikki ihmiset rakkaan Vapahtajamme eteen ja pyytää vapautumista kaikista pahan pauloista. Tuomion, katkeruuden, kateuden ja pahansuopaisuuden sijaan saamme toivottaa koko maailmaa syleilevää uudistusta ja vapautumista Jumalan rakkauden yhteyteen ja toinen toisensa arvostamiseen ja kunnoittamiseen. Jumalan edessä olemme yhtä maaillmanlaajuista perhettä, hänen kansaansa.
Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
Ajallisesta erilaisuudestamme huolimatta me kaikki ihmiset kuulumme yhteen. Yhteisen esi-isämme Adamin jälkeläisinä kuulumme saman maailmanlaajuisen suvun yhteyteen. Saamme elää ja vaikuttaa tässä maailmassa yhteisin voimin koko ihmiskunnan yhteisen tulevaisuuden hyväksi.
Jesajan kirjasta, luvusta 64
Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut,
ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt,
että olisi muuta jumalaa kuin sinä,
Jumalaa, joka auttaa
niitä, jotka häntä odottavat.
Sinä olet etsinyt
niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi,
jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.
Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit,
me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä.
Kuin saastaa me olemme olleet,
kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme.
Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä,
ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi,
joka havahtuisi ja turvaisi sinuun.
Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi
ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan.
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme!
Me olemme savea, sinä saven valaja,
kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.
Herra, älä ylen määrin vihastu meihin,
älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme.
Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi.
Sunnuntain aihetta esittellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-31-10-2021/
Kirsti Paltton novelli sisältyy teokseen
Skabmatolak. Sabmelaš kirjjalašvuođa antologiija,
Tulia kaamoksessa. Saamelaisen kirjallisuuden antologia.
Pieksämäki 1974.
ISBN 951-1-00307-0 nid.
ISBN 951-1-00308-9 sid.
Teokseen on koottu keminsaamelaisia, kolttasaamelaisia, inarinsaamelaisia ja tunturisaamelaisia tekstejä 1673 vuodesta aina 1970-lukulaisiin asti. Ne on julkaistu kaksikielisinä alkuperäisillä saamenkielillä ja suomennoksina.
Matias
Kauniita sanoja tietenkin, mutta jos vastapariksi laitetaan mies ja nainen, niin miksi meidän pitäisi antaa anteeksi tämä: ” Vaimo olkoon miehellensä alamainen, sillä eihän se ollut mies joka lankesi vaan nainen. ”
Adamista ja Evasta tai alkuihmisen luomisesta on olemassa monta versiota mutta jokainen niistä on tarina, mielikuvituksen tuote, ei siis totta. Kukaan ei ole ollut näkemässä tai kuulemassa paratiisista karkotusta, joka katsotaan naisen syyksi.
Me naiset olemme saaneet kärsiä tarinan takia ihan tarpeeksi uskonollista moitetta ja alistamista tarinasta johtuen. Kysymyshän oli uteliaisuudesta ja halusta tietää enemmän ja painotan vielä, että se on tarina, ei mikään ikuiseen perisyntiin johtava todellinen tapahtuma. Ensimmäinen käsky,’ älä syö siitä puusta,’ ja eikö jatkossa juuri miehet olleet niitä, jotka eivät käskyjä noudattaneet ja kristillisesti ne hylättiin kokonaan, jopa suureen ääneen pelkästään pahana asiana ja kirouksena. Ja tämä on totta, ei mikään paratiisisatu.
Tilanne ei muutu anteeksipyytelemälä ja anteeksiantamalla, koska sama kuitenkin jatkuu : Totuus on ainoa joka vapauttaa naiset orjuudesta ja miehet syntiä tekemästä, mutta miesten osalta se tarkoittaa valheista luopumista, ja se lienee liian vaikeaa.
’Elämän puusta’ ’syöminen oli ensimmäisen sukupuoliyhdynnän symboli, sillä käsite elämän puu (eats chajjim)kääntyy myös elämien sauva, joka ’seisoi keskellä intohimon kaivoa´’
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi.
On sellaisia kohtia joissa teksti on kukin ajan tuolloisen historiallisen tilanteen mukaan värittynyttä. Näissä tapauksissa on nähtävä kertomuksen keskeisin sanoma ja mitä siinä sanotaan.
Luomiskertomus antaa vastauksen väitteisiisi.
Jumala loi kaiken hyväksi. Paratiisissa ei ollut mitään pahaa, ei myöskään eriarvoisuutta tai alistamistakaan.
Alistaminen ja eriarvoisuus tulivat vasta syntiinlankeemuksen seurauksena. Jo tämä kertoo, ettei naisen alistaminen on mitenkään hyvää, vaan seurausta ihmiskunnan väärästä asenteesta Jumalan käskyjä kohtaan.
Eevan luomisen kertomuksessa ei kerrota, että nainen olisi otettu otsasta eli siis miehen komentelijaksi, eikä myöskään kantapäästä eli siis miehen alistettavaksi, vaan kylkiluusta eli siis vierellä olevaksi, tasa-arvoiseksi, yhdessä miehen kanssa eläväksi. Alkuperäisessä yhteydessään eli siis tilanteessa ennen syntiinlankeemusta ei ollut mitään sortoa.
Sen sijaan syntiinlankeemuksen tuloksena tuli sellaista mitä ei ollut luotu, vaan joka asettui Jumalan luomistekoa vastaan, nimittäin kaikenlainen vääryys ja toinen toisensa hyväksikäyttö yhteistä etua ajavan yhteistyön sijaan jne.
Alkukertomuksen syntiinlankeemuksenkin todellisuus näkyy ihmiskunnan keskuudessa, kun rehellisesti katsomme maailmamme tilaa. Lähes jokaisessa uutislähetyksessä kerrotaan jotain pahaa jostain päin maailmaa. Ihmiskunnan lankeemuksen todellisuus näkyy siis mitä arkipäiväisimmissä jutuissa milloin missäkin päin maailmaa.
Aiheesta ylle panemani lukukappale puhuu koko ihmiskuntaankin soveltuvaa ilmaus ”kaikki” puhuessaan lankeemuksesta.
Ja mikä merkittävää tässä tekstissä on se, että hän ei räyski tätä sormi pystyssä ikäänkuin ylhäältä päin muka täydellisenä pamautellen vaan asettaen oman itsensä samaan ihmiskunnan lankeemuksen tilaan. Näin tuomion sijaan tuleekin yhteisen hädän vieminen meidän Luojamme eteen häneltä apua ja armahdusta pyytämään.
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi.
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Itämaista taustaa vasten tarkastellen ja myöskin koko ihmiskunnan yleistä biologista luonnetta vastaan katsoen tämä merkitsi sukupuolielämän alkamista jo ennen syntiinlankeemusta. He nauttivat siitä rajattomasti ilman pienintäkään häpeää omasta miehuudestaan tai naiseudestaan.
Muinaisissa itämaisissa kertomuksissa oli jumalallisten kirousten tai onnettomuuksien seurausta se, ettei sonni astu lehmää jne.. Joten tämä jo kuvaa miten päin tuon aikaista kulttuuritaustaa vasten tarkastellen asia on nähtävä.
Kertomuksessa Paratiisista on myös itsessään ilmauksia, jotka kertovat sukupuolisuuden olevan Jumalan lahja ihmiselle.
1. Moos. 1:27- 28
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa — .”
Lisääntyminen oli Jumalan luomistyön ilon ja onnen lisääntymistä ja näin kertomus Jumalan hyvän luovan työn eteenpäin menosta.
Toisessa luvussa kerrotaan, miten mies ja vaimo liittyvät yhdeksi lihaksi. Heidän yhtymisensä siis oli Jumalan luomistyön ilon ja yhteyden ilmaus. Tässä yhteydessä puhutaan myös ylisukupolvisuudesta, kun puhutaan isästä ja äidistä eli siis ihmisten osallisuudesta luomistyön eteenpäin jatkumisesta jokaisen sukupolven ja jokaisen miehen ja naisen elämässä.
1. Moos. 2: 24-25
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.
Ongelmat seksin väärinkäytöstä ja valitettavan monen ihmissuhteen ongelmallisuudesta on alkukertomusten valossa seurausta vasta syntiinlankeemuksesta. Synnin palkka on kuolema ja muu turmeltuneisuus milloin missäkin muodossaan.
Seppo
Elämän puu on ikivanha Orientissa esiintyvä ilmaus elämän ja toivon rikkautena.
Kun ajatellaan jotain keidasta, missä on valtavasti väkeä keitaan pinta-alaan nähden, niin silloin keitaan muutamat puut pystyivät ruokkimaan suuren väkijoukon, milloin hedelmiä kantaen, milloin lehtiä antaen. Koko keitaan elämän olemassaolo oli noiden muutaman puun varassa.
Jo vanhoissa sumerilaisissa kuvissa voi nähdä kaksi eläintä päät vastakkain ja niiden välissä elämän puun. Elämän puun vertauskuvallisuus tulee ilmi vuosisatojen, tuhansien saatossa. Myös Vanhassa testamentissa jokaisella yksittäisellä puulla on aivan eri lailla suuri merkitys kuin meidän suomalaisessa ympäristössämme.
Meillähän puustoa pitäisi hakata enemmän kuin teemme, mikäli haluaisimme metsiemme toimivan koko Euroopan hiilinieluna. Nuori puusto hotkii hiiltä aivan eri voimalla kuin vanha. Maamme pinta-alasta noin 3/4 on puuston peitossa. Etelä-Euroopan väki ei oikein osaa arvostaa metsiämme ja yrittävät estää metsien käyttöä, kun muutamille heistä metsä tarkoittaa parista puusta kymmeneen tai pariinkymmeneen puuhun. Vain paikoin on enemmän. Kysyvät mokomat vielä, että montako metsää meillä Suomessa on!
Elämän puun merkitys Raamatun kuvauksissa korostuu siitä, että Paratiisista ihminen ei sitä ehtinyt syömään, mutta Uudistuneessa paratiisissa Ilmestyskirjassa puhutaan virran varsilla olevista elämää antavista puista, joiden olemassaolo kuvaa ikuisen ikuisen elämän voimaa ja suurta täyttymystä.
Timo Veijola on kirjoittanut erään artikkelin Elämän puusta.
Paratiisin Elämän puu ja Hyvän ja pahan tiedon puu ovat kaksi eri puuta ja niiden funktio myös on erilainen.
” sukupuoliyhdynnän symboli ”
Miehet näkevät joka paikassa vain oman kalliarvoisen ’mutinus tutinuksensa’ pääosassa, mutta kysymys kai oli tiedosta erottaa hyvä ja paha toisistaan.
Voi olla, että juutalaisuudessa ei ole hyvä ja paha olemassa erikseen ja taistelemassa toisiaan vastaan, se on peräisin Zarathustralaisuudesta ja essealaisuudesta. Paha on siitä hankala koska kaikki näkevät sen aina itsensä ulkopuolella, ei itsessään ja se johtaa vääränlaisiin tapahtumiin.
Paha joka uskoo olevansa hyvä, voi lähteä tappamaan hyvää, jonka on se uskoo olevan paha. Tähän perustuu sanonta vanhurskaan vainoamisesta.
Tarja. minulla ei todellakaan ole mitään erityistä tarvetta korostaa asiaa, on vain fakta että ko ’lankeemus’ on jo vuosisadat sitten ymmärretty myös ensimmäisen yhdynnän symbolina.
Ja on fakta että Gan Eden kääntyy myös ’intohimon/sukupuyolinautinnon kaivo’ ja eats chajjim elämien sauva, joka seisoo siis keskellä intohimon kaivoa. Metaforine kieli on helposti aukeava.
Tarja
Hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen todellakin toi aikaisemman vain hyvän kokemisen olotilaan myös pahan kokemisen. Näin ihminen joutui siihen tilanteeseen, että luomisessa ihmisellä on vain ja ainoastaan hyvää, mutta lankeemuksen takia paha on tullut mukaan meidän elämäämme.
Toki juutalaisten keskuudessa esiintyy sellaisiakin tarinoita, että käärme olisi tuossa lankeemuksessa yhtynyt Eevaan ja näin olisi lankeemus tullut ihmisten osaksi. Tämä tarina ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin jonkun virnuleuan turinoita eikä sitä ole otettu vakavasti sen paremmin juutalaisten kuin kristittyjen keskuudessa. Itseään kristityiksi kutsuvista vain muuan amerikkalainen Branham on opettanut tätä tarinaa muka tapahtuneena ja hänen mielestään Kain syntyi tästä yhdynnästä.
Paratiisikertomusta ei voi johtaa zarathustralaisuudesta koska tuo uskomus on tullut juutalaisten kokemusmaailmaan vasta Persian vallan aikana Kyyroksesta alkaen, ei myöskään essealaisista, joiden liike syntyi vasta noin sata vuotta ennen Kristuksen syntymää.
Vielä vähemmän tätä kertomusta Paratiisista voidaan johtaa Sepon viittaamista ajatuksista, koska moiset tarinat on vasta jälkijättöisesti liitetty kertomuksiin Paratiisin onnesta ja lankeemuksen vakavuudesta. Myös tyyliltän ja sisällöllisesti ne ovat luonteeltaan kuin vessanseinäpiirrokset luovan taidemaalauksen rinnalla.
Seppo
Mielestäni nuo tarinat siitä, että vasta syntiinlankeemuksen jälkeen olisi ollut ensimmäinen yhdyntä, ovat tuulesta temmattuja. Niiden julistama sanoma on niin rajusti alkuperäisen luomiskertomuksen ja syntiinlankeemuskertomuksen ilmaiseman sanoman vastaista.
Sen sijaan Raamatussa puhutaan Paratiisista iloisena paikkana. Niinpä esimerkiksi latinankielinen Vulgata kääntää 1. Moos. 2:8 jakeessa sen että Paratiisi on ilon paikka:
Plantaverat autem Dominus Deus paradisum voluptatis a principio, in quo posuit hominem quem formaverat.
Tuolla ilmauksella haluttiin sanoa että alussa oli ilo ja ilo oli ihmisten kaikenpuolinen onni. Sen Jumala oli ihmiselle varannut, jotta hänen luomakuntansa saisi elää täysipainoista elämää.
Matias, en esittänyt että eka yhdyntä olisi ollut lankeemuksen jälkeen vaan että se oli itse tuo ’lankeemus’. Miksi muuten ihmiset olisivat alkaneet esim. alastomuuttaan hävetä.
’Kielletty hedelmä’ on yhä tänään ’laittoman’ yhdynnän symboli.
Heinola
Tiedän minä sen, että kristillisesti se on aina tulkittu sukupuolielämähorjahdukseksi, niin sanotusti loveen lankeamiseksi, jota jotkut myös rakkauden huipentumaksi ja uuden elämän alkuunsaattajaksi rakkaudesta kutsuvat.
Ja miksi muuten olisi syntynyt selibaattimiesten pyhä-armeija, ellei kirkkokirjoittaja Tertullianus olisi sanonut Eevan elintä perkeleen porttikäytäväksi, joka niin helposti houkutteli jumalan kuvan, eli miehen syntiin.
Nämä kaikki ovat tulkintoja tarinasta jolla on monta muotoa. Eikä siinä sinällään mitään, mutta jos nuo tulkinnat ryhtyvät määrittämään ihmisten elämää aina heikomman sukupuolen syyllistämiseksi ja panettelemiseksi, niin todellakin on menty eksyksiin ja ja hyvä olis’ löytää tie totuuteen ja todellisiin asioihin.
Tai tehdä se päätös, että ihmisen pitää kuolla sukupuuttoon, niin maa pelastuu. Onhan siinä tietysti perääkin, mutta voi olla, että se ei pysy haudassa vaan nousee ylös.
Tarja
Kyllä vakavasti otettavat kristityt oppineet ovat aina puhuneet lankeemuksesta kielletyn hedelmän syömisenä.
Tämän kanssa linjassa ovat monet myöhemmät raamatunkohdat, jotka puhuvat paastosta yhtenä pyhän rukouksen ulkonaisena tehostusmuotona.
Nykyään ruuan rajoittamista kohtuullisuuteen perustellaan terveysnäkökohdilla tai milloin ruuan riittävyydellä – tai ilmastonmuutoksella tai muulla kepillä tai porkanalla _ ; mutta ihmiskunta on kautta olemassaolonsa ajan saanut raataa toimeentulonsa saamiseksi ja myös on lukuisia ihmisiä, joilla ei ole riittävästi ruokaa. Ruokailuun ja sen oheen syntyneillä mitä erilaisimmilla kulttuureilla on monia ulottuvuuksia erilaisten aatevirtausten keskuudessa.
Minä en Parkkila kirjoittanut tuossa tarkoituksessa. Kuten sadoista asiaan liittyneistä vieteistäni on ilmennyt, olen absoluuttisesti tasa-arvon kannattaja.
Matias
Hyvä ja paha ovat lähtöisin zarathustralaisuudesta, jossa ne olivat kaksi erillistä olioa, ja sitä sanotaan dualismiksi, ( duo, kaksi) monoteismissa on vain yksi Jumala, joka on luonut kaiken, eikä toista ole. Tämä on jo älykkäämpää ajattelua.
Jos sitten joku näyttää pahalta, niin se on ainoastaan vastakohta, joka saa ihmisen kaipaamaan ja haluamaan hyvän puolelle. Ihminen ei huomaa kaunista ja hyvää, jos ei ole mihin verrata. Niinkuin yö tekee päivän näkyväksi, niin pahakin tekee hyvän näkyväksi, mutta se ei tarkoita, että yö on paha, se oli vain vertaus asian ymmärtämiseksi.
” Katso kaikkia Korkeimman tekoja, ne ovat kaikki kaksittain, toinen toisensa vastakohta. ”
Niitä voisi sanoa myös Luojan luomiksi liikuttajiksi.
Tarja
Siteeraat Jeesus Siirakin kirjaa. Se syntyi vasta toisen esikristillisen vuosisadan alkupuolella. Se on syntynyt vasta hellenistikaudella, johon siirryttiin persialaiskaudelta jo Aleksanteri Suuren aikana. Zarathustralaisuudesta saadut vaikutteet olivat toisella esikristillisellä vuosisadalla jo heikontuneet eikä persialainen kulttuuri enää samalla tavalla vaikuttanut tai muokannut aatevirtausten kulkua.
Sen sijaan juutalaisuudessa oli jo vanhastaan vastakohta Jumalan tahdon tekemisen ja sen vastustamisen välillä. Tämä näkyi jo kaikkein vanhimpina aikoina ja se on jatkunut aina nykyjuutalaisuuteen asti. Mielestäni tämä kahtiajako ei kuitenkaan seuraa samoja jakolinjoja kuin zarathustralaisuuden tekemät vastakkainasettelut, missä nämä vastakohdat saivat jopa jumalaisen oikeutuksensa kahden vastakkaisen jumaluuden muodossa.
Sen sijaan juutalaisuudesta peräisin oleva usko yhteen Jumalaan luo edellytykset sille että jumalattomuus on aina elämää vaurioittavaa toimintaa ja Jumalan kunnioitus elämää edistävää toimintaa. Näin Jumala sekä luominen ja hyvän tekeminen kuuluvat yhteen, mutta hävitys ja elämän vahingoittamien puolestaan ovat Jumalan tahdon vastaisia ilmiöitä.
En ole kuullut, että olisi sellainen versio, että käärme ja Eva, koska onhan käärme vain metafoora jostakin, ehkä jumalten pojista jotka raiskasivat Evan, tai Eva meni muuten vain ilakoimaan poikien kanssa, jotka kiipeilivät puissa ja tarjoilivat hedelmiä, mutta heillä olikin käärme pöksyissä ja raiskasivat Evan. Eeva sai kaksi poikaa Kainin ja Abelin. Kain tappoi Abelin ja se oli synti ja lankeemus, Kainissa ja Abelissa oli vääräverisyys.
Kunnes sitten Eva opetti Adamille miten tehdään kivaa ja heille syntyi poika nimeltään Set, ja Eva sanoi saaneensa pojan Herran avulla. Adam oli hänen Herransa, joten ensimmäiset olivat jostakin muusta lähteestä.
Ja siitä seurasi, että syntyi Setiläisyys ja ne jotka säälivät Kainia, perustivat Kainilaisuuden ja sitten kinasteltiin, että miten kukakin asian näkee.
Kun Tarinat Adamin perheasioista vihdoin kiirivät myös Suomen-niemelle, oli Kaini muuttunut jo Nuunin pajaksi ja me perustimme tänne Kainin muistoksi KaiNuun.
(Tämä viimeinen kappale oli loppukevennys. )
Tarja
Tuo tarina jostain käärmeen ja Eevan sukupuoliyhteydestä on tahallaan väännetty vinoilu alkukertomusten syntiinlankeemuskertomuksesta. Sen suurempaa kosketuskohtaa sillä ei ole Raamatun kertomuksen kanssa.
Kaikki myöhemmät tarinat ovat vain edelleen kehittelyä tästä alkuaan vinoiluna kerrotusta tarinasta.
On olemassa myös tarina, kuinka Eva ei ollutkaan ensimmäinen nainen, vaan ensimmäinen oli Lilith, mutta Lilith ei ollut miehellensä alamainen, vaan itsetietoinen ja itsenäinen, jolloin Luomisen takoitus naisen luomisesta miehellensä avuksi ei oikein päässyt toteutumaan ja jumala katsoi hyväksi karkottaa Lilithin paratiisista ja ryhtyi toisen naisen tekoon. Ja siinä vaiheessa mukaan tulee Eva.
Lilith oli kuitenkin kuolematon ja silloin kun miehillä sattuu uni-erektioita ja muita yöllisiä fantasioita ja kiihkeitä unia, silloin on Lilithin vetovoima asialla.
( näin ole kuullut )
Tarja
Tarina Lilithistä on noiden myöhemmin keksittyjen tarinoitten eräitä muunnelmia.
Samanniminen naisjumaluus muinaisessa sumerilaisessa ja akkadilaisessa nuolenpääteksteissä ovat niin erilaiseksi kuvattu, että sitä koskevat kertomukset tuskin voivat olla tämän Lilith tarinoinnin lähteinä. Sen sijaan Jesajan kirjan ”yön demoni” לִּילִ֔ית , lî-lîṯ, voi liittyä noihin muinaisiin teksteihin
Sen sijaan noiden myöhemmin tarinankertojien jutuissa on voitu ottaa ikäänkuin seinän naulaksi heidän oman tarinansa kiintopisteeksi tuo Jesajan teksti.
Vanha suomennos käyttää Lilitistä, yön demonista, ilmausta ”kauhiat yölinnut”
JESAJA 34:14 Finnish: Bible (1776)
Silloin pitää metsän eläimet kohtaaman toinen toistansa, yhden liekkiön pitää toista huutaman; ja kauhiat yölinnut pitää myös siellä asumasiansa saaman ja siellä levon löytämän.
Matias
”Sen sijaan juutalaisuudessa oli jo vanhastaan vastakohta Jumalan tahdon tekemisen ja sen vastustamisen välillä. Tämä näkyi jo kaikkein vanhimpina aikoina ja se on jatkunut aina nykyjuutalaisuuteen asti. ”
Missä se näkyy nykyjuutalaisuudessa, koska esim, Suomessa juutalaisia ei löydy rikosrekistereistä, joten katson, että heillä on oikeinelämisen taito, laintuntemus, ja kuuliaisuus. Jos kaikki toimisivat samoin, olisi rauha ja turvallisuus taattu.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi.
Tuot esille merkittävän näkökulman nykyajan juutalaisuudesta.
Vuosisatojen kuluessa profeettojen julistus on saanut kasvattaa kokonaista kansaa elämään ihmsiksi. Luonnollisesti tähän tulokseen vaikuttaa myös heidän uskontonsa yhteisöllisyys, joka tukee hyvää elämäntapaa.
Eräs takavuosien laulaja tuomittiin talousrikoksista vankeuteen. Hänet luovutettiin Israelista Suomeen.
Juutalaisuuden mukaan Jumala on sekä hyvän, että pahan luova lähde. Ei ole olemassa kahta jumalaa, kuten ei ole kolmen jumalan ”järjestelmää” (nk.kolminaisuusoppi).
Charlotta
Kristinuskon kolminaisuusoppi ei sisällä itsessään ajatusta kolmesta Jumalasta. Lukumääräisesti Jumala on ja pysyy yhtenä.
Koko ilmaus Kolmiyhteisyys on luotu juuri sitä varten, että samaan aikaan kun puhumme Taivaan Isästä ja Jeesuksesta ihmisyyden olemukseensa ottaneena Jumalan Poikana ja Pyhästä Hengestä toisena Lohduttajana Jeesuksen jälkeen, eli siis kolmena erillisenä persoonana, niin emme saa unohtaa, että Jumala on yksi.
Athanasioksen tunnustus kuvaa mielestäni hyvin Pyhän Kolminaisuuden olemusta, missä eri sanoin ja eri näkökulmin tuodaan esille se miten Jumala on yksi ainoa Jumala, joka on ilmoittanut itsensä kolmena persoonana.
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma,
mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.
Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.
Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.
Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias, eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.
Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.
Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.
Matias Roto nyt pudotat myös omilla tulkinnoillasi Jeesuksen pelastuksesi ulkopuolelle, sanoohan Hän seuraavasti:
Joh. 14:28
Te kuulitte minun sanovan teille: ’Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne’. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.
Pistää miettimään onko tuo tunnustus sittenkään oikein vai harhaa, no minulle se on selkeästi harhaa.
Ari
Haluan kannustaa sinua tekemään kysymyksiä. Mutta muista käyttää kohteliaampaa kieltä.
Nyt nimittäin aloitat puheenvuorosi kuin kuriton kakara. Opettele käyttämään kieltäsi huolitellummin, ettet pistä kieltäsi jäätyneeseen rautaan juuttumaan.
Teet jälleen kerran oletuksen sellaisesta, mitä en edellisessä tekstissäni maininnut. Sinun on viisaampi ettet mene väittämään mitään sellaisesta, mitä ei ole mainittu, ellei sinulla ole aikaisemmin hankittuja tietoja ja niihin perustuvia hyviä perusteita. Nyt nimittäin syytät Athanasioksen uskontunnustusta siitä, ettei se muka ole huomioinut sinun esittelemääsi raamatunkohtaa.
Tällä väitteelläsi jälleen kerran potkit hutia. Sillä tuo uskontunnustus on jopa perusteellisesti, omana kohtanaan, huomoinut mainitsemasi näkökulman.
Joten opettele rauhoittumaan, ettet haasta riitaa asioilla, joilla vahingoitat vain itseäsi ja omaa mainettasi.
Rauha ja sopu on paljon parempaa kuin sellainen näykkiminen, missä isket hampaasi raunauloihin tylsistymään.
Tässä on se osa Athanasioksen uskontunnustusta, joka käsittelee Jeesusta. Korostan viittaamasi jakeen käsittelemän asian, jotta voit huomata sen.
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista,
astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.
Roto: ”Nyt nimittäin aloitat puheenvuorosi kuin kuriton kakara. Opettele käyttämään kieltäsi huolitellummin, ettet pistä kieltäsi jäätyneeseen rautaan juuttumaan. ——–Tällä väitteelläsi jälleen kerran potkit hutia. Sillä tuo uskontunnustus on jopa perusteellisesti, omana kohtanaan, huomoinut mainitsemasi näkökulman.
Joten opettele rauhoittumaan, ettet haasta riitaa asioilla, joilla vahingoitat vain itseäsi ja omaa mainettasi.
Rauha ja sopu on paljon parempaa kuin sellainen näykkiminen, missä isket hampaasi raunauloihin tylsistymään. ”
Mikä ihmeen tekstipoliisi herra Roto kuvittelee olevansa? Täysin luokaton aivopieru tuo purkaus Pasasen kommenttia kohtaan. Sivuston sääntöjenkin mukaan kehotetaan käsittääkseni olemaan visusti puuttumatta kenenkään persoonaan.
Olisi parempi, että herra Rotokin huolehtisi vain omasta maineestaan ja hampaita tylsistyttävistä rautanauloistaan.
Kimmo
Kiitos puheenvuorostasi
Mieluummin pidän ketjuissani hyvän ilmapiirin. Tätä varten olen joissakin tapauksissa käyttänyt myös sitä mahdollisuutta, että olen pöistanut mielestäni väärin kinaavia puheenvuoroja.
Tälää kerralla ajattelin vastata puheenvuorossaan esiintyvään aivan asialliseen kysymykseen, mutta samalla korostaen tyylitellen muistuttaa siitä, ettei inttävä tyyli ole suotavaa.
Matias Roto mitä tämä seuraava kertoo sinulle:
””Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia,””
Onko siis Isä samanarvoinen kuin Jeesus, minunmielestä tuo selkeästi väittää niin?
Ari
Kiitos tästä oikealla asenteella olevasta hyvästä kysymyksestäsi.
Jatka tällä tavalla, niin keskustelustamme tulee mukavaa.
Itse asiaa käsittelin jo edellä.
Matias Roto et muuten vastannut vaan kierrätät tuota samaa jargonia, siis et vastaa onko Isä ja Jeesus samanarvoisia?
Ari
Kiitos kysymästä.
Mielestäni vastasin jo edellä kertomalla, miten jo vanhalla ajalla puolen vuosituhannen ajan perusteellisen Raamatuntutkimisen tuloksena tullut Athanasioksen uskontunnustus antaa vastauksen tuohon kysymykseesi.
Varmuuden vuoksi kirjoitan tähän tuon ratkaisevan tiivistelmän uudelleen, että voit opetella sitä riittävän perusteellisesti.
Jeesuksen suhde Isään siis on:
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.