Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
Pekka Veli Pesonen. Mitä ihmeen hengellistä kirjaa oikein luet? Armon ytimeen kuuluu, että se on vapaata ja yllättävää eikä sille voi asettaa ehtoja.
Marko S.
Paavali saarnasi Areiopagilla selkeän parannuksen Evankeliumin. Suurimmalle osalle kuulijoita se ei sopinut, eikä Areiopagista muodostunut paikkaa, missä Jeesuksen kehoittamaa parannuksen saarnaa olisi voitu julistaa. Näin on tänäänkin. Filosofis-psykologis-teologis-muotojumalisuus on ’pulassa’ selkeissä vesissä.
Apt. 17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Raamatun sanoma ei ole mystiikkaa, jota ei ymmärrä muutoin kuin kirkkoisien, kuten Luther tai Augustinuksen kautta.
Ihmiselle on tylsää, turhauttavaa julistaa niinkuin on Kirjoituksissa, koska sen saman voi tarkistaa kuka tahansa, vt. berealaiset.
Luther on sanonut oikein ja väärin ja ikäänkuin suosittelee sitä mitä hän ensin vastusti. Tätä on meneillään ollut sitten Alkuseurakunnan, mutta siksi on Raamattu, mistä kaikki asiat voidaan tarkistaa.
Armo on ilmaista, niinkuin kaikki hengellinen. Armo on yhtäkuin tulla uskoon, pelastus, syntyä uudesti Ylhäältä Pyhästä Hengestä.
Se, että kiinnitetään huomio siihen, että ketkä sen voivat saada on oikea ajatus, mutta samalla väärä, koska ensinnäkin se kuuluu kaikille, mutta silti vain harvat sen haluavat vastaanottaa. Jumala ei tee mitään ilman ihmisen suostumusta, ei edes hyvää, mutta ei pahaakaan. Hän sallii ihmisen pysyä pystyssä oman herransa edessä. Juuri tämän koko luomakuntaan luodun vapaan tahtomisen tilaan Jeesus antoi rungon rukoilla ”äläkä salli meidän joutua kiusaukseen”, mitä ihmiseen, uskovaan, tulee.
Et varmaankaan itse koe niin, mutta kovasti sinä minun mielestäni edellytät tässä ihmisen omaa tekoa, armon tahtomista. Kuitenkin: Fil. 2:13 Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Hyvää pääsiäistä itse kullekin!
Helka,
Tuo kohta viittaa uskoviin, joissa ja joihin Jumalan henki voi vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Jumala kuulee vain omiaan ja kommunikoi omilleen. Muille, ulkopuolisille saarnataan parannuksen saarna, kuten Pietari Jerusalemissa, missä n. 3000 sai piston sisimpäänsä ja suostuivat Isän vetoon, Jeesuksen pelastettaviksi.
Näin kiirastorstain iltana voi palauttaa mieleen vanhan synnintunnustuksen: ”Oi sinä ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus…” Siinä pyydetään armoa vetoamalla kolmeen Raamatussa mainittuun esimerkkiin: ”Pietariin, kun hän oli Sinut kieltänyt, syntiseen naiseen fariseuksen huoneessa ja ryöväriin ristinpuussa”. Pietari oli tehnyt synnin, joka Jeesuksen oman opetuksen mukaan sulki hänet peruuttamattomasti pelastuksen ulkopuolelle. Syntinen nainen oli paikkakunnan moraalinen hylkiö ja ryöväri ihan omasta syystään kuolemaan tuomittu väkivaltarikollinen. Jeesus kuitenkin armahti heitä kaikkia. Tällaisessa seurassa ollaan. Jos joku tosissaan opettaa, että Jumalan armoa ei voi saada, jos ei sitä halua, on ymmärretty jotakin perusteellisesti väärin. Koska silloin Jumalan armon pyytäminen ymmärretään jonkinlaiseksi ihmisestä itsestään riippuvaiseksi käsirahaksi/edellytykseksi Jumalan armon saamiselle. Silloin koko pelastusarmo on ymmärretty väärin.
Sitten on eri asia, että perin juurin turmeltunut ihminen voi vääntää myös tämän Jumalan valtavan armon päälaelleen mitä moninaisimmin tavoin. Mutta Jumalan armo on sitäkin vääristämistä suurempaa. Senkin saa uskoa anteeksi, kun Jumala omassa käsittämättömässä armossaan niin suo.
Oletko Marko todella sitä mieltä että armon saa, vaikka ei sitä halua ottaa vastaan ? Sehän merkitsee sitä, että kaikki pelastuu ja Lutheria minä lainasin.
Martin selitystä Psalmille 6 jakeet 3-4.
”…Varmaa on se ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa sitä mitä kiihkeimmin, kuten psalmissa 42 sanotaan :”niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaa sinua Jumala”. Yksikään kylläinen ja täysi sielu ei voi toivoa saavansa Jumalan täyteyttä, sillä hän täyttää vain nälkäiset hyvyydellään. Vielä vähemmän hän antaa kylläisille ikuisen elämän, sillä hehän pitävät tätä elämää paljon parempana. Ikuisen elämän hän antaa vain niille, jotka etsivät sitä palavasti ja sanomattomin huokauksin, pyytävät sitä ja koputtavat ovelle sen saadakseen….”
Arvasin kyllä että nyt tökkään ampiaispesään. Joten vähän pelotti avata tästä keskustelua.
Kirjoitan yleensä niistä asioista, jotka mielessä pyörii. Armo on kuitenkin niin keskeinen käsite, että sen väärin tulkitseminen muuttaa kaiken muunkin.
Jos armon voi saada jumalan halveksijat ja pilkkaajat niin mitä järkeä on koko asiassa.
Myös heidän edestään on sovitus suoritettu, mutta jos he sen tieten tahtoen hylkäävät, niin miten he voisivat sen silti saada?
Helka. Sinähän tuolla Raamatun paikalla juuri vastaat omaan kysymykseesi. Jumalahan meissä vaikuttaa sen kaipauksen Jumalan puoleen. Eihän se meistä lähde, eikä ole meidän ansiotamme.
Pekka Veli Pesonen. Tekstiyhteydestä erilleen poimituilla sitaateilla ja jopa Lutherin yksittäisillä saarnakatkelmilla voidaan perustella ihan mitä vain. Luther opettaa paljon siitä, kuinka on saarnattava lakia (vaatii tekoja, köyhdyttää, saa näkemään oman tilansa, tuomitsee) ja evankeliumia (antaa armon yksin Kristuksen tähden, vaatii ja synnyttää uskoa). Tuossa kaksinaisessa julistuksessa Jumala itse vaikuttaa meissä kuulijoissa sen, mitä tarvitaan. Alkuperäisestä sitaatistasi ja blogistasi saa sen käsityksen, että kysymys olisi nimenomaan ihmisen omista päätöksistä ja valinnoista sekä asennoitumisesta. Niin Luther ei tosiaankaan opettanut varsinkaan sen jälkeen, kun hänelle kirkastui oppi jumalattoman vanhurskauttamisesta yksin armosta, yksin Kristuksen tähden (=täysin meistä ihmisistä riippumattomista syistä) ja uskon kautta (=usko omistaa Kristuksen ja Hänen armonsa ja on Jumalan itsensä antama lahja). Nyt kipin kapin pitkäperjantain jumalanpalvelykseen!
Suvaitsevaisuuden käsite on pitkään kaihertanut mieltä. Siitä ei oikein ole saanut otetta. Tämä yksi lause, joka Markon mielestä on vain sivulause, tuo kuitenkin esiin selkeän eron armon ja suvaitsevuuden välillä. Suvaitsevuutta voi kaikki saada osakseen, mutta ei siihen vedoten voi saada syntien anteeksiantamusta. Jollei tarvita syntien anteeksisaamista, niin ei voi sydämeen syntyä myöskään rakkautta Jumalan tahtoa kohtaan. Suvaitsevaisuus hyväksyy synnin ja yrittää samalla ottaa armon väkisin itselleen, vaikka se ei sille kuulu.
Mutta miksi ihmiset eivät saa armokuolemaa, vaikka kuinka haluavat ja janovat, kun mitään toivoa ei enää ole. He eivät saa voittaa kuolemaa kuolemalla, vaan pitää odottaa, kun se joskus armollisesti sieltä itse tulee.
Kuolema ei tietysti hylkää ketään, siinä on sen armollisuus, Saman saavat niin rikkaat kuin köyhät, ylimmäiset ja alimmaiset.
Hauska olisi tietysti tietää, että vaihtuvatko osat siellä toisella puolella, kuten aikoinaan uskottiin, että orjat tulevat hallitsemaan ns. vapaita, koska täällä vapaat hallitsevat orjia. Oikeus toteutuisi tällä tavalla, että osat vaihtuu.
Tämä on vain Tarjalle:
Ihmisen tappamisessa ei tietysti olisi mitään väärää, jos sitä ei olisi kymmeneen käskyyn kieltona kirjattu. Vaikka ihmiset ei sano uskovansa Jumalaan, he kuitenkin pitävät tätä käskyä velvoittavana. Jos olemme vain eläimiä, niin kuin jotkut sanovat niin, miksi ihmisen tappaminen sitten on väärin, jos kerran kalan syöminen on hyvä asia.
Nyt me muut voimme palata aiheeseen.
”Jeesus tuli synniksi ” ???
Luoja loi synnin, Luoja loi synninsyöjän, Luojan luoman synninsyöjän, söi Luojan luoma synninsyöjä.
Ja pyysi, että synninsyöjä armahtaisi ja vapahtaisi hänet tästä synninsyöjän vankilasta.
No, ei se mitään, hän otti orjan muodon, mutta orja ei ole talossa iäti.
Jos nyt ottaa Jumalan suuruuden tosissaan ja uskoo että hänen ainokainen poikansa sovitti koko maailman hänen kanssaan, niin on kyllä johdonmukaista ajatella että Armo koskea kaikkia. Myöskin niitä jotka eivät Jumalasta tahdo tietää tai jotka kieltävät hänen olemassaolonsa tai sanovat että he eivät mitään armoa tarvitse, ja jopa tekopyhät fariseukset jotka yrittävät seurata lakia ja omilla töillään tehdä itsensä Jumalalle kelpaavaisiksi. Jumalallehan pitäisi antaa kaikki kunnia, mutta ne jotka eivät sitä tee vaan ovat niitä jotka tarvitsevat ja saavat ansaitsemattoman armon .
Maailma armahdetaan ihmisyyden tähden , ei meidän hyvyyden tai pahuuden tähden , vaan Jumalan rakkauden tähden. Rakkaus, joka koskee ennen kaikkea niitä jotka luulevat selviävänsä ilman sitä eivätkä tarvitse sitä eivätkä ano sitä.
Sovitus ja sen tuoma armo tekee kaiken uudeksi , vaikka emme näekään sen vaikutusta ,vaan se toimii salassa ja epäsuorasti muuttaen maailmaa. Yksi merkki maailman muuttumisesta on hyvinvointivaltio. Yhteisvastuun innoittamana elämme valtiossa joka tietoisesti haluaa ja yrittää poistaa tai ainakin lieventää kärsimystä. Vain runsaan sadan vuoden aikana on koko yhdessäelämisen idea muuttunut ihmisystävällisemmäksi, takaiskuista huolimatta, koko maailmassa.
Hyvinvoinnin ohessa on unohdettu sen antaja, Jumala. Tukeuduttu ajan hengen väreihin. Samalla on hylätty Jeesus, syntien sovittaja. Kaikki ei kuitenkaan, koska vietämme yhä tätä hyvää perjantaita.
Siinähän se vitsi juuri onkin, että koko maailman synti on sovitettu ja se sovitus on kaikille tarjona. Ehtona on vain sen lahjan vastaanottamien. Siitä kertoo meille juuri ne kertomukset, joissa kutsutaan ihmisiä juhliin, mutta monilla on esteitä. Kellä uusi auto, kellä vaimo, jollakin talo, tai pelto. Tekosyitä on jokaiselle jotakin. Sehän tässä järisyttävintä juuri on että jokaiselle on sama armo tarjolla, muuta monet kieltäytyvät ottamasta sitä vastaan, joten jäävät pelkästään siksi sitä ilman.
Armo jossa on ehtoja ei ole Armoa. Miljardit ja miljardit akutta historian jotka eivät koskaan ole kuulleet sovituksesta ovat armosta osallisia siitä itse tietämättään. On suuri lahja tietää armon olemassaolosta ja se voi herättää kiitollisuutta Lähetäjää kohtaan ,mutta tietämys siitä ja miten se on mahdollista , ei anna mitään erityistä etua kenelekään ,vaan kaikki saavat saman päivätyöläisen palkan.
Olemmeko me tehneet tuosta armon vastaanottamisesta oman tekomme?
Olen sitä usein miettinyt. Uskosta tulee näin myös jonkinlainen teko. Näin erityisesti pietismissä ja helluntailaisuudessa. Nämä ovat tietysti näitä uskonasioita, joita on 2000 vuotta mietitty eikä selkeää vastausta tunnu löytyvän. Me ihmiset yritämme kai omalla uskollamme, vastaanottamisellamme, antautumisellamme ym ottaa jotenkin itsellemme osan Jumalan armosta.
Puhuit, Pekka, jossain kohtaa suvaitsevaisuudesta. Voitaisiinko ajatella jotenkin niin, että Jumala suvaitsee meitä Jeesuksen kautta siitä huolimatta millaisia olemme. Jos me uskomme tämän, olemme Jumalan omia. Silloin usko ei ole teko vaan asian hyväksymistä. Jeesuksen kautta mekin voimme suvaita/rakastaa toisiamme riippumatta siitä millaisia olemme.
Kiitos Kari R.
Asia on vain niin että me olemme kadotettuja syntisiä. Emmekä olenkaan ole tietoisia siitä miten pahoja me oikeasti olemme Jumalan silmissä. Siksi emme voi myöskään tulla yhtään sen paremmiksi edes yrittämällä uskoa häneen. Uskovaisuus ei muuta tätä asiaa miksikään.
Oma kääntymisemme Jumalan puoleen on Jumalan työ meissä ja se jää salaisuudeksi. Raamattu sanoo : se mikä on ilmoitettu, on meitä ja lapsiamme varten ja se mikä on salattu on Jumalan.
Nyt kun kaikki omat mahdollisuutemme on romutettu, eikä uskommekaan ole riittävä, niin olemme pulassa. Silloin saapuu avuksi Jumalan vanhurskaus joka pukee vanhurskaudella syntisen, joka Hänelle avaa sydämensä.
Kyllähän Raamattu aivan selkeästi kertoo senkin että sydän tulee avata Herralle. Siinä on vain se erityinen asia , että voiman siihen avaamisen antaa Vapahtajan armo. ” kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi.” Jumala siis antaa voiman, mutta meidän päätöksestä silti näyttää riippuvan se, otammeko askeleen eteen, vai taakse.