Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
Tuo kommentti että Paavali liioitteli olikin Kari Roosin. Anteeksi että katsoin väärin.
Asia pysyy kuitenkin samana. Raamatun ihmiskuva on realistinen, sille joka on tajunnut pahuutensa. Jeesuksen ristinkuolema on turhennettu siinä, missä ajatellaan ihmisen oleva hyvä tai osittain. Luterilaisuudessa ajatellaan, että Jumalan kuva ihmisessä on särkynyt syntiinlankeemuksessa. Jostainhan ne pahat teot ja ajatukset kumpuavat. Ihminen ei tietenkään ole mikään demoni ja pystyy päällisin puolin hyviin tekoihin. Kuitenkin vain uskossa Kristukseen tehdyt teot kelpaavat Jumalalle. Ne eivät kuitenkaan lisää mitään suhteessa pelastukseen. On Jumalan armoa, jos on tehnyt jotain hyvää Jumalalle otollista. Siitä kunnia kuuluu vain yksin Jumalalle. ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”
Olen samaa mieltä Pekka Veli sinun kanssasi mitä tulee Sami Paajasen teologiaan. Minua ainakin jo väsyttää asioiden vatvominen.
Kiitos, että olet kirjoittanut näitä hyviä blogeja. Olemme porautuneet kristinuskon ytimeen. On taas saanut riemuita sen helmen löytymisestä, minkä Luther meille kirkasti.
Pyydän anteeksi, jos olen liian kärkevästi tai loukkaavasti kommentoinnut. Turmeltunut luonto pyrkii esiin. Monessa me ihmiset hairahdumme kuten Paavalikin sanoi. Jäädään Kristuksen armon varaan.
Riitta Sistonen käyttää tässä leimakirvestä, se on valitettavaa. Yleensä tälläisiin leimauksiin lähdetään, kun kapasiteetti loppuu. Lapsilla tunnemme termin itkupotku raivari. Keskustelua se ei edistä.
Samoin Riitta, pahoittelut jos ymmärsin sinut väärin jossain asiassa. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi pääasiasta ja pääasia on Jeesus Kristus ja se mitä Hän on hyväksemme tehnyt.
Vääriin opettajiin törmääminen saa sapen kiehumaan. Siksi niiden kanssa keskustelussa, joutuu itse vaaraan. On muhimassa uusi teksti. Kiitos Riitta jos jaksat muistaa rukouksin sitäkin.
Kannattaa suhtautua niin, että täällä ei kukaan meistä opeta ketään eikä mitään, käymme vain keskustelua. Kukaan ei ole oikeassa tai väärässä vaan vaihdamme ajatuksia, näkemyksiä, kokemuksia toistemme kanssa.
Kiitos Jorma Rämö! En ollut huomaanut aiempaa hyvää kommenttiasi. Samaa mieltä olen kanssasi.?
Riitta!?
Minä taas kirjoitan oppiakseni uutta.
Rakentavaa keskustelua voi luoda vain samalle perustalle. Jos toisella on toinen peruslähtökohta, niin keskustelusta tulee pelkkää hyödytöntä väittelyä. Hyvän keskustelun lähtökohtana täytyy olla myös vastapuolen perusteiden kunnioitus.
Pekka Veli sinun tulee huomioida se, että luterilaisuudessa itsessään on sisään rakennettu ” pomminpurku järjestelmä” – Raamatun muotoperiaaten turvin kaikki opit tulee arvioida Raamatulla, tämä koskee myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen lausumia. Jos sinun blogissa pitää olla peruslähtökohta toinen kuin luterilaisessa tunnustuksessa ( muoto periaate) niin että väännät tämän periaateet ylösalaisin, silloin löydät blogiisi vain joo, joo, miehiä ja naisia. Opit sen minkä itse olet määritellyt jo etukäteen.
Sami Paajanen. Tarkkaan ottaen luterilainen itseymmärrys lähtee siitä, että Raamattu yksin on kirkon uskon ja elämän ylin ohje ja normi (=ohjaava normi) Tunnustuskirjojen ollessa kauttaaltaan Raamatun mukaisia (=ohjattu normi), jonka mukaisesti muuta hyödyllistä puhdasoppista eli ei-harhaoppista kirjallisuutta käytetään. Tätä kolmiportaista periaatetta voidaan totta kai soveltaa eri tavoin. Luterilaisuus ei koskaan ole ollut sillä tavoin suljettu ja yhtenäinen systeemi, että sen sisään ei mahtuisi erilaisia painotuksia. Minä en kyllä ole toistaiseksi löytänyt ilmeisiä raamatunvastaisuuksia tunnustuskirjoista, vaikka tiedänkin, että monista yksittäisistä tulkinnoista voidaan perustellusti olla toista mieltä.
Marko, juuri näin. Näet tämän pääperiaateen samansuuntaisesti. Siirtä halusi Pekkaa muistuttaa, joten jos keskustelua haluu, sitä ei kannata lukita, etukäteen.
Pekka Veli: ”Hyvän keskustelun lähtökohtana täytyy olla myös vastapuolen perusteiden kunnioitus.”
Juuri näin se on! Täytyy sanoa, että kyllä koin Sami Paajasen kirjoittelun minua kohtaani tosi halveksivana. En ole teologi, mutta kyllä nyt täytyy ihmisiä kunnioittaa oli sitten teologi tai ei. Sami Paajasella on hyökkäävä asenne toisin ajattelevia kohtaan, joten keskustelusta ei voi tulla rakentavaa.Toisessa blogissa hän halusi Ari Pasasen pois keskustelusta, koska muuten ei enää suostu kommentoimaan. Minusta tuo on tosi ylimielinen asenne. On blogistin asia tehdä ratkaisuja sen suhteen. Toki Pasasen kommentit olivat (siis toisessa blogissa) haastavia, mutta entä huomaako Sami Paajanen miten hän itse kirjoittaa. Koko ajan kommenteista paisoi väheyksyvä suhtautuminen Lutheriin ja meidän uskoomme. Hän teilaa suoralta kädeltä perustelematta usein teilaustaan mitenkään.
Itse toin esille rutkasti Raamatun kohtia, joilla perustelin ajatukseni. Sitä ei Sami Paajaselta juurikaan näkynyt. Sen sijaan hän leimasi minut Kauniaisten teiden kuluttajaksi ja viideskolonnalaiseksi. Onko tämä kunnioittavaa kristittyjen välistä keskustelua?
Entä tämä Sami Paajasen kommentti: ”Riitta Sistonen käyttää tässä leimakirvestä, se on valitettavaa. Yleensä tälläisiin leimauksiin lähdetään, kun kapasiteetti loppuu. Lapsilla tunnemme termin itkupotku raivari. Keskustelua se ei edistä.”
Oletko Sami Paajanen lainkaan huomannut miten itse leimaat toisia? Minulla ei kapasiteetti loppunut. En ymmärrä mitä sillä tarkoitat? Luullakseni kuitenkin sitä etten ole teologi. Ihan sama olin tai en. Ja mitään itku potku raivaria en ole saanut, vaan en vain jaksa keskustella ihmisen kanssa, joka tuolla tavoin halveeraa keskustelukumppaniaan ja hänen uskoaan.
Riitta, tuo sinun näkemys ja se ok. Minulla ei ole tapana halveksia keskustelijoita vaan asioita. Käytit todella leimakirvestä. Sitä en minä tehnyt. Toivon asiallisempaa keskustelua sinulta. Se, että siteeraa Raamattua, ei takaa Raamatullisuutta. Mutta jos teen virheitä, ja huomaan, kyllä minä niistä otan vastuun, se ei ole ongelma.
Sami, edustat ort-kirkon tulkintaa eikä siinä mitään se on ihan ok, mutta kun toteat – halveksivasi (outo sana) – asioita, näytät kohdistavan se erityisesti luterilaiseen käsitykseen vanhurskauttamisopista, kohdistaen sen samalla keskustelijoihin. Lisäksi, mitä sitten, vaikka ns. ”vanhat kirkot ” eivät hyväksykään Lutherin sisältö-ja muotoperiaatetta. Muutoin olen Riitta Sistosen kanssa samaa mieltä.
Kiitos Kosti Vasumäki
Minulle ei ole selvinnyt missä käytin leimakirvestä kuten Sami Paajanen väittää? Tämä olisi hyvä selvittää.
Itselleni on aina ollut tärkeää, että perustelut lähtevät Raamatun sanasta. Näinhän Lutherkin teki. Room. katoliselta kirkolta hän odotti, että hänen kirjojensa oppi kumotaan Raamatun perusteella. Olen jo nuoresta lukiolaisesta lähtien ollut vaikuttunut hänen rohkeudestaan. Hän todella antoi henkensä alttiiksi sen puolesta, minkä hän Raamatun ja myös oman kokemuksensa perusteella tunsi oikeaksi ymmärrykseksi kristinuskosta.
Riitta Sistonen, olen kohtalaisen pitkään käynyt Samin kanssa keskustelua, joten tunnen hänen tapansa. Tämäkin blogi osoittaa sen, että Samin valitettava tapa keskustella on edesauttaa oman näkemyksensä esillä pitämistä kritisoimalla lähinnä luterilaisuutta. Toki arvostella voi. Tapa voisi olla kuitenkin kunnioittavampi. En ole huomannut Samin ottaneen omista puheistaan vastuuta, kun hän ilmeisesti ei ole kommenteissaan virheitäkään tehnyt.
Kosti, okainen täällä tuntee toistensa tavat. Sinunkin tapa tunnetaan. Luterilaisuuteen itsessään kuuluu Raamatun muotoperiaate joten se itsessään antaa mahdollisuuden koetella luterilaista oppia, kuten olen tehnytkin. Predestinaatio, ihmisen atropologia ja vapaa tahto. Siinä kolme kovaa. Kosti, itse et kuitenkaan edusta luterilaista predestinaatiota, vaan jonkilaista universalismia, ( lähinnä Kristuksessa kaikki ihmiset ovat valittu) joten et ole tässä suhteessa luterilaisen opin kannattaja, vaan osoitat kriittistä asennetta sitä kohtaan. Mitä eroa meillä on Kosti? Joku loukkaantuu toista helpommin, kenelläkään ei varmasti ole mitään tarvetta mollata ihmistä eikä siihen tule pyrkiä. Tässäkin blogissa on monenkirjavaa teologista näkemystä, alkaen Kostista.
Aivan, kommenttini ovat luettavissa, enkä edes väitä, että olen kommentoinut aina maltillisesti, enkä virheettömästi. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että ihminen pelastuu armosta ilman tekoja, kuten Luther asian ilmaisee Raamatun mukaisesti. Eikä Jaakobin kirje ole myöskään Paavalin kirjeiden selitysteos. Siitä myös pidän kiinni, että kaikki ovat Kristuksessa valittuja uskon kautta yksin Jumalan tahdon mukaan. Voit tutkia Jumalan salattua tahtoa kuinka paljon tahdot, et pääse siitä kuitenkaan perille. Ihmisen antropologia on synnin osalta selvä. ihminen on synnin orja. Toteat että lapsi on himosta vapaa. Mikäli näin on, miksi sitten otat esimerkiksi lapsen ”itkupotkuraivarin”. Miten himoton voi sellaisen saada? Voit toki vapaalla tahdollasi avata vaikka oven
…mutta hengellisesti ovi pysyy kiinni, ellei Jumala armosta sitä avaa.
Kosti, tuossa sinun kirjoituksessa on paljon sellaista, mikä ei ole luterilaista, vaan ortodoksista, kuten valinta. Valinnasta en ajattele kuten luterilaiset, vaan kuten sinä, ajatuksemme kulkevat samansuuntaisesti, olemme epäluterilaisia. Antropologiassa tiemme eroavat, kunnes taas yhtyvät siinä, että ihminen pelastuu armosta.
Sehän on erinomaista, mikäli ajattelet, että valinta on yksin armosta, eikö teolla ole asian kanssa mitään tekemistä. Näinhän se meni myös Paavalin kohdalla. Todella lapsen itkupotkuraivari kuuluu nimenomaan perisynnin alle. Siitä olemme siis samaa mieltä.
Minunkin käsitykseni mukaan Luther pyrki palauttamaan kirkkoa takaisin raamatulliselle pohjalle ja karsimaan pois sellaista, joka oli selkeästi vain ihmisestä lähtöisin. Hän ryöpytti paavia ja katolista kirkkoa sellaisin sanakääntein, jotka tänä päivänä tulkittaisiin varsin sopimattomiksi. Ei hän kuitenkaan alun perin ollut uutta kirkkoa perustamassa vaan tilanne vsin ajautui lopulta siihen. Mutta mikä oli Lutherin suhde idän kirkkoon, ortodoksisuuteen?
Onneksi tänä päivänä on ekumeniaa ja eri suuntiin suhtaudutaan maltillisesti, ainakin pääosin.