Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
”Ismo, “näin luterilainen kirkko opettaa edelleen.”
Käsittääkseni luterilaisella kirkolla on tässä pienoinen ongelma. Jos ihmisellä ei ole mitään osuutta pelastukseensa, niin millä perusteella Jumala sitten voi pitää ihmistä vastuullisena ja tuomita hänet epäuskonsa tähden kadotukseen? Vedotaan siis Lutherin esiintuomaan sidottuun ratkaisuvaltaan.” Jorma Rämö 14.4 20:42
On huomioitava, että Jumala pelastaa vain tuomittuja ihmisiä. Tuomio on langetettu jo Paratiisissa ja jokainen ihminen kuolee Adamin synnin tähden. Se, että meidän oma syntisyys paljastuu meille, niin alkusyy on kuitenkin syntiin lakeemus. Omat tekosyntini teen ihan itse, joka myös paljastaa sen totuuden joka ei minua miellytä, eli se, että olen sidottu syntiin ja se asuu minussa, kuten Paavali asian ilmaisee. (Kreikan kielessä tuo sana ”asuu” tarkoittaa, ”olla sisällä”) room7.:17
Kadotukseen ei siis tarvitse erikseen ihmistä tuomita.
”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh.3:18
Miten Ismo voi ottaa jotain vastaan, jollei mielessään ratkaise ensin ottaako sen vastaan?
Ismo kirjoitti; ”On huomioitava, että Jumala pelastaa vain tuomittuja ihmisiä.” Ja näistä tuomituista ihmisistä hän pelastaa vain osan, ne jotka hän on valinnut ennen maailman luomista.
Tuossa aika iso ongelma.
Timo Junkkaalan kirjasta ”Oikein väärin ymmärretty Luther” kohdasta 58. ”Ihminen on kuin puupölkky, pelastuksen asiassa vailla vastuuta”:
”Jos pelastus on kokonaan Jumalan teko, eikö ihminen ole silloin vailla vastuuta? Tällainen kysymys on usein esitetty. Jos ihminen ei voi ratkaista suhdettaan Jumalaan, kuten Luther opetti, onko hän siis kuin ajopuu joessa?
Luther opetti todella niin, että pelastus on kokonaan Jumalan työ. Ihminen voi tehdä monia ratkaisuja elämässään, mutta hän ei kykene saamaan aikaan pelastavaa uskoa eikä siis ratkaista suhdettaan Jumalaan.
Uskon on Lutherin mukaan pelastuksen edellytys. ’Veri on on kyllä vuodatettu ristillä, mutta jos sitä ei saarnaamalla vihmottaisi, ei se käytännössä kohtaisi minua. Mutta nyt hänen verensä kohtaa meidät, kun se sanan kautta tulee meidän luoksemme ja me otamme sen uskolla vastaan, ja näin Henki pyhittää meidät –. Jos uskot, että Kristuksen veri on vuodatettu sinun hyväksesi, tulet autuaaksi.’ Näin Luther sanoi luennoidessaan Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä.
Uskokaan ei kuitenkaa ole ihmisen oma teko. Jumala saa sen aikaan evankeliumin sanassa vaikuttavan Pyhän Hengen kautta. ’Saarnalla ei millään muulla, on se suuri kunnia, että se kuljettaa Henkeä. Siitä syystä saarnaa sanotaankin elämän, autuuden ja armon sanaksi, koska siinä on Pyhä Henki, niin että kun evankeliumia saarnataan, laskeutuu paikalle Pyhä Henki.’ ….’Kristus on tullut tähän maailmaan sanan kautta, jota saarnataan, ja Henki vaikuttaa uskon.’
Luterilaisissa tunnustuskirjoissa on pohdittu sitä, mikä on ihmisen vastuu pelastuksen asiassa. ’Syynä siihen, että jotkut sanan kuulijat eivät usko vaan joutuvat sitäkin syvemmälle kadotukseen, ei ole Jumalan haluttomuutta pelastaa heidät. Itse he ovat syypäitä, kun eivät ole kuunnelleet sanaa oppiakseen vaan halveksiakseen, rienatakseen ja häpäistäkseen sitä. He ovat vastustaneet Pyhää Henkeä, joka tahtoi vaikuttaa heissä sanalla.’ Kadotukseen tuomitaan ne, ’jotka sanalla kutsuttuina työntävät sanan luotaan ja pysyvästi vastustavat Pyhää Henkeä, kun hän tahtoo sanalla väkevästi vaikuttaa heissä’. Näin todetaan Yksimielisyyden ohjeessa.
Uskonpuhdistajat pitivät kiinni siitä, että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan. Sitä jännitettä, etteivät kaikki kuitenkaan pelastu, ei ihmisjärki käsitä. Luther ja tunnustuskirjat varoittavat pohtimasta Jumalan salattua tahtoa. ’On kuitenkin sangen huolellisesti pidettävä erillään se, mitä tästä asiasta on Jumalan sanassa nimenomaan ilmoitettu, sellaisesta, mitä ei ole ilmoitettu.’ Ns. predestinaatio eli ennaltamääräämisoppi kuuluu sille alueelle, joka on jätetty Jumalan salaisuudeksi.”…..
”Vaikka Jumala on kaikkivaltias, kaikki eivät pelastu. Ihminen voi torjua Jumalan kutsun. Kadotukseen joutumisesta kantaa ihminen vastuun.
Mitä ihminen siis voi tehdä pelastuakseen? Ihmisen on Lutherin mukaan ’kuunneltava Kristusta’. ’Kun siis joku tahtoo tulla autuaaksi, hänen ei pidä vaivata ja piinata itseään pohtimalla, onko hänet Jumalan salaisessa suunnitelmassa valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään –ilkeä Saatana semmoisilla ajatuksilla ahdistaa ja hätyyttää hurskaita ihmisiä. Hänen on sen sijaan kuunnteltava Kristusta; Kristus on elämän kirja, johon on kirjoitettu kaikkien Jumalan lasten iankaikkinen valinta ikankaikkiseen elämään. Kristus todistaa erotuksetta kaikille ihmisille, että Jumala tahtoo kaikkien synnin kuorman painamien ja raskauttamien tulevan hänen luokseen, jotta hän antaisi heille levon ja autuuden.’
Jumalan sana ja sakramentit saavat aikaan sen, mikä muuten on mahdotonta. ’Tämän opetuksen mukaan kaikkien synnin painamien on luovuttava synneistään, tehtävä parannus, uskottava Kristuksen lupaus ja kokonaan jättäydyttävä hänen varaansa. Koska me emme itsestämme, omin voimin tähän kykene, tahtoo Pyhä Henki synnyttää meissä parannuksen ja uskon sanalla ja sakramenteilla. Sitten meidän on anottava Jumalalta hänen armoaan, jonka hän on meille pyhässä kasteessa luvannut, jotta voisimme viedä asian päätökseen ja pysyisimme kestävinä. Emme saa epäillä sitä, että hän on lupauksensa mukaan antava armon.’
”Vaikka pelastus on kokonaan Jumalan työ, ihmien ei siis Lutherin mukaan ole vailla vastuuta. Jumala vaikuttaa sanansa ja sakramenttien kautta. Ihmisen vastuu on siinä, ettei hän torju evankeliumin kautta tapahtuvaa Pyhän Hengen työtä.”
Tämä kaikki siis lainausta Timo Junkkaalan kirjasta, jossa myös sitaatteja Lutherilta.
Näissä asioissa olen itse tullut johtopäätökseen, että ihminen on syntiinlankeemuksessa menettänyt kykynsä ”ottaa yhteyttä Jumalaan” siis tehdä mitään hengellistä ratkaisua. Ihmisen osalle jää siis vain se vastuu, ettei torju Jumalaa kun hän lähestyy ihmistä Pyhän Henkensä kautta. Kuten yllä Timo Junkkaalakin selittää.
Jos tietäisimme miksi kaikki eivät pelastu tai tietäisimme jotain Jumalan salatusta tahdosta, olisimme kuin Jumala. Tähän Saatana houkutteli ensimmäiset ihmiset. ”Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”.
Junkkaalan kirjassa on samaa retoriikkaa mitä on kuultu jo 1500 luvulta lähtien. Lutheri yrittää vapauttaa itsensä omista ongelmistaan, kehittämästään predestinaatiosta. Tämä on sutta ja sekundaa.
Junkkaalakaan ei siis ota tätä sen enempää käsittelyyn? Tässä Jumalan yleisellä pelastustahdolla yritetään retorisesti ratkaista predestinaatio. Huonosti onnistui. Samaa filosofista nominalismiä, mitä tunnustustekstit tarjoavat. Ihminen ei voi mitään, ja on edes hiukan vastuussa, silti Jumala on päättänyt ennen luomista pelastaa vain osan kadotuksen massasta. Luther on tässä opetuksessa väärä profeetta, jota ei tule kuunella. Tämä on kuin jehovan todistajien suuri matokoukku.
Näinhän se taitaa olla, että ilman perkelettä usko on vain filosofinen abstraktio muiden joukossa. ”Ellei perkele roiku kaulassamme, olemme vain surkuhupaisia teologeja”, kuten Luter totesi.
Sami Paajanen, olet nähtävästi jo edistynyt Jumalaakin viisaammaksi tiedoissasi! Kun et käsitä, niin et. Ei voi mitään. Harmi.
Ei nämä asiat ole eivätkä voi olla näin monimutkaisia. Itse jossain vaiheessa kyllästyin näihin ihmisten älynväläyksiin, kun oikein ruvetaan ”vääntämään”…
Ihminen on tosi taitava vääntämään kaiken mahdollisimman tiukkaan solmuun ja tässäkin ketjussa on taidettu mennä niin solmuun, ettei ulospääsyä ole.
Ei tuossa keskustelussa ole mutta ongelmaa kuin se, että toinen puhuu metsästä ja toinen puista. Sami vetoaa jatkuvasti johonkin teologisiin teksteihin, joita on lukenut ja toiset siihen hengelliseen elämään jota he itse elävät. Niin ei kai siitä mitään yhteisymmärrystä silloin voi syntyä. Teoria kun ei ole sama asia ,kuin käytäntö.
Juuri näin Pekka Veli. Onneksi.
Aivan näin. Kannattaa kuunnella Paavalia sekä opissa, että elämässä.
Niin, kaikenlaisia teorioita voi kukin toki esittää mistä vain, mutta se ei yleensä johda muuhun kuin jonkinasteiseen taisteluun. Näiden teorioiden tähden kristityt sitten usein jakautuvat erilleen, kun eivät enää kestä noita ”harhaoppisia”.
Kari Roos on oikeassa. Asioista on tehty teologisissa keskusteluissa liian monimutkaisia ja pääasia tuppaa hautautumaan.
Paaavali sanoi Timoteukselle: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita…”
Jumalan sanan vaikutuksesta ihminen tekee parannusta ja pelastuu ja sen vuoksi sanan esillä pitäminen on tärkeätä.
Emme voi ymmärtää kuinka kaikki tapahtuu, mikä on ihmisen ja mikä Jumalan osuus tässä prosessissa. Pääasia on ymmärtää, että se toimii.
Ei meidän tarvitse tietää autostakaan kaikkea mitä mikäkin osa tekee ja silti voimme ajaa sillä.
Aivan samoin voimme pitää esillä Jumalan sanaa ja luottaa, että se vaikuttaa sen mikä sen on tarkoitus vaikuttaa. Joku uskoo ja joku ei, mutta me emme voi tietää sitä etukäteen kuinka käy. Raamatun kylväjän tavoin meidän on kylvettävä sanan siementä, vaikka emme tiedä osuuko siitä yhtään hyvään maahan ja tuottaako se satoa.
On sitten eri asia jos mieluummin teoretisoidaan kuin toimitaan.
Pekka mainitsi blogissaan lottovoiton. Siitä tuli joitain ajatuksia.
On tiedossa kuinka vaikeaa, suorastaan mahdotonta on saada lotossa täysosuma.
Silti joku aina sen voittaa vaikka joskus menee viikkoja ettei pääpottia saada jaettua.
Tämä kertoo sen, miten huono sijoitus on ostaa lottokuponki. Rahat menevät melkolailla varmasti hukkaan.
Kun viimeksi olin parturissa ja tuli maksun aika, huomasin, että rahapussista pilkisti esiin lottokuponki.
Kysyin leikilläni parturilta, ottaisiko hän maksuksi sen lottokupongin! Naureskellen sanoi,
että ottaa mieluummin rahat ja teki siinä järkevästi!
Jälkeenpäin mietin, että olisin ollut valmis antamaan sen kupongin jos olisi ottanut sen maksuksi,
niin vähän luotin itsekin, että sillä mitään tulisi.
Mutta miksi sellaista riskiä yleensä kannattaa ottaa, että iso voitto osuisi kohdalle?
Luin nimittäin jutun eräästä papista, joka oli saanut lotossa päävoiton.
Hän kertoi kokemuksenaan, että 15 minuuttia hän hallitsi rahoja, sen jälkeen raha hallitsi häntä!
Pekka kirjoitti siitä, miten syntien anteeksisaaminen on kuin lottovoitto. Rahoja ei saa ellei halua niitä lunastaa itselleen.
Tuskin kukaan jättää lunastamatta lottorahoja, mutta anteeksiantamus jätetään monessa tapauksessa lunastamatta vaikka se on toisin kuin lottovoitto, tarjona kaikille, jotka tahtovat sen itselleen lunastaa.
Mitä tämä taivaallinen ” lottovoitto” pitääkään sisällään, siitä Raamatussa kyllä kerrotaan aivan tarpeeksi.
Sen perusteella voi päätellä etteivät tämän ajan rikkaudet ole mitään iankaikkisuuden rinnalla.
Se kuponki kannattaa ostaa koska voitto on varma. Sitä kukaan ei varmasti tule katumaan.
Kyse on kaikista keskeisimmästä asiasta eli siitä mistä kristinuskossa on kysymys ja miten ihminen pelastuu. Itse luotan Raamattuun kokonaisuudessaan ja Paavalin esille tuomaan evankeliumiin, jonka Martin Luther kirkasti uudelleen keskiajalla. Lisäksi oma kokemukseni kristittynä yhtyy Lutherin teologiaan.
Suhtaudun varauksellisesti perinnettä korostavaan oppiin. Perinnehän voi olla myös mennä harhaan. Tämä on nähty historian saatossa.
Kol. 2:8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
2:9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
2:10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
Kolossalaiskirjeen kohta on irrallinen, eikä tietysti kuulu tähän pohdintaan tekojen ja armon välisestä suhteesta. Predestinaatiota emme tule oikein ajassa käsittämään, selityksiä ja ymmärtämisen yrityksiä löytyy. Pätkä Timo Junkkaalan kirjasta edellä on erinomainen ja oman uskoni perustuksen keskiössä, uskon, joka on Jumalan tekoa minussa.
Ortodoksisen kirkon mysteerit ja Samin teologiset painotukset ovat näyttäytyneet minulle etäisinä suitsutuksista huolimatta, tai nimenomaan niiden johdosta. Sami komppaa ortodoksien teologiaa aika rajulla tavalla löytäen monia ”vääriä profeettoja” luterilaisista teologeista. Ortodoksit ovat Samin mielestä perinteissään lähempänä ”oikeaa, alkuperäistä uskoa” tai oikean uskon ymmärtämistä? Luterilaiset ovat Samin mielestä keskenkasvuisia?
Kari Paukkunen silloin kun Raamatun kaanon hyväksyttiin kirkossa oli juuri ne samat asiat mitä on nykyäänkin ortodoksi kirkossa. Ne eivät olleet ongelma, vaan uskon ilmaisua. Se armon käsitys mikä meillä luterilaisilla on sitä ei tunnettu, ei sellaista ollut. Verrokin voisi hakea, 1800 luvulta syntyneestä helluntailiikkeestä, ei sellaista tunnettu kristikunnassa.
Lutheria tuleekin kritisoida, jos predestinaatio ei ole auennut luterilaisista tunnustuskirjojen tekstien pohjalta, Luther näyttää ihanalta, todellisuudessa hän on kettu Herran viinitarhassa, kuten helluntailaiset kasteoppeineen.
Ja vielä lisäys Kari, varmaan tiedät että Suomen luterilaisessa kirkossakin suitsutetaan, joka on meillä jäänne alkukirkon teologista, samoin kuin luterilaiset rukoilevat kuolleiden puolesta, joka on myös heijastus yhtenäisen kirkon uskosta.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kolumni-ortodoksiviesti-kutsui-luterilaista-pelastusoppia-harhaopiksi-ja-se-oli-tyylitajutonta/
Sami, hyvä huomio, joka helposti unohtuu minulta, muiltakin? Luterilainen ja helluntailainen oppi ovat syntyneet paljon myöhemmin. Tätä pitää uudelleen ja uudelleen miettiä, ja löytää, mikä on kestävää.
Kahlasin UT:n kirjeet selailemalla läpi. Harvassa paikassa, ei juuri missään, puhutaan pelkästään armosta ilman tekoja. Hebr 11. luku, uskon luku, kertoo isistä ja äideistä, joiden usko johti aina tekoihin. Ristin ryövärillä oli lyhyt matka toiseen hiippakuntaan uskon syntymisen jälkeen. Lopulta olemme kuitenkin samassa asemassa hänen kanssaan, armon varassa.
Haastat pohtimaan, kiitos Sami.