Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
Sami, taisi Paavi todeta aikanaan Lutherista, että hän oli ”Villikarju Herran viinitarhassa.” Olisiko tämä kenties parempi ajatus, kuin kettu?
Tuolla aikaisemassa kommentissa Marko Sjöblom totesi, että ”Lutheria kuitenkin kritisoidaan nykyään niin paljon, että hänen kestävät hengelliset löytönsä unohdetaan.”
Vaikuttaa siltä, että teologisessa tiedekunnassa perehdytään nykyään enemmän Muhammedin elämään kuin Lutherin keskeisiin löytöhin.
Yhtenä esimerkkinä Helsingin teologisen tiedekunnan – Syventävät opinnot: TUM-IST3222 Sunnan tutkimuksen erikoistumisalue
”Opintojakso käsittelee islamilaisen teologia, käytännön ja lain toista lähdettä: profeetan sunnaa (esimerkillistä toimintaa). Se käsittää niin historialliset kertomukset Muhammadin elämästä (sira) kuin profeetan perimätietojen korpuksen (hadith). Opintojakso käsittelee sekä sunnalaisia että shiialaisia tekstejä. Esimerkkejä teemoista ovat: perinteisen hadith-tieteen kehittyminen ja siihen liittyvät keskustelut; hadithien rooli islamilaisen lain kehittymisessä; modernit näkökulmat hadithien tulkinnassa, eritoten mitä tulee perimätietoihin, jotka koskevat sukupuoleen liittyviä kysymyksiä, uskonnollista pluralismia ja modernia tiedettä; esimodernit ja modernit profeetta Muhammadin elämäkerrat; muslimien ja ei-muslimien keskustelut ja väittelyt hänen moniulotteisesta roolista profeettana, hengellisenä johtajana, uuden uskonnollisen yhteisön johtajana sekä roolimallina muslimeille eri aikoina ja konteksteissa; sekä kuinka nykymuslimit kokevat, hyödyntävät ja kyseenalaistavat sunnan jokapäiväisessä elämässään.”
Opintojakso käsittelee myös sunnan suhdetta Koraaniin.
En löytänyt opintokokonaisuudesta Lutherin elämäkerran ja elämäntyön esittelyä, (tämä voi herättää hilpeyttä) vaikka keskiaikaa sinänsä opinnoissa käsitellään. Ehkäpä Luther tulee esille jossakin yhteydessä. Esimerkiksi Dogmi- ja teologianhistorian syventävissä opinnoissa.
Perusteoksia ovat muun muassa J. N. D. Kelly, Early Christian Doctrines; Jaroslav Pelikan, The Christian Traditio Vol 1;, B. Lohse, A Short History of Christian Doctrine; Luterilaiset tunnustuskirjat; Tridentinum; Jean Calvin, Institutes of Christian Religion, R. Saarinen (Toim.) Reformaation tunnustukset.
Toki tunnustan, että tämä on vain yksi otos, mutta kertoo kyllä jotakin teologisen tiedekunnan opetuksesta. Ehkäpä tämä on ensimmäinen kommentiketju näillä palstoilla, jossa Lutherin opetus tulee näinkin runsaana esille tällä palstalla. Kiitos myös Riitta Sistoselle mukaantulosta.
Tästä keskustelusta teologian opiskelijat voisivat jopa hyötyä. Sen sijaan jos nämä keskustelun kysymykset jää hämäriksi, niin silloin muiden uskontojen oppeja ei kykene näkemään oikeassa valossa.
Itselläni ei ole kokonaiskuvaa, miten laajaa tuo Lutherin kritiikki on ja mitkä ovat perimmäiset syyt. Mieleeni tuli hiukan selata tuota teologisen tiedekunnan opinto-opasta. Opintokokonaisuus on laaja, joten tarkkaa kuvaa opinnoista ei tienkään ole aivan helppo muodostaa, mikäli ei ole tiedekunnassa sisällä. Siksi helposti itsekin voi tehdä vääriä tulkintoja. Tosin STI:n opetusmateriaalin ja kirjojen kautta voi myös peilata teologisen tiedekunnan opetusta. Mutta tälläiset blogit ovat Pekka Veli tarpeellisia Lutherin ajatusten esilläpitämisessä. Paavalin/Lutherin keskeinen oppi uskonvanhurskaudesta on luovuttamaton. Jos se pääsee unohtumaan, sitä on hyvä kerrata. Lutherin tuotanto on niin valtava, ettei sitä voi kukaan hallita, mutta hänen kansanomaiset kirjansa ja varmat sanansa Kristuksen sovituksesta ravitsevat sielua ja lujittavat uskoa aina, kun hänen kirjoituksiaan lukee.
En nyt kovin korkealle nostaisi Ortodoksista teologiaa, varsinkin kun katsoin 2019 pidetyn koululaisjumalanpalveluksen Areenasata. Siinä selkeästi opetettiin se miten pelastuksen tien voi saada osakseen: käymällä kirkossa, ja rakastamalla lähimmäistään, niin kuin itseään. Kotona ja koulussa.
No ei kai koululaisille kovin korkealaatuista teologiaa voi esille tuoda. Tottahan on, että pelastuksen voi saada osalleen, jos pysyy ahkerasti kirkon toiminnan yhteydessä ja pääsee usein kuulemaan evankeliumin. Kuitenkin ei voi välttyä ajatukselta, että hyvää elämää elämällä saavuttaa pelastuksen. Surullista oli nähdä suuri joukko lapsia kuulemassa tuota opetusta. Joten ehkäpä oikeaoppinen Ortodoksiakin kaipaisi hiukan Lutherin ja Paavalin tekstien tutkimusta.
Tuskinpa se harha, että hyvien tekojen perusteella taivaaseen mennään on mitään kirkkokuntaa unohtanut. Kyllä se taitaa löytyä jokaisesta ihan yhtä selkeästi. Luther kirjoittikin jossain , että kirkosta on usein vaikea löytää seurakuntaa.
Nuohan on vallan hyviä neuvoja, luterilaisetkin opettavat onneksi samalla tavalla. Toiseksi emme tee kokonaiskuvaa yhden ihmisen teologiasta käsin, vaan aivan muut kriteerit ovat käytössä.
” Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta” ( Jaakob) Pekka et pääse ohi kirjoitusten, et millään.
” hänen, ”joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”:
niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,” ( Paavali Roomalaiskirje 2)
Isä antoi meille Jeesuksen, Jeesus Pyhän Hengen, Henki vaikuttaa sekä uskon että teot. Missä kohtaa on ongelma?
Kari Roos, oletko seurannut tätä keskustelua? Näistä erilaisista kommenteista tulee kyllä esille se missä kohtaa on se ongelma.
Sami löysi yhden jakeen joka näyttää kumoavan koko muun Raamatun ja siihen hän nyt vetoaa. Irrottaa kuitenkin sen asiayhteydestään, jolloin se saa hänen haluamansa merkityksen. Siinähän sanotaan: ”te näette”, joka selvästi viittaa siihen mitä edellä on. Nimittäin siihen, uskoa välttämättä seuraa myös teot ja ne kuuluvat siksi yhteen. Ei siksi, että Sovituksen lisäksi meidän olisi täytettävä jokin vanhurskaus. Kiitos Sami kun haastat tutkimaan sanaa. Lukaisin Jaakobin läpi äsken.
Pekka Veli ei tässä Raamattua olla kumoamassa vaan se vääristymä, että te eivät ole välttämättömiä pelastukseen. Raamattu ei tunne sellaista kristillisyyttä jossa ei ole tekoja. Se ei myöskään tunne sellaista vanhurskautta jossa ei olisi tekoja. Se ei tunne sellaista kristillysyyttä, etteikö teoilla olisi merkitystä meidän pelastuksemme tähden. Pekka Veli et löydä yhtään Raamatun kohtaa jolla nämä voitaisiin kumota. Saat yrittää. Areena on vapaa.
Niin, olihan juutalaisilla tekojen vanhurskautta, josta Paavali (Room2) kirjoittaa, todeten, ei se ole juutalainen, joka on sitä ulkonaisesti lihan mukaan, vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä ei kirjaimessa. Oikein Pekka Veli toteaa tuosta yhdestä Samin lainaamasta jakeesta, joka on irroitettu asiayhteydestään. Se on helposti todettavissa, kun lukee tuon (Room2). Raamattu nimenomaan tuntee sen vanhurskauden, joka yksin kelpaa Jumalan edessä ja se omistetaan uskolla. Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” (Room4:1-3) Teot eivät pelasta, vaan usko yksin. Paavali ei ole tässä asiassa kumottavissa.
Kosti, kirjoitat:” Teot eivät pelasta, vaan usko yksin”
Nämä kummatkin ovat totta, ” ihminen vanhurkautetaan uskon kautta ilman lain tekoja ( Rm 3:28) ja ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta ( Jaakob 2:24) nämä kaksi eivät ole ristiriidassa keskenään. Teotkin ovat Jumalan lahjaa ” Jumala on se joka vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen” ( Fl 2:13), hyvät teot Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme ( Ef 2:10).
Kosti, teetkö uskosta sellaista mitä se todellisuudessa ei Raamatun pohjalta ole?
Tässä Ortodoksisessa aamurukouksessa ( jota voi huomen aamulla Kosti rukoilla) kuvataan asia hyvin;
Kahdeksas rukous aamulla
Jeesukselle Kristukselle
Ylen armollinen ja kaikkilaupias Jumalani, Herra Jeesus Kristus!
Suuresta rakkaudestasi sinä tulit alas maan päälle
ja otit ihmisen muodon pelastaaksesi kaikki.
Rukoilen sinua, Vapahtajan: pelasta minut armostasi!
Jos tekojen tähden lunastaisit minut,
se ei olisi armoa eikä lahjaa, vaan ansaitsemani palkka.
Oi Kristuksen, laupeutesi on ehtymätön, armosi on tutkimaton!
Sinä olet sanonut, että sinuun uskova elää iankaikkisesti
eikä milloinkaan näe kuolemaa.
Jos usko sinuun pelastaa toivottomat, niin katso, minä uskon.
Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalan ja Luojan.
Kelvatkoon sinulle, Jumalani, tämä usko tekojeni sijasta.
En ole tehnyt yhtään tekoa, joka vanhurskauttaisi minut.
Minun uskoni olkoon täydellisesti otollinen sinulle kaiken sen edestä, mikä minulta puuttuu.
Se vastatkoon puolestani. Se vanhurskauttakoon minut.
Se tehköön minut sinun iankaikkisesta kunniastasi osalliseksi,
oi Sana, ettei saatana saisi minua saaliikseen
eikä kerskaisi ryöstäneensä minua sinun kädestäsi ja linnastasi.
Pelasta minut, Kristus, minun Jumalani, vaikken osaisikaan pelastustani oikein pyytää sinulta.
Kiiruhda auttamaan minua, kiiruhda pian, sillä muuten hukun.
Sinähän olet ollut minun Jumalani syntymästäni saakka.
Tee minut, Herra, otolliseksi rakastamaan sinua, niin kuin ennen rakastin syntiä.
Suo minun taas palvella sinua ilman mitään laiminlyöntejä,
sillä niin tandon palvella sinua, Herraa, Jumalaani Jeesusta Kristusta,
kaikkina elämäni päivinä nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.
Totean vaan, että lue uudestaan tuo mitä Paavali kirjoittaa (Room4:1-3) ja vielä lisäksi jakeen (4) Mutta töitä tekevälle ei lueta palkaa armosta vaan ansiosta. Tuon yli et pääse Jaakobin kirjeellä.
Kosti, Roomalaiskirje 4;ssä Paavalin ensijainen fokus on Vt:n laki liittoa koskeva, se ei poista tekoja, mitä sinä haluat poistaa. Kuten sanoin ei ole kristinuskoa jossa ei olisi tekoja, eikä kristittyä ilman tekoja. Se on pakanuutta. Usko ilman tekoja on kuollut usko.
Paavali on kanssasi eri mieltä. Voithan sinä yrittää tulla uskolla ja teoillasi vanhurskaaksi, ei minulla ole sinänsä mitään sitä vastaan.
Itselleni alkoi Lutherin opetus kirkastua, kun perehdyin Juutalaiseen Farisealaisten opetukseen. Enkä ihmettele yhtään, että myös Jeesus joutui hankaluuksiin heidän opetustensa kanssa. He olivat hienoja uskovaisia, mutta, mutta… Suosittelen tutustumaan.
Väitätkö Ismo, että yhteinäisen kirkon opetus on farisealaisuutta? Vai miten tuo olisi ymmärrettävä?
Fariseukset olivat tosi hienoa porukkaa. He ylittivät reilusti kaikki lain pykälien vaatimukset.
He antoivat kymmenykset siitä mitä voittivat ja myös siitä mitä hävisivät. Pienimpiä yksityiskohtia myöten. Paastota piti kerran vuodessa, mutta he paastosivat kolme kertaa viikossa jne. Ihan huippuunsa vedettyä pyhyyden tavoittelua.
Hienoa, työteliästä porukkaa, jotain jäivät kuitenkin paitsi? Jonkun ohi menivät.
Juutalaisia lainkiivailijoita oli erilaisia ryhmittymiä. Jeesus oli ehkä lähempänä fariseuksia kuin saddukeuksia. Toisaalta Jeesus vastusti fariseuksia. Maineikkaat ja Jeesuksenkin mielestä tarkimmat lainopettajat olivat fariseuksia. Siksi hän kiistelee juuri heidän kanssaan, harvoin saddukeusten kanssa, ja vielä harvemmin hän ottaa puheeksi essealaisten tai hellenistien opetuksia.
Tässä eräs Raamatun sana:
»Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.»
(Matt. 23:2-7)
Luulivat näkevänsä ja juuri siksi olivat sokeita sille mikä heiltä puuttui.
Erittäin outo kommentti Sami Paajaselta koskien Jeesusta. Hän tietää Jeesuksen mielen.?
Riitta tuo on ihan normi settiä luterilaiseten Raamattu selittäjien keskuudessa.
Jos teot ovat merkityksellisiä pelastuksen kannalta, niin miten tällainen uskonto eroaa muista uskonnoista? Jo ihan alkukantaisisissa luononuskonnoissa ihminen lepyttelee jumaliaan uhreillaan ja teoillaan, jotta ne olisivat hänelle suosiollisia.
Eikö kristinusko juuri siinä poikkea muista uskonnoista, että siinä Jumala lähestyy teoillaan ja lahjoillaan ihmistä? Osoittaa iankaikkista rakkauttaan ja armahtaa syntien taakoittaman ihmisen Pojassaan. Pelastukseen ei tarvita ihmisen tekoja kuten muut uskonnot uskovat. Jumalalle kiitollinen ihminen palvelee ja kunnioittaa Jumalaa. Hän palvelee Jumalaa palvelessaan lähimmäisiään.
Riitta, kristinusko ja pakanauskonnot ovat eri asioita.
Sami,
Tuo mainitsemasi ortodoksinen rukous on ihan hieno, luterilainen voi nähdäkseni rukoilla sen aivan hyvin. En oikein ymmärrä, miksi vastustat luterilaisuutta (vai vastustatko?), koska en nyt näe lopulta kovinkaan suuria eroja. Raamatun tekstejä pitäisi kai tulkita enemmän kokonaisuutena kuin lauseita sieltä täältä. Yksityiskohdat eivät kerro kaikkea. Siksi en jaksa kovin tarkkaan lukea kaikkia yksityiskohtia näistä kommenteistakaan.
Luterilaisuudessa on paljon jäänteitä alkuperäisestä, mutta mielestäni vakavia vinoutumia. Kuten vapaa tahto, perisyntikäsitys ja predestinaatio oppi, jota tässä on nyt tarinoitu. Nämä erottavat tekijät erottavat luterilaiset muista. Niistä siis puhuimme ja välillä kaikesta siitä mitä taivaan alla on.
”Luterilaisuudessa on paljon jäänteitä alkuperäisestä, mutta mielestäni vakavia vinoutumia.”
Näin voisi kyllä sanoa kaikista muistakin kirkoista. Mitään alkuperäistä kirkkoa ei ole olemassakaan ja kaikissa on omat omituisuutensa. Koetetaan vain sietää omaamme ja toistemme kirkkoja.
En sitä paitsi oikein usko, että kukaan kristitty on tasan samaa mieltä edes oman kirkkonsa kaikista opeista. Siksi olen aika skeptinen ylipäätään kaikkien ihmisten kehittämien oppien suhteen. Sanon edelleen, että Jeesus antoi meille itsensä, ei oppeja.
Et Kari näe eroa siksi, ettei sitä eroa ole. Olemme ihan samaa isoa laumaa, mutta pökimme vain toisiamme.
Pekka Veli kirkko kysymys on liian iso käsiteltäväksi tähän blogiisi. Uskontunnustuksen laatijoiden intentio ei ollut luterilaisuudessa. Uskontunnustuksen laatijat eivät olisi ikinä ajatelleet jakaantunutta, pirtaloitunutta kirkkoa ja kirkkoperheitä, se olisi ollut heille skismaattista ja harhaoppia. Tämä on siis eri blogin aihe.
Niin paitsi, että yhtenäinen kirkko alkoi jakaantua jo 200-luvulla.
Kosti, ” Niin paitsi, että yhtenäinen kirkko alkoi jakaantua jo 200-luvulla.” Kosti oletko taas juonut?
Lopulta ei tarvitse kuin vastata muutamaan kysymykseen, niin ymmärtää mihin joukkoon itse kuuluu.
1. Onko kaikki tehty ja täytetty Kristuksessa ihmisen puolesta, vai vieläkö ihmisen tarvitsee tehdä jotakin lunastuksensa eteen.
2. Mitä Kristityn Vapaus sinulle merkitsee? Onko elämäsi Iloa ja Rauhaa Kristuksessa, vai ajatteletko, että yksin Armosta on liian halpaa ja se johtaa ihmisen luopumukseen?
Lopuksi kannattaa miettiä, miksi Paavali kehottaa: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”
Missä asiassa meidän tulee pysyä lujina? Miksi meitä pitää kehottaa lujuuteen?
Vastaus: Koska vastustaja pyrkii kaikin keinoin palauttamaan meidät pois Kristuksesta takaisin ihmiskäskyihin ja lain ja kuoleman alle.
Kaikki kilvoitus käydään uskon säilyttämisen puolesta, ei lihan pyhityksen. Kun teillä on tämä usko, niin se ei saata teidän olla toimeton, vaan Jumala Rakkaus pääse teidän kauttanne virtaamaan, kuin elävä vesi. Jos te taas antaudutte uudestaan lain alle, tekojen lakia noudattamaan, niin teidän elämä on kuollutta ja pahalle haisevaa , josta kukaan ei tule lohdutetuksi. Pysykää KristukseSSA
”Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.” Room.15:5-6