Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
Huomaan Sami että taktiikkasi on aivan sama kuin Arilla. Et kirjoita omaa bogia vaan yrität vallata muiden palstoja ja käyttää niitä omien agendojen hyödyntämiseen.
Tällä en tarkoita sitä, että haluaisin sinut pois tästä keskustelusta jota olet haastanut jo pitkään ja saanut aikaan sen että keskustelua on jatkunut ja jatkunut. Kuitenkin olemme voineet pysyä asiassa.
Joten kyllä tämän verran tässäkin keskustelussa voimme ekumeniaa sivuta.
Opin tuon kirkkojen yhteyden vetäessäni keskusteluja Lapinjärvellä siviilipalveluskeskuksessa.
Poikien joukosta löytyi kaikkien kirkkokuntien edustajat ja yllätyksekseni huomasin, että kaikilla on aivan sama uskon perusta. Uskoa kukin saattoi ilmentää hyvinkin erilaisella tavalla, mutta perusta oli täsmälleen sama.
Pekka Veli minulla ei ole mitään uudisraivausmieltä, jolla karkoitan alkuperäisasukkaat. Ei ole myöskään mitään agendaa. Sinä olet täällä esittänyt asioita ja niihin toiset lukijat ovat vastanneet, kuten minäkin. En ole toivomasi joo, joo mies.
Sitten kirjoitat;
” että kaikilla on aivan sama uskon perusta. Uskoa kukin saattoi ilmentää hyvinkin erilaisella tavalla, mutta perusta oli täsmälleen sama.” Kirkko ei ole sellainen jossa samasta perustasta kasvaa erilaisia opinkäsityksiä. Kristinuskossa ei ole ikinä ajateltu näin. Tämä ajattelutapa on varmaan valistuksen aikana syntynyt liberaaliaatteeseen verrattava olkinukke.
Vielä vanhurskauttamisesta:
”…, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on USKO JEESUKSEEN. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois? Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei vaan USKON LAIN KAUTTA. Niin PÄÄTÄMME SIIS, että ihminen VANHURSKAUTETAAN USKON KAUTTA, ILMAN LAIN TEKOJA. Room. 3:26-28
”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me VAHVISTAMME LAIN”. Room. 3:31
”Sillä mikä LAILLE OLI MAHDOTONTA, koska se oli LIHAN KAUTTA HEIKOKSI TULLUT, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, jotta LAIN VANHURSKAUS TÄYTETTÄISIIN MEISSÄ, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen”.Room. 8:3-4
”Sillä Kristus on LAIN LOPPU, VANHURSKAUDEKSI JOKAISELLE, JOKA USKOO”. Room. 10:4
Laki ei ole pelastustie, vaan Kristus itse. Lain tehtävänä on edelleen paljastaa synti. Lain tulee osoittaa ihmiselle, miten mahdotomman tehtävän edessä hän on, kun hänen tulisi Jumalan mittapuiden mukaan täyttää Jumalan laki. Luterilaisen synnintunnustuksen mukaan syntiä tehdään: ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnein.
”Ihminen ei elä paratiisin kirkkaudessa, vaan synnin kurjuudessa. Laki tulee vahvistetuksi, joka kerta, kun se saa osoittaa Jumalan tahdon täydellisyyden ja paljastaa ihmisen synnin. Näin lailla on oma asemansa ja tehtävänsä uskonvanhurskauden esiin tuomisessa” (Timo Eskola: ”Evankeliumi Paavalin mukaan”).
Usko siihen, että ihminen ei ole täysin turmeltunut, että hänellä olisi vielä kykyjä ja mahdollisuuksia täyttää Jumalan lakia, että hänellä olisi vapaa tahto, jolla pystyy miellyttämään Jumalaa ja tällä vapaalla tahdollaan pyrkimään Jumalaa kohti ei ole Raamatun mukaista. Paavalihan oli todennut roomalaiskirjeen 3. luvussa (joka taas lainaus VT:STA), että ei ole ketään, joka etsii Jumalaa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.
Vapaa tahto ja perisynti ovat juuri ydinkysymyksiä, jotka auetessaan, saavat ihmisen ymmärtämään Paavalin ja Lutherin opin uskonvanhurskaudesta. Synnin sokaisema ihminen ei ymmärrä ennen kuin Pyhän Hengen valaisemana, ettei hän kykene täyttämään Jumalan lakia. Jumala on pyhä, mutta ihminen on syntinen, myyty synnin orjuuteen. Tästä synnin orjuudesta on kuitenkin ulospääsy ja se on Jumalan Pojan Kristuksen kautta. Jeesus: ”Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti, mutta Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi”.Joh. 8:34-36.
Mitään muuta mahdollisuutta ihmisen pelasttamiseksi ei ollut kuin että Jumala lähetti synnittömän ainokaisen Poikansa sovittamaan maailman synnit, jotta Jumala voisi pelastaa rakastamansa ihmiset (kaikki ihmiset) valtakuntaansa, iankaikkiseen elämään. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka HÄNEEN USKOO, hukkuisi ( joutuisi kadotukseen), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” Joh. 3:16.
Kiitos Ismo Malinen! Amen! Todella oleelliset kysymykset!
Sami Paajanen, ” hänen, “joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,” ( Paavali Roomalaiskirje 2)
Tällä kohdalla ei voi perustella, että teot vanhurskauttavat. Paavalin Roomalaiskirje on mielestäni eräällä tavalla yhtenäinen esitys kristinopista. Sehän on kirje ja Paavali etenee siinä tietyssä järjestyksessä. !. luvussa puhutaan pakanoista, 2. luvussa juutalaisista. Paavali pyrkii osoittamaan että kaikki ovat syntisiä yhtä lailla pakanat kuin juutalaiset.
Tässä Sami Paajasen lainaamassa kohdassa on kyse Jumalan tuomioistuimesta, jossa ihmiset tuomitaan tekojen mukaan. Juutalaiset luottivat tekoihinsa. Kyse on lain tuomasta vanhurskaudesta. Siis jos sitä ylipäätään olisi olemassa, mutta Paavalin tarkoitushan on tässä nimenomaan selvittää, että sitä ei ole olemassakaan. Room. 10. luvussa Paavali selittää, että koska juutalaiset eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Jumala hyväksyy vain Kristuksessa tehdyt teot. Ne ovat edeltä Jumalan valmistamia. Suuri ristiriita on ajatuksessa, että uskovan ihmisen teot luettaisiin pelastaviksi, nimittäin ristiriita on siinä, että jos ne kerran ovat Jumalan edeltä valmistamia eli Jumalan tekoja, niin miksi ne luettaisiin ihmisen hyväksi hänen pelastukseensa? Kuten luterilaisen uskon mukaan onkin, ne ovat lähimmäiselle tehtyjä hyviä tekoja Jumalan kunniaksi. Hedelmä syntyy oikeasta uskosta! Ei saata hyvä puu olla tekemättä hyvää hedelmää. Lampaat eivät Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sanojen mukaan tienneet tehneensä Jumalalle mieluisia tekoja. ”Milloin me näimme sinut..?.”. He eivät ajatelleet lisäävänsä jotain pelastukseensa, siksi pelastus tuli heille lopulta iloisena yllätyksenä.
Riitaa kommentoin lyhyesti mitä kirjoitat;
” että jos ne kerran ovat Jumalan edeltä valmistamia eli Jumalan tekoja, niin miksi ne luettaisiin ihmisen hyväksi hänen pelastukseensa? Kuten luterilaisen uskon mukaan onkin, ne ovat lähimmäiselle tehtyjä hyviä tekoja Jumalan kunniaksi. ”
Näin se kuitenkin Raamatussa näyttää menevän. Onhan mahdollista myös , että kieltäydymme edellävalmisteuista teoista. Meidän hyvät teot kohdistuvat myös Jumalaan. Teemme Jumalalle hyviä tekoja. Pakotamme tahtomme tekemään hyviä tekoja, suuntamme mielemme Jumalan käskyjen mukaan.
Riitta Sistonen kirjoittaa; ” Jumala hyväksyy vain Kristuksessa tehdyt teot.”
Tämä on mielenkiintoinen kysymys, en osaa kyllä itse tähän vastata. Luterilaisuudessa ajatellaan kontekstin ratkaisevan. Niinpä pakana joka pesee hampaita, syö, käy töissä, menee naimisiin, ottaa asuntolainan, laittaa leivän päälle, makkaraa, juustoa ja salaattia ym.. tekee syntiä! Miksi? koska konteksti ei ole oikea. Luterilaisessa tunnustuksessa tosin Jumala myös palkitsee nämä pahat teot. Normaali luterilaiset myös kehoittavat näitä pahoja ihmisiä tekemään hyvää lähimmäiselle, eli toisin sanoen pahaa ja syntiä. Joten?
Pekka Veli Pesonen, Kosti Vasumäki, Ismo Malinen, Riitta Sistonen, Sami Paajanen, Kari Roos, minäkin haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne.
Pekka, ”yllätyksekseni huomasin, että kaikilla on aivan sama uskon perusta. Uskoa kukin saattoi ilmentää hyvinkin erilaisella tavalla, mutta perusta oli täsmälleen sama.”
Samin lainaus / Ort. aamurukous, ”En ole tehnyt yhtään tekoa, joka vanhurskauttaisi minut.”
Ismo, ”Kaikki kilvoitus käydään uskon säilyttämisen puolesta, ei lihan pyhityksen.”
Riitta, ”Jumala hyväksyy vain Kristuksessa tehdyt teot.”
Kosti, ”yhtenäinen kirkko alkoi jakaantua jo 200-luvulla.”
Roos, ”Koetetaan vain sietää omaamme ja toistemme kirkkoja.”
On ilo saada uskolle vahvistusta veljien ja sisarien vuorovaikutuksen välityksellä.
Mielestäni tämä Kari Paukkusen pointti on miettimisen arvoinen, vaikka se ei olisikaan totta. Jeesushan ei tykkää, että on monta kirkkokuntaa.
Mitä väliä Sami sinun mielestäsi on sillä, että on monta kirkkokuntaa, joilla on sama uskon perusta ?
Pekka Veli Jeesushan on perustanut yhden kirkon. Kirkkohistorialliset syyt ovat varmasti moninaiset, mutta jakaantumisen. 1054 ns. suuri skisma repi idän ja lännen, lännen kirkossa jakaantumisen kehitys jatkuu edelleen,luterilaiset ovat tämän jatkumoa. Idän kirkossa jakaantumista ei ole, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
On siis mietittävä miksi on monta kirkkokuntaa, en lähti liikkeelle sinun näkökulmasta koska se on liian helppo. Sen sijaan lähtisin perkaamaan asiaa tarkemmin,jolloin voisimme pohtia asiaa analyyttisemmin. Voi olla, että vastasin huonosti, eikä vastaus tyydytä sinua, kuitenkin seuraisin tätä linjavalintaa minkä kerroin.
Kirkko perustettiin heti syntiinlankeemuksen jälkeen lupauksella vaimon siemenestä (1Mo3:15). Kain tekoineen hyökkäsi Aabelin kimppuun, mutta Aadamille syntyi Seet, joka oli hänen kaltaisensa uskossa, kuten hänen jälkeläisensä, toisin kuin Kain ja hänen jälkeläisensä tekoineen epäuskossa. Asiasta saa selkeän käsityksen Lutherin Genesis-kommentaarista, jota voi verrata siihen, mitä Raamattu asiasta kertoo.
Kostin kanssa Samoilla linjoilla:
”Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”. Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”.
Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. ” Matt.13:34-40
Tuosta saa sellaisen kuvan, että Hyvä Siemen saa aikaan valtakunnan lapset, ne suorastaan ovat se hyvä siemen maailmassa… Lainaan tähän hyvän kirjoituksen:
”Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon.” Apt. 13:48.
Me voimme tehdä kaikki oikeat liikkeet, toimia viisaasti ja uskoa suuria, mutta uskoon tulevat vain ne, jotka Jumala kutsuu ja joille hän uskon lahjoittaa. Tuuli puhaltaa siellä, missä tahtoo. Herra sanoo Paavalille samansuuntaisesti myöhemminkin: ”Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani” (Apt. 18:10). Eli monet pakanatkin olivat Herran valittua kansaa, vaikka he eivät tienneet sitä vielä itsekään. Herra tietää, kenet hän kasteen ja uskon kautta kutsuu seurakuntaansa. Meidän tehtävämme on pitää evankeliumia saatavilla ja viedä Kristus tuntemattomille, mutta Jumalan edeltä tuntemille Herran kansan jäsenille (Room. 8:29). Pidämme esillä elämän sanaa ja opetamme sitä niin hyvin kuin ikinä kykenemme. Hedelmä on puolestaan kokonaan Jumalan asia.” J Vähäsarja
Kuten Ismo toteaa, tie Jumalan valtakuntaan käy julistetun sanan ja sakramenttien välityksellä. Niiden kautta Jumala tahtoo meidät pelastaa.
Lopultakin on niin, että Kristus on meidän pyhityksemme, puhtautemme ja vanhurskautemme kun lähtöhetkemme koittaa. Silloin ei enää kysytä mitä me olemme tehneet, vaan mitä Kristus on tehnyt meidän edestämme.
” Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen” ( 1 Tim 6:12)
”Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” ( Mt 12:37)
”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. ” ( Ilm 22:12)
” hänen, ”joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”:
niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
Sillä Jumala ei katso henkilöön.” ( Rm 2:6-11)
Juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset (luonteensa mukaisesti) etsivät filosofista viisautta, me sensijaan saamme levätä ja iloita Paavalin kanssa Kristuksen täytetystä työstä tekemättä mitään, kun ikuinen elämä on jo voitettu uskossa.
Kostin kanssa Samoilla linjoilla:
”Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti”. Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”.
Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. ” Matt.13:34-40
Tuosta saa sellaisen kuvan, että Hyvä Siemen saa aikaan valtakunnan lapset, ne suorastaan ovat se hyvä siemen maailmassa… Lainaan tähän hyvän kirjoituksen:
”Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon.” Apt. 13:48.
Me voimme tehdä kaikki oikeat liikkeet, toimia viisaasti ja uskoa suuria, mutta uskoon tulevat vain ne, jotka Jumala kutsuu ja joille hän uskon lahjoittaa. Tuuli puhaltaa siellä, missä tahtoo. Herra sanoo Paavalille samansuuntaisesti myöhemminkin: ”Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani” (Apt. 18:10). Eli monet pakanatkin olivat Herran valittua kansaa, vaikka he eivät tienneet sitä vielä itsekään. Herra tietää, kenet hän kasteen ja uskon kautta kutsuu seurakuntaansa. Meidän tehtävämme on pitää evankeliumia saatavilla ja viedä Kristus tuntemattomille, mutta Jumalan edeltä tuntemille Herran kansan jäsenille (Room. 8:29). Pidämme esillä elämän sanaa ja opetamme sitä niin hyvin kuin ikinä kykenemme. Hedelmä on puolestaan kokonaan Jumalan asia.” J Vähäsarja
Juu, poista ihmeessä, en tiedä miten tuo toinen on tullut… Jotain tietokone temppuja…