Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
Onhan hienoa, että uskon näkemystäni Marko näin hienosti tuo esiin, mutta siinä ei ole vielä koko totuus, sillä etsin jatkuvasti lisää ja olen avoin ottamaan vastaan vanhurskauttamisopista lisää ymmärrystä sieltä, mistä sitä voin saada. Joten en ole sidottu mihinkään opin suuntaan, niin, etten voisi keskustella tästä asiasta avoimin kortein. Tämmöinen hyvä keskustelu voi aina jotakin uutta avata.
Martti Pentti. Minä tekisin kyllä eron valistusaikana alkaneen yleisprotestanttisen, 1500-luvulta alkaneen radikaalireformaation ja (tunnustuksellisen) luterilaisen sola scripturan (Raamattu yksin) välillä. Iskulauseilla on taipumus sekä kiteyttää että karsia. Sivistyneesti sanottuna: sola scriptura numquam sola – Yksin Raamattu ei ole koskaan yksin. Tämä tuodaan kyllä ilmi mm. Yksimielisyyden Ohjeen esipuheissa, joissa itse raamattuperiaate esitetään. Luterilainen kirkko säilytti Vanhan kirkon uskontunnustukset (mutta ei vanhan kirkon kanonisia sääntöjä), katolisen ajan kirkollisen esineistön alttarikaappeineen ja taideteoksineen (mutta lakkautti pyhien avuksi huutamisen) jne. 1800-luvun alkupuolelta alkaen omakohtaisen uskon korostus on tullut vastaavaan asemaan.
Radikaali yksin Raamattu johtaa mielivaltaan, jossa yhdet ovat anarkistisia liberaaliteologeja, toiset perustavat omia ”raamatullisia” vapaaseurakuntiaan ja kolmannet ovat siinä välissä. Myönnän, että olen pohtinut monia Sami Paajasen esillä pitämiä näkemyksiä lukiessani mm. Pappismunkki Ilarionin ortodoksidogmatiikkaa.
Koska en koe minkään kirkollisen suunnan teologiseen linjaan täysin sitoutuneeni, niin onhan tässä suuri vapaus pohdiskella uskonelämäni olennaisia kysymyksiä ja löydöistäni kirjoittaa.
Marko Sjöblom
03.04.2021 12:06
”Waltherilainen polemiikka ja Pieperin dogmatiikan hehkuttaminen tunnustuskirjojen rinnalla ei minua innosta. ”
Marko tämä ei oikein avautunut minulle, mitä tarkoitat?
Pekka Veli kirjoitat;
Teorian tasolla tällä on merkitys ja asia on teologisesti näin, mutta käytännön tasolla tällä voi aivan hyvin perustella myös sitä harhaa, että Jumala on ennalta määrännyt toiset pelatukseen ja toiset kadotukseen, eikä kukaan voi tähän mitään vaikuttaa.
Luterilaisuus haluaa operoida nimenomaan käytännön tasolla. En tiedä kuinka hyvin siinä se onnistuu? Luterilaiset ovat torjuneet alusta asti kaksikertaisen predestinaation.
Muistan täälläkin keskusteluissa on vedottu juuri tuohon väittämään ja sillä perusteltu predestinaatiota. Tietenkin Luterilaisuus kiistää sen, mutta …
Pekka Veli kirjoitat” Muistan täälläkin keskusteluissa on vedottu juuri tuohon väittämään ja sillä perusteltu predestinaatiota. Tietenkin Luterilaisuus kiistää sen, mutta …”
Olisit antanut mennä vain loppuun ajatuksesi. Saattaa olla niin, että jotkut luterilaiset sekoittavat luterilaisen predestinaation ja Calvinin edustaman predestinaation, nämä ovat kaksi eri näkemystä.
Sami Paajanen. Pieperin dogmatiikka ja CFW Waltherin teokset ovat (loistavaa Laki ja evankeliumi -kirjaa lukuun ottamatta) varsin poleemista oikean luterilaisuuden paalutusta toisia luterilaisia tulkintoja vastaan. P on toki klassikko ja lyhentämätön alkuteos suomennettua lyhennelmää tasapainoisempi. Ylenmääräinen puhdas oppi – väärä oppi kaksinapaisuus määriteltynä muutaman kirjan sisältävän pinon avulla johtaa helposti aika ahtaaseen ja ennen kaikkea todellisuudelle vieraaseen ymmärrykseen luterilaisuudesta. Vaikka hyviä teologeja molemmat olivat.
Jotenkin olen samaa mieltä, ja taidan ymmärtää mitä tarkoitat, silti olisiko sinulla mainita tästä jokin konkreettinen esimerkki, asia tai asiantila.
Siitä tiedosta ei ole mitään hyötyä, että teologia torjuu ennaltamääräämisen, jos kerran ihminen ei voi vaikuttaa pelastukseensa mitenkään. Silloin ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin siihen ettei kukaan voi omilla valinnoillaan vaikuttaa asiaan. Jolloin Jumala on päättänyt jo asian edeltä. Tässä nyt ei auta teologinen saivartelu. Tietenkin koko kristillinen oppi kaatuu, jos tämä pitää paikkansa. Teologia tuskin voi olla näin suuressa ristiriidassa opin kanssa.
Pekka Veli, hetkinen luterilainen teologinen systeemi kulkee loogisesti näin; ennaltamääräminen-Jumala on päättänyt jo asian-ihminen ei voi valinnoillaan vaikuttaa asiaan.Tässä lyhyesti koko lutherin kehittämä aparaattia. Kutsun tätä Jumala boksiksi
Näyttää siltä, että on taas unohdettu, että Ilman Evankeliumia maailmassa ei olisi yhtään Kristittyä.
Kuka on siis uskon alkaja, ellei se, joka on Lähettänyt Evankliuimin (Kristuksen maailmaan)? Tämä kysymyksen, kun selvittää itselleen, niin pääsee taas oikealle Tielle…
Luther siis väitti Paavalin tavoin, että Jumalan Voima on Evankeliumissa ja se saa aikaan ihmisessä Luottamuksen Jumalaan. (Siis uskon)
”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.Joh.1:3
Kuka on saanut itsensä syntymään?
Aparaatin kumoaa koko kristillisen toiminnan ja elämän merkityksen. Evankeliumin levittäminen olisi tuon mukaan täysin tarpeetonta. Kilvoittelu turhaa. Jos on joku kerran on määrätty kadotukseen, niin miksi sitten rimpuilla vastaan? Uskollakaan ei olisi merkitystä.
Luterilaiset torjuvat ennaltamääräämisen kadotukseen, koska siitä ei ole suoranaista Raamatun sanaa kuten ennaltamäärämisestä taivaaseen. Lähetystyötä tehdään sen takia koska ennaltamääräämisen realisoituu tämän tehtävän kautta. Kilvoittelua luterilaisuudessa, eli hyviä tekoja ei katsota tarpeelliseksi pelastukseen.
Selittäkääpä nyt teologit minulle tuo ristiriita, että kun kuitenkin Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille. Tämän opin mukaan kukaan ei voisi kuitenkaan ottaa sitä sanaa vastaan.
Miksiköhän opetuslapset saivat käskyn viedä sanomaa maailmaan, jos näin on, ettei ihminen voi asiaan mitään vaikuttaa.
Pekka Veli kysyt sellaisia kysymyksiä jotka syntyvät väärän luterilaisen opin äärellä. Koska teologinen malli on väärä kysymykset johtuvat siitä. Huomaat itse kuinka ristiriitaisen kokemuksen koet. Tässä vaiheessa voit saada jotakin keinotekoisia vastauksia, jotka eivät kuitenkaan poista ristiriitaa.
Eräs mahdollisuus on vaihtaa näkökulmaa ja sitä kautta ymmärtää, että Lutherin juna kulkee väärällä raiteella.
On täysin hassu ajatus, että pelastuksen ja armon saamiseksi pitäisi jotenkin vielä kilvoitella. Looginen ristiriita näiden kahden välillä ei voisi olla enää syvempi. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tämä pelastus on sidottu sanaan Kristuksesta, toisin sanoen evankeliumiin hänestä. Siksihän sitä myös on käsketty julistaa. Pelastuksen omistaminen on siten ennaltamäärätty yksin Hänessä.
Sami, yrität johdattaa ajatukset Jumalan salattuun majesteettiin, jonka ymmärrys on tutkimaton, kuten Raamattu sanoo. Jumalan salatun tahdon tutkimisesta Paavali (Rom11; ja 2Tes.2, 4) ja myös Luther vakavasti varoittaa.
Kosti, mitä sinä sekoilet, oletko ”pääsiäishumalassa” . Ärsyttää lukea tämmöistä ”turpa kiinni” teologiaa. Mutta, joka tapauksessa, kukaan muu ei puhu predestinaatiosta niin paljon kuin Luther ja luterilaiset. Ja sinä sanot se on salaisuus, mikä ihmeen salaisuus. Se on julkista tietoa joka on dokumentoitu luterilaisiin tunnustusformeihin.
Sami Paajanen. Nyt ei ole heittää konkreettista esimerkkiä.
Kyse on pelkästään vanhurskauttamisopin väärästä tulkinnasta. Kaksi asiaa sotketaan tässä keskenään. Ne kun ovat yhtä aikaa voimassa. On totta että meillä ei ole itsessämme mitään tahtoa Jumalan puoleen. Samaan aikaan on totta, että Jumala voi meissä vaikuttaa sekä tahtomisen, että tekemisen. Joten kyllä me kykenemme Jumalan vaikuttaman tahdon eli uskon avulla tarttumaan Hänen lupauksiinsa.
Niinpä olemme tulleet siihen päätökseen, että välttämättömyyden suomasta pakosta, Jumala vaikuttaa Evankeliuminsa kautta uskoa, joissakin ihmisissä ja joissakin ei. Miksi se on näin? En tiedä. Raamattu on kuitenkin selkeä.
Onhan tämä kovin vaikeaa järjellä ymmärtää, mutta Raamatusta löytyy selkeänä ajatus Jumalan tahdosta, joka ei ole meidän tahtomme vallassa. Hän valitsi vain yhden kansan, jonka kautta Hän on lupauksensa maailmaan antanut. Hän on päätöksensä tehnyt hamassa iäisyydessä. Mekö voisimme muuttaa Hänen tahtonsa?
Pelastus on tullut Juutalaisista maailmaan, Kristus on koko maailman syntien sovitus, mutta kuka sen uskoo?
Emme koskaan pääse sen kysymyksen syvyyteen, miksi kaikki eivät usko, vaikka Evankeliumi on kaikille julistettu. Ihminen syntyy Jumalan Sanan kautta, mutta ilman Jumalan Sanaa ei kukaan voi syntyä. Tämä on asia jolle emme voi mitään.
Jos joku ei synny Jumalan Sanan kautta, vedestä ja Hengestä, niin hän ei voi päästä sisälle Jumalan Valtakuntaan. (Joh.3:15)
”Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh.1:11-13
Ismo mallinen kirjoittaa;
”Niinpä olemme tulleet siihen päätökseen, että välttämättömyyden suomasta pakosta, Jumala vaikuttaa Evankeliuminsa kautta uskoa, joissakin ihmisissä ja joissakin ei. Miksi se on näin? En tiedä.”
Juuri näin, tässä on kuvattu se luterilaisen predestinaation ydin. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat, mutta oikeasti Hän hämää, valehtelee ja johdattaa harhaan tyhjillä lupauksilla. Lupaa mutta, ei täytä tahtoansa kaikissa ihmisissä muuttamalla heidän tahtoaan.
Toiseksi ne joiden tahdon hän muuttaa, sen hän tekee välttämättömyyden pakosta. Jopa, suoraan sanoen pakosta vastoin ihmisen tahtoa, jopa on läpeensä paha. Pekka Veli kirjoittaa;
”Joten kyllä me kykenemme Jumalan vaikuttaman tahdon eli uskon avulla tarttumaan Hänen lupauksiinsa.” Ja kuten >Ismo mallinen sanoi kaikille Jumala ei kuitenkaan anna tätä tahdon muutosta.
Uskotteko veljet todella näin? Miten te pystytte uskomaan tälläisen monergistiseen Jumalaan, hirmuhallitsijaan, despoottiin joka harjoittaa mielivaltaa ja ihminen on kuin Kauko-ohjattu robotti.
Aivan, Jumalan ilmoitettu tahto ja salattu tahto ovat julkista tietoa sinänsä. Ilmoitetun tahdon me tiedämme. Me olemme Kristuksessa kaikki valittuja. Jumalan salatun tahdon osalta Paavali toteaa, tutkit mitä tutkit, perille et siitä pääse. Tahdosta Jeesus toteaa (Matt23); ”Kuinka usein minä tahdoin, mutta te ette tahtoneet.” Tahtominen ja kutsu uskomaan Häneen on Jumalan puolelta täysin varma sanassa ja annat Jumalasta karkean ja väärän todistuksen syyttämällä Häntä, kun oikea kohde olemme me itse, mikäli torjumme Hänen kutsunsa.