Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
”Jumalan työtovereina me kehotamme ottamaan vastaan Jumalan armon”: sanoi Paavali. No miten on Sami ja teologia. Jos Paavali kehottaa ottamaan Jumalan armon vastaan, niin millä perusteella te väitätte ettei kukaan kykene ottamaan armoa vastaan? Tässä tulee eteen oppimme suuri haaste ja paha sudenkuoppa, jossa alamme suosia syntiä ja varsinkin sitä syvää synnin juurta, joka meissä on, eli suurta heikkouttamme toteuttamaan Jumalan tahtoa. Tästä heikkoudesta kirkossamme monet ovat tehneet jopa suuren hyveen. Eli puolustavat syntiä sillä, että ovat niin heikkoja ja avuttomia vastaamaan niihin haasteisiin, joita Jumala sanassaan meille antaa.
Ps.103:17 ”Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka pitävät hänen liittonsa, ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.”
Tuossa sanotaan selvästi, että meidän kristittyinä on noudatettava Jumalan sanaa. Heikkoudestamme ei puhuta siinä mitään. Eikä sillä voi puolustautua, sillä se on juuri se synti meissä, joka estää meitä toteuttamasta Jumalan tahtoa. Opettamalla Raamatun vastaisesti niin ettemme kykene Jumalan kutsua vastaanottamaan, me suljemme monet armon ulkopuolelle.
He haluaisivat kuulla, että Jumalan armo kuuluu heille, mutta tuon opetuksen vaikutuksesta he jäävät sitä odottamaan ja jäävät ilman Jumalan armoa. Armo nimenomaan tulee ottaa vastaan.
Silloin kun Jumala avaa sydämen uskomaan Kristukseen omana Vapahtajanani ja juuri minun syntieni sovittajana.
Tässä Sami paljastaa oman uskonsa todellisen olemuksen:
Sami kirjoittaa :”Juuri näin, tässä on kuvattu se luterilaisen predestinaation ydin. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat, mutta oikeasti Hän hämää, valehtelee ja johdattaa harhaan tyhjillä lupauksilla. Lupaa mutta, ei täytä tahtoansa kaikissa ihmisissä muuttamalla heidän tahtoaan.”
Islamissa Allah kykenee pettämään ja valehtelemaan ja tässä Sami kertoo, että myös hänen Jumalansa kykenee samaan.
Tuon jälkeen minun on hyvin vaikea ottaa Samin kommentteja enää vakavasti. Samihan tuossa paljastaa sen millaiseen Jumalaan uskoo. Järkyttävää on tajuta miten Lutherin teologian lukeminen voi viedä ihan harhapoluille. Jollei itse ole armoa saanut, niin ei sitä kykene toisillekaan jakamaan. Näin Lutherin armoon perustuvasta teologiasta on Samille muodostunut armoton kuva Jumalasta.
Pekka Veli, jarruta vähän. Ei Sami kaiketi esittele omaa jumalakuvaansa vaan sitä, millaisena luterilaisessa armonkäsityksessä Jumala hänen nähdäkseen näyttäytyy. Sami, kerro, millainen on sinun jumalakuvasi. Miten ihminen pelastuu?
Noin se tietenkin Helka täytyy olla ja töppäsin nyt. Se tekee oikein hyvää, kun näissä asioissa saa kunnolla nenälleen.
Antaa nyt Samin itse vastata. Ei hoppuilla.
Vastaan nyt lyhyesti. Tässä on käsitelty luterilaista oppia, jota monet kirjoittajat kannattavat, joko kokonaan tai osittain. Olen yrittänyt kuvata niitä ongelmia mitä tämä tuo. Itse ajattelen näistä asioista toisella tavalla, kuten kristikunta on aina ajatellut.
Niin Lutherin sidottu tahto tuo armon, edustamasi vapaa tahto synergian. Alkukristillisyys alkoi kääntyä synergiaan apostolisten isien osalta jo Hermaan paimenessa. Joten ei koko kristikunta ole aina ajatellut, kuten apostolit ja Paavali.
Kosti kirjoitat; ” Alkukristillisyys alkoi kääntyä synergiaan apostolisten isien osalta jo Hermaan paimenessa. Joten ei koko kristikunta ole aina ajatellut, kuten apostolit ja Paavali.”
1. Meillä on Hermaan paimenesta vanhempia tekstejä ( esim Justinos Marttyyri, Apologiat ja dialogi tryfonin kanssa) Yksi otsikko tässä kirjassa on ” Ihmien voi vapaasti päättää, valitseeko pelastuksen vai rangaistuksen, 81)
2. Jos väitteesi pitäisi paikkansa sinun tulisi osoittaa se lähteistä aloita vaikka 100jkr-500.
3. 1500 luvulla määritteli armon, vapaa tahdon, ihmisen antropologian, predestinaation toisin kuin yhtenäinen kirkko. Näin ollen pikettiin radikaalisti kirkon yhteisestä opetuksesta. Tätä voisi verrata helluntai kirkon syntymiseen 1800 luvulla.
On hyvä myös huomata, että Luther puuttui juuri siihen aikalaiskirkon opetukseen, että ihminen voi vaikuttaa omaan pelastukseensa ja iankaikkiseen kohtaloonsa valmistamalla itsensä Jumalan Armoon. Ihmisen tuli siis Kirkon mukaan kilvoitella saavuttaakseen Jumalan hyväksynnän.
Luther siis kumosi tämän ja kirjoitti laajasti, ettei ihmisen omat ponnistelut lisää mitään siihen, minkä Kristus on jo ihmiselle ansainnut Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
Koko reformaatio siis kulminoitui juuri tähän kysymykseen vanhurskauttamisesta ja sen aikaisen Kirkon valtaapitävä eliitti pomppasi pystyyn ja ajoi Lutherin ulos Kirkosta harhaoppisena. Mitä mieltä me olemme tästä?
Kristikunta on alusta asti ollut repivien kiistojen keskellä ja aina on kysymys ollut samasta asiasta. Juutalaiset, jotka olivat ottaneet Kristuksen vastaan, alkoivat jo kohta vaatimaan Kristuksen lisäksi ihmisen ponnisteluja ja erilaisia rituaaleja, jotta armoon valmistautuminen olisi riittävää, ympärileikkausta ynm. Tästä Paavali sanoutui lujasti irti ja joutui hankaluuksiin oppineiden kanssa.
On myös totta, mitä Sami kirjoittaa, sillä Luther väänsi tavallaan rautalangasta, sen miten hän käsitti Paavalin opetukset Armovalinnasta (jos tuollaista termiä voidaan käyttää), mutta samaan aikaan on todettava, ettei ns. Katollinen Kirkko omaksunut Lutherin käsitystä vaan paheksui sitä ja tapahtui koko Euroopan laajuinen pamaus, kun Kirkon valta murtui ja hurmahenget pääsivät valloilleen. Tämän tapahtuman seurauksesta syntyi laaja kehitys suunta, joka edelleen vaikuttaa kaikkialla maailmassa. (Lukekaa Kirkko historiaa)
Isossa kuvassa onkin hyvä miettiä, miksi Luther itse sanoo hämmenyksestä: ”Minä en tehnyt mitään, vaan Jumalan Sana sai kaiken aikaan.”
Itse käsitän asian siten, että Luther toi päivänvaloon Paavalin ajatukset, jotka eivät siis olleet mitään uusia, vaan ne olivat hautautuneet kirkon hierarkiaan ja muotomenoihin ja olivat kieroutuneet ajansaatossa erikoiseen Armon ansainta järjestelmään, jota papisto valvoi tiukalla kädellä.
Olisiko ollut hyvä, että Lutheria ei olisi koskaan tullut ja olisimme edelleen hengellisessä pimeydessä ja kirkon kahleissa?
Jos hiukan kärjistäen voisi asian ilmaista, niin Luther toi henkensä menettämisen uhalla esiin sen, minkä Raamatusta oli löytänyt. Oliko Luther siis väärässä ja kaikki vastustajansa oikeassa, vai oliko Luther oikeassa ja kaikki vastustajansa väärässä?
Luther sanokoon myös sanan:
”Jokainen, joka ei tätä profeettaa kuule, poistetaan kansansa parista ja tuhotaan.”
Ap. t. 3:23.
Vanhurskauttamisopista eivät totuuden viholliset tahdo tietää mitään, mutta me emme voi olla ilman sitä. Ilman sitä olisi kirkko hajonnut eikä mitään eksytystä voitaisi voittaa. Ilman tätä opinkappaletta Pyhä Henki ei voi eikä tahdo olla meidän kanssamme, koska hänen tehtävänään on juuri kirkastaa Kristusta. Koska maailma ei ole tahtonut uskoa tätä opinkappaletta, sen on täytynyt alistua kärsimään niitä rangaistuksia, joita tuhotulva, vedenpaisumukset, sodat ja muut maan vaivat tuovat mukanaan. Sitävastoin Abel menetti henkensä, koska hän uskoi tähän opinkappaleeseen, ja saman uskon tähden ovat kaikki pyhät menneet kuolemaan ja kaikki kristityt saavat valmistautua samanlaiseen kohtaloon. Tämä opinkappale pitää kuitenkin paikkansa maailman vastustuksesta huolimatta. Se pysyy sen pahimpana loukkauskivenä. Vaikka maailman lapset harmistuvat siihen niin, että ovat menettämäisillään järkensä, se pysyy kuitenkin järkkymättömänä, mutta he lankeavat helvetin syvyyteen. Amen. M Luther
Ismon näkökulmassa on mielestäni hyvää, se, että Luther puuttui väärään katoliseen hurskauselämään. Nimenomaan tähän ansioajatteluun. Koko skisma käytiin suhteessa katoliseen kirkkoon, koko kristikuntaa tämä ei koskenut. Idän kirkko oli näistä kokolailla syrjässä. Uskonpuhdistus oli hyvin paikallinen.
Paavali taittoi peistä judaistien kanssa, mutta tässä oli kysymys luonnollisesta irtaumiskehityksestä. Suurimmat huolet olivat muualla, kristologiassa. Alkukirkko jouti kohtaaman monia harhoja, joita ekumeenisissa kirkolliskokouksissa torjuttiin.
” Olisiko ollut hyvä, että Lutheria ei olisi koskaan tullut ja olisimme edelleen hengellisessä pimeydessä ja kirkon kahleissa?” ( Ismo) – harhojen tuleminen on aina huono asia, joten luther olisi voinut palata katoliseen kirkkoon, jos lutherissa olisi ollu tsama henki kuin Melactonissa asiat olisivat ehkä paremmassa jamassa? Melacton ei ollut niin kärkevä.
Ismon loppu saarna on ihan oma lukunsa.
Kosti Vasumäki05.04.2021 10:20 kirjoita mm;
”…Me olemme Kristuksessa kaikki valittuja. ja Tahdosta Jeesus toteaa (Matt23); “Kuinka usein minä tahdoin, mutta te ette tahtoneet.” Tahtominen ja kutsu uskomaan Häneen on Jumalan puolelta täysin varma sanassa ja annat Jumalasta karkean ja väärän todistuksen syyttämällä Häntä, kun oikea kohde olemme me itse, mikäli torjumme Hänen kutsunsa. ”
Kosti, luterilaisuudessa ei ole mitään universaali valintaa ” kaikki” vaan se on rajattu. Iankaikkisesta valitsemuksesta johtuu, että valitut tulevat täällä ajassa uskoon. Predestinaatio realisoituu ajassa sanan ja sakramenttien kautta, näin predestinaatio saavuttaa päämääränsä kaikissa,
joita se koskee. Jumala on ennen maailman perustamista sulasta armosta Kristuksen
lunastustyön nojalla ottanut ja edeltämäärännyt omikseen turmeltuneesta
ihmiskunnasta tietyn lukumäärän henkilöitä saattaakseen heidät sanan ja sakramenttien kautta uskoon ja autuuteen ( Luterilainen Yksimielisyyden ohje 11,> )
Mt 25 kuvaa luterilaisen näkemyksen mukaan ihmisen luonnollista tilaa, ihmisen turmeltunutta tahtoa. Ei muuta.
Tässä keskustelussa on nyt se hyvä puoli, että nähdään, kuinka syvältä keskeiset uskon asiat koskettavat: yhdentekevyyksistä ei tarvitse kiistellä.
Sami Paajanen, käsittääkseni jo jakautumattoman Vanhan kirkon teologit olivat sitä mieltä, että tutkimattomien salaisuuksien alaan kuuluvia asioita ei pitäisi pohtia. Minusta kysymys Jumalan predestinaatiosta kuuluu ilman muuta näihin. Uskonpuhdistajien II sukupolven teologit kuten Martin Chemnitz halusivat tietoisesti välttää spekulaatiota ennaltamääräämisopista, suuressa määrin siksi, että Sveitsin uskonpuhdistajat puhtaaksiviljelivät koko kysymyksen samalla, kun he luopuivat Vanhan kirkon sakramenttiteologian keskeisistä linjauksista. Itse kysymys ennaltamääräämisestä palautuu kyllä jo Uuteen testamenttiin, Roomalais- ja Efesolaiskirjeisiin.
Mitä Lutheriin tulee, niin hänen teologiansa ydinasiat voidaan jäsentää eri tavoin. Lisäksi eri porukat ovat tietoisesti valikoineet sitä, mitä hänen teologiastaan on haluttu nostaa esiin sekä kritisoineet eri puolia.
Pekka Veli Pesonen. Kaksi tai kolme kirjavinkkiä. Eino Sormusen Uskon mies on hyvä, vaikka vanha, yleistajuinen johdatus Lutherin teologiaan. Toinen mainio ja nautittava kuvituksineen on R. Baintonin Tässä seison. Kolmas on nykyisten teologien peruskurssikirja Scott-Hendrix: Johdatus luterilaiseen tunnustukseen. Niillä pääset pitkälle.
Marko Sjöblom, kirkossa on aika ollut mysteereitä, ( apofaattinen teologia) predestinaatio ei ole kuulunut niihin. Augustinuksen predestinaatio oppi hylättiin tätä oppia Luther fiksasi ja Calvin viljeli puhtaaksi. Monet teologit välttävät luterilaista predestinaatiota, tosin suomessa tällä hetkellä on tästä keskustelu muutamia vuosia. Suomalainen kirjallisuus on tässä tosin lapsen kengissä, materiaalia on vähän.
Pekka Velille yksi kirja vinkki lisää Markon listaan; Kysi kirja vinkki on tässä; https://www.adlibris.com/fi/kirja/luther-9789522885173
Ajattelen niin, että synergiassa ei tunnusteta Jumalan kaikkivaltiutta vaan ihminen on ikään kuin tasavertainen tekijä pelastuksensa asiassa. Kyse on siis siitä saako Jumala olla meille se joka Hän on: kaikkivaltias, kaikkitietävä, kaikkinäkevä, kaukaa viisas, ajaton, ei aikaan ja paikkaan sidottu, suvereeni, pyhä ja iankaikkinen Luoja. Annammeko Jumalan olla sellainen, ettemme voi häntä itse omilla kyvyillämme ja tahdollamme tavoittaa ja ymmärtää. Jos temme näin, kunnioitamme Jumalaa ja ymmärrämme että Jumala on Jumala, mutta että minä ihminen en ole enkä voi häntä tavoittaa. En voi kohdata Häntä muuten kuin hänen sanansa kautta Pyhän Hengen valaisemana ja kasteessa ja ehtollisessa.
Jumala tekee aloitteen meidän suhteemme Pyhän Hengen avulla. Siksi Jumalan sanaa on julistettava kaikessa maailmassa. Emme tiedä miksi kaikki eivät ota Jumalan Sanaa ja evankeliumia vastaan. Jumala tietää sen ja tämän pitää meille riittää, sillä Hän on kaikkitietävä. Me emme ole.
Saatanalle sopii hyvin se, että ihminen yrittää lain alla puurtaa ja ansaita Jumalan hyväksyntää. Ja että ihminen kuvittelee teoillaan ansaitsevan pelastuksensa tai ainakin hitusen siihen tuovan lisäansiota niillä. Mutta sitä Saatana vihaa, että kristitty uskoo evankeliumiin Kristuksesta. Että hän omakohtaisesti uskoo Kristuksen ristinkuolemallaan ja verellään ansaitseman sovituksen täydellisesti riittävän Jumalan edessä ja tuomiolla. Siksi Saatana riehuu aina siellä missä tätä evankeliumia julistetaan puhtaasti. Ja toistahan ei olekaan Paavalin mukaan edes olemassa.
”Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista”. Gal. 2:16
”En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut”. Gal. 2:21
Riitta Sistonen palasit keskusteluun. Tervetuloa. Ei synergismiä määritellä kuvaamasi tavalla. Ne kirkko kunnat (valtaenemmistö kristikunnasta) eivät ymmärrä synergismiä tavallasi. Sinun tapa on jokin luterilainen olkinukke joka ei vastaa todellisuutta. Pidän sitä keinotekoisena, mielikuvituksen tuotteena.
Helka Ahava: ”Sami, kerro, millainen on sinun jumalakuvasi. Miten ihminen pelastuu?”
Ei ole Sami Paajanen kertonut. Hän kritisoi vain luterilaisuutta ja parjaa Lutheria.
Voisitko vihdoin Sami Paajanen kertoa miten nämä asiat, joita kritisoit, on oikein ymmärrettävä sinun mielestäsi?
Sanot: ” Itse ajattelen näistä asioista toisella tavalla, kuten kristikunta on aina ajatellut.”
Tämä ei ole mikään vastaus.
Riitta Sistonen koko pelastuskäsityksen kirjoittamiseen minulta menisi monta tuntia. Enkä edes tiedä olisiko se hedelmällistä siitä kirjoittaa. Yritän vastata mahdollisimman lyhyesti.
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta se on Jumalan lahja,
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” ( Ef 2:8-10).
Aabraham uskoi Jumalaa, ja Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi. Vanhurskauttavaan. uskoon ei Sami kuulu hyviä töitä varten luominen selityksistäsi huolimatta.