Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
Minulla ei mene tuntikausia pelastuskäsitykseni kirjoittamiseen. Uskomalla että Jeesus on kuollut syntieni puolesta eli sovittanut ne ristillä pelastun. Kaikessa yksinkertaisuudessaan uskomalla evankeliumin Kristuksesta pelastun.
Minkälaiset mahdollisuudet sinun pelastuskäsityksesi mukaan on sellaisella, jolla on rajalliset hengen lahjat eikä hän pysty tutustumaan teologian syövereihin ja hienouksiin? Jeesus ylisti Isää siitä, että Hän on ilmaissut itsensä lapsenmielisille. ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” Näin Jumala on hyväksi nähnyt. ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”. ”Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan.”
Ne hyvät työt Kristuksessa ovat hedelmää Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Nehän ovat Jumalan valmistamia, eivät meidän. Efesolaiskirjeen 1. luvussa Paavali kirjoittaa moneen kertaan: ”että me olisimme Hänen kirkkautensa kiitokseksi”.
Vanhurskauttamista ja pyhitystä ei saa sekoittaa keskenään. Minun ei tule katsoa itseeni eikä Jumalan tekoihin itsessäni, vaan katsoa Kristukseen uskon alkajaan ja täyttäjään. Itseensä tuijottelu, hyvien tekojen ja hedelmien etsiminen itsestä, vie joko omavanhurskauteen, itsepetokseen ja hengelliseen ylpeyteen. Uskovasta tulee fariseus temppelissä. Tai sitten se vie lain alle tekovanhurskauteen ja ahdistukseen ja lopulta epätoivoon.
Riitta Sistonen05.04.2021 20:06
”Minkälaiset mahdollisuudet sinun pelastuskäsityksesi mukaan on sellaisella, jolla on rajalliset hengen lahjat eikä hän pysty tutustumaan teologian syövereihin ja hienouksiin?”
Usko on luja luottamus, ei niinkään tiedollinen asia. Uskon kautta ihmisen ymmärrys avautuu Pyhän Hengen valaistuksessa käsittämään toista todellisuutta ( Hebr 11).
”Vanhurskauttamista ja pyhitystä ei saa sekoittaa keskenään. Minun ei tule katsoa itseeni eikä Jumalan tekoihin itsessäni, vaan katsoa Kristukseen uskon alkajaan ja täyttäjään. Itseensä tuijottelu, hyvien tekojen ja hedelmien etsiminen itsestä, vie joko omavanhurskauteen, itsepetokseen ja hengelliseen ylpeyteen. ” ( Riitta Sistonen)
Tässä on paljon sellaista sanotusta joka tulee kirkomme viidennen kolonnan retoriikasta. Olisiko Raamattu opisto? – Ne harvemmin käsittää kristinuskoa. Lutherin mukaan tietysti näin ei ole, eikä luterilaisuuden mukaan. Kirkkomme synnintunnsutuksessa katsotaan omia tekoja ja niitä tunnustetaan. Ihminen asettuu lain peilin eteen. Tästä kirjoitin aikaisemmin Pekka Velin postauksessa. Kristitty katsoo tässä mielessä itseensä ja pyrkii muuttumaan Jumalan kuvan kaltaisuuteen. Jumalan tekoja saamme katsella kaikkialla, ja jos hän on minulle hyvää tehnyt, siitä ihminen voi iloita. – Tolla sabluunalla meistä ei tule siis fariseuksia, vaan enemmänkin ”kauniaisten” teiden kuluttajia.
Oppi armosta on samalla kertaa yksinkertainen ja moniulotteinen. Syy on siinä, että sanalla ”armo” on monta merkitystä myös perinteisessä luterilaisuudessa. Kaikkia yhdistää se perustavan laatuinen lähtökohta, että armoa ei voi ansaita vaan kysymys on vapaasta, Jumalan yksinomaiseen ”toimivaltaan” kuuluvasta asiasta, jota ihminen ei voi ansaita. Kristillisessä traditiossa on totta kai pohdittu, voiko, ja jos voi, missä määrin ja millä tavalla, pelastusarmon vastaanottamiseen valmistautua. Tällöinkin on muistutettu siitä, että armo yllättää ihmisen ja voi tulla myös täysien roistojen osaksi.
Armon vastaanottaminen on tehty Jumalan puolelta niin yksinkertaiseksi, että lukutaidoton lapsikin se kykenee ottamaan vastaan. Teologian opiskelua siihen ei lainkaan tarvita. Autoakin voi ajaa vaikka ei tunne sen moottorin rakennetta. Riittää kun tietää korjaamolle viedä, kun vikaa tulee. Sama koskee Jumalan armoa. Ei sen toiminnan perusteita tarvitse jokaisen tietää. Riittää kun tietää keneltä kysyy, kun hengellisissä asioissa tulee pulmia vastaan. Sen sijaan niiden, jotka ovat vastuussa laumasta on tärkeää tietää millä ehdoilla evankeliumi toimii. Silloin, kun seurakunnassa esteitä evankeliumin vapaalle toiminnalle ilmaantuu, nämä kykenevät siihen asianmukaisesti puuttumaan.
Minua on jotenkin alkanut nyppiä tässä se, että Raamatun selkeät sanat jätetään sivuun ja tilalle asetellaan teologiaa. Jopa kumoamaan Raamatun sanomaa. Paavali aivan selkeästi vetoaa ihmisen tahtoon ja tässä nyt vedotaan Lutheriin, että ihmisellä ei ole tahtoa , joka valinnan voisi tehdä. Sekä ennalta määräämiseen, joka kumoaa koko evankeliumin sanoman. Jumala on ennalta määrännyt, että ihminen pelastuu yksin armosta. Vapahtajamme sovitustyön kautta.
Hän ei ole määrännyt sitä, että toiset pelastuu ja toiset ei.
On surullista lukea tuonkaltaista opetusta, jossa väitetään, ettei ihminen voi vaikuttaa pelastukseensa. Näin vain varmistetaan se, että tähän uskovat eivät armoa osaa vastaanottaa.
Totta kai voi sillä Jumala antaa siihen voiman. Surkeaa, että Martin oppi noin törkeällä tavalla mitätöidään. Tämä ajatus on saastuttanut kirkon sillä ajatuksella , ettei teoilla ole mitään merkitystä, koska ne ovat vajavaisia. Niinpä kristikansa ei innokkaasti ryhdy niihin hyviin tehtäviin jotka Jumala on heille valmistanut.
Monet uskovat valittelevat sitä, ettei jaksa lukea Raamattua, eikä rukoilla. Ikään kuin se halu ja into pitäisi kuitenkin lähteä meistä ja kun ei lähde, niin tyydytään siihen. Tässä tulee muistaa se ettei meissä ole mitään hyvää, mutta saamme pyytää Pyhää Henkeä toimimaan meissä. Vaikuttamaan halua rukoukseen ja lukemiseen. Sekä johtamaan niihin hyviin tekoihin.
Halu ja into tulee vain siitä, että elämme jatkuvasti armon ja anteeksiannon varassa. Mitä syvemmin siihen pääsemme kiinni, sitä suuremmaksi intomme kasvaa.
Pekka Veli Pesonen. Katsopa nyt vaikka omasta Raamatustasi, kuinka monissa erilaisissa yhteyksissä sanaa ”armo” käytetään. Perinteinen luterilainen teologia on toiminut niin, että nimenomaan Raamatun ilmoituksen rikkaus on haluttu lausua täsmällisesti ja ymmärrettävästi, jotta Raamatun sanaa voisi soveltaa jotenkin johdonmukaisesti. Sitä kutsutaan ”käsitteellistämiseksi”, jota harjoitetaan aivan kaikilla tieteenaloilla. Ymmärrän toki reaktiosi. Otat kuitenkin ihan oikeasti esiin yksittäisen Luther-sitaatin, josta esität tulkinnan, joka ei vastaa Lutherin omaa ajattelua.
Samalla pitää muistaa, että Luther ei pulpahtanut esiin jostakin tyhjiöstä. Häntä edelsi 1400 vuotta kristillistä uskoa ja ajattelua eli teologiaa, johon Luther tukeutui, mutta otti myös etäisyyttä. Meistä Lutheriinkin on yli 500 vuotta. Tänä aikana kristittyjen pohtimat kysymykset, joihin Raamatusta etsitään vastauksia, ovat muuttuneet moneen kertaan, vaikka monet kysymykset ovat aina ajankohtaisia.
Rautalangasta: sanaa on luterilaisittain saarnattu lakina ja evankeliumina. Luther oli yliopisto-opettaja, ja hänen keskeinen tehtävänsä, myös psalmeja selittämällä, oli kouluttaa tulevia pappeja. Opiskelijoiden oli syytä tietää, että osa kuulijoista oli itseensä tyytyväisiä. Nämä ajattelivat olevansa jotenkin itsestään selvästi oikeutettuja Jumalan pelastavaan armoon. Siitä vain papin sopii julistaa heillekin synninpäästö! Luther tiesi tämän oman pappiskokemuksensa vuoksi. Hän oivalsi pitkän prosessin kuluessa, että keskeinen syy ihmisten tällaiseen luuloon oli myöhäiskeskiajan katolisessa teologiassa. Lutherin mukaan tarvitaan itsensä Jumalan työ, että ihminen tajuaa olevansa hukassa ilman Hänen armoaan. Ilman tätä tajua ihmiselle ei kelpaa se armo, jota Jumala hänelle tarjoaa evankeliumissa. Jo se, että Jumala ei hylkää harhailevaa syntistä on Jumalan armoa, se, että Hän avaa uskon oven, on armoa jne. Luther eikä Raamattu ei ohjaa määrittelemään asiaa niin, että nimenomaan armon pyytäminen on armon ehto. Sen sijaan on niin, että ilman edeltävää synnin kadotuksenalaisuuden tuntoa ihminen ei tajua olevansa Jumalan armon tarpeessa. Tällöin ihminen lähtee ikään kuin liikkeelle, etsimään ja pyytämään armoa. Tämän saa Lutherin mukaan aikaan Jumala itse: laki tuomitsee ja pelottaa helvetillä, evankeliumi houkuttelee ja synnyttää uskon, turvautumisen Kristukseen. Koko tämä prosessi on Jumalan kädessä ja Hänen työtään. Armoa alusta loppuun saakka, koska emme ole armoon oikeutettuja eikä Jumala ole velvollinen meitä armahtamaan. Vaikka saamme armoon turvallisesti luottaa.
Marko, minun nyt pitää periaatteessa sanoa kaikkeen vastaan. Luther kehitti itse tämän lain ja evankeliumin sapluunan. Joka on tietyssä mielessä oiva väline, mutta myös ongelmallinen ja liina kapea.
Piispa Rimpiläinen kiteytti tämän joskus näin: – laki ja evankeliumi ovat Raamatussa sekaisin, joskus laki ajaa evankeliumin virkaa ja taas evankeliumi lain virkaa. Suurin osa kirkkomme jäsenistä tulee uskoon ilman lain saarnaa, he eivät ole lakia ikinä kuulleetkaan.
Pekka, hyvä teologia perustuu aina Raamattuun ja menee Sanan syvyyteen asti, ei sen yli ja ohi. Raamattua ja teologiaa ei voi laittaa tosiaan vastaan, vaan hyvä teologian ymmärrys avaa meille Raamatun Sanaa, este ei ole teologia eikä Raamattu varsinkaan, vaan ihmisen oma ymmärrys. Jumalan Sana on meitä ihmisiä varten, eikä niin, että ihminen on Raamattua varten. Kristitty on aina Jumalan teko, eikä niin, että me olemme alkaneet Kristityiksi.
Jos ei ymmärrä jotain, niin ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä voisi joku ymmärtää. Raamatun edessä on hyvä olla hiljaa ja antaa Sanan tehdä se työ, jonka tähden se on meille annettu. Jeesus on Elämän leipä, ilman sitä ei ole elämää. Jumala on Sanansa niin asettanut, että lapsensa saavat siitä nälkänsä ja tulevat ravituiksi.
”Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.” Joh.6:50-51
Uskon järjestys on kuitenkin aina tämä: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.” Ps.127:1-2
”Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.
Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban.
Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.
Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä- kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.
Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat.
Kaikki kansat ovat kokoontuneet yhteen ja kansakunnat tulleet kokoon. Kuka heistä voi ilmoittaa tämänkaltaista? Tai antakoot meidän kuulla entisiä; asettakoot todistajansa ja näyttäkööt, että ovat oikeassa: sittenpä kuullaan ja sanotaan: ”Se on totta”. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.
Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä. Jes.43:1-11
Olen Ismon kanssa samaa mieltä. Amen.
Kiitos blogista ja keskustelusta. Olen seurannut tarkasti. Kiitos Ismo viimeksi jättämistäsi Raamatun paikoista, joista näkyy, kuka tekee ja mitä tekee, niin kuin on ilmoittanut.
”Kristitty on aina Jumalan teko, eikä niin, että me olemme alkaneet Kristityiksi.”
Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Tiitus 2:11. Jeesus antoi henkensä lunnaiksi kaikkien edestä. 1. Tim. 2:6
Kiitos Marko tuosta armon selityksestä. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään sellaista mitä en ennestään olisi tiennyt. Hyvää ja oikeaa asiaa tietenkin. Ihan peruskauraa sanoisin. Sami väittää, että Martti kehitti tämän sapluunan itse. Olen kuitenkin varma siitä, ettei hän kehittänyt omasta päästään mitään, vaan oivalsi miten ja millä ehdoilla evankeliumi toimii ja kiteytti sen omin sanoin.
Olemme aivan uskon elämän keskuksessa ja se näkyy myös lukijoiden määrässä.
Kiitos minunkin puolestani mielenkiintoisesta keskustelusta. Eikä yli sadassa kommentissa sanaakaan foorumin kestoaiheista! Se jo yksinään on saavutus. Jatkan aiheen pohdiskelua ja iloitsen, että meitä on muitakin.