Luin ammulla taas yhtä hengellistä kirjaa ja siinä sanottiin näin:
”Varmaa on siis se, ettei kukaan sellainen saa Jumalan armoa, joka ei janoa ja kaipaa sitä…”
Aika järisyttävä ajatus, mutta näin hän se on. Presidenttikään ei voi armahtaa kuin sen, joka armahdusta pyytää. Mitään muuta lakiin perustuvaa vaatimusta ei aseteta. Näin käsitän asian. Korjatkoon lakimiehet asian, jos olen väärässä.
Sama periaate koskee Jumalan armoa. Se ei kuulu kenellekään sellaiselle, jolta Jumalan laki voi vielä jotain vaatia. Jos laki voi vaatia jotain, niin armo on tarpeeton. Silloinhan lain vaatimukset täyttämällä selviäisi kuiville.
Jos joku voi täyttää Jumalan lain vaatimukset, niin mihin hän sen lisäksi vielä armoa tarvitsee. Siinä tilanteessa ei armoa kukaan edes anoisi, eikä sitä silloin myöskään voisi saada. Jollei mitään hätää ole, niin armoon on turha vedota.
Nyt kun koko maailman synti on laitettu Vapahtajamme päälle niin sovitus kaikesta pahasta on jo toimitettu. Jeesus tuli synniksi, niin hän otti koko syntikuorman kannettavakseen. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä tulevan tuomion alle. Jokaisen tarvitsisi ainoastaan anoa armahdusta vedoten tähän lupaukseen. Armo kuuluu jokaiselle, joka sitä anoo, mutta ei yhdellekään niistä, jotka ei sitä halua.
Sytinen anteeksisaamisen mahdollisuus on kuin lottovoitto.
Rahoja ei voi saada, jollei niitä lunasta itselleen. ( Taitaa siihenkin olla jo mahdollisuus.) Jumalan armon saamiseen taas ei. Se ei tule, niin kuin Manulle illallinen.
Jumalan armoa ei voi tietenkään saada, jollei sitä halua. Armo on tarjolla kaikille, mutta vain ne, jotka sen itselleen tahtovat, vain he sen voivat saada. Jotenkin luulisi, että asia olisi aivan selvä, että muilla ei voi olla mitään osuutta tähän armoon.
Sami Paajanen: ”Kirkkomme synnintunnsutuksessa katsotaan omia tekoja ja niitä tunnustetaan. Ihminen asettuu lain peilin eteen. Tästä kirjoitin aikaisemmin Pekka Velin postauksessa. Kristitty katsoo tässä mielessä itseensä ja pyrkii muuttumaan Jumalan kuvan kaltaisuuteen. Jumalan tekoja saamme katsella kaikkialla, ja jos hän on minulle hyvää tehnyt, siitä ihminen voi iloita.”
Totta kai kristitty tunnustaa päivittäin syntinsä. Tuohan on päivän selvää. Näin myös Luther opettaa. Kristittynä eläminen on enentyvää synnin tuntoa ja armon vastaanottamista.
Mutta en pyri enää mihinkään, olen saanut rauhan ja päässyt Jumalan lapsen vapauteen, koska laki on saanut sanoa jo viimeisen sanansa minusta. Tiedän, etten pysty täyttämään Jumalan lakia. Jo ensimmäisen käskyn kohdalla se tulee täysin selväksi. Mutta nythän on niin, että Jeesus on täyttänyt lain minun puolestani ja siksi uskossa pakenen hänen turviinsa. Siinä on minun autuuteni ja turvani.
Paavali kirjoittaa: ”…teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emmekä kirjaimen vanhassa”. Room. 7:4-6
”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ’Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee’. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ’vanhurskas on elävä uskosta’.” Gal. 3:10-11
Ilman muuta iloitsen kaikesta hyvästä, mitä Jumala lahjoittaa. Silloinhan se ilo vasta alkaakin kun pääsen armon lapseksi ja ymmärrän mitä Jeesus on tehnyt minun puolestani ja saan armosta kaiken anteeksi ja hän lahjoittaa minulle uskon ja kaiken mitä pelastukseen tarvitaan.
Riitta Sistonen kirjoittaa; ” Tiedän, etten pysty täyttämään Jumalan lakia. Jo ensimmäisen käskyn kohdalla se tulee täysin selväksi. Mutta nythän on niin, että Jeesus on täyttänyt lain minun puolestani ja siksi uskossa pakenen hänen turviinsa. Siinä on minun autuuteni ja turvani.” Sitten siteeraat Paavalin Roomalaiskirjettä ja Galatalaiskirjettä.
Riitta, Paavali ei kumoa lakia, vaan vahvistaa sen; ” Room. 3:31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain. ” ” Jer. 31:33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” Tarinan konna Rm 7 on Paavali itse, hän kertoo ajasta Saulus juutalaisena, nyt hän palvelee Jumalaa, uudella tavalla, Hengen mukaan, ei enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. Kristittyä ei ole siis vapautettu laista. Galataiskirjeessä näkökulma on samansuuntainen Paavali taittaa peistä judaistien kanssa.
No niin, kristitty siis täyttää Jumalan lakia vaikka se on täytetty, hän haluaa elää evankeliumin käskyjen mukaan ja muuttua Kristuksen kuvan kaltaiseksi. Kaikki pyrkimys, vähäinenkin on merkityksellistä, sillä Jumala ottaa sen huomioon. Asenteemme ratkaisee, haluan elää Jumalan tahdon mukaan ja nouttattaa hänen käskyjänsä.
Riitan tekstissä voisi tulla esille, luterilaisen tradition heikko kilvoitusperinne joka heijastuu nimenomaan lain ongelmallisena merkityksenä kristityn elmämässä? En tiedä?
Samin logiikan mukaan Paavali palvelee Jumalaa Hengen mukaan, ei kirjaimen orjana, josta seuraa johtopäätös; ”kristittyä ei siis ole siis vapautettu laista.” Ymmärrätkö edes itse mitä kirjoitat, niin syvä looginen ristiriita tekstissäsi on. Sekoitat lain ja evankeliumin täysin, kuten mausteet ovat sekoittuneet lodutuspizzassasi.
. …….lakia, kun ei ole pantu vanhurskaalle, vaan niskoitteleville, kuten (1Tim1) toteaa.
Kosti, tässä sinua auttaisi vaikka lukemalla Jukka Thurenin kommentaari ko jakeisiin, referoin niitä.
Sami, Thuren ei yhdy käsitykseesi vanhurskauttavasta uskosta, eikä perisynnistä.
Kosti, nyt oli kysymys ihan eri asiasta.
En ole vielä oikein tajunnut mitä se Sami vastustaa niissä Lutherin pohdinnoissa ja miksi. Tosin en ole ehtinyt kovin paljon olla tässä mukana.
Pekka Veli, minua masentaa, näin paljon olen kirjoittanut ja vaivaa nähnyt, ja kaikki on ollut turhaa. Täytyy tilata lohdutus pizza, luther olisi painunut ystävien kanssa kaljalle Wittenberin olut kellariin.
Koeta olla nyt kuitenkin kärsivällinen ja jos jaksaisit jatkaa, jotta käsitän oikein sen mitä tarkoitat. Minunhan tässä pitäisi masentua, kun en vielä ole käsittänyt mihin oikein pyrit. Aiotko Sami todellakin ihan puhtaaksi viljellä tuon ajatuksen; ”ettemme voi tehdä pelastuksemme eteen yhtään mitään, edes tahtoa. Jos siinä olisi koko totuus, niin tietenkin voisin myöntää, että olet oikeassa ja predestinaatio olisi silloin ainoa mahdollinen selitys. Samalla mitätöityisi Jumalan tuomiovalta ihmisten pahoista teoista. Jos Jumala on jo määrännyt toiset kadotukseen, niin silloinhan ei voi olla kyse mistään tuomiosta, eikä rangaistuksesta. Vain pelkästä Jumalan päätöksestä ihmisen puolesta. Samoin Vapahtajamme ristin kuolema oli turha. Sillä ilman ristiä pelastuvat saisivat armon pelkän Jumalan ennaltamääräämisen päätöksen tähden, eikä siihen olisi ristiä tarvittu lainkaan.
Pääsiäisen juhliminen otti koville, joten sen jälkeen en oikein ole jaksanut pohdiskella yhtään mitään. Siksi olen joutunut olemaan vähän syrjässä. Keskustelu on ollut ihan hienoa ja nyt kun voimat on palautuneet ja aivonystyrät hyrräävät taas, niin olisin valmis kuulemaan miten torjut tuon (22:36) väitteeni.
Pekka Veli ( niin olisin valmis kuulemaan miten torjut tuon (22:36) väitteeni.)
En itse henkilökohtaisesti pidä luterilaista predestinaatiota oikeana Raamatun tulkintana. Kysymyksessä on harhaoppinen ja skismaattinen tulkinta, jota luther edustaa.
Sami Paajanen. Väität, että Luther kehitti laki – evankeliumi -sapluunan. Ensinnäkin Raamattua voidaan tulkita useamman eri sapluunan pohjalta samanaikaisesti ja niitä löytyy Vanhasta kirkosta ja Lutheria edeltäviltä oppineilta useita (usko-rakkaus, lupaus-täyttymys, kirjaimellinen-hengellinen, Kristus lahjana-esikuvana jne). Toiseksi lain ja evankeliumin ero on minun ymmärtääkseni keino jäsentää uskonvanhurskautta, ts.uskon ja tekojen välistä suhdetta sekä Jumalalle kelpaamista, ei kaikkien mahdollisten raamatunkohtien yleinen tulkintasääntö.
Itse asiassa luin jokin aika sitten ruotsalaisen artikkelin Svensk Pastoraltidskriftistä. Siinä todettiin, että lain ja evankeliumin eroa – joka voidaan muuten ymmärtää eri tavoin – soveltavat tosiasiallisesti myös ei-luterilaiset teologit, jotka käyttävät ihan muuta käsitteistöä. Kysymyksessä olisi siis suht’ yleispätevä kristillinen erottelu. Tämä tukisi näkemystä, jonka mukaan laki/evankeliumi -erottelu on luterilaisuuden löytämä Raamattuun itseensä sisältyvä tulkintasääntö Ainakin itse olen huomannut sen todella kirkkaaksi valoksi Raamatun tulkinnassa. Samalla on niin, että kukaan meistä ei hallitse sitä täydellisesti.
Hae mieluummin marketista marjamämmiä. Se on pizzaa terveellisempää ja kunnon kotimainen kausiherkku.
Heikko kykymme erottaa laki ja evankeliumi johtuu pelkästään siitä, ettemme kykene käsittämään Jumalan rakkauden syvyyttä, emmekä laajuutta. Tästä puutoksestamme syntyy ihmettely siitä, miten Jumala voi rakastaa syntistä , niin paljon että pukee hänet oman rakkaan Poikansa pyhyyteen ja puhtauteen. Joten samaan aikaan , kun syntisenä näen itsessäni vain puutteita, näkee Jumala minut puhtaana ja pyhänä. Ei vain teoriassa, vaan todellisuudessa.
Omistan siis tässä ja nyt Jumalan pyhyyden ja puhtauden. Sitä vain en itsessäni näe, mutta näen sen Jeesuksen veristen haavojen kautta. Ne kun on lyöty minun pahuuteni tähden. Oman pahuuteni sen sijaan voi nähdä hyvinkin usein ilmenevän yllättävällä tavalla. Viedessäni tämän pahuuteni Vapahtajani ristin juurelle, saan siinä nähdä sen vanhurskauden johon saan pukeutua. Ja Johon Jumala itse Pyhän- Hengen ja Sanan kautta minut pukee.
Joo, ,luther tuon keksi. Ymmärrän, että se oli välinen, keino jäsentää uskonvahuskautta, tosin minulla ei ole mitään todistetia tästä, vain ymmärrys. Lutherille ja uskonpuhdistukselle teot olivat hankala asia suhteutettuna uskon vanhurskauteen, siksi keksittiin laki ja evankeliumi sapluuna ja sillä yritettiin ratkaista ongelma?
No huh huh, onpas täällä teologisoitu…
En jaksa lukea näitä juttuja kokonaan, mutta olen yhä enemmän sitä mieltä, ettei nämä asiat voi olla niin vaikeita, miltä ”väittelevät teologit” saavat ne kuulostamaan. Asiat eivät taida selvitä teologisoimalla vaan tulevat aina vain epäselvemmiksi. Teologisia kirjojakin on kirjoitettu ziljoonia Raamatun jälkeen, vaan olemmeko lopulta oppineet niistä paljoakaan? Kirjoittajat vain esittelevät omia näkemyksiään asioista ja toiset vastustavat niitä. Kuulostaa politiikalta. Kukaan ei tiedä totuutta, mutta väittely pyörii loputtomasti.
Oikean opetuksen tunnistaa siitä että se toimii. Jos sen toiminnan haluaa oppia tuntemaan, niin siitä vain kokeilemaan. Muuta selville saamisen mahdollisuutta ei ole. Jos tarkastelee näitä asioita vain ulkopuolisena , niin väkisin tulee tuohon samaan, Kari Roosin näkökulmaan. Eihän näitä voi käsittää todellakaan jollei lähde elämään tätä omassa elämässään todeksi. Koko vanhurskauttamisen asia on ulkopuoliselle ihan outo, sillä eihän ulkopuolelta asioita seuratessa ole tarvetta saada sitä osakseen. Tämä tarve on kuitenkin edellytys sille, että alkaa vähän tajuta mistä tässä keskustelussa on kyse. Se juuri tekee tämän keskustelun niin mielenkiintoiseksi ja samalla antoisaksi. Siitä kertoo myös valtaisa lukijoiden joukko.
Pekka,
En ole ”ulkopuolinen” vaikka en opinkäynyt teologi olekaan. Mistä niin päättelit?
Väite ettei kukaan tiedä totuutta kertoo ulkopuolisuudesta. Totuus kun on nähtävissä siinä, mikä toimii. Jumalan sana lupaa suuren ilon kaikille. Pelkkä teoria ja sen pohtiminen ei poikkeuksellisen suurta iloa voi saada aikaan. Täyttyy olla jokin suuren ilon lähde. Tuon lähteen löytämisestä tässä on kaiken aikaa kyse. Monet pyörivät sen lähteen lähellä, mutta eivät tule se ääreen. He tietävät, että suuri ilo kuuluisi asiaan, mutta eivät voi kokea sitä. Sitten he tyytyvät vain pyörittelemään asioita keskenään. Näissä asioissa on tietty loogisuus ja niiden on tarkoitus johtaa tiettyyn tulokseen. Eli siihen mitä Raamattu lupaa. Lupaukset toimii vain ja ainoastaan tietyin rajauksin.
Jeesus Kristus toimii, ei meidän teologiamme. Hän antoi meille itsensä, ei teologiaa. Totuus on lopulta hyvinkin yksinkertainen, mutta kun siitä lähdetään ”sisällä olevien” kesken väittelemään, niin mikään ei ole enää yksinkertaista. Siinä sitten helposti tuomitaan eri mieltä olevat ”ulkopuolisiksi”.
Toki sinänsä mielenkiintoisia asioita.
Nimimerkillä yli 40 vuotta näitä mietiskellyt.
”Jos Jumala on jo määrännyt toiset kadotukseen, niin silloinhan ei voi olla kyse mistään tuomiosta, eikä rangaistuksesta. Vain pelkästä Jumalan päätöksestä ihmisen puolesta.” Pekka
Tuo pisti vähän silmään… Mehän synnymme jo kaikki tuomion alle. Tämä on siis perisynnin olemus. Me kuolemme, se on synnin seurausta. Eihän meitä tarvitse pelastaa, jos emme ole jo määrätyt kadotukseen, siis jokainen syntyy tähän kuoleman tilaan. Ei ole mitään; ”toiset ovat määrätyt ennalta kadotukseen”, vaan kaikki ovat ennaltamäärätty kadotukseen, Adamin tähden. Näin siis Raamattu asian esittää.
Näin siis myös on Kristus on ennaltamäärätty pelastus, joka on tunnettu ja annettu ensin lupauksena tulevana pelastuksena jo ihmiskunnan alussa ja nyt meille, jotka elämme nyt, jo tapahtuneen ja täyttyneen lupauksen mukaan. Kristus on koko maailman syntien sovitus.
Vaikka emme tekisi mitään, niin me kuolemme perisynnin tähden, mutta pelastumisemme on yksin Kristuksen tähden, sillä kuollut ei voi itseään pelastaa. Sen joka huutaa avukseen Herraa, on täytynyt jo kuulla, että Jumala on ja pelastaa ne, jotka Hänen puoleensa kääntyvät.
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi-että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ef.2:8-16
Jos ennaltamäärääminen on epäselvää, niin se tulee kyllä jokaisen itselleen selvittää ja nähdä se, kuten Paavali sen näki, joka näki pelastuksen Jumalan valintana Kristuksessa. Olemme siis pelastettu Hänen tahtonsa ja mielisuosion mukaan. Näin siis, jos uskomme Kristuksen, joka on myös Jumalan tahdon täyttämistä uskonlain mukaan.
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä-
siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, -oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi. Ef.1:3-14
Sami Paajanen: ”Tarinan konna Rm 7 on Paavali itse, hän kertoo ajasta Saulus juutalaisena, nyt hän palvelee Jumalaa, uudella tavalla, Hengen mukaan, ei enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. Kristittyä ei ole siis vapautettu laista. Galataiskirjeessä näkökulma on samansuuntainen Paavali taittaa peistä judaistien kanssa.”
Tämähän on aivan epäloogista. Hengen uudella tavalla ja kuitenkaan ei vapautettuna laista. Mistä vapaudesta siis Paavali kirjoittaa? Kristitty on sisäisesti vapaa. Laki ei enää syytä kristittyä. Laki on suussa ja sydämessä uskon perusteella, jonka Kristus on lahjoittanut häneen uskovalle. Eli uskonvanhurskaus.
Sami Paajanen. käännät asiat päälaelleen. Juuri tätä vapauttahan judaistit eivät ymmärtäneet ja siitä syyttivät Paavalia. ”Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi”, tällaisia syytöksiä. Paavali siitä roomalaiskirjeessä kirjoittaa.
Riitta, luterilaisuudessa on ns. lain kolmas käyttö. Jos olet vapaa laista olet antinomisti, teksteistäsi kuitenkin saa käsityksen että pyrit noudattamaan lakia.
Sami Paajanen: ”Riitan tekstissä voisi tulla esille, luterilaisen tradition heikko kilvoitusperinne joka heijastuu nimenomaan lain ongelmallisena merkityksenä kristityn elmämässä? En tiedä?”
Minusta taas näyttää siltä, että tällaisessa Sami Paajasen esittämässä kilvoitusperinteessä kilvoitellaan lain käskyjen täyttämiseksi ja paremmaksi ihmiseksi tulemiseksi.
Mutta luterilaisuussa kilvoitellaan uskon säilyttämiseksi. Eli uskonvanhurskauden säilyttämiseksi.
”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” 2 Tim 4:7
”…juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen.” Heb 12:1-2
”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu… 1 Tim 6:12
”…että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan joutuneet haaksirikkoon.” 1 Tim 1:18-19
Jeesus vastasi: ”Pitäkää usko Jumalaan” Mark 11:22
”Jeesus vastasi: Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh. 6:28-29
”…tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” Juud 4
Lutherin mukaan (M. Luther: Puhe hyvistä teoista) ensimmäinen, korkein ja kaikkein jaloin teko on usko Kristukseen.
Kaikki käskyt tulevat täytetyiksi uskossa Kristukseen. Tämä usko lahjoitetaan ja näin kristitty omistaa uskossa Kristuksen ansaitseman käskyjen täyttämisen. Sillä ”vanhurskas on elävä uskosta” tai ”uskosta vanhurskas saa elää”. ”Kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Room. 14:23
”Meillä on Kristukseen uskovan nimi ainoastaan uskomme takia, ei minkään muun tekomme takia, sillä usko on perustava tekomme. Kaikkia muita tekoja voivat näet tehdä pakanat, juutalaiset, turkkilaiset ja syntiset, mutta luja luottamus siihen, että on Jumalalle otollinen, on mahdollista vain kristityllä, jonka armo on valaissut ja vahvistanut.” (M. Luther, Puhe hyvistä teoista).
Totta kai kristitty kilvoittelee lain käskyjen täyttämisessä, se on hyvää uskon kilvoitusta. Ihminen voi todella muuttua kuten luterilaisuudessakin kuvataan syvenevää synnin ja armon tunnon lausumalla. Näillähän on käytännön vaikutus ihmisen elämään, jos ei olisi se olisivat tyhjiä lauseita. Eli puhut smaasta asista toisin sanoin.
Sen oivaltaminen, että lailla on tärkeä tehtävä yhä. Eikä sitä laiteta mihinkään syrjään. Sitä vain tulee käyttää siinä tehtävässä mihin se on tarkoitettu. Nyt lakia käytetään usein aivan väärään tarkoitukseen ja se aiheuttaa tässä suurta sekaannusta. Laki ei ole sitä varten meille annettu, että sen täyttämällä saisimme Jumalan hyväksynnän. Laki on sitä varten että se tuomitsee meidät syyllisiksi, kun rikomme sitä vastaan.
Emme tietenkään tahdo jäädä omantuntomme kanssa syyllisen asemaan ja siksi helposti alamme käyttää lakia sen tehtävän vastaisesti. Yritämme lain avulla saavuttaa Jumalan hyväksynnän ja mielessämme alamme laimentaa lain kovia vaatimuksia. Sellaisella Raamatun sanan vastaisella tavalla, jossa vedotaan siihen, ettei se Jumala kuitenkaan voi tuomita sitä, joka kovasti yrittää. Näin laki jatkuvasti vaatii lisää ja lisää. Jolloin omatunto ei ole vapaa laista, vaan on sen orjana.
Nyt Jumala haluaa vapauttaa lain orjuudesta. Ei Hän poista lakia. Se velvoittaa yhä ja on vielä ankarampi kuin aiemmin. Nyt se ei pelkästään syytä vaan tuomitsee. Oikeudessa tuomitulle ei enää aseteta syytteitä, koska tuomio on jo annettu. Asia oikeusistuimessa on silloin loppuun käsitelty. Lain vaatimukset eivät enää tuomitun omaatuntoa voi syyttää. Lain tehtävä hengellisessä elämässä on tuomita meidät syyllisiksi.
Nyt tuomittuna emme enää voi vedota lakiin ja sen täyttämiseen. Meillä täytyy olla toinen apu tähän tilanteeseen. Se on evankeliumi, jossa ei ole mitään lakia, eikä vaatimusta. Sen voi ja saa kuka hyvänsä ja milloin hyvänsä ottaa vastaan, jos vain tahtoo. Evankeliumi merkitsee sitä että toinen on minun puolestani ottanut tuomion kannettavakseen minun puolestani. Joten nyt olen vapaa lain vaatimuksista ja tuomiosta. Laki ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. Se on vain se jota nyt haluan noudattaa.
Pekka Veli Pesonen: ”Eihän näitä voi käsittää todellakaan jollei lähde elämään tätä omassa elämässään todeksi. ””Täyttyy olla jokin suuren ilon lähde. Tuon lähteen löytämisestä tässä on kaiken aikaa kyse. ”
Se on juuri näin! ”Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi,” Joh. 8:31-32
”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:36
Kari Roos: ”Totuus on lopulta hyvinkin yksinkertainen,…”
Se on juuri näin kuten kirjoitat! Ihminen ei kuitenkaan haluaisi tulla lain alistamaksi ja nöyryyttämäksi. Että hän joutuisi toteamaan, että hän ei itsessään ole yhtään mitään. Ei mitään. Jollei Jumala häntä pelasta, hänellä ei ole mitään toivoa. Kyse on ahtaasta portista sisälle menemisestä, josta Jeesus kirjoittaa. Ja harvat siitä menevät sisälle. Monet sen sijaan menevät sisään laveasta portista, joka vie kadotukseen.
Riitta,
Mietin, että mistä oikein lähtee tuo ajatus, että ihminen ei ole yhtään mitään. Se on aika raaka ajatus, koska olemme sentään Luojan luomia. Se on aika paljon se. Toki emme voi pelastusta itse ansaita millään, emme edes viisaalla ja ”oikealla” teologialla. Kaikki on Jumalan armoa. Tuo ”kurjana matosena” oleminen on helposti omanlaista itsensä nostamista myös.