Näin korona-aikana saamme olla kiitollisia maamme korkeasta terveydenhuollon tasosta. Kuulumme maailman kärkimaiden joukkoon.
Kyllä monessa muussakin maassa tehdään kovasti töitä hoidon tason saamiseksi koko ajan ylöspäin.
Kamerunissa tekemäämme lähetystyöhön kuului myös vierailu sairaaloihin eri puolilla maata sairaita tapaamassa. Kuvassa yksi niistä. Täällä kävimme katsomassa yhtä potilasta.
Vanhastaan rukoussunnuntai aloitti keväisen esirukouskierroksen, missä papisto kulki kylästä kylään, talosta taloon siunaamaan kevään kylvön ja rukoilemaan siunausta kesän sadolle.
Näin korona-aikana saamme siunata toisiamme ja rukoilla Jumalan apua ja varjelusta niin meidän omalle kansallemme kuin kaikille maailman kansoille.
SUNNUNTAI 17.5.2020
5. sunnuntai pääsiäisestä eli Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Ensimmäinen lukukappale: Dan. 9: 17-20
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat valitelleet, etteivät he voi olla uskovia, koska heillä ei ole kykyä elää niin hyvää elämää kuin uskovana pitäisi olla. Ei ole voimia mitat täyttävään elämään. Tähän olen sanonut, että usko Jumalaan ei perustu omaan kelvollisuuteen, vaan yksistään Jumalan armoon. Hän rakastaa meitä ja on meille armollinen. Tähän armoon saamme turvautua. Usko on armosta autuutta. Synnittömyyteen pääsemme vasta taivaaseen tultuamme. Synti seuraa meitä koko tämän maailmanajan elämämmme läpi.
Omaan vanhurskauteen ei voi turvata
Jokainen tietää, ettei Hangosta kannata lähteä uimalla Saksaan, vaan sinne päästäkseen pitää mennä isolla veneellä tai laivalla. Samaalla tavalla meidän on mahdotonta tulla Jumalalle kelvollisiksi omin voimin ja omin yrittelyin. Ne eivät vie perille.
Kunnollisella elämäntavalla on suuri merkitys meidän yhteiskunnassa, toisten ihmisten seurassa ja muutoinkin elämämme kasassa pitämisessä meidän arkipäivän askareissamme. Tämä ei kuitenkaan riitä Jumalan taivaaseen pääsemisen perusteeksi. Siihen se on liian voimaton. Se ei vie perille, eikä se voikaan.
Ei edes suuresta pyhyydestä kuuluisa Daniel voinut rukoillessaan kerskua omista ansioistaan, kun hän rukoili Jumalan apua eri asioiden hoitoa varten. Niinpä hän Nebukadnessar II:n aikaina hävitetyn Jerusalemin puolesta rukoillessakaan ei voinut kehua itseään, vaan hänen ainoa turvansa oli Jumalan suuri rakkaus, rajaton rakkaus, ehdoton rakkaus, rakkaus ilman ehtoja, Jumalan armo.
Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.”
Armoa kaikki on, armoa vaan, jos mitä täällä mä toimehen saan
Danielia kuvataan toimen miehenä. Hän oli oppivainen. Omaksui nopeasti vaikeitakin asioita ja hallitsi aikansa kirjallisen sivistyksen. Hyvin nopeasti hän myös nousi maan johtavien henkilöiden joukkoon.
Danielin kirjan alkuosa kertoo tästä reippaan toiminnan miehestä. Hänen kokemastaan menestyksestä, mutta myös kateuden ja kaunaisuuden mukanaan tuomasta vainosta ja vaikeuksista. Kautta linjan kirjassa kuvataan, miten kaikki Danielin saama hyvä oli Jumalan lahjaa. Myös vainojen läpi selviytymisessä kuvataan Jumalan apu.
Voimme siis todeta, että kaikki se hyvä, minkä hän oli saanut osakseen oli yksistään Jumalan antamaa armoa.
Myös kirjan loppupuolella, missä siirrytään toisiin kysymyksiin ja Danielin saamia hengellisiä kokemuksia, tulee edelleenkin näkyviin tuo tuorvautuminen yksistään Jumalan armoon eli rajattomaan ja ilman ehtoja antamaan rakkauteen. Tämän hän tuo esille selkeästi silloinkin kun hän rukoilee Jumalan apua omalle kansalleen.
Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Kansa ja Jumalan pyhäkkö kuuluvat yhteen
Pyhän kansan yhteen kokoava Jerusalemin temppeli oli hävitetty, mutta sen paikka oli yhä edelleen juutalaisten rukoussuunta. Niinpä Danielkin rukoili kolmesti päivässä aina Jerusalemin temppelin paikkaa Siionin vuorta kohti. Vaikka pyhäkkö oli hävitetty niin silti hän kuintenkin jatkoi rukoilemista tuon paikan puolesta.
Rukouksiin sisältyi tietenkin myös ajatus siitä, että kerran vielä Jumala armahtaa kansaansa ja antaa mahdollisuuden rakentaa uuden temppelin Siioniin. Danielin rukous oman kansan puolesta ja hänen rukouksensa temppelin jälleenrakentamisen puolesta menivät käsi kädessä. Kansaa ja en yhteistä kokoontumista yhteiseen temppeliin kuuluivat yhteen.
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.
Näin jälkeenpäin voimme todeta pari historian tapausta:
Ensinnäkin. Viitaten Danielin rukoukseen Jerusalemin puolesta.
Jerusalemin temppelin hävityksestä 587 eKr. oli jäänyt pieni osa ehjäksi. Kun uusi temppeli rakennettiin samaan paikkaan, niin pala tuota vanhaa jäi sellaisenaan uuden osaksi. Tuota kohtaa nimitettiin Salomonin pylväskäytäväksi aikaisemman temppelin rakentajan muistoksi. Tässä osassa temppeliä Jeesus antoi opetusta siihen elämänsä aikaan, kun hän toimi temppelissä opettajana.
Toiseksi. Danielin rukoussuuntaan liittyen.
Rukoussuunnan merkitys sille, mihin uskontoon kuului, on ollut merkittävää Orientissa vuosisatojen jopa yli vuusituhansien yli. Voidaampa yhtenä esimerkkinä sanoa, että islam muuttui omaksi uskonnokseen siinä vaiheessa, kun syyrialaisesta ja arabialaisesta kristinuskosta vaikutteita saanut Muhammed vaihtoi aikaisemman Jerusalemiin suuntautuneen rukoilemisen kasvot Mekkaan päin käännettäviksi.
Tässä Rukoussunnuntain ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan.
Dan. 9: 17-20
Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.
Pekka jatkan vielä että katsoppa mitä on se armo saanut aikaan jota julistatte, siis kuinka lähimmäiset kärsivät kun ”armon saaneet” elävät siinä omassa armo kuplassaan, ei väliä kuinka lähimmäinen kärsii, siitä ette ole huolissanne.
Siis tiedän että on teitä ”siivo syntisiä” jotka ette tee ”pahaa” omasta mielestänne lähimmäiselle, mutta ette ”näe” mitä täysin saman ”kasteen armon” saaneet tekevät, miksi, ymmärrättekö miksi toiset eivät elä kuin te vaan tekevät lähimmäisilleen pahaa vaikka ovat saaneet saman armon kuin te, entäpä miksi oppi-isänne hyväksyi toisuskoisten vainot, MIKSI, eikö hän hyväksynyt toisia, miksi hän tuomitsi toisuskoisia jopa kuolemaan?
Minä en kuitenkaan jatka keskustelua, mutta rukousta puolestasi en lopeta.
Ari
Olen jo edellä kertonut sinun oppi-isiesi teoista Saksan talonpoikaiskapinan aikana.
100 000 – 200 000 kuollutta. (nTämäkö on ihanteesi ! )
Erään aikalaisen kuvaus noiden kapinallisten mennessä ympäriinsä ”raiskasivat, ryöstivät, tappoivat”. (Tämäkö on sitä sinun oppisi hedelmää. )
Kun lähdet tuolle loan heiton linjalle keskustelussasi, niin kestä myös oman leirisi toilausten esilletuloa.
Muista että ennen tuota kapinaa oppi siitä, että kasteessa uudestisynnytään oli yksimielinen. Vasta tuon kapinan aikainen protesti esivaltaa otti käyttöönsä tuon lapset pelastuksen ulkopuolle jättävän tavan osoittaa mieltä kapinassa.
Valitettavasti sinä olet tuosta oppi-isiesi ajan ”siivosyntisistä” (käyttääkseni liikkeesi ihmisten teoista sinun ilmaustasi) vielä vienyt oppiasi eteenpäin itse Jumalaa vastaan kapinan nostamiseen, kun synnittömyysopillasi panet Kristuksen teon syrjään elämästäsi ja yrität tehdä hänestä valehtelijaa.
Tai kun muka sinun perinteesi mukainen kasteoppi antaa niin ”siivosyntisiä” (edelleen sinun sanasi) niin mietippä ketkä USA:n sisällissodassa olivat orjuuden puolustajia. He olivat etelä-valtioiden sotajoukoissa taistelevia, jotka nousivat kapinaan, kun orjuuden poistava laki tuli voimaan.
Joten Ari
Älä enää vahingossakaan erehdy mustamaalaamaan meidän suuremmoista luterilaista uskoamme Vapahtajamme suuresta armosta, joka on laupias suuressa pitkämielisyydessään ja antaa syntimme anteeksi aina rauhaan ja vapauteen asti.
Jos nimittäin niin teet niin ei tarvitse kuin aivan pikkuriikkisen avata sinun perinteesi alkuaikojen komeron ovea ja johan luurangot kolisevat – sadoissa tuhansissa.
Joten Ari
Opetteleppas ottamaan todesta Jumalan sana, joka toteaa,
että koko maailma on täynnä syntiä
ja että kaikki ihmiset ovat syntisiä Jeesusta lukuunottamatta.
Jatka vain tuomion julistamista ja samalla se kertomista, ettet tunne armollista Jumalaa. Juuri tuo puhdas evankeliumisi on valhe. Se perustuu vain omiin tekoihisi, eikä Jumalan sanomattomaan armoon.
Olet pahasti harhassa. Ateistien on helpompi päästä sisälle oikeaan uskoon, kuin sinun tuosta oikeassa olemisen pakostasi.
Pekka Peronen
Uskonasiassa on kyse uskomuksista, ja ylemppalttinen armo johtaa vain yhteiskunnalliseen holtittomuuteen ja itsekritiikin puutteeseen.
Asialla ei ole mekitystä, jos se ei vaadi mitään. Tyhjästä armosta ei kannata edes keskustella. Sehän ei ole mitään.
Pekka vastaappa miksi Luther hyväksyi ns ”uudestikastajien” vainot, mietippä oliko hän ”armollinen” ja vieläpä voitko sanoa että hänen julistamansa evankeliumi oli oikea?
Ari
Olen sinulle jo useaan kertaan kertonut sen historiallisen tilanteen missä uudestikastajain oppi syntyi. Ensiksi kapilalliset esivaltaa vastaan protestoidakseen jättivät lapsensa kastamatta. Sitten esivalta kovensi otteitaan. Sitten kolme henkilöä tuota kovennusta vastaan protestoidakseen kastoivat toisensa tammikuussa. Siitä se lähti liikkeelle.
Vasta sitten alettiin miettimään, että mitäs tulikaan tehtyä. Kapinan johtoon pyrkinyt, mutta siinä ei onnistunut ja ankarista juutalaisvastaisuuksistaan yliopiston virasta potkittu Hubmeier sitten kirjoitti muutaman kirjan vuosina 1525-27, joissa hän vastusti lasten kastamista ja puhui vasta aikuisena tehtävän kasteen puolesta. Vuonna 1528 hänet tuomittiin kapinallisena.
Tuon kapinan aikana tapettiin noin 100 000 – 200 000 ihmistä. Noin puolen vuosisataa meni siinä että jos jonkun vähääkään kuultiin olevan tämän kasteenuusijain joukossa, niin hänet automaattisesti katsottiin olevan kapinallinen ja koska ei haluttu kapinan uudelleen puhkeamista niin jos tuollainen oli vähääkään vaikutusvaltaisemmalta vaikuttava niin hänet tuomittiin kuolemaan kapinan uusiutumisen pelosta.
Ari
Olen useamman kerran kertonut tästä mutta asenteellinen vastaanottokyvyn rajoittuneisuutesi näyttää estäneen sinua tajuamaan mistä oikein oli kysymys.
Mieti myös miten asiallista on sinun väitteesi siitä että sinun opattamallasi tavalla muutuneet muka eivät tekisi syntiä, kun sinun oppiesi teoreettisen pohjan luoneen Hubmeierin listalle kuuluu valtavaan juutalaisvainon kiihottamiseen ja kapinaliikkeen johtoon pyrkiminen. Onko tuollainen kiihotus juutalaisia kohtaan mielestäsi pyhitetyn ihmisen työtä ja onko tuollaiseen kuolleiden määrään johtaneen liikkeen johtoon pyrkiminen ”uudestisyntymisen” tuottamaa hyvää hedelmää.
Ota huomioon että vasta yli puoli vuosisataa myöhemmin ja silloinkin Hollannissa tuli uusi muoto babtisteja, jotka saivat vähitellen karistettua kapinallisen leiman itsestään. Silloin myös nuo sinun puhumasi ”vainot” jäivät pois. Vertaa tähän meidän maamme 1918 sotaa, jonka Lenin 24.1.1918 Venäjän armeijan 42. armeijalle antamallaan Suomen takaisin valtauksen käskyllään aloitti. Siitä syttyi sota johon suomalaiset asettuivat molemmille puolille. Näin tästä tuli sota jonka jälkeen jättämät traumat vasta 1970 -luvulta lähtien ovat pikku hiljaa alkaneet parantua. Runsas puoli vuosisataa tarvittiin tässäkin suruaikaa, ennen kuin vähitellen päästiin yhteiskuntaa parantaviin muutoksiin.
Kiitos Matias blogistasi!
Siihen ja tuohon Jumalan sanaan on hyvä sanoa: Aamen.
Mikko
Ole hyvä
”Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta. ”
Älkää sitten enää muistelko Israelin tai juutalaisten syntejä, kun he ovat tunnustaneet, muuten ne kääntyvät teille synniksi.
Lisäksi raamatun mukaan he ovat maksaneet jo kaksinkertaisesti kaikesta, ja heillä on nyt avoinlähde syntiä vastaan. Mikä tarkoittaa, että heillä on ikäänkuin rahaa jumalan pankissa ja voivat sitä kuluttaa.
Tarja
Tuossa keskinäisen armahtavaisuuden opettelussa meillä on elämänpituinen opettelu edessämme. Jos kuitenkin muistamme, että Jeesuksen anteeksiantamus koskettaa meitä jokaista, niin tästä pitäisi tehdä johtopäätökset myös käytännön tasolle ja lopettaa keskinäiset syyttelyt niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Hän on meidän Lunastajamme ja tässä lunastustilissä rahaa riittää kyllä rajattomasti. Armo on rajatonta rakkautta, rakkautta ilman ehtoja.
Danielin kirjan 9 luvussa Daniel tekee synnintunnustuksen. Näin Vanhan testamentin kolmen hurskaimman joukkoon luettu mies, Nooa, Job ja Daniel, näyttää hyvää esimerkkiä siitä, miten parhaimmankin meistä on aihetta alati tehdä parannusta koko elämämme ajan.
Meidän kirkkomme opettaa parannuksesta seuraavaa Augsburgin tunnustuksessa:
Juuri näin.
Jokaisessa luterilaisessa jumalanpalveluksessa sen alkuosassa on yhteinen synnintunnustus.
Ehtoollisesta puhutaan myös syntienanteeksiantamuksen ateriana.
Matias
Teot ratkaisevat.
Tarja
Teoilla on merkitystä tämän elämän ajaksi. Ne auttavat käytännön arkielämässä.
Sen sijaan Jumalan edessä kelpaamiseksi eli siis täydellisyyden edessä ne eivät riitä. Silloin olemme kokonaan riippuvia Vapahtajamme antamasta armosta.
matias Roto tuo Ausburgin tunnustuksen parannus kohta on armoton niille jotka kärsivät näistä synneistä, siis heipparallaa kun tuli tehtyä syntiä ja lähimmäinen kärsi niin mitä siitä kipinkapin vaan kirkkoon ja saa synnit anteeksi, näinkö se menee?
23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki’.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, minkä olet velkaa’.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle’.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ’Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?’
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”(Matt.18)
Tuossa on taivasten valtakunnan oppia.
Ari, sinähän uskot Jehovan todistajien tavoin tuhatvuotiseenvaltakuntaan, joka tulevaisuudessa tulee olemaan maanpäällä? Sinne sinä haluat, eikö vain? Sinulle ei kuulu mitenkään Taivasten valtakunta. Kristityt pääsevät Taivaisiin.
Ari
Sinä väännät armon opin täysin päälaelleen.
Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa sanotaan nimenomaan että koska olemme saaneet elämän uudistuksen elikä yhteyden Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, niin siitä alkaa ylösnousemuksen voimasta eläminen. Elikkä siis tasan tarkoin tasan päinvastainen opetus kuin sinun itsekeksimäsi Raamatun vääristelysi.
Niinpä Ari… Tuossa juuri lainasit puhdasta lain saarnaa. Tuota, sinäkin olet täällä saarnannut meille kaiken aikaa ja vaadit meiltä samaa mitä vaadit itseltäsi. Lain saarna on hyvä, mutta sen kautta pitäisi tulla hätä ja avunhuuto Kristuksen puoleen.
Jumala on ankara Tuomari, mutta Kristuksessa on Iankaikkinen Armo. Halpaa Armoa ei ole olemassakaan, paitsi niinden mielstä, jotak eivät tunne Kristuksen Sovituksen arvoa.
Et ole Ari vielä ymmärtänyt, mistä puhumme, kun puhumme Armosta. Armo käy oikeuden edellä. Tuota on vaikea lain alla elävän vaikea ymmärtää, sillä ihminen, joka pystyttää omaa vanhurskauttaan, ei ole vielä alistunut Jumalan Vanhurskauden alle.
Kristus taas on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Tätä meidät on kutsuttu julistamaan Kristuksessa. Ilosanomaa synnin orjille.
Luottamus Jumalan Armoon, ei ole kilpajuoksua, se ei ole kuin urheilija, joka suorittaa parempaa ja pyrkii korkeammalle ja lujempaa kaiken aikaa. Moni kuvittelee, että Kristus kasvattaa meitä lain noudattajiksi, vaikka kyse on päinvastaisesta. Laki kasvattaa meitä Kristukseen, kun ihminen saa Kristuksen kautta Jumalan Armon, niin kasvattaja jää pois, vaikka lain arvostus pysyy kaiken aikaa. Joka on Isältä opiinuyt, se tulee Pojan luokse. Lain kautta tulee synnin tunto, mutta se ei vielä ota syntiä pois, sillä ei ole voimaa lihan heikkouden tähden. Paavali sanoi Kristittynä: ”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room.7)
Kun ihminen on Kristuksessa, niin ihmistä ei kasvata enää laki, vaan Armo. Paavali kirjoittaa Tiitukselle:
”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
Meidät on siis lunastettu (hinta on maksettu) pois laittomuudesta, ei oman parannuksen kautta, vaan kuten tuossa lukee: ”Hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät”
Laki taas on ehdoton sillä, joka rikkoo yhdessä kohdin, on rikkonut koko lain. Vaikka et olisi murhamies, olet kuitenkin syypää, jollet ole kaikessa täydellinen. Pyrkimys hyvään ei riitä.
Hänen Armonsa pysyyy iankaikkisesti.
Ismo Malinen siis mielestäsi armo kulkee edellä ja ihminen voi vaikka jättää lapsensa ruuatta kun tämä ei halua opetella tiettyjä Raamatun kohtia ulkoa (Lutherin ohje vähä-katekismuksessa).
Ei hyvää päivää miten sotkette armon ja lain, siis jokainen ihminen tekee syntiä ja on Jumalan kirkkautta vailla, ei ihminen tiedä mikä on Jumalan tahto, luulee elävänsä ns ”hyvää elämää” jotkut jopa luulevat elävänsä Jumalan lapsena, mutta tuo Raamatun Sana on totta että jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla. Ei siinä auta Lutherin eikä kasteet vaan kun Jumala kutsuu tulee kääntyä ja tehdä parannus, ei ole muuta Tietä.
Juuri ihmisen tietämättömyys Jumalan tahdosta eli niin kuin Jeesus rukoilee:
33 Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.
34 Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.(Luuk.23)
Kun ihminen uudestisyntyy niin hän alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen eli alkaa tietämään Jumalan tahdon ja saa Pyhän Hengen ja Jumalan rakkauden, näin uudestisyntynyt ei enää olekkaan tietämätön eikä voimaton synnin edessä eli alkaa pyhitys elämä jolloin kaikki elämän alueet pyhittyy Jumalan sanan kautta. Kuitenkin on syntejä joista nimi elämän kirjasta pyyhitään pois.
Kääntykää ja tehkää parannus kun vielä aikaa on.
Ari
Tuollainen ihmisen röyhkeä kuvitelm, että jossakin vaiheessa tässä elämässä muka tulisi niin uudistetuksi, ettei enää tee syntiä, on niin suurta ylpeyttä Jumalan edessä, että siinä halvennetaan juuri sitä Jeesuksen ristin kuolemaa, mistä sinä puhut vastakkaiset käsitteet yhteen sekoittaen.
Sellainen lain alaisuus, mihin pyrit ihmisiä ajamaan, nimittäin ei ainoastaan vähennä Kristuksen merkitystä pelastukseen vaan tekee hänen työnsä mitättömäksi.
Galatalaiskirje:
2:21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
1. Johanneksen kirje sanoo myös selvästi, että sellainen ihminen, joka tässä maailmassa sanoo itseään synnittömäksi tämän maailman aikana, on valehtelija ja tekee Jumalan Pojan valehtelijaksi. 1: 10
Huomaa että tässä ei sanota, että valo on meidän valoamme vaan valomme on hänen valonsa. jae 1:7
Meidän puhdistuksemme synneistämme ei ole meidän synnittömäksi muuttumistamme, vaan hänen anteeksiantamuksensa antamaa puhdistusta. jae 1:7
Tässä myös selvästi sanotaan eksyttäjäksi sellaista, joka väittää saavuttaneensa synnittömyyden. jae 8.
Ainoa toivomme siis ei ole siinä etteikö meillä olisi jatkuvasti syntiä, vaan siinä että syntimme ovat anteeksi annetut. Jae 9
1.Johanneksen kirje:
1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Joten Ari
Miksi itsekeksimilläsi opeilla kiusaat Jumalaamme ja väen väkisin yrität väittää Herraamme valehtelijaksi.