Näin korona-aikana saamme olla kiitollisia maamme korkeasta terveydenhuollon tasosta. Kuulumme maailman kärkimaiden joukkoon.
Kyllä monessa muussakin maassa tehdään kovasti töitä hoidon tason saamiseksi koko ajan ylöspäin.
Kamerunissa tekemäämme lähetystyöhön kuului myös vierailu sairaaloihin eri puolilla maata sairaita tapaamassa. Kuvassa yksi niistä. Täällä kävimme katsomassa yhtä potilasta.
Vanhastaan rukoussunnuntai aloitti keväisen esirukouskierroksen, missä papisto kulki kylästä kylään, talosta taloon siunaamaan kevään kylvön ja rukoilemaan siunausta kesän sadolle.
Näin korona-aikana saamme siunata toisiamme ja rukoilla Jumalan apua ja varjelusta niin meidän omalle kansallemme kuin kaikille maailman kansoille.
SUNNUNTAI 17.5.2020
5. sunnuntai pääsiäisestä eli Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Ensimmäinen lukukappale: Dan. 9: 17-20
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat valitelleet, etteivät he voi olla uskovia, koska heillä ei ole kykyä elää niin hyvää elämää kuin uskovana pitäisi olla. Ei ole voimia mitat täyttävään elämään. Tähän olen sanonut, että usko Jumalaan ei perustu omaan kelvollisuuteen, vaan yksistään Jumalan armoon. Hän rakastaa meitä ja on meille armollinen. Tähän armoon saamme turvautua. Usko on armosta autuutta. Synnittömyyteen pääsemme vasta taivaaseen tultuamme. Synti seuraa meitä koko tämän maailmanajan elämämmme läpi.
Omaan vanhurskauteen ei voi turvata
Jokainen tietää, ettei Hangosta kannata lähteä uimalla Saksaan, vaan sinne päästäkseen pitää mennä isolla veneellä tai laivalla. Samaalla tavalla meidän on mahdotonta tulla Jumalalle kelvollisiksi omin voimin ja omin yrittelyin. Ne eivät vie perille.
Kunnollisella elämäntavalla on suuri merkitys meidän yhteiskunnassa, toisten ihmisten seurassa ja muutoinkin elämämme kasassa pitämisessä meidän arkipäivän askareissamme. Tämä ei kuitenkaan riitä Jumalan taivaaseen pääsemisen perusteeksi. Siihen se on liian voimaton. Se ei vie perille, eikä se voikaan.
Ei edes suuresta pyhyydestä kuuluisa Daniel voinut rukoillessaan kerskua omista ansioistaan, kun hän rukoili Jumalan apua eri asioiden hoitoa varten. Niinpä hän Nebukadnessar II:n aikaina hävitetyn Jerusalemin puolesta rukoillessakaan ei voinut kehua itseään, vaan hänen ainoa turvansa oli Jumalan suuri rakkaus, rajaton rakkaus, ehdoton rakkaus, rakkaus ilman ehtoja, Jumalan armo.
Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.”
Armoa kaikki on, armoa vaan, jos mitä täällä mä toimehen saan
Danielia kuvataan toimen miehenä. Hän oli oppivainen. Omaksui nopeasti vaikeitakin asioita ja hallitsi aikansa kirjallisen sivistyksen. Hyvin nopeasti hän myös nousi maan johtavien henkilöiden joukkoon.
Danielin kirjan alkuosa kertoo tästä reippaan toiminnan miehestä. Hänen kokemastaan menestyksestä, mutta myös kateuden ja kaunaisuuden mukanaan tuomasta vainosta ja vaikeuksista. Kautta linjan kirjassa kuvataan, miten kaikki Danielin saama hyvä oli Jumalan lahjaa. Myös vainojen läpi selviytymisessä kuvataan Jumalan apu.
Voimme siis todeta, että kaikki se hyvä, minkä hän oli saanut osakseen oli yksistään Jumalan antamaa armoa.
Myös kirjan loppupuolella, missä siirrytään toisiin kysymyksiin ja Danielin saamia hengellisiä kokemuksia, tulee edelleenkin näkyviin tuo tuorvautuminen yksistään Jumalan armoon eli rajattomaan ja ilman ehtoja antamaan rakkauteen. Tämän hän tuo esille selkeästi silloinkin kun hän rukoilee Jumalan apua omalle kansalleen.
Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Kansa ja Jumalan pyhäkkö kuuluvat yhteen
Pyhän kansan yhteen kokoava Jerusalemin temppeli oli hävitetty, mutta sen paikka oli yhä edelleen juutalaisten rukoussuunta. Niinpä Danielkin rukoili kolmesti päivässä aina Jerusalemin temppelin paikkaa Siionin vuorta kohti. Vaikka pyhäkkö oli hävitetty niin silti hän kuintenkin jatkoi rukoilemista tuon paikan puolesta.
Rukouksiin sisältyi tietenkin myös ajatus siitä, että kerran vielä Jumala armahtaa kansaansa ja antaa mahdollisuuden rakentaa uuden temppelin Siioniin. Danielin rukous oman kansan puolesta ja hänen rukouksensa temppelin jälleenrakentamisen puolesta menivät käsi kädessä. Kansaa ja en yhteistä kokoontumista yhteiseen temppeliin kuuluivat yhteen.
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.
Näin jälkeenpäin voimme todeta pari historian tapausta:
Ensinnäkin. Viitaten Danielin rukoukseen Jerusalemin puolesta.
Jerusalemin temppelin hävityksestä 587 eKr. oli jäänyt pieni osa ehjäksi. Kun uusi temppeli rakennettiin samaan paikkaan, niin pala tuota vanhaa jäi sellaisenaan uuden osaksi. Tuota kohtaa nimitettiin Salomonin pylväskäytäväksi aikaisemman temppelin rakentajan muistoksi. Tässä osassa temppeliä Jeesus antoi opetusta siihen elämänsä aikaan, kun hän toimi temppelissä opettajana.
Toiseksi. Danielin rukoussuuntaan liittyen.
Rukoussuunnan merkitys sille, mihin uskontoon kuului, on ollut merkittävää Orientissa vuosisatojen jopa yli vuusituhansien yli. Voidaampa yhtenä esimerkkinä sanoa, että islam muuttui omaksi uskonnokseen siinä vaiheessa, kun syyrialaisesta ja arabialaisesta kristinuskosta vaikutteita saanut Muhammed vaihtoi aikaisemman Jerusalemiin suuntautuneen rukoilemisen kasvot Mekkaan päin käännettäviksi.
Tässä Rukoussunnuntain ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan.
Dan. 9: 17-20
Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.
Pekka:””. Armo sen sijaan vapauttaa kaikesta painolastista ja antaa ilon ja rauhan. Tämä on evankeliumi.”
Onko armoa ilman Totuutta, ei ole, armo on täydellisesti sidottu Jeesukseen ja Hänen Sanaansa, tätä on evankeliumi.
Kun Jeesus vaelsi maan päällä Hän julisti evankeliumia, siis Hänen Sanansa on evankeliumia ja vain niissä on iankaikkinen elämä.
Mitä Jeesus julisti, armoako eli saatte kaikki synnit anteeksi kunhan vain uskotte sen, EI.
Jeesus julisti parannusta, siis tuli nöyrtyä tunnustamaan syntinsä ettei ollut elänytkään Jumalan tahdossa vaan oli rikkonut Jumalaa vastaan, eikö olekkin yksinkertaista, mutta miksi niin pieni joukko todella sen teki ja lopulta ei kukaan seurannut Jeesusta, ei edes opetuslapset?
Onko armo yksinkertainen, eikö todellakaan ”vaadi” mitään, voiko armon saanut sitten ”vaatia” lähimmäiseltä mitään, siis asettaa lähimmäinen lain alle eli vaatia lähimmäistä elämään niin että MINÄ pystyn rakastamaan sinua (mutta minä itse saan kaikki syntini armosta anteeksi?)
Otetaampa esimerkki, siis armon saanut aviomies menee avioliitto leirille ja saa opetusta vaimonsa kanssa, siellä opetetaan että tulee esittää toiselle mikä ”rassaa” toisen käytöksessä ja ”estää” rakastamasta toista, niinpä mies esittää omat kokemuksensa vaimolle ettei vaimo saa tehdä noin sillä se estää miestä rakastamasta häntä, onko tämä armoa vai lakia?
Siis mies saa kaiken armosta anteeksi mutta ”vaatii” vaimoaan elämään tietyllä tavalla eli sitoo tätä, pitää kyllä sanoa että kyllä vaimokin ”saa” esittä samallatavalla ”ehtoja”.
Ari
Miksi sotket käsitteitä. Kiellät Herramme armon tuolla jyrkällä EI -sanallasi. Sen jälkeen tulkitset parannuksen täysin virheellisesti, että se muka olisi ihmisen omaa parantelua.
Muista että sekä Johannes Kastaja että Jeesus omin käsin kastaessaan kastoi parannuksen kasteella
s y n t i e n a n t e e k s i s a a m i s e k s i .
Koko asina nurin niskoin päälaelleen kääntävä virheesi on siinä, että panet syyn ja seurauksen väärään järjestykseen. Niinpä sinun tekstisi armon ja sen antamana lahja tuleva parannus on sinun tekstissäsi muuttunut lauseesta: ”Kissa söi hiiren”, muotoon: ”Hiiri söi kissan.” Tai ihmisen ruokailua ajatelle vaadit, että ruokailijan pitää ensiksi tulla kylläiseksi, ennen kuin voi aloittaa syömisen.
Jotta parannusta seuraava elämä voisi parantua pitää jo ennen sitä saada tuohon elämän uudistukseen tarvittava voima.
Tuosta voimasta muuan lääkäsi sanoi eräässä alkoholihoitajien kokouksessa että lääkehoidon keinoilla voidaan parantaa alkoholismin ulkonaisia haittoja, mutta todelliseen ratkaisevaan elämän parantumiseen päästään vain kun potilas tulee uskoon tai ihan oikeasti rakastuu päättömästi. Eikä siis mitkään ihmisen omat parantelut eivät vie perille parannukseen, vaan ainoastaan Jeesuksen armosta ja anteeksiantamuksesta saama Jumalan hyvyys voi viedä eteenpäin.
Rukoilen puolestasi, että Jumala suuressa armossaan avaisi sinulle armon oven. Ensin sinun pitäisi se kuitenkin löytää. Se on sinulle hyvin vaikeaa, kun jatkuvasti hakkaat päätäsi seinään, kun yrität sisään siitä missä ovea ei ole. Varaankin Jumalalla olisi sinulle tärkeitä tehtäviä, kun sinulla on intoa näin paljon. Harmi kun intosi mene näin hukkaan. Ymmärrän hyvin miten vaikea sinun on nöyrtyä siihen tosiasiaan, ettet käsitä lainkaan sitä ilosanomaa, joka koko maailmalle on julistettu. Onhan se harha jossa olet niin hirmuisen voimakas ja pitää uhrinsa sidottuna, kuin hämähäkki kärpäsen seittinsä sisällä käärössä. Joten en yritä sinua sieltä vapauttaa, sillä tiedän, että vain rukous ja paasto voi tässä auttaa.
Pekka väistät asian katsomalla minuun eli näytä Raamatusta missä olen mielestäsi väärässä niin voin tutkia Pyhän Hengen kanssa oletko mahdollisesti oikeassa, kiitän jo etukäteen.
Evankeliumi on Jeesuksen Sanat, ei Paavalin eikä varsinkaan Lutherin, joten voitko sovittaa Jeesuksen Sanat omaan elämääsi, siis tarkoitan uskoon tuloa ja siinä elämistä, minä voin kun Pyhä Henki on ne kirkastanut.
Ari
Kieltäessäsi Paavalin sanan kiellet tällä jumalattomuudellasi myös Raamatun sanan. Raamattu on Jumalan sanaa, joten Paavalin Raamatussa olevien sanojen kieltämisellä kiellät Jumalan ja hänen sanansa. Näin siis olet julistautunut Jumalan vastustajaksi.
Raamattu on Pyhän Hengen vaikuttama sana. Raamattua vastaan kapinoidessasi kapinoit myös Pyhää Henkeä vastaan. Annat siis väärän todistuksen kun yrität väittää että Pyhä Henki on eri mieltä kuin Pyhä Henki tai toisin sanoin Totuuden Henki on eri mieltä Totuuden Hengen kanssa.
Joten hyvä ihminen muista Efesolaiskirjeen sana ja ota opiksesi.
Ef. 2:8
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
Matias Roto:””Muista että sekä Johannes Kastaja että Jeesus omin käsin kastaessaan kastoi parannuksen kasteella
s y n t i e n a n t e e k s i s a a m i s e k s i .””
Siis kun otat Johannes kastajan kasteen esille niin hän kastoi kun ihmiset TUNNUSTIVAT SYNTINSÄ, älä nyt vääristä tätäkin Raamatun sanaa vaan usko nyt ihan oikeasti se mitä on kirjoitettu.
Eikö ensin pidä TEHDÄ syntiä että voi saada ne anteeksi, siis kun tuot näitä ihmeellisiä väännöksiäsi ”hissa söi kiiren” jne….
4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6 hänen, ”joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”
:7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.(Room.2.)
Ari
Tuo syntien tunnustaminen ei ollut ehto kasteen saamiseksi kuten sinä väität, vaan se oli syntisen hätähuuto omasta kadotetusta tilastaan, mikä sai hänet tulemaan armoa hakemaan pyhän kasteen turvista, koska vain kasteen välityksellä Jumalan anteeksianto tulee ihmisen hyväks.
Vääristät myös tuon väitteen sanoessasi että muka ensin pitäisi tehdä syntiä ikään kuin sellaista ihmistä voi ollakaan joka ei olisi synnin vallassa jo Aadamin lankeemuksesta asti.
Jotenkin pinnallistat synnin yksittäisiksi teoiksi ja näidenkin joukosta vain muutamien pahojen tekojen tekemiseksi.
Tässä toimit sellaisella tavalla kuin jos olisi pudonnut kilometrin syvyiseen rotkoon eikä huomaisi omaa tilannettaan tuon rotkon pohjalla, vaan ympärilleen katsellessaan huomaisi puolen metrin syvennyksen ja alkaisi nimittämään tuota ratkaisevaksi rotkoksi, jonka takia voi joutua pois tasaiselta maalta.
Huomaapas ettei edes tuolla sinun keksimäsi omatekoisen rajoitetun raamattukäsityksesi pohjalta koskaan kukaan ihminen voi pelastua omien tekojensa pohjalta, koska sellainen on mahdotonta. Ihmisen tekojen tie on ulos suljettu. Vain Jumalan työ pelastaa. Yksistään Jumalan.
Kun opetuslapset kysyivät omaa pelastumistaan niin Jeesus sulki ulos kaiken oman ansion. Totesi sellaisen mahdottomaksi.
Markuksen evankeliumi
10:26 Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: ”Kuka sitten voi pelastua?”
10:27 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Matias Roto:””Huomaapas ettei edes tuolla sinun keksimäsi omatekoisen rajoitetun raamattukäsityksesi pohjalta koskaan kukaan ihminen voi pelastua omien tekojensa pohjalta, koska sellainen on mahdotonta. Ihmisen tekojen tie on ulos suljettu. Vain Jumalan työ pelastaa. Yksistään Jumalan.””
Sanoppa kenen teko on kun hukkuva pelastuu, siis kun hukkuvalle huudetaan ”tartu pelastusrenkaaseen niin vedämme sinut ylös”, niin kun hukkuva tarttuu ja hänet vedetään ylös vedestä niin kenen teko pelastus oli?
Samoin kun Jumala kutsuu, niin kun ihminen vastaa tähän kutsuun myöntävästi TEKEMÄLLÄ mitä Jeesus Sanoo eli parannuksen, niin kuka todella antaa kaiken voiman parannukseen?
Mitä tarkoittaa Pietarin sanat:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.(Ap.t.2)
Älä nyt sepostele omiasi eli liitä jotain parannusta kasteeseen, ei tuossa niin lue vaan ””tehkää parannus JA ottakoon kukinteistä kasteen…”
Ari
Enpä todellakaan sepostele omiani, kun väitän että parannus liittyy nimenomaan kasteeseen. Näissä sanoissa sanotaan selvästi että kaste antaa tulokseksi parannuksen. Vertaapa vaikkapa ”taulun maalaus”, ”lapsen synnytys”, ”kirveen varren teko”, ”pitsin virkkaaminen” jne.
Tässä sinulle nelinkertaisesti ”sapiskaa” sopimattomista sanoistasi, joilla tappelet Jumalaa vastaan, koska et ota hänen sanaansa todesta.
Markuksen evankeliumi:
1:4 niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.
Luukkaan evankeliumi:
3:3 Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi,
Apostolien teot:
13:24 sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle.
19:4 Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.”
Ari
Olen ennenkin kertonut sinulle muutaman kerran tuosta Pietarin helluntaisaarnasta, että parannuksen tekeminen tuossakin tapauksessa liittyy kasteeseen eli siten että tuo kehotus parannuksen toteutukseen toteutuu kasteen välityksellä syntien anteeksiannon lahjaksi saamisessa.
Otetaanpa isän tai äidin lause lapselle: ”Valmistaudu lähtöön ja pane kengät jalkaan. ” Tuossa siis todetaan että valmistautuminen toteutuu siten, että panee jalkineet koipiinsa. Samalla tavoin Pietarin saarnassa parannuksen kehotus saa toteutuksensa kasteen toimituksessa, kun siinä annetaan täysin lahjaksi syntien anteeksianto ja uusi elämä Pyhän Hengen lahjana.
Ja jotta näet että kasteessa ihminen on täysin passiivinen, niin kerron että alkukielessä tuo kasteen lahjan vastaanottaminen on passiivissa, siis sellaisessa muodossa, missä teon aluksena eli subjektina oleva on täysin mitään tekemätön, hän on täysin passiivinen, jopa vähemmän omaa osuutta tapahtumaan antava kuin muovailuvaha muovaajansa käsissä.
Alkukielen sana
βαπτισθήτω
baptisthētō
on sanana ja muodoltaan: verbi eli teonsana, aoristi eli ajasta riippumaton mutta joka tapauksessa kertakaikkisesti tapahtunutta tekoa ilmaiseva muoto, imperatiivi eli käskymuoto, passiivi eli sellainen muoto jota suomen kielessä edes ole sillä se kertoo että teko tapahtuu tässä puheena olevassa ihmisessä ilman asianosaisen pienintäkään omaa evänkään värähdystä, lisäksi tämä verbi on yksikön kolmannen persoonan muoto eikä siis monikon toinen persoona kuten sinun omavanhurskauteen perustuva teko-oppisi mukaisesti sen pitäisi olla jos olisit oikeassa.
Room. 9:16
”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa”!
Mikko
Kiitos sanastasi joka mahdollisimman selkeästi näyttää että työ on Jumalan.
Kiitos Matias
Jumalalle kiitos armostaan!
Matias Roto mitä sana ”parannus” mielestäsi tarkoittaa?
Kastettako eli kun tekee parannuksen niin meneekin kasteelle, näinköhän se on, ei taida.
Mitä juutalaiset ymmärsivät kun Johannes kastaja ja Jeesus julistivat ”tehkää parannus”?
Ari
Parannus on sitä että turvautuu kasteen armoon. Jos jo on aikaisemmin kastettu, niin se merkitsee sitä että Jumalan lapsi palaa Jeesuksen luo kuin tuhlaajapoika isänsä, koska hän jo oli lapsi.
Jos ei ole kastettu, kuten pakanuudessa on laita niin parannus on kirkkoon eli Jumalan yhteyteen liittyminen pyhän kasteen välityksellä.
Johanneksen saarnaa kuulleet ymmärsivät juuri niin että heille myönnettiin parannus pyhän kasteen antamana syntien anteeksiantona. Näin heille annettiin mahdollisuus palata hyväksytyiksi yhteisön jäseniksi tapahtuneista möhlimisistä huolimatta, kun yhteyttä rikkovat synnit on pois pesty.
Olen jo monesti siteerannut seuraavaa kohtaa, mutta koska näyttää ettet vieläkään ole sitä oppinut niin toivon että opettelet sen ulkoa, ettei siitä tarvitse aina uudelleen muistuttaa.
Augsburgin tunnustus
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.
Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.
Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.”
Joten ajatteleppa Runebergin kerran lausumaa ajatusta: ”Kyllä minä sen heti ymmärsin – kun toinen oli sen 10 kertaa selittänyt”, ettei enää mene jankkaamiseksi.
Matias Roto siis murhaaja tekee parannuksen kun palaa kasteen armoon, samoin haureellinen… siis ei tarvii muuta ei lopettaa synnissä elämistä eikä mitään?
Pakana taasen voi jatkaa ateistina, muslimi muslimina……
Ari
Jälleen kerran väännät samaa iänikuista jankutustasi.
Puuttuuko sinulta sisälukutaito. Vai mikä vaivaa. Juuri edellä totesin, että
armo on ehdoton. Kirkon ei pidä sitä kieltää, vaan anteeksianto pitää antaa.
”ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö”
Ja sitten tuo täydellinen typeryys väärinpäin kääntämisessä missä anteeksianto muka merkitsisi holtitonta elämää. Miksi uudelleen ja uudelleen jankutat tuota samaa vääristelyäsi että anteeksiantamus muka olisi luvan antaminen synnin tekoon. Miksi tahallasi kerta toisensa jälkeen sekotat lain ja evankeliumin täysin nurinniskoin.
Kertaa tuo lause missä kerrotaan kuin täysin mukkelis makkelis olet tähän asti tulkinnut täydellisen armon ja anteeksiannon sanoman, kun kuvittelet sitä yllytykseksi synnin tekoon.
Mutta mitä sanoo armon varaan rakennettu tunnustuskirjojen sana:
Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Keskustelu jossa samoilla sanoilla on eri merkitys ei tietenkään voi johtaa mihinkään mielekkääseen tulokseen. Ari käsittää sanan EVANKELIUMI, eri tavalla, kuin kristityt. Minulla meni pitkään, ennen kuin käsitin tämän perustavaa laatua olevan asian.
Olen käsittänyt että, Arille evankeliumi on Matteus , Markus, Luukas ja Johannes ja kaikki se mitä Jeesus on niissä meitä käskenyt tehdä.
Pekka nyt ei oppi ole mennyt ohi, aivan oikein, eihän niitä muuten evankeliumiksi sanottaisi.
Ja vieläpä kun Jeesus itse selkeästi Sanoo julistavansa evankeliumia.
Ari
Kaikki mitä Jeesus julisti, opetti, teki ihmeitä jne on Johanneksen evankeliumi sisällyttänyt sanoihin: ”Jeesus kastoi.”
Johanneksen evankeliumi:
3:22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
3:23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
joten Ari jos todella uskot evankeliumeihin, niin sinun pitää silloin myös uskoa se että koko evankeliumi sisältyy Jeesuksen kasteeseen eli sii kristilliseen kasteeseen.
Ari
Ja jos uskot vain Jeesuksen sanomiin sanoihin evankeliumeissa, niin et silti voi puolustella teko-oppiasi, koska Jeesus itse on heittänyt sellaisen tien roskiksiin, kun hän sanoi, että pelastus on ihmiselle mahdoton.
Markuksen evankeliumi
10:26 Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: “Kuka sitten voi pelastua?”
10:27 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: “Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Joten myös nuo sinun rajaamasi Raamatun kohdat puhuvat sinun kovasti jauhamaasi teko-oppia vastaan, koska sellainen pelastuksen tie Vapahtajamme todistuksen mukaan on
m a h d o t o n .
Jonka jälkeen vain armon oppi jää jäljelle eli siis se että Jumala pelastaa yksistään armosta, koska Jumalalle on kaikki
m a h d o l l i s t a .
Matias Roto Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja parannusta Hän käski seuraajiensakkin julistaa Hänen nimessään syntien anteeksi saamiseksi.
Jos kaste olisi ykkösasia niin miksi ei esim opetuslasten kastetta ole tuotu esille, kastettiinko heidät, sitä ei kerrota.
Jos kaste olisi täysin Jumalan teko niin miksi nyt ei enää kasteta kaikkia suomalaisia vauvoja, mikä on muuttunut, kuka päättää kastetaanko vauva vai ei, KUKA?
Ari
Pelastusta ei ole kasteen ulkopuolella, koska kasteessa meidät liitetään Jeesukseen ja hänen kansansa yhteyteen eikä Kristuksen eikä kirkon ulkopuolella ole pelastusta.
Ihmettelet miksei opetuslasten kastetta ole mainittu Uudessa testamentissa.
Vastaus on niin yksinkertainen että itsestään selvyyksiä ei tarvitse mainita.
Kaste on Jumalan teko. Vain kastettu pelastuu. Suomessa on kuitenkin ihmisiä, jotka joko itse tai heidän huoltajansa ovat heittäneet kadotuksen tielle. He ovat torjuneet Jumalan armon lahjan ja siksi ovat jääneet uskon ulkopuolelle eli kasteen ulkopuolelle. Kastehan on kristilliseen uskoon tulon raja. Kastamaton on pakana ja kasteen saanut on kristitty.
Miksi heittäydyt tyhmemmäksi kuin olet. Suomen lain mukaan vanhemmathan tai muu huoltaja päättää lapsen uskonnosta.
Kaste perustuu evankeliumin ilosanomaan, joka kertoo meille se asian, että Jeesus on täyttänyt kaiken sen mitä Jumala voi ihmiseltä odottaa.
Jeesus ei jättänyt niistä yhtäkään täyttämättä ja teki se meidän puolestamme ja lahjoittaa armossaan meille tämän kaiken . Joten Jumalan edessä Jeesuksen sovitustyöhön puettuina omistamme se pyhyyden ja puhtauden, joka Jeesuksella on.
Tämän kaiken me saamme vastaanottaa uskolla. Ilman mitään ennakkoehtoja.
Evankeliumit eivät ole ilosanoma siksi, että ne ovat täynnä asioita, joiden mukaan meidän tulee elää. Vaan siksi, ettei nyt mitään vaatimuksia aseteta, jotta voit omistaa uskon ja uskolla pelastuksen ja täydellisen pyhyyden. Jumala armossaan antaa tämän kaiken syntiselle ihmiselle ja se on koko homman ydin.
Pekka mitä hyötyä sinulle on kasteesta?
Entäpä jos nyt kastamaton uskoisi mainitsemasi sovitustyön ja armon, tulisiko hänen mennä kasteelle (ehto/vaatimus)?
Ari
Kastamattoman ihmisen usko ei ole pelastavaa uskoa.
Vanha kirkko opetti yksimielisesti aina 1520 – luvulle asti, että kaste antaa uudestisyntymän.
Tapauskertomus Arin kysymykseen.
Kirkkoisä Augustinuksen äiti oli kristitty, joka opetti Augustinukselle uskonasiat jo pienenä ja siis mielessään hän jo uskoi evankeliumin sanoman, mutta koska hänen isänsä oli pakana, niin häntä ei ollut kastettu.
Muistelmissaan hän kertoo tuosta ajasta, että hän jo ajatuksen tasolla uskoi kristinuskon, mutta hän ei vielä ollut uudestisyntynyt. Hän tarkoitti, että häntä ei ollut kastettu, joten hän oli pelastuksen ulkopuolella.
Joten Ari
Lasten kastamatta jättäminen on elämän ja kuoleman kysymys, lasten taivasosuuden kysymyksessä.
Tästä voit päätellä, kuinka vakavilla asioilla talonpoikaiskapinan aikana lapsensa kastamatta jättäneet leikittelivät esivaltaa uhmatakseen. Eivät mokomat tajunneet leikkivänsä lastensa ikuisuuskysymyksen kanssa.
Kasteesta ja siitä kaikesta, mikä ei ole tullut mieleen.
Tulinpa eilen katsoneeksi dokumentin Aileen Wuornoksesta, hän oli suomensukuinen, todennäköisesti myös kastettu, koska hänellä oli nimi. Aileen oli prostituoitu ja jäätävä tappaja. Hän tappoi seitsemän miestä.
Wuornos sai kuoleman rangaistuksen ja se myös toteutettiin.
Miten tässä olisi pitänyt toimia evankeelisesti, että se olisi mennyt oikein?
Oliko kuolemanrangaistus väärin, koska laki on evankeelisesti kuoleman virka. Lopussa Aileen sanoi olevansa pahoillaan ja pyysi anteeksi, mutta ei annettu. Olisko pitänyt ?
Hänen hyvä ja rakas ystävänsä tavallaan petti hänet, eli todisti oikeudessa häntä vastaan, mutta Wuornos sanoi senkin jäkeen rakastavansa häntä ikuisesti. Mistä se kertoo, oliko hän jalomielinen ja anteeksiantavainen ?
Sen perusteella, että kaikki ovat syntisiä, myös uhrit olivat ilmeisesti syntisiä. Heillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta enää tehdä parannusta. Mitä heille tapahtuu, evankeelisesti ? Sovittaako heidän kuolemansa heidän syntinsä, vai kaste ? Kasteesta huolimatta heidät kuitenkin murhattiin.
Jos Wuornos olisi saanut elinkautisen eli vankeustuomion. Hän olisi saanut pysyvän asunnon, lämmön, ruuan ja vaatteet. Näitä hänellä ei koskaan ollut, hän ansaitsi prostituutiolla leivän itselleen ja ystävälleen. Mutta, juuri prostituutio sai hänet vihaamaan kaikkia miehiä. Monimutkaista, eikö vain ?
Olisko elinkautinen ollut ikäänkuin palkinto hänen teoistaan, hän olisi saanut kaiken, mitä hänellä ei koskaan ollut? Myös vakauden ja säännöt, vain vapaus tehdä mitä haluaa, kuten juoda päänsä sekaisin ystävien kanssa ja ammuskella miten ja missä haluaa, olisi mennyt? Ansaitsiko hän palkinnon, vai olisko se ollut armosta ?
Vai olisko hänelle pitänyt tuomarin sanoa: ” Minä en sinua tuomitse, mene, äläkä enään syntiä tee ” Hänen elämäsä olisi todennäköisesti kuitenkin ollut helvetti, koska ihmiset eivät olisi anteeksi antaneet ja hän olisi kyllä saanut sen tuntea vieroksuntana ja kartteluna. Hän ei olisi saanut enää töitä edes prostituoituna, koska hän surmasi asiakkaansa kuin tappajasirkka.
Ja Tuomaria olisi vaadittu eroamaan.
Tarja
Koska en tunne tapausta en pysty vastaamaan kysymykseen, mikä olisi oikein.
Aivan yleisellä tasolla totean vain sen että on tehtävä ero julkisen ja henkilökohtaisen asioiden hoidon välillä. Julkisen järjestelmän ainoa mahdollisuus on toimia kussakin maassa olevan lainsäädännön mukaan, koska vain siten yhteiskunta voi pitää voimassa yhteiskuntarauhaa. Toki tähänkin tulee sitten oma periaatteellinen kysymysten sarja onko minkäkin maan lainsäädäntö oikeudenmukainen vaiko ei. Mutta jokaisessa yhteiskunnassa kuitenkin tarvitaan järjestystä ja lakien noudattamista.
Henkilökohtaisella tasolla tulee sitten ihmisen oman elämän koukerot, joku voi elämässään joutua kurjuudesta kurjuuteen, toinen pääsee vähemmällä. Joku voi katua tekojaan, joku toinen ei. Toisten ihmisten tuomarina oleminen henkilökohtaisella tasolla ei yleensä ole mielekästä, koska tuollainen vain ruokkii tuomitsijan omia tarpeita, ennakkoluuloja tai antipatioita/sympatioita.
Itse sellaisessa tilanteessa jätän kaiken Herran haltuun. Vain hän tuntee sydämen ja ymmärtää meitä perin pohjin.
Voihan joku tehdä ”ryövärin parannuksen” eli Golgatan ristin ryövärin tavoin elämänsä jossakin loppuvaiheessa kääntää toivonsa Herraamme Jeesukseen. Tuolloin ollaan tilanteessa missä yhteiskunnallinen tuomio menee omaa rataansa eteenpäin niin kuin ryövärin kuolemantuomio, mutta sydämen kääntyminen muuttaakin rangaistusta kärsivän ikuisuuskohtalon kun kaikki jätetään meidän armollisen Herramme käsiin, joka käsittämättömän suuressa armossaan ja hyvyydessään antaakin vapauttavan ja tulevaisuuteen vievän ratkaisun: ”Tänä päivänä sinun pitää olla minun kanssani paratiisissa.”
Tässä mietteitäni vaikka en varsinaisesti voikaan vastata tätä tapausta koskevaan kysymykseesi, ensinnäkin: koska en tunne tapausta riittävän hyvin, ja toiseksi: koska mielestäni tämäntapaisissa tapauksissa en halua ottaa Jumalalle kuuluvaa roolia, koska vain hän tietää, tuntee ja ymmärtää meidän elämämme salatuimpiin saakka ja vain hänellä on mahdollisuus antaa tämän tason vastauksia.
Matias
”Julkisen järjestelmän ainoa mahdollisuus on toimia kussakin maassa olevan lainsäädännön mukaan, koska vain siten yhteiskunta voi pitää voimassa yhteiskuntarauhaa. Toki tähänkin tulee sitten oma periaatteellinen kysymysten sarja onko minkäkin maan lainsäädäntö oikeudenmukainen vaiko ei. Mutta jokaisessa yhteiskunnassa kuitenkin tarvitaan järjestystä ja lakien noudattamista. ”
Juuri näin.