Monoteismi ei tippunut valmiina taivaasta. Ei edes kuuluisalle Moosekselle.
Itse sana monoteismi on uudissana vasta 1600-luvulta. Sana polyteismi esiintyy jo ensimmäisellä vuosisadalla.
Thomas Römerin kysymys on aiheellinen: ”Kuinka yhdestä jumalasta muiden joukossa tuli Jumala?”
Kyse on yksinkertaisesti yrityksestä historiallisesti ymmärtää juutalaisen monoteismin syntyä.
Monoteismin historiassa ei ole kyse siitä, että yhtenä päivänä joukko keitaalle kokoontuneita paimentolaisia loi itselleen jumalan, Römer keventää.
Monoteistinen jumalakäsitys kehittyi vähitellen. Römer vertaa sitä maakerroksiin. Historian yllättävät tapahtumat sekoittavat kasautuvia kerrostumia. Römer kutsuu monoteismia “kollektiiviseksi keksinnöksi”, monen tekijän ja vaikutteen tulemaksi.
Erityisesti pakkosiirtolaisuus 500-luvulla eaa. oli ratkaiseva. Tuolloin Viides Mooseksen kirja viimeisteltiin ja Jesajan kirjan toinen osa julisti yhdestä ja ainoasta Jumalasta.
Varhaisesta monoteismistä ei sen sijaan oikein ole todisteita.
Kriisi pakotti ajattelemaan uudella tavalla. “Ideologinen kriisi” synnytti “kriisikirjallisuutta”, kuten Römer osuvasti toteaa
Karkotukset, itsenäisen maan ja temppelin puuttuminen pakotti jumalakäsityksen muutokseen. Joko Jahve jäisi kotipuoleen, tai hän oli muita jumalia ylempi, ulottuvainen jopa vieraille maille asti.
Vanha testamentti koostuu kirjoituksista pitkältä ajalta. Vuosisatojen aikana erilaisia jumalia on tullut ja mennyt.
Vähitellen yksi heistä nähtiin ainoana todellisena Jumalana. Kielto lausua Jumalan nimeä korosti tätä. Nimi on tapa osoittaa joku joukosta. Jumala ei oikein kuulu jumalien joukkoon, eikä siten nimetä.
Gregorios Teologi esitti ajatuksen, että muinoin ihmisiä totutettiin ajatukseen yhdestä Jumalasta.
Thomas Römerin kirjaan The Invention of God voi tutustua laajemmin Vartija-verkkolehden esittelyssä.
Lars Ahlbäckin mielenkiintoisessa tekstissä on viittaus Hakola/Pakkalan kirjaan Kristinuskon ja Juutalaisuuden juuret.
Aiheellisesti voi kysyä, oliko Israelin uskonto muuta kuin kanaanilaista uskontoa, jossa Jahvekin oli vielä saanut puolison. Onko tekstien valossa uskottavaa, että -Israelin uskonto- oli tosiasiassa kehittynyt vähitellen kanaanilaisesta monijumalaisuudesta muotoon – Jahve yksin. Kirjassa uskonto riisutaan myyteistä koskien VT ja juutalaisuuden tekstejä lähinnä bultamannilaisella ja antijudaistisella asenteella. Patriarkkoja ja vanhaa historiaa ei ole koskaan ollut olemassa. Monoteismi on uskonnollista propagandaa ja “oikea” uskonto palvoi Samarian Jahvea ja hänen puolisoaan Aseraa. Jahven patsas oli temppelissä, vieressään Aseran puu.
Kuten tuossa kirjassa todetaan; ”Tämänhetkisen tiedon valossa israelilaisten alkuperää tulisi siis ensisijaisesti etsiä juuri kanaanilaisesta kulttuurista, jota vastaan Vanhassa testamentissa raivoisasti hyökätään. Heijastumia kanaanilaisesta kulttuurista löytyy myös Vanhan testamentin sivuilta.” Näin sanoo Jerusalemille Herra: ”Sinun sukusi ja syntysi on kanaanilaisten maasta, isäsi oli amorilainen ja äitisi heettiläinen” (Hes16:3) (39)
Ei vallan hyvin sovi logiikkaan, että israelilaisten alkuperä olisi siellä, jota vastaan sitten hyökätään. Lisäksi (Hes16:3) on irroitettu asiayhteydestään. Se on helppo huomata, kun lukee tuon (Hes16) kokonaan.
Pakkalan mukaan Jerusalemin temppelissä oli Jahven patsas.
“Osa tutkijoista on kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että Jerusalemin temppelissä on täytynyt olla Jahven patsas. Vaikka patsasta ei ole löydetty arkeologisissa kaivauksissa, monet seikat tukevat tätä teoriaa. […] On jopa esitetty, että yhdessä Sargon II:n (722–705 eKr.) aikaisessa reliefissä kuvataan Jahvea ja Aseraa, joita viedään sotasaaliina Samariasta. […] Tämänhetkisen todistusaineiston valossa on todennäköisintä, että Jahven patsas tuhoutui Jerusalemin temppelin tuhon yhteydessä vuonna 587/586 eKr. Patsaan tuhoutuminen kiihdytti osaltaa muinaisisraelilaisen uskonnon kehittymistä omaan suuntaansa.” (104–105).”
Kieltämättä Pakkalan näkemys Jahvesta ja Aserasta on erikoinen eikä hänen näkemykselleen ole olemassa yhtään pitävää arkeologista todistetta.
Viittaus Raimo Hakalan ja Juha Pakkalan kirjaan Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret ovat Vartija-lehden Jumalan keksiminen -jutussani.
Pakkala on monoteismin kehitystä käsitellyt myös artikkelissa Monoteismin synty Israelin uskonnossa.
En ymmärrä heittoja antijudaismista ym. Ne löytyvät myös Timo Eskolan arviosta Hakolan ja Pakkalan kirjasta.
Israelin asiaan sen verran; löytyykö mistään viitettä kansan kohtaloon jolloin se olisi syntynyt kansan omien syntien tähden.
Muistan joskus lukeneeni tähän viittaavaa mutta en huomaa mistäpäin asiaa katsosin uudestaan.
Raamattu itse kertoo alkuteksteissäään selvääkin selvemmin, ettei Jahve ollut edes Israelin Ylin Jumala, joka oli korkein EL ELYON ja tämä Kokein EI ollut sama kuin Jahve! Seuraavassa asian todistava oikea sananmukainen käännös V Ms 32 8-9:
“8)Jakaessaan kansat perinnöiksi erotellessaan ihmisten lapset ja määrätessään kansojen rajat Korkein teki sen Israelin poikien luvun mukaan, 9) sillä Jahven osa on hänen kansansa Jakob hänen perintöosansa.”
Ei ole mitään epäselvää siinä, että Korkein on tässä jakomies ja Jahve yhden jako-osuuden eli Jaakob-Israelin saaja. Eli Jahve oli vain israelilaisten Jumala ja Korkein ei ollut epäjumala vaan Kaiken Yläpuolella oleva Lausumaton Jumaluus.
Kun lausumaton Jumaluus Jaakobin perintöosassa oli määräävä asia eteenpäin katsomisessa niin Korkeimman täytyy olla sama kohde mitä mekin katsomme tänä päivänä eri kirkoistamme huolimata.
Tälle Lausumattomalle annoimme sitten merkityksiä Kolminaisuudesta alkaen toisiin mysteereihin dokmeissa.
Asia on kaunis, ja todistaa Uhraamista harjoitettavan muotomenojen lisäksi sanoissa edelleenkin tänäpäivänä, ja siittähän ei voi moittia.
Seppo. Käytät ilmaisuja “selvääkin selvemmin” ja “ei ole mitään epäselvää siinä, että…” Usein tuollaiset alleviivaukset kertovat siitä, etteivät perustelut ole ihan riittäviä? Tästä kohdasta Raamattua on ollut puhetta meillä aiemminkin, ja olen siitä kanssasi osin samaa mieltä, mutta eroakin on.
Jakeessa 8 todellakin ilmenee, että “jakomies” on Korkein, josta ei käytetä vielä tässä jakeessa erisnimeä vaan eräänlaista arvonimeä: “When Ha`Elyon gave to the nations their inheritance, When he separated the children of men, He set the bounds of the peoples”(HNV) Samaan järjestelyyn maapallolla Raamatussa viitataan yleisesti näin: “Yhdestä ihmisestä hän loi koko ihmiskunnan asumaan kaikkialla maailmassa. Hän sääti vuodenajat ja asuinalueiden rajat”(Apt17:26UT2020)
Tapahtuma ei siis viittaa mihinkään eri jumalien välillä käytyyn sulle-mulle-jakoon, jota Korkein olisi johtanut. Muualla Raamatussa on varsin runsaasti tietoa siitä, kuka tuo “Korkein” on.
Seuraavassa jakeessa 9 sitten kerrotaan, että Jahvelle/Jehovalle tuli erityinen osa: “For Jehovah’s portion is his people; Jacob the lot of his inheritance.”(DBY)
Jo aiemmin Mooseksen kirjoissa viitataan Korkeimman rajaamaan alueeseen omaisuuskansan suhteen. Kerran heitä opastettiin esimerkiksi näin: “Älkää kohdelko ammonilaisia vihollisinanne älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan palaakaan, sillä sen maan olen antanut Lootin jälkeläisten omaisuudeksi.’”(5.Mo2:19) Muutama jae aiemmin kerrotaan, kuka tuo “minä” oli: “Jehovah spoke to me, saying…”(17DBY)
Siinä 5.Mooseksen 32:9:ssä viitataan sen lupauksen realisoitumiseen, joka oli annettu Abrahamin jälkeläisille jo vuosia sitten: “Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun.”(2.Mo19:5)
Ja kuka oli taas tämänkin lupauksen antaja? Jakeessa 3 lukee “Jehovah called unto him out of the mountain, saying, Thus shalt thou say to the house of Jacob, and tell the children of Israel”(American Standard)
Mitä voimme siis tämän lyhyen katselmuksen perusteella päätellä? Mooseksen kirjoissa kerrotaan toistuvasti erisnimeä Jahve/Jehova käyttäen lupauksista, jotka koskivat yhtä maan päällä elävää sukua nimeltään Israel (tai myös Jaakob). On siis sopusoinnussa muun Raamatun kanssa se, että tuossa 5.Mo32:8:ssa mainittu “Korkein” on samainen Jahve/Jehova, joka päätti ottaa itselleen tuon yhden omaisuuskansan. Abrahamin, Isakin ja Jaakobin jälkeläisten eräänä tehtävänä oli “kasvattaa Kristukseen”, kohti “siementä”, johon on ladattu niin kovin paljon lupauksia. Valitettavasti omaisuuskansa hylkäsi ehdollisen tarjouksen “Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni”. Siksi se on nykyisin eräs kansakunta muiden joukossa, lupausten täyttämä menneisyys takanaan. Mutta keskustelu Korkeimman itselleen varaaman kansan nykytilanteesta taitaa mennä tämän blogin otsikosta sitten jo kovasti ohitse?
Osittain liittyen Pakkalan artikkeliin monoteismin synnystä lainaan Risto Lauhan verkkojulkaisua 2001 – Isien Jumalasta yhteen Jumalaan. Tuossa artikkelissa hän toteaa; ”ettei Israelin kansan vaiheista ja elämästä ennen kuningasaikaa, ennen Daavidin tuloa kuninkaaksi noin 1000 ekr., tiedetä paljonkaan historiallisesti varmaa. Daavidin valtakunnan myötä syntyi kuninkaan kirjurien kirjoittamia vuosikertomuksia, annaaleja ja kokoelmia, joita myöhemmät VT:n kirjoittajat käyttivät apunaan tulkitessaan kansan vaiheita. Daavidin (jonka ”perhejumala” Jahve oli) kuninkuutta edeltävän ajan kuvauksessa uskonnolliset kirjoittajat saivat tyytyä aineistoon, joka oli pääosin muuta kuin historiallista.”
Edellisessä Lauha viittaa ns. tarinoihin, legendoihin, yleisitämaisiin kertomuksiin ja myytteihin ja pitää ongelmallisena kyseistä lähdepohjaa käyttäen kuvan muodostamisesta Israelin kansan ja sen uskonnon varhaishistoriasta. Yhtä ongelmallisena kuin minkä tahansa Lähi-idän kansan historiasta sen myöhempien uskonnollisten tekstien tai kulttitekstien pohjalta.
Lauha toteaa edelleen: ”Vanhan testamentin antama kuva Israelin kansan vaiheista ei ole ”historiallinen” siihen asti kun sen antama kuva on osoitettu vääräksi. Päinvastoin uskonnolliset tekstit pysyvät epähistoriallisena aina siihen asti kunnes on toisin osoitettu. Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan varmasti, mikä VT:n kertomuksissa ennen kuningasaikaa on historiallista, vaikka näihin kertomuksiin mitä ilmeisemmin sisältyy historiallisestikin luetettavia tietoja.”
Jo tämä tekstikatkelma antaa ymmärtää, että patriarkkakertomukset kuuluvat luonnollisesti mytologiaan, joten Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ainoasta oikeasta Jumalasta ei tule etsiä Israelin kansan alkuperää, vaan pikemminkin mm. tukeutua enemmän Ugaritin uskonnollisiin jumaltarujen teksteihin ym. (Baalin palatsi ja kuningaiden suku mm.), kuin pitäytyä VT:n teksteihin näin lyhyesti todettuna. Vanhaa testamenttia kun tulee tutkia samalla tavalla kuin muutakin historiallista kirjallisuutta!
Kohti monoteismia
Sen minkä Lauha katsoo olleen polyteismin lopullisen tappion liittyy hänen mukaansa Jerusalemin ja sen temppelin tuhoon, kun Nebukanessar valloitti Juudan 586 ekr. (Tähän katastrofiin myös Pakkala viittaa). Kuninkaan pojat surmattiin ja kuningas ja osa väestöstä vietiin pakkosiirtolaisuuteen ja Israelin kansa joutui historiansa syvimpään kriisiin ja umpikujaan. Tällöin heräsi ajatus siitä, että Jahve yksin on ainut toivo. Mikäli Jahve on ainut toivo, silloin ”hän ei ollut pelkästään Israelin Jumala vaan hän on ainoa todellinen olemassaoleva Jumala. Kaikki muut jumalat ovat harhaa, he ovat epäjumalia,” kuten Lauha toteaa.
Onnettomuuden syynä ei siis ollutkaan Jahve, vaan kansan synti. Israel ei ollut pysynyt uskollisena Jahvelle oli tuhon syy. Palaaminen Jahven, ainoan todellisen Jumalan luo tuo tulevaisuuden. ”Kaikki ei päättynytkään katastrofiin. Monoteismi ei syntynytkään Israelin kansan keskuudessa teoreettisena ideana, vaan se palveli Jerusalemin hävityksen ja pakkosiirtolaisuuden synnyttämän kriisin ratkaisijana”, kuten Lauha kirjoittaa.
Monoteismi korostuu pakkosiirtolaisuudessa erityisesti julistuksessa Jesajan (Deuterojesaja) kirjan luvuissa 40-55. Noissa luvuissa korostuu voimakkaasti se, että Jahve on ainoa olemassaoleva Jumala. Kaikki muut Jumalat ovat petosta ja valhetta.
Lauha toteaa tähän liittyen: ”Samalla, jos on vain yksi Jahve, hänen on täytynyt luoda maailma ja hän hallitsee myös koko universumia. Kanaanilainen El ei enää olekaan maailman luoja vaan Jahve.” Kun Lauha aiemmin viittasi VT:n historiattomuuteen ennen kuningasaikaa, niin lopputuloksena hän pitää kuitenkin Jahvea koko maailman ja universumin luojana. Mikäli Jumala on universumin luoja, niin loogisesti ajatellen tuohon universumiin kuuluvat yhtä varmasti myös patriarkkojen maailma historiallisena tosiasiana, kuten myös Israelin kansan syntyperä ja monoteismi. Lauhan kuten myös Pakkalan tekstit ovat mielestäni loogisesti ajateltuna sisäisesti ristiriitaisia. Muuhun lopputulokseen on vaikea päätyä.
Risto Lauhan Isien Jumalasta yhteen Jumalaan -artikkeli löytyy siis täältä.
Vaikuttaa hyvältä artikkelilta. Silmäilin. Itse kukin voi tutustua siihen linkistä.
Luin kaikki Larsin viittaamat artikkelit. Tavattoman mielenkiintoisia. Ihmettelen vähän Eskolaa. Hän väittää että Lauha ja co mitätöisivät kirjoitettuja tekstejä ja nojautuisivat pelkästään arkeologiaan. Ainakaan näiden artikkelien perusteella se ei pidä paikkaansa. Kyseiset artikkelit kuvaavat yksijumaluuden kehitystä uskottavalla tavalla sekä tekstien etä löytöjen perusteella. Yksijumaluus, jolla oli esihistoriansa, ja joka kiteytyi Babylonin vankeuden ajalla dogmiksi , ja suojeli juutalaisten kansallista identiteettiä on myös uskottava kehityshistoria. Hyvä saada selvää tietoa siitä mitä ammattitutkijat voivat tähänastisten tietojen pohjalla kertoa maalikoille.
Myöskin tutkijoiden väliset koulukuntaeroista on hyvä saada tietoa. Oli asiat niin tai näin , niin mielenkiitoista tämä on.
Kiitos Lars tuosta linkistä. Siihen on hyvä tutustua.
Pakkala suhtautuu ymmärrettävästi epäillen israelilaisten pakoon Egyptistä, kuten sitä seuraavaan autiomaavaellukseen, joka on ajoitettu noin 1200 eKr. Hän perustelee sitä sillä, ettei arkeologia ole pystynyt osoittamaan minkäänlaisia viitteitä suuren kansanryhmän vaelluksesta Siinain tai Negevin autiomaassa. Tässä tulkinnassa Pakkala ei ole yksin. ”Wolpe argues that his views are based on the fact that no archeological digs have produced evidence of the Jews wandering the Sinai Desert for forty years, and that excavations in Israel consistently show settlement patterns at variance with the Biblical account of a sudden influx of Jews from Egypt.”
Maanvalloituksesta Pakkala esittää samat perusteet. Olisiko Raamatun tekstien totuusarvo riippuvainen pelkästään ”kivistä” ja niiden tulkinnasta. VT:n teksti kuvaa, miten Joosuan johdolla Jerikon muurit sortuivat. Arkeologia ei ole kuitenkaan löytänyt Pakkalan mukaan tästä merkkejä, josta seuraa, ettei ”Raamatun kertomusten historiallisen luotettavuuden puolustaminen mihin hintaan hyvänsä täytä tieteellisen tutkimuksen kriteerejä”.
On myös olemassa toisenlaista tutkimusta. Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistiikan prof. Antti Laato toteaa ”Jerikon valtauksen tapahtuneen liturgisesti, ei sotilaallisesti”. Hän rinnastaa sen varhaisten runotekstien teologiaan, jossa ”israelilaisten maahan asettuminen nähdään Jahven, jumalallisen sotasankarin, aikaansaannoksena, kuten Deboran voittolaulussa” (Tuom4). Muutenkin Tuomarien kirja on mielenkiintoinen kuvaus israelilaisten lankeemuksesta ja erityisesti Daanin osalta.
Exoduksesta Laato kirjoittaa: ”Uudessa testamentissa toisen Mooseksen kirjan teologiset teemat ovat tärkeitä”. Vapautuminen Egyptin orjuudesta tulkitaan pelastustapahtumana, Jumalan lunastaessa vapaaksi kansansa orjuuden ikeestä (esim. 2Mo6:6; 15:13). Ajatus lunastuksesta Uudessa testamentissa liittyy Jeesuksen ristinkuolemaan. Sen kautta Hän on hankkinut meidät vapaaksi synnin orjuudesta. (Tiit2:14; 1Piet1:18). ”Jumalan ja Israelin välinen liitto tehtiin verta vihvomalla (2Mo24) Jeesuksen tekemä liitto vahvistetaan myös verta vuodattamalla (Hebr9:11-28)”.
”Vaikka israelilaiset palvoivat kuninkaiden aikana myös muita jumalia on VT:n kirjoittajien uskonnäkemyksen mukaan Israelin Jumala (Jahve) ainoa oikea Jumala maailmassa.” Näin siis Laato. Reimaruksen mukaan tämä lienee mahdotonta.
Miksi juutalaiset keksisivät orjuuden selitääkseen todellisen historiallisen alkuperänsä? Kuitenkin Ramses II:n poika, Merneptah, mainitsee noin vuodelta 1208 eKr. olevassa stelassa sanan ”Israel”. Entä kuinka yleistä Eyptissä oli orjatyövoiman käyttö? Vaikuttaa historian valossa varsin todennäköiseltä.
”The Jewish holiday of Passover celebrates the Exodus of the Jewish People from Egypt”. Miksi vietettäisiin, ellei Exodusta olisi tapahtunut?
Paljonko autiomaavaelluksella kuljettiin päivää kohti, tai vaikka vuotta kohti?
Helppo linkata, kun ne ovat saatavilla helposti.
Antti Laaton kirjoitukset ovat erinomaisia, mm. yleisjohdantonsa VT:n historiallisiin kirjoihin.
Vielä muutama huomio Exoduksesta koskien Prof. Gary Rendsburgin artikkelia YHWH’s War Against the Egyptian Sun-God Ra. Reading the Plagues of Locust, Darkness, and Firstborn in their Ancient Egyptian Context. Thetorah.com.
Pharaoh’s Pun – Raʿa or Ra Is Before You
In Exodus 10:10, Pharaoh says to Moses and Aaron, during one of their ongoing exchanges, רְא֕וּ כִּ֥י רָעָ֖ה נֶ֥גֶד פְּנֵיכֶֽם (reʾu ki raʿa neged penekem), literally “see, for there is evil before you,” or more idiomatically “look, you are up to no good.” By sheer coincidence, the Hebrew word רָעָה raʿa “evil” is the name of the Egyptian sun-god Ra, the head of the pantheon. In this bilingual pun, made possible by this linguistic coincidence, not only does Pharaoh deny the request of the Israelites to worship their God, but he also states, as it were, “that Ra is before you.”
”Faaraon ”sanaleikki” – Ra on ennen sinua.”
Kun Mooseksen kirjan luvussa (10:8) Mooses tuotiin takaisin faaron eteen, niin faarao sanoi, että menkää vaan palvelemaan Herraanne mutta kysyi kuitenkin, ”vaan ketkä menevät?” Mooses vastasi siihen, että me menemme kaikki karjoinemme. Faarao vastasi: ”Olkoon vain Herra teidän kanssanne, kunhan minä ensin päästän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne. Katsokaa, teillä on paha mielessä. (1Mo10:10)
Faarao ei vain kiistä tässä isrelilaisten pyyntöä, vaan toteaa, ”heillä olevan paha mielessä.”
Prof. Rendsburg toteaa (reʾu ki raʿa neged penekem) hebrealaisen tekstin רָעָה raʿa ”paha” olevan egyptiläinen pääjumala, auringonjumala Ra. Seuraava jae (10:11) – ”Siitä ei tule mitään” – ilmaisee, mihin faarao luottaa. Faaro sanoo, että ”Ra on Mooses sinun edessäsi.”
Locusts: Blotting Out the Sun The Eye of the Land and the Eye of Ra
Playing on this motif, in 10:15, the text states that the locusts covered עֵ֣ין כָּל־הָאָרֶץ֮ ʿen kol ha-ʾareṣ “the eye of the whole land,”[3] a rare idiom in Hebrew, but one very much at home in the Egyptian language. This Hebrew phrase most likely is an adaptation of the Egyptian expression ir.t rʿ, literally, “the eye of Ra,” used to designate the sun and, by extension, Egypt too.
Seuraavassa tekstikatkelmassa viitataan heinäsirkkoihin, jotka (10:15) todetaan peittävän maan pinnan. Hebreaksi – en kol ha-ʾareṣ ”koko maan silmä”, jota Rendsburg pitää harvinaisena hebrealaisena ilmaisuna, mutta on luonnollinen ilmaisu hänen mukaansa egyptin kielessä. ”Kirjaimellisesti ottaen ”Ra-silmä”, jota käytetään osoittamaan aurinkoa ja laajemmin ottaen myös Egyptiä.”
Darkness: Blotting Out the Sun. Aurinko on peitetty. Yhdeksäs rutto, käsinkosketeltava pimeys oli laskeutunut Egyptin ylle kolmeksi päiväksi. Faarao ja ”Ra” istuivat samassa pimeydessä.
Pidän todennäköisenä, että pimeys tuossa Egyptin kontekstissa tarkoittaa hyökkäystä paitsi faaraota, myös auringonjumala Ra:ta vastaan. Kaikki vitsaukset, mitä tuolloin Egyptissä tapahtuivat olivat suunnattu epäjumalanpalvelusta ja epäjumalia vastaan, jonka myös israelilaiset saivat huomata myöhemmin varsin karvaalla tavalla.
”Kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien kansani sieltä pois, egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra.”
Oletko huomannut, että kun nostat silmäluomiasi, niin ra-otat silmiäsi eli luomien väliin tule ra-ko? Toisaalta jos tuomitset ihmisiä helvetiin, olet ra-aaka ja minusta myös ra-aukka? Jos olet huomannut niin voitkin ihmetellä, miksi heprean verbi katsoa, joka silmien ra-oista tapahtuu, on juurikin ראה eli ra’a, joka on yhteydessä heprean sanaa valo aur eli אוֹר , josta suomen aur inko eli Egyptin raa. Huoma kirjainten resh ja alef toistuva esiintyminen!
Enpä näe näissä käsiteissä mitään epäjumalalista, sillä valo, joka aur-ringosta eli valoympyrästä lähtee, on näkemisen väline. JA kun Raamattukin vahvista että JHVH on oikeamieline aurinko,(joka siis paista niin pahoille kuin hyville)
Luotan prof. Rendsburgin artikkelissa oleviin tulkintoihin noiden vitsausten osalta, joten varmaankin on hyvä sitten tutustua hänen kirjaansa, Did I Not Bring Israel Out of Egypt? (amazon.com)
Widening the Scope to All Ten Plagues
Scholars have noted that the earlier plagues affect various Egyptian deities: the first plague with reference to Ḥapi, the Nile-god (though more accurately, the god of the inundation of the Nile); the second plague with reference to Ḥeqet, the frog-goddess associated with life; the fifth-plague with reference to Apis, the bull, and Hathor, the cow; etc. The eighth, ninth, and tenth plagues, I submit, are all directed at Ra in some fashion, especially in light (pun intended?) of Pharaoh’s comment in 10:10, which began this essay.
Understanding Egypt – Understanding the Torah
Exodus 12:12 states that God performs judgments not only against the Egyptian people, but also וּבְכָל־אֱלֹהֵ֥י מִצְרַ֛יִם (u-be-kol ʾelohe miṣrayim) “and against all the gods of Egypt.”
Tuossa artikkelissa viitataan noiden vitsausten osalta ensimmäiseen, niilin tulvan jumalaan Hapiin. Toisen vitsauksen osalta Heqetiin sammakkojumalattareen, johon faarao sai tutustua henkilökohtaisesti, että hän käski Mooseksen ajaa Heqet tiehensä. Viidettä ruttoa, eivät Apis eikä Hathor kyenneet torjumaan. Vitsauksista 8,9 ja 10 prof. Rendsburg toteaa, että ”ne ovat kaikki suunnattu Ra:lle, varsinkin kun otetaan huomioon faaraon kommentti (2Mo10:10)”.
”Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra.” (Exodus 12:12)
Niin siinä sitten kävi, että kymmenes vitsaus oli faaraolle liikaa. Lähti kuitenkin ajamaan israelilaisia takaa ja ilahtui suuresti, kun hän näki viimeisen epäjumalansa Baal-Zephonin, mutta joutui pettymään raskaasti.
Did I Not Bring Israel Out of Egypt? Edited by James K. Hoffmeier, Alan R. Millar, and Gary A. Rendsburg.
”Heprealaisten kirjoitusten mukaan Egyptistä lähteminen on Israelin muodostava ja perustava tapahtuma. Raamattu ei todellakaan tarjoa muuta selitystä Israelin alkuperälle kansana. On myös totta, ettei nykypäivän aikakirjoja koskien Mooseksen nimeä tai yleensä israelilaisia, jotka asuisivat Egyptissä tai olisivat lähteneet Egyptistä, ei ole löydetty. Siksi monet raamatuntutkijat ja arkeologit suhtautuvat skeptisesti ja hylkäävät maastamuuton todellisen historian.
Tämän kirjan kirjoittajat ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että on olemassa vaihtoehtoinen, positiivisempi lähestymistapa. Käyttämällä muinaisesta Lähi-idästä peräisin olevia teksti- ja arkeologisia materiaaleja vertailevalla tavalla yhdessä Tooran kertomusten ja muiden raamatullisten tekstien kanssa tämän teoksen kirjoittajat (muinaisen Egyptin, muinaisen Lähi-idän kulttuurin ja historian asiantuntijat sekä raamatun tutkimus) katsovat että hepreankielisen Raamatun kirjoituksia ei pidä hylätä ideologisista syistä, vaan niiden on pikemminkin katsottava sisältävän aitoja kertomuksia.” (Kirjan esittelyteksti)
En ole huomannut, että Römer ym. hylkäisivät yhtään mitään ideologisista syistä.
”Raamattu ei todellakaan tarjoa muuta selitystä Israelin alkuperälle kansana.”
Kyllä tarjoaa,ja avainontällöin sana eber, josta (heprea),joka tarkoittaa ristiinmenemistä ja kun ristissä on neljä sakaraa, tulee sitä myös sana arba eli numro 4. Tämä sanue liittyy kaupunkinimen Hebron, joka onyksi maailman vanhimpia kaupunkeja ja sijaitse ns. pyhällä oktaavilla, josta en tässä tarkemmin. mutta tätä Arban/Hebronia hallitsi muinoin ’pitkäkaulainen’ kuningas Anak, joista anakealalaiset, jotka ovat olleet samoja kuin sumerilaiset annunnakit, joista kertoo myös Geneis 6:4. Nämä yhtyivät ihmisten tyttäriin. Sanaa ’pitkäkaulainen’ on johtolanka.
Ratkaisu löytynee siis ABRA kirjainyhdistelmän avulla, sillä sen permutaatio BARA merkitsee ”luoda, synnyttää” ja muoto ARBA numeron 4 heprealainen nimi, mutta se on myös heprealaisten vanhimman kaupungin ja nykyään kuuluisan Hebronin vanha nimi. Ja he-ebron´ssakin esiintyvät kirjaimet Beth ja Roosh eli ”talo ja ”pää”. He-eber tarkoittaa ristiä ja linnunsiipeä, mutta myöskin risteämistä.Taivaalla lentävän linnun tai lentokoneen varjo on risti.
He-eberin tai Arban kaupunkia hallitsi muinoin Anak-niminen jättiläinen, josta nousivat Raamatun anakelaisina mainittu jättiläiskansa. Näitä jättiläisiä nimitettiin Gimel kirjaimella alkaen gibborimeiksi. Ne olivat pitkäkaulaisia ja heidän kantaisänsä Anakin nimikin on suoraan ”pitkakaulainen”. Anakelaisia siis kutsuttiin vähemmän kunnioittavasti kameleiksi. Mutta se asia olkoon sillään, sillä mielenkiintoisempaa on tutustua sanaan gibborim eli ”jättiläinen”, sillä sanan juurena on heprean verbi gabar, joka merkitsee ”nousta ylös, paisua” ja tästä syystä se on tullut merkitsemään väkevää nuorta miesta tai urosta. Mutta paisuvainen on ollut myös ”ylösnousevana” sama kuin membrum virile, jod, eli phallos.
Nyt rabbi (jossa kirjaimet b ja r) Raba (jossa samoin b ja r) loi juuri Gabran (rabbi Raba bara gabra) eli geburan, jolla siis tarkoitettiin golemia.
Golemissa eli Jod-olemissa on siis muisto Arban kaupungissa asuneista isokaluisista jättiläisistä, jota olivat keinotekoisia ja jotka mahdollisesti olivat samoja gibboremeja, kuin Genesis 6:n ne jumalien pojat, jota näkivät ihmisten tyttäret ihaniksi ja yhtyivät heihin ja joille nuo tyttäret saivat jättisuuria jälkeläisiä, jotka Jumala sitten vedenpaisumuksen avulla hävitti, koska ”maa oli tullut täyteen väkivaltaa” kuten Bibliasta ao. kuvauksesta voimme lukea.
Níin Seppo tuo (Genesis 6:4.) onkin jo tullut muutamaan kertaan esille. Olen siitä kuitenkin eri mieltä. Juutalaiset oppineet ovat eri mieltä myös sanasta Meroz.
En tarkkaan ottaen tiedä, mitä kirjoittajat tarkoittavat tuolla”.. in the Hebrew Bible should not be cavalierly dismissed for ideological reasons..” ja keihin se kohdistuu. Kysymykseen; ”Kuinka yhdestä jumalasta muiden joukossa tuli Jumala,” kyseiset kirjoittajat tunnustavat israelilaisten alkuperän ongelman, mutta heidän ratkaisunsa Exodukseen ja Pentateukin tekstien tulkinnan osalta on toisenlainen.
Kosti minun tulkintani sekä Genesis 6:sta että Merozista saavat lisävahvistuksen molempiin ko kohtiin liittyvistä els-kryptauksista, joista nousee esille sana m a d i m!
En minäkään tiedä mihin he viittaavat. Pointti onkin, että sinä heidän ideologisen vihjailunsa tänne toit ja heidän ”positiivisemman lähestymistavan”, mitä se nyt sitten onkaan.
Niin, totta löysin kyseisen prof. Gary A. Rendsburg artikelin sattumalta selatessani juutalaisia tekstejä Exoduksesta. Liittyen Ramses II:n avioliittoihin; ”it is instructive to compare the list of Ramesses’s marriages with the list of forbidden unions in Lev 18.”
”Älkää tehkö, niinkuin tehdään Egyptin maassa, jossa te asuitte, älkääkä tehkö, niinkuin tehdään Kanaanin maassa, johon minä teidät vien; älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan (3Mo18:3 , sekä; 18:8; 9; 17). Tekstistä ilmenee, mitä Mooses kokemuksesta tiesi ja sen myös Jumala sanallaan kielsi. En sitten tiedä, miten positiiviseksi asiaksi isrelilaiset tämän kokivat.
Täällä on paljon hyviä luentoja. Tuli mieleen jälkikäteen.
Kiitos linkistä. Aihe on mielenkiintoinen, joten otan vielä kantaa aiheeseen ihan sovinnollisessa mielessä. Toki oman mielipiteeni tulee ilmi. Tuossa Thomas Römerin luennossa kiinnitin huomioni siihen, mitä hän toteaa mm. Jaakobista.
The Lord ha a process against (Judah), and will punish Jakob according to his ways, and repay him according to his deeds. In the womb he tried to supplant his brother, and his manhood he wept and sought his favour..”
Jakob is depicted very negatively in this text: he supplanted his brother and has become a ”Canaaite, a merchant with false balances who likes oppress (Hos 12:4 and 8)
Hoosea todellakin vaikuttaa suhtautuvan kielteisesti ”Jaakobiin” toteamalla mm, että hän jo ”äitinsä kohdussa petti veljensä”, mutta tuo jae jatkuu, että hän taisteli Jumalan (enkelin) kanssa ja voitti. Oliko Jaakob siis sortaja? Ehkä on hyvä katsoa, mitä (1Mo25:22) hänestä toteaa. ”ja lapset (heberelainen teksti pojat הַבָּנִים֙ )sysäsivät toisiaan hänen kohdussaan, niin Rebekka sanoi: ”Jos näin käy, niin miksi minä elän.” Teksti ei siis sano, että Jaakob yritti syrjäyttää veljensä. Römer tosin lainaa tässä Hooseaa, ja päätyy siihen, että ”Jaakob aloitti sortonsa, jo äidin kohdussa.” Mutta onko asia näin.
Mitä Rebekka ajatteli? Rebekka meni kysymään asiaa Herralta (1Mo25:22). Oliko kysymys Jumalan vihasta vai armosta? Herra vastasi toisin kuin Thomas Römer asian ilmaisee, vähättelemättä hänen laajaa asiantuntemustaan. Ja Herra (yeh-ho-vaw’, יְהוָֹה ) sanoi Rebekalle: ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa. (25:23)”
Römer lainaa Hoosean tulkintaa (12:4) Jaakobista petturina, joka piti osin paikkansa, mutta jättää huomiotta tuon (1Mo25:23), että huolimatta siitä, mitä Jaakob tekee, niin hän on Jumalan valitsema, kuten (Hoos12:4) toteaa: ”hän taisteli miehuutensa voimassa Jumalan kanssa ja voitti.” Siksi Jaakob sai nimen Israel.
Ja Jumala ( ’ĕ·lō·hîm, אֱלהִים ) sanoi hänelle: ”Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel.” Niin hän sai nimen Israel (1Mo35:10). (1Mo25:23) käyttää sanaa Yahweh ja 10 jaetta myöhemmin sanaa ”elohim”, niin miten ne käytännössä eroavat toisistaan, että voitaisiin todeta Thomas Römerin tavoin; ”Hos12 shows however Yhwh, the God of the exodus, is opposed to the Jacob tradition.”
Vaikea on saada otetta vastaväitteestäsi. Sekava.
Niin, voi olla etten oikein osannut ilmaista ajatustani Jaakobista. Otan uudestaan esille tuon mitä Hoosea kirjoittaa, kun hän sanoo (12:4), että ”äidin kohdussa tämä petti veljensä..” En tiedä, mihin Hoosea perustaa tulkintansa tässä kohdassa, koska (25:23) toteaa: ”Ja Herra (yeh-ho-vaw’, יְהוָֹה ) sanoi Rebekalle: ”Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi heimoa erkanee sinun ruumiistasi, toinen heimo on toista voimakkaampi, vanhempi palvelee nuorempaa (25:23)”.
Tässä on selkeästi kysymys valinnasta ilman ja ennen Jaakobin (josta tuli Israel) ja Eesaun tekoja tai tekemättäjättämisiä. Tätä Römer ei tietenkään kommentoi, sillä hänen fokuksensa on muualla.
Minusta on erikoista, että tässä (25:23) hebrealainen teksti viittaa selkeästi nimenomaan sanaan Yhwh, mutta kuten Römer toteaa: ”The story shares with Exodus 6 idea that the revelation of the divine name Yhwh is something new,” niin kuitenkin samaa sanaa käytetään tuossa hebrean tekstissä (1Gen25:23)
Lisäksi Römer toteaa koskien Moosesta, ”The original account ended in 3:17 followed by 4:18.”Miksi näin? Kun tekstiä tulkitaan historiallisesti, niin kyllä siinä tekstiuskollisuus mielestäni kärsii, kun sivuutetaan sellaista, mikä kuuluu oleellisena osana Raamatun kokonaisuuteen.
Okei. Toinen mielenkiintoinen Römerin luento on tämä.