Monoteismi ei tippunut valmiina taivaasta. Ei edes kuuluisalle Moosekselle.
Itse sana monoteismi on uudissana vasta 1600-luvulta. Sana polyteismi esiintyy jo ensimmäisellä vuosisadalla.
Thomas Römerin kysymys on aiheellinen: ”Kuinka yhdestä jumalasta muiden joukossa tuli Jumala?”
Kyse on yksinkertaisesti yrityksestä historiallisesti ymmärtää juutalaisen monoteismin syntyä.
Monoteismin historiassa ei ole kyse siitä, että yhtenä päivänä joukko keitaalle kokoontuneita paimentolaisia loi itselleen jumalan, Römer keventää.
Monoteistinen jumalakäsitys kehittyi vähitellen. Römer vertaa sitä maakerroksiin. Historian yllättävät tapahtumat sekoittavat kasautuvia kerrostumia. Römer kutsuu monoteismia “kollektiiviseksi keksinnöksi”, monen tekijän ja vaikutteen tulemaksi.
Erityisesti pakkosiirtolaisuus 500-luvulla eaa. oli ratkaiseva. Tuolloin Viides Mooseksen kirja viimeisteltiin ja Jesajan kirjan toinen osa julisti yhdestä ja ainoasta Jumalasta.
Varhaisesta monoteismistä ei sen sijaan oikein ole todisteita.
Kriisi pakotti ajattelemaan uudella tavalla. “Ideologinen kriisi” synnytti “kriisikirjallisuutta”, kuten Römer osuvasti toteaa
Karkotukset, itsenäisen maan ja temppelin puuttuminen pakotti jumalakäsityksen muutokseen. Joko Jahve jäisi kotipuoleen, tai hän oli muita jumalia ylempi, ulottuvainen jopa vieraille maille asti.
Vanha testamentti koostuu kirjoituksista pitkältä ajalta. Vuosisatojen aikana erilaisia jumalia on tullut ja mennyt.
Vähitellen yksi heistä nähtiin ainoana todellisena Jumalana. Kielto lausua Jumalan nimeä korosti tätä. Nimi on tapa osoittaa joku joukosta. Jumala ei oikein kuulu jumalien joukkoon, eikä siten nimetä.
Gregorios Teologi esitti ajatuksen, että muinoin ihmisiä totutettiin ajatukseen yhdestä Jumalasta.
Thomas Römerin kirjaan The Invention of God voi tutustua laajemmin Vartija-verkkolehden esittelyssä.
Hyvää uudenvuodenalkua , Marko Tervaportti. Olen usein keskustellut teidän kanssanne katolisen kirkon vaiheista ; Savonlinnasta- Olavinlinnasta.
Kirjoitin teille P. Olavinlinnan kirkontorneista ja siellä olevista kappeleista, P. Olavin, P.Eerikin ja neitsyt Marian kappelissa tapahtuvasta toiminnasta ja kappelien sisustuksesta , katoliseen tapaan.
Kulttuurillisesti olisi hyvä jatkaa keskustelua ja kirjoittelua.
l.h.f.
”Epäitsekkäällä” tavalla rauhottava lausunto Tervaportilta. Tarkoitan, että se rauhottaa perinteistä protestanttista luterilaista kirkollisuutta, eli,
Vaikka suosio lisääntyy, niin silti:
– RKK’on liittyminen ei ole lisääntynyt Suomessa.
– Katolisessa messuissa ei ole kävijämäärä lisääntynyt.
Ekumeninen liike on Roomalaiskatolisuuden liike, vaikkei se siinä olekkaan kirkkona kirjautunut vaan Vatikanissa olevan, suhdetoimintaa hoitavan toimistonsa nimissä. Tämä korreloituu paavi Leo XIII:n ilmoitukseen, jossa hän toteaa, että Rooman kirkko ei voi istua saman pöydän ääressä, tasa-arvoisena, koska totuus on vain RKK’lla. Tästä ja tällä periaatteella alkoi katolisten sponsoroima ekumenia.
Ei ole tarpeenkaan olla yksi jäsen ekumenisessa liikkeessä, koska muut kristillismieliset yhteenliittymät ovat ekumenisessa yhteydessä keskenään ja tässä yhteydessä myöntyvät RKK’n asemaan ainoana pelastuksen avainten haltijana. Pelkkä myötämielisyyskin RKK’ta kohtaan riittää.
Katolinen katekismus määrittelee kaikki kelvollisiksi saavuttamaan taivaan, jos he vain tunnustavat Rooman kirkon yksinoikeuden pelastuksen avaimiin. Mikään ei auta, jos tietoisesti tätä RKK’n erityisasemaa vastustetaan tai kielletään heidän erikoistehtävänsä ja asemansa ”reitin ainoana tuntijana”. Tällä hetkellä helluntalaiset ovat selvimmin vailla ikuisuutta katolisten taivaassa.
On nyt viisasta luoda pelkästään myönteinen suhtautuminen Roomalaiskatoliseen kirkkoon. Jos protestanttisissa maissa nousee katolisten määrä, niin vastakkaisasettelu voimistuu, eikä esimerkiksi luterilaisia voida ikäänkuin väkisin viedä ”eksyneinä veljinä” taivaaseen. Siis nyt on tärkeää, että myönteisyys katolisuutta kohtaan lisääntyy.
Kaikella ystävyydellä toimitusta kohtaan: onkos tämä vähän tylsä uutinen? Uusi paavi on ihan jees, kertoo mukavia juttuja ja ihmiset tykkää siitä. Vastaava ilmiö on taidettu kokea jo aika monta kertaa 😉
Alkuvaiheessa Kristuksen seuraajien saadessa merkitystä ja sitten ”valtiokirkollisen” aseman palvoi Konstantinus samaan aikaan myös vanhoja Jumalia koska konsensuksen huomattiin ylläpitävän suhteita kansaan moniulotteisesti.
Tänä päivänä Jumalamme on Yksi mutta kaikkia kulmia uskonnossamme ei katsota yksi yhteen pelastuksemme kanssa jos se edes on päähoukutin kirkon jäsenyyteen. Näin moniääninen kirkko on myös yhdellä tavalla useajumalinen Jumalan persoonassa.
Onko tämä kovin erilaista kuin ennen Jeesuksen asiaa en tiedä mutta katsomisen arvoinen asia kuitenki.
Nyt en muista kirjoittajaa aiemmin todenneen pelastuskäsityksen olevan niin laaja ettei se yhteen teoriaan sovi tai mahdu.
Piispamme Jukka Keskitalo viittasi Kotimaan Uutisessa kirkossa olevan hyvä määrä erilaista huomaamista kirjossa pelastuskäsityksestä.
On toki mukava kun itselle sopivimman huomaa.
Höps.
Mikä oli höps sanan viittaama asia.
Siis valita itselleen sopivimman, ei kuulu piispan tehtäviin tai toimeksiantoon.
Jos Jumala on ihmisen luomus, se on epäjumala olipa se tehty puusta, metallista , kivestä tai ihmisen mietteistä. Se on Jumalan kuvan tekemistä, jos alamme hahmottelemaan Hänen ääriviivojaan, koska Raamatussa on kielletty Jumalan kuvan rakentaminen.
Kyllä, ja eikö Jumala kertonut itsestään, ” Olen se joka minä olen”.
Tekstistä en tiedä oliko siinä mukana ”minä” sana.
Toki voi huomata myös mahdollisuuden, ” Olen sitä mitä Olen”. Tämä olisikin hyvä vaihtoehto.
Ehjeah asher ehjeah on sananmukaisesti ’olen mikä olen’. Sanonta on kryptinen
angarammi, jolla on myös merkittävä numeraalinen merkitys sillä אהיה אשר אהיה on 21+501+21 eli 543, nyt 5, 4 ja 3 ovat pienimmät kokonaisluvut joilla voi ilmaista Pythagoraan teoreeman ja sellainen kolmio, jonka sivut vastaavat näitä omaa aina myös yhden suorakulman. Huomaa että 543+345 = 888 eli Iesous-nimen lukuarvo.
Puhuuhan Raamattukin muista jumalista ja antaa ymmärtää alkusivuilta lähtien, että jumalia löytyy joka sormelle.
Lisäksi jumalat lasketaan nykyäänkin tuhansissa, kristinuskon Jumala vain yhtenä joukon jatkeena. Toki jumalien markkinoilla löytyy voittajat siinä missä millä tahansa muillakin markkinoilla. Tällä hetkellä kärkisijoja valloittavat kristinuskon ja islamin jumalat.
Jumalat sinänsä kertovat aina hyvin inhimillisistä ilmiöistä. Suosituimmat jumalat heijastavat aivan jotain muuta kuin jumalallisuutta. Esimerkiksi kristinuskon Jumalan ratkaisut ovat olleet koko kerrotun historiansa ajan käsittämättömän surkeita – ratkaisuja, jotka kertovat inhimillisyydestä, eivät jumalallisuudesta.
Ja mitäpä muuta voimme odottaa jumalilta, jotka ovat ihmisen mielikuvituksen käsialaa.
Itse ajattelen etyä myös Raamatussa on nähtävissä ihmisen käsityksiä Jumalasta. VT: n kertomuksissa, ja psalmeissa.
Sitten on profeettojen kirjat, joissa Jumala oikaisee monia vääriä ja vääristyneitä käsityksiä itsestään.
Mutta näetkö oikeasti Raamatussa vain ja ainoastaan ”surkeita” Jumalan ratkaisuja ja kannanottoja ihmisten tekemisiin?
Etkö näe Raamatussa ja Raamatun Jumalassa _lainkaan_ hyvyyttä ja viisautta?
Vaikka et tietenkään Jumalan olemassaoloon usko, tarkoitan mutta siitä riippumatta. Monet Raamatun kohdat, joissa Jumala puhuu ankarasti kansalleen ovat oikeasti ravistelevia pureutuen suoraan ihmisen itsekkyyteen, tekopyhyyteen ja oman hurskauden esittelemiseen, toisten ihmisten tarpeista piittaamatta.
Eli noissa kohdissa ovat vadtatusten ihmisten hyvin inhimillinen tarve nähdä itsensä hyvänä ja erinomaisena, (välittämättä aidosti hädänalaisista) ja Peili, josta ihminen, hyvin inhimillisesti, ei tahtoisi nähdä sitä millainen todellisuudessa on.
Jumala ikäänkuin asettaa ihmisen eteen kokovartalopeilin ja sanoo: katso, tällainen sinä olet. Itsekäs ja tekopyhä. Ja tätä ei ihminen tahtoisi myöntää, vaann jatkaa hurskaita hartaudenharjoituksiaan ja uskonnollisia rituaalejaan.
Sari: ”Jumala ikäänkuin asettaa ihmisen eteen kokovartalopeilin ”
Mitäkö sieltä nkyy? No Jumalahan se sieltä kurkistelee. Vai eikös se ollutkaan niin, että omaksi kuvakseen se jumala ihmisen loi?
Sari Weckroth: ”Mutta näetkö oikeasti Raamatussa vain ja ainoastaan “surkeita” Jumalan ratkaisuja ja kannanottoja ihmisten tekemisiin? Etkö näe Raamatussa ja Raamatun Jumalassa _lainkaan_ hyvyyttä ja viisautta?”
Hyvyys, jos sitä on, jää joka tapauksessa surkeiden ratkaisujen alle, jolloin sillä ei ole merkittävää roolia. Jumala, joka rankaisee koko ihmiskuntaa ensimmäisen, tarinan mukaan äärimmäisen naiivin ihmisparin ratkaisuista, edustaa yksiselitteisesti puhdasta pahuutta.
Sari: ”Eli noissa kohdissa ovat vadtatusten ihmisten hyvin inhimillinen tarve nähdä itsensä hyvänä ja erinomaisena, (välittämättä aidosti hädänalaisista) ja Peili, josta ihminen, hyvin inhimillisesti, ei tahtoisi nähdä sitä millainen todellisuudessa on. Jumala ikäänkuin asettaa ihmisen eteen kokovartalopeilin ja sanoo: katso, tällainen sinä olet. Itsekäs ja tekopyhä.”
Tämäkin on yksi Jumalan surkeista puolista. Tarve syyllistää ihmistä siitä, millaiseksi hän itse on ihmisen luonut. Sama kuin veistäisi reikäisen kanootin ja asettaisi sen peilin eteen, ja sanoisi: katso nyt miten paska kanootti olet.
En tiedä millaisessa arkitodellisuudessa te muut elätte, mutta minun arkitodellisuuteni on täynnä ihmisten epäitsekkäitä ja hyviä tekoja. Uskonnollinen syyllistämisen tarve ei ole ainoastaan kapeakatseista vaan sen lisäksi perusteetonta ja epätervettä.
Tietysti on kysymys moniäänisyydestä, ja mihin eri tarpeisiin edellinen vastaa.
Kun asia on pelastavasta totuudesta on kysymys capasitanssista kunkin totuusryhmän huomaamassa, juuri sen itse omistamassa substanssissa, sen katsoessa yhteisön tunnustamaan statukseen asiassa.
Toinen asia on kyllä hyvä asian synnyttäessä elinvoimaa, liikettä, liikkeen tukemista, ja vielä hyvässä osassa olevalle veroäyrejä rahassa.
Toki kirkon suuresta budjetista hiukan voisi laittaa diakoniaan vaikka paikallisten seurakuntien työalat huomioidaan mukaan.
Vanhan Testamentin aikoina pojat lähtivät sotimaan ja raiskaamaan, kun päällikkö kertoi sen olevan JHVH:n käsky (oikeasti haluttiin ottaa maat ja naiset ”vihollisisilta”). Sota hävittiin, tultiin kotiin häntä koipien välissä. Kun asiasta kerrottiin , tai merkittiin kirjoihin ja kansiin, selitys oli, että sotaan oli lähdetty ilman JHV:n lupaa (siunausta). Toisin sanoen jälkikäteen asiat tulkittiin aina tilanteen mukaan. Paras selitys jäi elämään. Pakkohan sen JHVH: oli olla olemassa.
Kyllä, näin on nykyaikanakin jolloin todetaan ettei asialla ollut siunausta.
Sitten harkintaan tulee johdatus, sitten ajattelu huomaamisessa ettei hankkeella ollut odotettua Jumalan siunausta, minkä jälkeen pohditaan tehtyä syntiä sen anteeksi saamiseksi menoilla uudelleen uhraamisessa eteenpäin pääsemiseksi oikeassa uskossa jatkaa ilman katumusta ja syyllisyyden huomaamista omassa asiassa edes omaa mieltä kirkastaakseen.
Tämä uskomme prinsiipeissä oikeassa olemisesta.
Uskonto mikä huomaa suuren määrän kepluttelokeinoja oikeassa olemiseen syyllisyydestä päästäkseen on väärällä asialla.
Sillä ei voi olla mitään tekemistä Jeesuksen varhaisissa seuraajissa joitten omistautumista myöhemmin syntynyt kirkkolaitos häpeämättä käyttöi hyväksi tähän päivään asti.
Charlotta: ”merkittiin kirjoihin ja kansiin, selitys oli, että sotaan oli lähdetty ilman JHV:n lupaa (siunausta). ”
No pitäisihän sen nyt olla kaikille sanomattakin päivän selvää, että jumalan siunaus tappamisella, raiskaamisella ja ryöstämisellä olla pitää, ennen kuin rosvoretkille lähdetään. Eihän niistä muuten mitään tule.
Kaikilla mailla oli omat jumalansa, eikä raamattu sitä mitenkään moiti, toteaa ainoastaan. ” Kansat vaeltavat jumalainsa nimessä kukin, me vaellamme JHWH:n, meidän jumalamme nimessä, aina ja iänkaikkisesti. ”
Tämä hyvin harvinaislaatuinen uskollisuus on asia jota suuresti kunnioitan.
Pakkokäännytyksissä on jopa kuoltu ennemmin kuin käännytty toisiin uskontoihin ja sekös on synnyttänyt suurta vihaa uusien uskontojen kehittelijöissä juutalaisia kohtaan.
Miesjumalat olivat (ovat) sotaisia, nehän ovat peilikuviä miehistä. Väärät kansat, naiset ja muut väärät piti tappaa. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun Saksassa (luterilaisuuden ytimessä) toteutettiin sama. Vaikka jumalia on tullut matkanvarrella lisää, sama jatkuu. Mutta on sitä muidenkin aatteiden nimissä tapettu. Kysymys lienee silloin ihmisluonnosta, jumalia on vain käytetty hyväksi oikeuttamaan tappamiset.
Kyllä, ja Oikeutetun sodan, periaatteet huomaamisessa.
Ne formuloitiin jo varhain jolloin kulloisenkin kirkon oli mahdollista olla mukana eetoksessa katsoa syntyikö hyvä vai epäonninen työntulos tappamisessa oikean vai väärän, tai paremminkin, olivatko miehet rintamalla varustautuneet oikeilla Herran vöillä.
Epäonninen asia sodankäynnissä voitiin huomata myös epäuskon asiana jolloin voitiin asian syyt katsoa parhaansa tehneisiin, vielä hengissä säilyneisiin, miehiin.
Ei kovin kristillistä, vaikka näin aposterori historiaa katsoen kirkkojen osallisuudessa Oikean sodan asiassa.
Saksalta, ”luterilaisuuden ytimestä” on hävinnyt aika tarkkaan luterilaisuus. Jo 1800-luvun lopulla sieltä joutui pakenemaan aitoluterilaisia Austraaliaan ja Amerikoihin, koska heitä vainottiin. Kävi juuri kuin Luther ennusti, että jos Jumalan sana hylätään, se siirtyy muualle tarpeeseen.