Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt.” Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti.” (1. Moos. 28: 16-17 / FB38)
Tämä tapahtui kun Jaakob yöpyi taivasalla matkalla Bersebasta Harraniin ja oli nähnyt vaikuttavan unen.
Herra ilmestyi Moosekselle Hoorebilla ”palavasta pensaasta”. Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” Ja hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. (2. Moos. 3: 4-6 /FB38) (Vert. Joos. 5:15)
Kävin kymmenen vuotta sitten Hoorebilla, mutta paikkana se ei tuntunut erikoiselta. Ainoastaan Jumalan sanasta me voimme nähdä paikan merkityksen. Herran kirkkaus ja saarna, lain taulut, Jetron kaivo, palava pensas, kultainen vasikka jne. Samalla matkalla kävin jumalan huoneessa johon mentäessä piti riisua kengät jalasta. Arvaako kukaan mikä paikka se oli?
Juutalaiset pitivät Ilmestysmajaa Jumalan asuinsijana ja myöhemmin Jerusalemin temppeliä. (Vert. 2. Moos. 25)
Paavalin mielestä Jumalan huone on elävän Jumalan seurakunta:
Jumalan huone, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus. (1. Tim. 3:15b / FB38)
”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä.” (Apt. 17:24 / FB38)
Stefanus sanoi ennen kuolemaansa:
”Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.” (Apt. 7:56 / FB38) (vert. Apt. 7)
Jumalan huone, — Hän on kaikkialla, — mutta missä sen voimme kokea. Mikään paikka itsessään ei mielestäni ole Jumalan huone, tosin aina kun Kristuksen lampaat kokoontuvat on Hän läsnä. Kun luen kotona Raamattua tai rukoilen voin olla varma, että olen Jumalan huoneessa. Kun olen luterilaisessa messussa, jossa laki ja evankeliumi saarnataan puhtaasti ja oiken, — olen varma että olen Jumalan huoneessa. Mielestäni mitkään kotialttarit tai muutkaan vastaavat eivät ole Jumalan huone. Mielestäni on hyvä erottaa Jumalan huoneen jumalan huoneesta.
Juha, onko kirjoituksessasi Jumalan huone synonyymi sanalle kirkko.
Sami, kiitos hyvästä kysymyksestä. Kirkkokin on Jumalan huone, kun siellä on koolla seurakunta. Kirkkorakennusta en tarkoitanut.
Raamatussa kerrotaan Stefanuksen puheesta,jonka hän piti vangittuna neuvoston edessä: ”Hän sanoi,ettei korkein asu käsillä tehdyssä huoneissa,hän kysyi heiltä;minkälaisen huoneen te minulle rakentaisitte? ( Apt. 7:47-48 ) Me voimme kyllä etsiä ja löytää Jumalan huoneen kirkoista ja pyhäkön seinien sisältä. Mutta kuitekin voimme löytää sen sen myöskin seiltä missä kaksi,tai kolme kokoontuu minun nimessäni, Sielläkin Jeesus on luvanut olla läsnä. Elikä siellä missä kokoonnutaan Herran nimeen. Herran huoneessa eläminen on Jumalan yhteydessä olemista. Kaikista synneistä Jeesuksen tähden armahdettuina.
Hyvä kommentti, kiitos Martti.
Kirkkorakennus ei ole Jumalan huone ilman Kristuksen seurakuntaa, joka kokoontuu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Kirkkotilat tai sakraalitilat ovat erityisesti Jumalan palvemista varten, jotka monin tavoin kertovat Jumalasta. Myös kotonamme olevat alttarit ovat Jumalan kohtaamiselle varattuja ja niitä kunnioitetaan. Kaikilla vastaavilla tiloilla on erilainen tehtävä ja arvo. Ne eivät ole tavallisia tiloja, vaan erityisiä.
Sami, kotialttarit voivat olla oikein. Tosin helposti ne korvaavat oikean Jumalan ja ovat epäjumalan palvomisen paikka, jos ne ovat Jumalan sanana vastaisia. Minulle kotialttarit eivät ole Jumalan huone, ellei siellä rukoilla, ylistetä Kolmiyhteistä Jumalaa ja lueta Jumalan sanaa. Sinänsä mikään tila tai rakennus ei ole Jumalan huone.
Kerrotaan seurakunnasta, jota siihen kuuluvat pitivät kuoleena. Eräänä sunnuntaina pappi tiedotti seurakunnan hautajaisista ja tieto tulevista hautajaisista levisi nopeasti.
Hautajaispäivänä kirkko tuli täyteen ihmisiä. Kirkon etuosassa oli avattu arkku. Pastori pyysi jokaisen jättämään jäähyväiset vainajalle. Ihmiset menivät vuorollaan katsomaan arkkuun. Sen jälkeen he menivät penkkiin. Arkun pohjalla oli peili.
Näin kuuluvat sanat: ”hänen nimessään” on saarnattava sitä syntien anteeksiantamusta, jonka hän kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan ansaitsi. Se siis, joka tahtoo saada syntinsä anteeksi, uskokoon, että Kristus on hänen edestänsä kärsinyt ja noussut kuolleista. Tämä on oikea saarna.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 358, SLEY, 1945.
Hyvä kommentti, kiitos Mika. Juuri näin. Puhdasta evankeliumia.
Siunattua messua tai hyvää jumalanpalvelusta kaikille, jotka menevät tänään kohtaamaan Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan. Tällöin paikkaa voisi sanoa Jumalan huoneeksi.