Onko Jumala hyvä? Vastaus tähän kysymykseen meidän on haettava Raamatusta, eikä omista ajatuksistamme ja mielipiteistämme. Psalmeissa, ja muuallakin Raamatussa ylistetään: ”Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 106:1 ks. myös Ps. 107:1, Ps. 118:1, Ps. 136:1, 1 Aikak. 16:34, 2 Aikak. 20:21) Siis jo Vanhan Testamentin ihmiset uskoivat Jumalan olevan heille armollisen ja auttavan kaikessa hädässä.
Mutta miten on meidän nykyihmisten laita? Oikeastaan me olemme paremmassa asemassa kuin Vanhan Testamentin ihmiset. Elämme täyttymyksen aikaa. Messias on jo tullut luoksemme. Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” (Joh. 10:11)
Kun uskossa otamme vastaan Jeesuksen Vapahtajana, voimme apostoli Pietarin kanssa sanoa, että ”olemme maistaneet, että Herra on hyvä” (1 Piet. 2:3). Samoin kehottaa myös kuningas Daavid: ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies (tai nainen), joka häneen turvaa!” (Ps. 34:9) Joku hengellinen kirjailija on osuvasti todennut, että Jumala ymmärretään Jeesuksen avulla ja Jeesus Golgatan ristillä.
Kun näin uskot Jeesukseen, alat myös Herran nimeä avuksi huutaen taistella syntiä vastaan. Kuitenkin tämä ns. elämän vanhurskaus (kelvollisuus) jää kaikilla epätäydelliseksi. Syntinen olet edelleen itsessäsi, mutta Jumala ei Jeesuksen sovitustyön tähden lue sinulle syyksi ja viaksi tätä syntiä.
Järjestys on tämä: ensin usko sitten hyvät teot. Raamattu sanoo: ”Jumala on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – … Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:5, 8 ja 9)
On näet olemassa vain yksi vanhurskauttamisen syy (causa iustificationis), nimittäin Kristuksen ansio tai ilmaiseksi saatava armo, johon sydämet Pyhän Hengen sytyttäminä uskolla tarttuvat.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 39, Concordia ry, 2022.
Minä rukoilen sinua, Herra Jumala, rakas taivaallinen Isä! ettäs tahtoisit lainata minulle sinun Pyhän Henkes, että minä taitaisin oikein ymmärtää, vastaan ottaa, pitää, ja sydämmeeni panna ja kätkeä sinun pyhän sanas, sinulle, Herra Jumala, ylistykseksi, kiitokseksi ja kunniaksi, ja minulle parannukseksi; niin myös minun lohdutuksekseni ja uskoni vahvistukseksi, että minä sinun pyhän armos kautta niin olisin hyvä pelto, johon sinun jumalallinen siemenes lankee, juurtuu, kasvaa, ja kantaa hedelmän kärsivällisyydessä ijankaikkiseen elämään. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, vasta uudesti ojennettu 1857, siihen sopivain kappalten kanssa, s. 782, Raumalla 1963, O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.
Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. 1. Tim. 2:5-6
Uskonnot eivät katoa, vaikka niin on saarnattu vuosikymmenet. Päinvastoin, uskonnollisuus on entistä näkyvämpää. Se on tosin muuttanut rajusti muotoaan ja sirpaloitunut entistä kirjavampiin ryhmiin. Miten vastaamme haasteeseen? Vastaus on vanha ja koeteltu: elämällä avoimesti kristittynä, kertoen vakaasti ja lempeästi, että Jeesus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra, jonka luota löytyy anteeksianto, elämä ja taivas. Samalla rakastaen jokaista sillä rakkaudella, jolla Herramme meitä itseämme rakastaa. Apostolien teot (Apt. 6) avaa meille kokonaisvaltaisen lähetystön mallin. Se pätee edelleen. Evankeliumia julistetaan ja luoksemme tulevia autetaan lähellä ja kaukana. Kristillinen lähetystyö tarvitsee nämä molemmat, mutta ytimessä on viesti: ”Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”
Juha Vähäsarja, Joka päivä varjelet tieni, Symbolum Oy, 2018.