Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen

Raamatun mukaan myös ahneus siis esim.ahneus ruokaan eli liikasyöminen ja siis läskiys on synti, samoin tyhmyys. On Raamatun halveksimista näiden kuolemansyntien jatkuva väheksyminen.

Kuka on halveksinut Canterburyn piispan Raamattua?

Seppo H:”Raamatun mukaan myös ahneus siis esim.ahneus ruokaan eli liikasyöminen ja siis läskiys on synti, samoin tyhmyys. On Raamatun halveksimista näiden kuolemansyntien jatkuva väheksyminen.”

Itse asiassa Raamatussakin erotellaan syntejä kadottaviin ja ei-kadottaviin synteihin. Siis synneiksi jotka johtavat/eivät johda (hengelliseen ja iankaikkiseen) kuolemaan.

”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehoita rukoilemaan. Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan.” (1.Joh.5:16)

Tässä nyt pointtina lähinnä se, että on turha puhua Raamatun ”halveksimisesta”, jos kaikkia syntejä ei pidä yhtä vakavina. Kyllä ylensyönti on synti, mutta vakavaksi ”kuolemansynniksi” se menee vasta jos muuttuu itsetarkoitukselliseksi nautinnon hakemiseksi, joka rappeuttaa ihmisen sisäisesti ja ulkoisesti.

Enkä näkisi myöskään, että ylipainoisuus on syntiä, lähinnä elämäntavoista ja asennoitumisesta on kyse.

Se saattaa olla heteroseksuaalin ihmisen, varsinkaan jos hänellä ei ole läheisiä homoseksuaaleja ystäviä, lähes mahdoton ymmärtää, että moni homoseksuaali kokee osan tällä foorumilla kirjoitetuista kommenteista loikkaavina ja henkisenä väkivaltana.

Täällä monet pitävät homoseksuaaleja kohtaan kohdistettua henkistä väkivaltaan nimenomaan kristittyjen oikeutena ja jopa velvollisuutena ja ovat hyvin huolissaan siitä, että nykyisessä yhteiskunnassa osoitetaan liikaa hyväksyntää ja sympatiaa homoseksuaaleja kohtaan.

Näin on kuin Jusu kirjoittaa. Ei kovin sensitiivistä asennetta aina löydy. Vaan tosiaan ollaan ikään kuin hädissään, että eikö näitäkään enää saa syrjiä…

Salme, muistelen täällä useammankin keskustelijan esittäneen, että ammatinharjoittajalla tai virkamiehellä pitäisi olla oikeus olla palvelematta sateenkaariasiakasta. Jotenkin tällaista kiusaamista koetettiin perustella kristinuskolla.

Millaistahan sellainen ”homoelämä” sitten on?

Itselläni homoelämä alkaa arkisin sillä, että herään homoherätyskellon ääneen ja käyn suihkussa. Jos olen työmatkalla, menen seuraavaksi hotellin homoaamiaselle, josta kävelen rautatieasemalle ja matkustan homopaikallisjunalla asiakkaan toimipisteeseen.

Päivän mittaan teen kaikenlaisia homohommia ja osallistun homopalavereihin ja siinä vaiheessa kun alkaa väsyttää ihan homona, matkustan samaisella homojunalla takaisin hotellille. Toisinaan teen töitä myös homokodissamme omassa homotyöhuoneessani.

Viikonloppuisin minä ja homomieheni tapaamme heteroseksuaalisia homoystäviämme tai saatamme piipahtaa homovanhempiemme luona kylässä.

Kiitos Jusu makeista nauruista ja hyvän tuulen tuomisesta!

Mitä Mirja Rautkoksi hänen onnellisuudestaan ja etenkin hänen vaimonsa onnellisuudesta todellisuudessa tiedät. Minä puolestani tunnen kulissiaviolittoissa olleita ja tuolloin erittäin onnettomia ihmisiä.

Rhaa, Jusun heitto hänen omasta, vivaihteikkaasta homoelämästään irroitti samoin hervottomat homonaurut. Ah, kiitos 🙂

Ei näitä jaksaisi, jollei näitä olisi.

Eli vika on väkivallan uhrissa eikä siinä, joka ilkeät sanat ääneen sanoo?

Nm. Jusuhan tekee täällä vaan työtään.

Kuulkaa, täällä voi käydä satoja homoja ja tuhansia heidän läheisiään.

En tiedä, vieroksuisiko esimerkiksi Jusu Vihervaara kristinuskoa ellei kristinusko kieltämättä vieroksuisi sukupuoli-identiteetiltään homoja. Sama kysymys oli aikoinaan kirkolla suhteessa työväenliikkeeseen.

Seppo Heinola,
Kun ihminen todella löytää Vapahtajan, siitä alkaa Jumalan tahdon etsiminen myös seksuaalisissa asioissa. Käsittääkseni tuo perhe oli/on kristitty perhe, jossa yhdessä rukoiltiin ja mentiin eteenpäin.
Aikamme on hyvin individualismia ja yksilön onnea korostavaa. Monet selvät heteroperheetkin hajoavat tämän itsekeskeisyyden ja nautinnon tavoittelun vuoksi. Jumalan sana ohjaa kuitenkin lähimmäisen rakastamiseen ja kärsimysten yhdessä jakamiseen, olivatpa ne mitä tahansa, myös avioliitossa.

Olen joskus Raamattua lukiessani ihmetellyt sitä, että riivatut evankeliumien mukaan kokivat, että vastaan tullut Jeesus vaivaisi/vainoaisi heitä. Kuitenkin Jeesus toi heille avun, vapautti heidät.

Tässä homokeskustelussa tuntuu joskus vähän samanlaiselta. Kun tuo esimerkein esiin Jeesusta Pelastajana ja Parantajana myös homoseksuaalisuudesta, sitä pidetään vainoamisena ja syrjintänä ja jopa väkivaltana. Kuitenkin avun saaneet entiset homoseksuaalit tietävät, ettei Vapahtaja tahdo heille pahaa, vaan hänellä voi olla tarjottavana aivan uusi mahdollisuus elämässä. Sen sai kokea myös tuo edellä mainitsemani henkilö vuosia sitten.

Eri asia on sitten, jos joku ihminen oikeasti vainoaa homoseksuaaleja. Siihen meitä ei kristittyinä ole todellakaan kutsuttu!

Mirja, tuo sinun kirjoittelusi on homoseksuaaleja loukkaavaa, mutta koska teet sen omantuntosi siunaamana, oletan, ettet milloinkaan tajua sitä lopettaa.

Ajattelu on muuttunut 1960-luvulta lähtien radikaalisti muissakin seksuaalisuutta ja sen toteuttamista koskevissa asioissa. Aika näyttää, millaisia ovat hedelmät pitkässä juoksussa.

Koen tarpeettomaksi toistaa sitä, mitä juuri sanoin siitä, että ei itse ymmärrä toimivansa toisia loukkaavalla tavalla.

Mirja Rautkoski, kiitos arvokkaista mielipiteistäsi tällä foorumilla. Mielelläni näkisin niitä lisääkin.

Eräiden toimenkuvaan täällä kuuluu ”loukkaantuminen” aivan kaikesta mikä voidaan edes etäisesti tulkita homoseksualismin kritisoinniksi. Olivatpa kritiikin perusteet kuinka pätevät tahansa. Valitettavasti he kaikki eivät omasta puolestaan aina pidättäydy hyvien tapojen mukaisissa kommentteissa.

Minä ainakin: homoja ei saa kiusata eikä perinteistä kristillisen kirkon 2000-vuotista, käytännössä yksimielistä, käsitystä avioliitosta yhden miehen ja yhden naisen liittona horjuttaa.

Voisin myös tulla mukaan. Ja samalla toistaa Kari-Matti Laaksosen kommentin. Ei ongelmaa niin kauan kun Raamatun ja evankeliumin suhteen ei tehdä kompromisseja.

Jouni Turtiainen, tämä ei ole kirkkomme haaste. Tämä on haaste, jonka sinä määrittelet itsellesi. Meidän kirkkomme haasteet ovat esimerkiksi minun näkökulmastani aivan toisaalla.

On tavallaan sympaattista, että haluatte käydä tällaiseen haasteeseen kiinni, mutta mitenkäs kun aika monet homoseksuaalit kokevat kiusaamisena sen, ettei heillä ole yhteiskunnassa samanlaisia oikeuksia heteroiden kanssa? Kyllähän teologit osaa neliöidä ympyröitä hienosti, se on maailman sivu nähty. Nähdäkseni kuitenkin teidän on jossakin pisteessä valittava kiusaatteko homoja vai pidättekö kiinni avioliittonäkemyksestä, jota attribuoitte sanalla ”perinteinen luterilainen” tai ”kristillinen”.

Hyvä kommentti Helena Paalanteelta. Kiitos.

Kuka/mikä kirkko lieneekään antanut tämän haasteen khra Turtiaiselle.

Helena Paalanne: ”Jouni Turtiainen, tämä ei ole kirkkomme haaste. Tämä on haaste, jonka sinä määrittelet itsellesi.”

Empiirisistä havainnoistani päätellen tämä nimenomaan on kirkkomme haaste, ei vain minun.

Tosin kirkkoherrana joudun kohtaamaan konkreettisesti tämän haasteen aina, kun seurakunnassamme toimitetaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen ja samalla on niitä seurakuntalaisia, joille homoseksuaalien kanssa toimitettava rukoushetki ei olisi sopiva toteuttaa ns. pääkirkossa. Tätä homokammoa vierastan.

Pastori Paalanne: ”Nähdäkseni kuitenkin teidän on jossakin pisteessä valittava kiusaatteko homoja vai pidättekö kiinni avioliittonäkemyksestä, jota attribuoitte sanalla “perinteinen luterilainen” tai “kristillinen”.”

Miten niin ”teidän”..? Muistutanpa, että pappisvalassaan myös pastori Paalanne on sitoutunut olemaan ”opettamatta ja suosimatta” muuta kuin kirkon voimassa olevaa oppia.

Jospa siis lähtisimme siitä, että pastori Paalanteenkin kohdalla kirkon perinteisestä = nykyisestä avioliittokäsityksestä kiinni pitäminen ja homoseksuaalisten kiusaamisen ehkäiseminen on vähintään haaste, ellei peräti ongelma..?

Jouni Turtiainen, joo, olet varmaan oikeassa siinä, että tuo ehkä on kirkon haaste. Reagoin vain siihen siksi, että minulle henkilökohtaisesti se ei ole minkäänlainen haaste. Olen valinnut olla kiusaamatta seksuaalivähemmistöjä ja minun mielestäni perinteisen avioliittokäsityksen (s.o. vain heterosuhdetta voidaan kutsua avioliitoksi nimeltään) on ehkä aika väistyä tämän kiusaamattomuuden periaatteen tieltä. Mutta se on vain minun mielipiteeni, ei kirkon. Kirkko ilmeisesti mieluummin kiusaa seksuaalivähemmistöjä. Olen valmis vastaamaan tästä ajatuksesta niin ihmisten kuin Jumalankin edessä. Muuten tuskin julkisesti sitä täällä olisin kirjoittanut auki.

Btw, tarkoitukseni ei ollut mitenkään hämärtää omaa osallisuuttani pappisvirkaan, vaikka kieltämättä sellainen vaikutelma edellisestä kommentista saattoi syntyä. Siksikö kenties tuo paino sanalla pastori Paalanne? ”Teillä” tarkoitin teitä (teologeja ja maallikoita), jotka haluavat olla pro seksuaalivähemmistöt, mutta contra sukupuolineutraali avioliittolaki.

”Empiirisistä havainnoistani päätellen tämä nimenomaan on kirkkomme haaste, ei vain minun.

Tosin kirkkoherrana joudun kohtaamaan konkreettisesti tämän haasteen aina, kun seurakunnassamme toimitetaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen…” Jouni Turtiainen

Kuulisin mielelläni, miten tämä haasteen kohtaaminen ilmenee, siis tuleeko haastetta vihittäviltä, vierailta vai onko se oma sisäinen haaste? Kun empiirisistä havainnoista puhut ja konkreettisuudesta. Siis seurakuntalaista kiinnostaa kuulla ja tietää näistä.

Helena Paalanne,

minusta mielipiteesi ovat sen verran radikaaleja pastorin esittämiksi, että pyytäisin täsmennystä väärinkäsitysten välttämiseksi.

Onko seksuaalivähemmistöjen avioliitto-oikeuden vastustaminen mielestäsi näiden vähemmistöjen kiusaamista? Katsotko siis seksuaalivähemmistöjen kiusaamiseksi senkin, kun esitetään perusteluja nykyisen avioliittolain säilyttämisen puolesta?

Mainitset seksuaalivähemmistöt monikossa. Tarkoitatko, että oikeus avioliittoon tulisi tämän mainitsemasi ’kiusaamattomuuden periaatteen’ mukaisesti myöntää myös muille seksuaalivähemmistöille kuin homoseksuaalit? Se olisi toki johdonmukaista.

Helena Paalanne: ”Mutta se on vain minun mielipiteeni, ei kirkon. Kirkko ilmeisesti mieluummin kiusaa seksuaalivähemmistöjä.”

Joillekin (papeillekaan) ei kelpaa kirkon virkakäsitys. He tekevät siitä erilaisia johtopäätöksiä – omantunnonherkimmät lähtevät kirkosta ja perustavat omia hiippakuntia piispoineen.

Toisille (papeillekaan) ei kelpaa kirkon avioliittokäsitys. He tekevät siitä erilaisia johtopäätöksiä. Toistaiseksi omat hiippakunnat ovat jääneet heiltä perustamatta, mutta se olisi varsin erikoista, jos kirkon virallisen opin kannattajat joutuisivat kokemaan, että he ”kiusaavat” sillä seksuaalivähemmistöjä..

Pappeina lienee varmaan virkaamme kohtaan oikein, että pitäydymme kirkon opetuksissa – silloinkin, kun se tuottaa meille henk.koht. vaikeuksia. Omilla mielipiteillä ei lopulta ole merkitystä suuressa kuvassa. Kirkon opetuksilla on (puhun nyt pappisviran hoidosta, jossa ordinaation jälkeen ollaan 7/24).

Tai sitten on tehtävä muita johtopäätöksiä..

Parasta olisi kuitenkin olla kiusaamatta ketään. Edes erilaisten mielipiteiden vuoksi. Varsinkin, jos ne ovat kirkon omaa opetusta.