Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. (Room. 8:28-30)
Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valinta koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, rakkaita lapsia. Se on heidän pelastuksensa syy, se toteuttaa pelastumisen ja kaiken mitä tähän kuuluu. (Yksimielisyyden ohje) Mikä on ihmisen osuus tässä valinnassa; mistä tiedämme, että olemme (tai emme ole) Jumalan rakkaita lapsia; miten pyhä kaste toteuttaa tätä valintaa?
Miksi on (tai ei ole) oikein ajatella, että Jumala on jo iankaikkisuudessa valinnut ne, jotka pelastuvat; miksi on väärin (tai oikein) ajatella, että Jumala on valinnut ennalta ne, jotka joutuvat kadotukseen?
Miksei jokainen ihminen pääse Taivaaseen; millä perusteella jokainen joka uskoo Jumalan ainoaan Poikaan Jeesukseen Kristukseen ja turvaa häneen pelastuu; minkälainen on riittävä usko (vert. vahva/heikko usko); ketkä ovat uskovaisia?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Iankaikkinen liitto (20.8.2015)
Ruoka (3.9.2015)
Tarkoittaako edeltä valitseminen yksittäisiä ihmisiä vai seurakuntaa? Ajatus kunkin ihmisen erikseen valitsemisesta ennen hänen syntymäänsä joko pelastukseen tai kadotukseen johtaisi kohtalonuskoon. Kristinusko ei ole sellaista luonteeltaan. Niinpä ymmärrän valinnan tarkoittavan Jumalan lasten joukkoa, johon jokaisella, joka ei torju kutsua, on oikeus liittyä.
Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti Pentti. Kun on kastettu, voi varmasti luottaa Jumalan lupauksiin, eikä tarvitse epäillä onko valittu. Saamme uskoa ja turvata Herraan Jeesukseen koko sydämestämme. Tohtori Martti Luther sanoi: ”Olen kastettu, olen pelastuva.”
Tuskin on kovin kristillistä ajatella vain itseään ja omaa pelastustaan. Eikö meitä kehoteta unohtamaan itsemme ja palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme?
Kuulumme Jumalan suureen perheeseen. On hienoa, kun sitten Taivaissa on paljon tuttuja.
Martti Luther taisi arvata kokevansa Taivaassa kolme yllätystä. Ensiksi siellä kohtaa sellaisia, joita ei olisi uskonut tapaavansa. Toiseksi siellä ei näe joitakin, joita varmasti odotti näkevänsä. Kolmas – suurin – yllätys on se, että itse tosiaankin on päässyt Taivaaseen.
Kun kysymyksessä on Jumalan valinnasta ennaltamäärämisestä ( Predestionaatiosta ) , silloin kovin helposti siitä puhuttaessa tulee esille asia niin, että siinä sekoitetaan kaksia asiaa mitä tässä vaikeassa ennnaltamäärämisessä on lopulta kysymys. Mitä Jumala tahtoo, ja mitä Hän tietää ? Jumala kyllä tietää, että suurin osa ihmisistä joutuu kadotukseen.
Mutta siitä huolimatta asia on niinkuin Raamattu, sen selvääkin selvemmästi osoittaa, ettei Jumala kuitenkaan sitä tahdo, vaan Hän tahtoo kaikkien pelastuvan ( 1 Tim.2 : 4 ) Sen vuoksi ettemme joutuisi epätoivoon Jumalan valinnasta on tärkeää pitää nämä kaksi asiaa erillään: Mitä Jumala tahtoo ja mitä Hän tietää.
Tämän johdosta voi nousta mieleen kysymys: ” Miksi Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, vaikka tietää kuinka ihmisille lopulta käy” ? Miksei Hän pakota ihmisiä siihen ? Näihin kysymyksiin emme tiedä oikeaa vastausta. Mutta se me kyllä tiedämme, että Raamatussa Jumala ilmoittaa selvästi, että vain Jeesukseen uskovat pelastuvat. Sen vuoksi meidän tulee elää ja olla siellä missä Jumala on luvannut kohdata meidät evankeliumin Sanassa , joka on tullut meidän keskelle Jeesuksessa Kristuksessa.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Joka on uskonut ja tullut kastetuksi, pelastuu; joka ei usko, kadotetaan (Vert. Mark. 16:16). Jokainen, joka turvaa Herraan Jeesukseen Kristukseen pelastuu ja on Jumalan valitsema.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. (Ef. 1:3-7)
Minä ajattelen, että ns. ennaltamäärääminen on kerrottu oikeassa merkityksessä juuri yllä olevassa jaejaksossa. Eli kaikki ovat ennalta määrätyt pelastumiseen Jeesuksen Kristuksen kautta/kaikilla on mahdollisuus ottaa pelastus vastaan, sillä pelastus on valmistettu kaikille. Ikävä kyllä kaikki eivät ota vastaan tätä mahdollisuutta/lahjaa.
Salme, kiitos hyvistä kommenteista. Näin on. Jumala on hyvä. Hän tahtoo, että kaikki pelastuisi, mutta osa meistä ihmisistä ei halua pelastua.
Meidän tuleen nähdä Jumalan tahto Kristuksen Armon ja Rakkauden kautta ja vain sen kautta. On nimittäin niin, että Jumalan Rakkaus ihmistä kohtaan on ilmaistu Kristuksessa täydellisesti.
Meidän ei siis tule kysyä, kuka jää pelastuksen ulkopuolelle ja turhaan askaroida sellaisten asioiden kanssa, jossa meidän ymmärryksemme loppuu. Jumalan vanhurskaat tuomiot toteutuu välttämättömyyden suomasta pakosta, eikä meidän tule tuomita ketään, vaan jättää se työ yksin Jumalalle.
Täytyy aina muistaa, että on suurta Armoa, että Jumala pelastaa ihmisiä kadotuksen alta, eikä hukuta kaikkia, vaikka me olemme kaikki itse syyllisiä jokaiseen vääryyteen, jonka teemme.
Jos Jumala vanhurskauttaa jumalattoman armosta uskon kautta, niin kuka meistä voi sanoa olevansa muuta kuin kadotettu syntinen?
Ilman Jumalan Armotyötä Kristuksessa, jokainen tänne syntyvä syntyisi ja kuolisi ilman mitään toivoa. Nyt meillä on kuitenkin toivo ja se Toivo lepää Kristuksen päällä, sillä Hän nousi ylös kuolleista ja ilmestyi lukemattomille todistajille.
Valinta on tapahtunut Kristuksen uskon kautta, jossa me olemme Pelastetut, kun uskomme Häneen, sillä näin Jumala on hyväksi nähnyt pelastaa jokaisen joka uskoo Häneen, jonka on Lähettänyt maailmaan Pelastukseksi.
Lahjan laita ei ole kuitenkaan niin, kuin monet ajattelevat, eli että sen saaneet olisivat ansainneet pelastuksen oman uskonsa kautta, vaan lahjan ovat saaneet ne, joille Jumala on lahjoittanut uskon
Armosta. On kysymys Armovalinnasta.
Kiitos hyvästä kommentista, Ismo. Jumala armossaan tarjoaa ihmiselle käden (Kristuksen) pelastaakseen hänet, mutta voi sitä ihmistä, joka on hukkumassa rimpuilee Jumalan kädestä irti ja haluaa hukkua ennemmin kuin tulla Jumalan pelastamaksi.
Voi sitä ihmistä, joka asettaa Jeesuksen auttavan käden ja hukkuvan väliin ylimääräisiä oikeaoppisuuden tai todellisen katumuksen ehtoja!
Martti Pentti, näin on. Ihmisviisaus keksii kaikenlaista, mikä ei ole Jumalasta. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta pitää julistaa puhtaasti, ilman mitään vaateita.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:16-17)
Pyhä Tuomas vastasi Jeesukselle:
”Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28)
”Voi sitä ihmistä, joka asettaa Jeesuksen auttavan käden ja hukkuvan väliin ylimääräisiä oikeaoppisuuden tai todellisen katumuksen ehtoja!”
Jumala on itse asettanut yhden ehdon ”joka uskoo Jeesukseen, Hänen sovituskuolemaansa ”.
”Jumala on itse asettanut yhden ehdon.” Onko lupaus ehto? Luemmeko liian helposti ’jokainen’ sijasta ’vain se, joka’? ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”
Jumala on lahjoittanut uskon, jolla uskomme. Siinä ei ole meillä mitään omaa ansiota. Monesti heikko uskomme on itseasiassa tosi vahvaa uskoo. On hienoa, jos emme luota itseemme ja meidän hyviin kykyihin vaan uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sinapin siemenen kokoinen usko on tosi vahva, kun uskon kohde on oikea.
”On hienoa, jos emme luota itseemme ja meidän hyviin kykyihimme vaan uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen.” Kykymme ovat Luojalta saatuja. Kun muistamme tämän, saamme myös luottaa niihin. Leiviskät on annettu meidän käytettäviksemme. Jeesukseen uskominen ei saa merkitä leivisköidemme hautaamista maahan.
Nöyryys voi unohtua, jos kusi on noussut päähän. On hyvä muistaa, että olemme ainoastaan ihmisiä, eikä meillä ole mitään oikeutta alkaa mestaroida Jumalan sanaa. Jumalan kunnioittaminen ja hänen tahtonsa mukaisesti meidän tulee elää. Voi olla, että Jeesus tulee ensi yönä takaisin, joten valvokaamme.
Ei nöyryys ole nöyristelyä. Jeesus ei halua meidän olevan tahdottomia ja epäitsenäisiä orjia vaan hänen rinnallaan toimivia vapaita ihmisiä: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.”
”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” Joh.10
Ja vielä:
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
Minä ja Isä olemme yhtä.” Joh.10
Elämän salaisuudet ovat suuret. Kun puu antaa siemenensä, niin kuka käskee niiden kasvaa? Kymmenet tuhannet siemenet putoavat maahan, mutta eivät kaikki kasva, vain osasta kasvaa puu, joka jälleen kukoistaa ja antaa hedelmät ajallaan.
Kristus on se siemen, jonka Jumala on lähettänyt maailmaan, Hän on ihmisten Elämä. Joka syntyy uudelleen tästä Sanasta ja kasteen
vedestä, on totisesti nouseva ylös ja tuottava sen hedelmän, jonka Kristus saa aikaan. Kuka meistä voi tämän oikein ymmärtää?
Jumalan salaisuus on Kristus ja sitä meidän on synnin tähden vaikea ymmärtää. Synti on sokaiseva pimeys, joka vaikuttaa maailmassa kuoleman. Pelastus tullut meidän ulkopuolelta, koska
meissä itsessämme ei ole rakkautta.
Sen tähden me hämmästymme sen kaltasta Rakkautta, että joku on antaa henkensä meidän edestämme, vaikka emme olleet edes syntyneet, kun on jo meidät pelastanut. Sen tähden sanotaan, Hän on ollut jo ennen meitä tai Hän on edeltätuntenut, määrännyt, ja valinnut. Heitä varten Hänen piti tuleman, joita varten Hänet oli lähetetty. Mutta omansa eivät ottaneet häntä vastaan, mutta eräät ottivat, ja saivat sen mikä oli luvattu alusta asti. niinpä on meillekin tuleva se sama perintö uskon kautta, sillä olemme Hänen lapsensa uskon mukaan.
Jättäessään Sanansa meille Apostoliensa välityksellä, Hän teki sen synnyttääkseen meissä sen Elämän, joka on ikuista ja jossa meidän tulee kasvaa ja varttua aina viimeiseen päivään asti.
Tämän kaiken ja paljon muuta, hän on antanut meille siinä uskossa, jonka Hän on lahjoittanut pyhillensä.
”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh.7:38
Tämän Jeesus sanoi siitä Hengestä, joka vuodatettiin maailmaan Jeesuksen noustua ylös haudasta, sillä he, jotka todistivat saivat ensimmäisinä sen uskon, josta mekin nyt olemme osamme saaneet. Meidän Jumalamme on Pyhä. Korkeimman Jumalan Poika.
Autuaita ovat he, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Mutta monet eivät usko, vaikka kuolleet herätettäsiin heidän silmäinsä nähden. Näin on kirjoitettu.
Kiitos Ismo. Jeesus on Kristus, Herra ja Jumala.
Apostoli Paavali tuo Efsolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa kirkkaasti esille, mitä ja minkälaista Jumalan armo on. Jumala oli suunnitellut pelastuksen Kristuksesa jo ennen maailman perustamista ja Hän on valinut meidät omikseen Kristuksessa. Jumalalle kaikki oli päätetty valmiina odottamassa oikeaa Jumalan aikaa. Se alkoi Jeesuksen neitseestä syntymisestä ja Golgatalla tapahtuva lunastus synneistä, pääsiäisen ihmeellinen ylösnousemisen ihme.Tämä kaikki oli edeltä tiedetty ja suunniteltu, miten syntiinlangenneista ihmisistä tehdään Jumalan lapsia.
Meidät on edeltäpäin määrätty Jumalan lapsiksi Jumalan tutkimattoman tahdon mukaan. Tämän kaiken johdosta saattaa mieleemme nousta kysymys:
”Miksi meidät on kutsuttu” ? Jumalan armo kulkee edellä ja me itse tulemme ontuen perässä. Me emme itse ole valinneet emmekä ratkaisseet, emmekä vaikuttaneet kääntymyksessän niin, että sen vuoksi kelpaamme Herrallemme.
Ei lainkaan niin, vaan Jumala vaikuttaa meidän tahtomisemme ja tekemisemme. Pyhä Henki on taivuttanut meidät uskomaan Herraamme Jeesukseen. Me itse voimme vain ihmetellä sitä, että Jumalan ensin ennättävä armo on taivuttanut meidät ja siitä me voimme vain kiittää Jumalaa.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Monesti meidän mieliimme on iskostunut kiivas Jumala, joka ainoastaan vaatii kaikkea sitä mihin emme kykene. Ilman Pyhää Henkeä emme voi uskoa armahtavaan Jumalaan vaan yritämme toimia niin, että olisimme yhä kelvollisempia Jumalalle. Tällainen omavanhurskauden ponnistelut taitavat lopulta päättyä toivottomuuteen, koska emme koskaan täytä lain vaatimuksia. Mitä enemmän yritämme niin sitä syntisemmäksi koemme itsemme.
Lainasit Juha tuolla edellä mielenkiintoisen paikan Raamatusta. Se liittyy oleellisesti otsikkoosi Jumalan iankaikkinen valinta. Efesolaiskirjeen 1. luvussa todellakin sanotaan näin: ”niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta”
Herää kysymys: Milloin Jumala teki tuon valinnan? Ja Raamattu vastaa: ”ennen maailman perustamista”.
Siis oliko niin, että Luoja jo ennen maapallon luomista, ihmisen olemassaoloon tulosta puhumattakaan oli tehnyt valinnan, joka etukäteen nollasi koko ”maapallosta paratiisi”-hankkeen? Jumala siis tiesi epäonnistuvansa Aadamin ja Eevan suhteen? Miksi heistä ei olisi luotu pystyvämpiä yksilöitä?
Onneksemme Vapahtajamme Jeesus Kristus opetti meille seuraajilleen, mitä ”maailman perustaminen” Raamatussa tarkoittaa. Olisiko tässä selitys, Juha ja muut?
Näin Mestariopettaja ”maailman perustamisesta”: ”Tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti.”(Lu11:50) Ja mistä ajanjakso lähtee käyntiin? Jakeen loppuosa kertoo sen meille: hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä.”
Toisin sanoen sen maailman, josta Efesolaiskirjeessä puhutaan, perustaminen oli kiinnitetty Abeliin, joka oli ensimmäinen Kaikkivaltiaan uskollinen hyväksytty palvelija. Mutta ketkä valittiin? Ketkä meidät?
Paavali kytkee itsensä usein taivaaseen pelastuvien joukkoon, asia toistuu useinkin Raamatussa. Ja taivaaseen menevien ryhmän perustamisesta on tuossa Efesolaiskirjeen kohdassa kyse. Yksilöt voivat sitten omalla valinnallaan ratkaista ovatko he taivastiellä vai eivätkö halua sillä kulkea. Juudas ei halunnut, Paavali kulki tien loppuun asti, kertoo Raamattu.
Toki olen myös sitä mieltä, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus maan suhteen toteutuu myös aikanaan. Lupasihan Vapahtajamme Matteuksen 5:5:ssä, että ”Autuaat ovat siviät; sillä he saavat maan periä.”. Näin jae menee Juhan suosiman käännöksen mukaan.
Rauli, kiitos kysymyksistä ja pohdinnasta. Ihmisviisaudella ei Jumalalaa opi tuntemaan. Meidän pitää oma viisautemme ja Amerikan opit laittaa narikkaan, jos haluamme ymmärtää totuuden. Kaikkiin kysymyksiin löytyy riittävät vastaukset jo ajassa ja kerran sitten Taivaissa ymmärrämme kaiken.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. (Ef. 1:3-7)
Jumalan Poika Jeesus Kristus on Isästä iankaikkisuudessa syntynyt. Ennen taivaan ja maan luomista Jumala oli valinnan tehnyt. Saatana ja hänen enkelinsä eivät halunneet olla Jumalalle kuuliaisia vaan halusivat olla Jumalan vertainen. Jumala tiesi jo ennalta, että ihminen tulee lankeamaan syntiin. Siksi Jumalan ainosyntyisen Pojan piti syntyä ihmiseksi tekemään Isän tahdon. Meidän jokaisen elinpäivämme määrä oli jo Jumalan tiedossa, vaikka emme olleet vielä eläneet päivääkään. Aatami ja Eeva olivat täydellisiä, mutta lankesivat syntiin. Tämä oli Saatanan aikaansaannos, eikä siinä ole kysymys Jumalan epäonnistumisesta. Ihminen lankesi syntiin ja tämän Jumala tiesi jo ennalta ennen kuin hän oli luonut ihmisen. Jumala on kaikkivaltias ja hänen viisaus on paljon suurempaa kuin sinun tai minun. Turhat miksi kysymykset ovat turhia. Ihminen on ihminen.
Herramme Jeesus on Kristus ja Jumala. Jumala Jeesus Kristus on paljon enemmän kuin muslimien tai Jehovan todistajien pelkkä opettaja tai profeetta. Luomiskertomuksessa on kerrottu kuinka Jumala perusti maailmankaikkeuden. Perustamisen jälkeen on perustamisen jälkeen, mikä ongelma?
Meidät kaikki, jotka pääsemme Karitsan hääaterialle, on Jumala iankaikkisuudessa valinnut.
Sen jälkeen minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: ”Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme. Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren.” Ja he sanoivat toistamiseen: ”Halleluja!” Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ”Amen, halleluja!” Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: ”Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret”. Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat”. Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.” (Ilm. 19: 1-10)
Onko joku sanonut Juha sinulle, että Jeesus Kristus on ”Jehovan todistajille pelkkä opettaja tai profeetta”? Sinua taitaa olla nyt juksattu aika pahasti.
Pienenä oikaisuna manitsen, että Jeesus on ainakin minun Herrani ja Lunastajani, monien muiden arvonimiensä kera. Jumala hän ei minulle ole vaan Jumalan Poika.
Tämä pienenä oikaisuna ohi varsinaisen keskustelunaiheen tulkoon sanotuksi.
Mihin perustuu ajatuksesi siitä, että ”Jumala tiesi jo ennalta, että ihminen tulee lankeamaan syntiin”? Oliko kohtalo myös ennalta määrätty?
Jos näin on, miksi Adamista ja Eevasta tehty hiukan parempaa, lnkeamatonta versiota 2,0?
Itse uskon, että Kaikkivaltias Jumala antoi Aadamille ja Eevalle ihan vapaan valinnan mahdollisuuden eikä käyttänyt kaikkitietävyyttään tai -valtiuttaan tällä kohden. Mutta kun kaikki meni niinkuin meni, astui lunastukseen johtava järjestely kuvaan. Ja siksi ”Jumalan ainosyntyisen Pojan piti syntyä ihmiseksi tekemään Isän tahdon”, kuten asian ilmaisit.
Muuten: Raamatusta en ole löytäny kohtaa, josta ilmenisi, että Saatana olisi ollut Luojalleen uskoton ennen maapallon luomista. Oletko sinä? Vasta ensimäisen ihmisparin olemassaoloon tulo antoi Panettelijalle tilaisuutensa osoittaa kapinallisuutensa.
Pienenä oikaisuna manitsen, että Jeesus on ainakin minun Herrani ja Lunastajani, monien muiden arvonimiensä kera. Jumala hän ei minulle ole vaan Jumalan Poika.
Olen ymmärtänyt, että Jehovan todistajat opettavat, että Jumalan Poika on luotu, ei isästä iankaikkisuudessa syntynyt. Tosi suhde Jeesukseen on ainaisen muutoksen kohteena Jehovan todistajilla. Voi olla, että tulevaisuudessa heillä Jeesus on ihan oikeasti Jumalan Poika ei vain luotu. Ainoastaan Jumala Jeesus Kristus on Herra ja Lunastaja ja Vapahtaja.
Miten on Rauli, uskotko, että Jumalan Poika on iankaikkisuudessa isästä syntynyt, ei luotu?
Rauli, ihminen oli täydellinen, eikä parempaa versiota voi täydellisestä tehdä. Meidän viisaus ei ihan yllä Jumalan viisauteen. Jumala tietää kaiken, myös sen mitä me tulevina vuosina teemme, jos päiviä on meillä jäljellä silloin.
Sananlaskujen 8. luvussa kerrotaan Jeesuksen(”Viisauden”) alusta: ”Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.”
Myös Ilmestyksen 3:14 kertoo Vapahtajastamme: ”Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku.”
Menee tietysti ihmisjärjen ulottumattomiin erottaa, mikä ero henkipersoonan olemassaoloon tulemisessa on käsitteillä ”syntyi” tai ”luotiin”. Ratkaisevaa on se, että Jeesuksella on alku, hänen Isänsä on ollut aina olemassa. Kenties sinäkin näin asian ymmärrät?
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä. Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli. Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet. Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt; Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria. Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi. . . . (Sananl. 8:24-27)
Juha Heinilä :”Jumala Jeesus Kristus on paljon enemmän kuin muslimien tai Jehovan todistajien pelkkä opettaja tai profeetta.”
Minun Jumalani Jeesus Kristus on sanonut, että hänen Isänsä kodissa on monta asuinsijaa, ja uskon, että sitten kun sen aika on, sieltä kyllä löytyy asuinsija Jehovan todistajille ja muillekin Jumalaan uskoville.
Tuula, hyvä kommentti, kiitos. Jehovan todistajat itse sanovat, etteivät he pääse Taivaaseen Karitsan hääaterialle, eivätkä he sitä odota. Mitä muslimiin tulee, niin he eivät usko syntien sovitukseen, vaan he haluavat itse kärsiä syntiensä rangaistuksen, jos eivät heidän ansionsa riitä Taivaaseen.
Paavali sanoi vanginvartijalle: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”. (Apt. 16:31)
Olet Juha osittain oikeassa: esimerkiksi minä en ole saanut kutsua taivaaseen sellaisena kuin se esimerkiksi Roomalaiskirjeen 8. luvussa esitetään.
Osa Jehovan todistajista on tuon kutsun saanut, ja he odottavat hallitsevansa Kristuksen kanssa tuhat vuotta taivaassa(Ilm20:6)
Ilmeisesti Tuula tarkoitti Jehovan todistajien pelastumista, sehän on yleensä synonyymi taivaaseen menosta puhekielessä. Vai mitä, Tuula?
Rauli Toivanen :”Ilmeisesti Tuula tarkoitti Jehovan todistajien pelastumista, sehän on yleensä synonyymi taivaaseen menosta puhekielessä. Vai mitä, Tuula?”
Kyllä. Mielestäni tärkein Raamatun lause on Johanneksen evankeliumin alku ”Alussa oli Sana” ja tulkintani mukaan tuo lause tarkoittaa koko maailmankaikkeuden alkua. Pelastumisen kannalta on mielestäni ratkaisevaa, että ensin todella uskoo koko maailmankaikkeuden luoneen Jumalan olemassaoloon ja hänen luomissuunnitelmaansa ja todistettavasti Jehovan todistajat näin uskovat.
Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!
”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.
Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” 1.Tess.5
”Valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan”
Tuo kohta puhutteli minua vuosia sitten ja ymmärsin, että nukkuessani olen ja elän Kristuksessa, vaikka en tee mitään.
Eli kyse on pelastuksen tilasta, johon olen joutunut Jumalan tekojen tähden. Olen ja elän Kristuksen tekemän työn tähden.
Tämä oli hämmentävä kokemus. Olen antanut Raamatun kertoa itselleni mitä Jumala on suunnitellut minun ja kaikkien Jeesuksen kautta uskoviksi tulleiden varalle jo ennenkuin yksikään päiväni oli tullut. Ennen kuin olin saanut vetäistä henkäystäkään, oli Jumala jo pelastanut minut. Ennekuin olin tehnyt mitään hyvää tai pahaa, oli Jumala jo järjestänyt minun asiani.
Eli Jumalan suunnitelma toteutuu kaiken aikaa täydellisesti niiden osalta jotka uskovat ja Hän tiesi jo ennen maailman perustamista, miten Hän Pelastaa luotunsa kuoleman ja kadotuksen alta.
Jumala siis pelastaa ne, jotka ovat Hänen aivoituksensa mukaan kutsutut ja valitut.
Mitä me siis tähän sanomme? Joku sanoo: ”No sittenhän me voimme tehdä mitä vaan!” Ja osoittaa, että hän on kuitenkin pyrkimässä pelastukseen tekojensa kautta.
Ei Jumalassa ole vääryyttä, vaan meidän kieroutunut mielemme lukee kadotetun tilamme väärin. Jos joku pelastuu, se on Armoa, mutta jos kaikki eivät pelastu, niin Jumala on väärä, jos ei anna jokaiselle ihmiselle mahdollisuutta tehdä valintaa elämän ja kuoleman välillä.
Ongelman ydin on siinä, että olemme jo kuoleman tilassa, rikkomuksen tähden ja kuollut ei voi valita elämää, koska siihen vaaditaan lain täydellinen noudattaminen ja siihen me emme enää pysty, koska synnymme synnin alle ja olemme menettäneet Jumalan kirkkauden. Ei siis ole enää mitään valintaa elämän ja kuoleman välillä. On vain Armoa, jonka Jumala on ilmoittanut Kristuksessa sovittaessaan maailman synnin.
Ottaessaan Kristuksen Sanan vastaan, ihminen uskoo sillä uskolla, jonka Jumala on ihmiselle lahjoittanut. Jos joku ei ole saanut uskoa, niin pyytäköön Jumalalta, niin Hän antaa soimaamatta kaikille, jotka Häneltä pyytävät. Kuinka kukaan voi huutaa avukseen Häntä johon ei usko? On siis uskottava voidakseen pyytää avukseen Korkeimman Kättä.
Ei siis ole kysymys mistään meidän valinnoista, eikä vapaantahdon ratkaisuista. Niillä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Olemme vapaat ainoastaan syntiin nähden, sillä jokainen hyväkin teko on synnin alla tehty, eikä tuo pelastusta kenellekkään.
Pelastus on yksin Kristuksessa.
”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Room.8
Hyvä kommentti, kiitos Ismo. Aika monella meistä voi viimeiset elomme päivät maanpäällä olla aika pimennossa. Voimme olla dementoituneita tai vaikka vaikeasti sairaina. Onneksi silloinkin me olemme Kristuksessa, vaikka me emme sitä itse silloin ajattele.
Juuri näin, Pelastus on Armosta. Olemme saaneet Armoa Armon päälle. Jos Pelastuksen asiassa on hiukankin meidän omaa, niin me hukumme.
Jumala osaa helposti pelastaa sairaan ja sokean, kuuromykänkin. Näin uskoen meidän on meidän turvallista käydä kohti Herraa, ilman pelkoa, joka katoaa Rakkauden tulessa.
Kun vanhenemme ja meistä voi tulla vaikka kuinka heikkolahjaisia, niin silti Jumalan perustus pitää, sillä se ei ole meissä, vaan Kristuksessa. Amen.